Rakkauteen perustuva koti

HUOMIO
Jos osaat englantia edes jonkin verran, voisitko kääntää pätkän tästä Koraanin selitysteoksesta ja lähettää sen tulevaisuus.orgiin tänne:
http://tulevaisuus.org/keskustelu/viewtopic.php?t=7007
Allah ja varmasti myös Suomen umma arvostavat pientäkin työpanosta! (Kun päätät kääntää jostain suurasta, niin sinun ei tarvitse kääntää sitä koko selitystekstiä, käännä edes vähän matkaa siitä - ja jos jaksat ja osaat, saat kääntää vaikka vähän enemmänkin)


Ensisijainen piirre Profeetan (rauha hänelle) kodin elämässä, oli rakkaus. Rakkaus on välttämätön ominaisuus onnen saavuttamiseksi. Kun rakkaus on läsnä, onni on taattu. Profeetta eli köyhyydessä, kärsien joskus nälästä. Tämä ei poistanut sitä tosiseikkaa, että hänen kotinsa oli hyvin onnellinen koti, jossa rakkaus levisi kaikkien niiden huoneista, jotka jollain tavalla liittyivät Profeetan perheeseen.

Jos rakkaus poistettaisiin minkä tahansa perheen elämänsä, kaikki kärsisivät onnen puutteesta, riippumatta siitä, miten varakas perhe on. Rahalla voi ostaa mukavuutta ja luksusta, mutta sillä ei voi ostaa rakkautta ja onnea. Muhammad (rauha hänelle) koki köyhnä elämän, kun häntä kasvatti hänen vähävarainen setänsä Abu Talib, jolla oli iso perhe. Profeetan täytyi tehdä työtä ja ansaita elantonsa jo varhaismurrosiässä. Sitten hän sai elää mukavammin ja leveämmin ensimmäisen vaimonsa, Khadijan kanssa, joka oli rikas ja jonka liikeasioiden perään hän katsoi. Sitten Profeetta eli Medinassa köyhyydessä, vaikka hän olisi voinut saada mitä tahansa mitä hän halusi. Hän oli valtion päämies ja hänellä oli kaikki avaimet valtion kassaan. Hän kuitenkin valitsi itse elää köyhyyden rajamailla. Kun hänellä oli yhdelle päivälle enemmän kuin perheensä tarpeisiin, hän antoi pois kaiken ylimääräisen. 

Hänen elämänsä Khadijan kanssa oli rakkauden symboli. Hän helli tätä ja katsoi tämän perään mitä esimerkillisimmällä tavalla. Hän ymmärsi, että Profeetassa yhdistyivät ylväät piirteet, jotka tekivät hänet ainutlaatuiseksi. Khadijassa taas yhdistyivät kauneus, järki, kypsä arvostelukyky sekä rakastava ja epäitsekäs sydän. He olivat pareista rakastavaisimpia. He elivät yhdessä 15 vuotta tai pidemään ennen kuin Profeetta alkoi saada viestiään. He elivät onnellisen pariskunnan arkea. Kun hän sai viestinsä, Khadija ymmärsi tehtävänsä suurenevan ja hän täytti sen hyvin omistautuneesti. Profeetta saattoi viettää koko päivän puhumassa ihmisille islamista, painottaen, että heidän täytyi uskoa Allahiin universumin ainoana jumalana, eikä saanut kuin taas kerran yhden vihamielisen reaktion. Silti hän oli vakuuttunut siitä, että kun hän astuisi kotiin, lämmin sydän siellä odottaisi häntä ja karkottaisi kaikki murheet hänen sydämestään. Profeettaa tuskastutti, etteivät ihmiset ymmärtäneet, että johdatus, jota hän heille antoi, oli heidän omaksi parhaakseen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Khadija vakuutti miehelleen, että sellainen itsepäinen torjunta oli seurausta tietämättömyydestä tai itsekkyydestä ja että se olisi väliaikaista ja kun ihmiset näkisivät sen luontaisen totuuden, he hyväksyisivät sen.

Khadija oli hänen ainoa vaimonsa 25 vuoden ajan tai pidempäänkin. Kun Khadija kuoli, se jätti valtavan tyhjiön, jota kukaan nainen ei pystynyt helposti täyttämään. Myöhemmin Profeetan täytyi mennä naimisiin useiden naisten kanssa sosiaalisista, poliittisista ja lainsäädännöllisistä syistä. Jumala salli hänelle rajattoman määrän vaimoja, poiketen säännöstä, ettei miehellä saisi olla enempää kuin neljä vaimoa kerralla. Huolimatta siitä, että jotkut näistä avioliitoista solmittiin nopeassa järjestyksessä, rakkaus levitti siipensä kaikkia Profeetan kodeissa. Kenenkään miehen elämää ei ole dokumentoitu niin yksityiskohtaisesti kuin Profeetan ja emme tiedä mitään sattumusta, jossa hänen vaimonsa olisivat tunteneet mitään muuta kuin rakkautta häntä kohtaan. Koskaan kukaan heistä ei ollut loukkaantunut ikävien sanojen tai tekojen takia. Profeetta ei koskaan kohottanut kättään vakavissaan tai leikillään ilmaistakseen vihaisia tunteita.

lähde:

http://www.lastprophet.info/a-home-based-on-love

Totuus Muhammadista ja Aishasta

Tämä on käännetty guardian.co.uk:in artikkelista, mutta olen jättänyt alusta pois viittauksen typerään elokuvaan ja lyhentänyt tai jättänyt pois lopusta pari lausetta ("To consider the marriages of the prophet outside of these calculations is profoundly ahistorical" ja "The Islamophobic depiction of Muhammad's marriage to Aisha as motivated by misplaced desire fits within a broader Orientalist depiction of Muhammad as a philanderer" ja "The stridency of those who lend credence to these literalist interpretations by concurring with their warped view of Islam does not help those Muslims who seek to challenge these aberrations" eli ei siis mitään merkityksen muuttavaa).


Kirjoittaessaan Muhammadista, Islamin profeetasta, orientalistioppinut W Montgomery Watt kirjoitti: "Kaikista historian upeista henkilöistä, ketään ei ole parjattu niin paljon kuin Muhammadia."

Monet haukkujat väittävät Muhammadia pedofiiliksi ja tämä väite ansaitsee lähempää tarkastelua.

Kriitikot väittävät, että Aisha oli vain 6-vuotias, kun hänet naitettiin viisikymppiselle Muhammadille, ja 9, kun avioliitto vietiin loppu. He perustelevat tätä sillä, että niin Aisha itse on kertonut (Sahih Bukhari vol 5, kirja 58, nro 234) ja tätä debattia monimutkaistaa se, että jotkut muslimit uskovat tämän historiallisesti paikkansapitäväksi kertomukseksi.
Vaikka suurin osa muslimeista ei harkitsisi 9-vuotiaiden tytärtensä naittamista, ne, jotka hyväksyvät tämän, perustelevat, että koska Koraanin mukaan avioliitto on mitätöity niin kauan kuin puolisot hyväksytään aikuisiksi, Aishan on täytynyt saavuttaa murrosikä varhain.

He tuovat esiin, että 7. vuosisadalla Arabiassa aikuisuus määriteltiin pubertiteetin puhkeamisella. (Tämä oli pitkälti totta ja niin oli myös Euroopassa: viisi vuosisataa Muhammadin ja Aishan avioliiton jälkeen, 33-vuotias Englannin kuningas John otti vaimokseen 12-vuotiaan Angoulêmen Isabellan.) Mielenkiintoista on, että mikään siitä paljosta kritiikistä, jota Muhammad sai aikanaan vastustajiltaan, ei kohdistunut Aishan ikään.

Tästä näkökulmasta Aisha on voinut olla nuori, mutta hän ei ollut nuorempi, kuin mikä oli normi siihen aikaan. Toiset muslimit epäilevät, että Aisha olisi ollut 6 avioliiton aikaan, viitaten historioitsijoihin, jotka ovat kyseenalaistaneet Aishan väitetyn iän luotettavuuden. Yhteiskunnnassa, jossa ei ollut syntymärekisteriä ja jossa syntymäpäiviä ei vietetty, useimmat ihmiset arvioivat oman ikänsä ja muiden. Aisha ei ollut poikkeus. Lisäksi, Aisha oli ollut kihlattu toiselle miehelle ennen kuin hän meni naimisiin Muhammadin kanssa, mikä viittaa siihen, että hän oli jo tarpeeksi kypsä yhteiskuntansa standardeilla harkitsemaan avioliittoa. Tätä on vaikea sovittaa siihen, että hän olisi ollut 6.

Lisäksi, jotkut nykyajan muslimioppineet ovat hiljattain esittäneet epäilyksiä tätä hadithia kohtaan, jota käytetään vakuuttamaan Aishan nuorta ikää. Islamissa hadith-kirjallisuus (profeetan sanomiset) huomioidaan vasta Koraanin jälkeen. Kun Koraania pidetään kirjaimellisesti Jumalan sanana, haditheja on välitetty kautta aikojen täsmällisesti, mutta ei erehtymättömällä metodologialla. Kun otetaan huomioon kaikki kertomukset ja selvitykset, siitä, minkä ikäinen Aisha on ollut avioon astuessaan, ikähaarukka vaihtelee 9-19.

Tämän takia on mahdoton tietää millään varmuudella, kuinka vanha Aisha oli. Se, mitä me tiedämme, on, mitä Koraani sanoo avioliitosta: että se on pätevä vain kahden suostuvaisen aikuisen välillä ja että naisella on oikeus valita oma puolisonsa. Islamin ruumillistumana Muhammadin teot heijastavat Koraanin opetuksia avioliittoon, vaikka jotkin muslimien hallintojen ja yksilöiden teot eivät.

Surullista kyllä, monissa maissa, nuoria tyttöjä pakkonaitetaan taloudellisista syistä. Toisinaan taas poliittista syistä. Se, että Iran ja Saudi-Arabia käyttävät Aishan ikää käyttävää hadithia oikeuttaakseen alhaisen naimaiän, kertoo meille näiden hallitusten suuresta patriarkaalisuudesta, eikä mitään Muhammadista tai islamin olennaisesta luonteesta.


Islamofoobikot kuvaavat Muhammadia himokkaaksi auervaaraksi. Tämä ajatus on lähtee ristiretkistä. Akateemisen Kecia Alin mukaan: "Väitteet himoista ja aistillisuudesta olivat tavallisia piirteitä keskiaikaisissa hyökkäyksiä profeetan luonneta vastaan ja lisäksi, islamin autenttisuutta vastaan."
Kun varhaiset kristityt ilmoittivat Kristuksen olevan roolimalli selibaatin hyveestä, Muhammadia - jolla oli monia vaimoja - pidettiin synnillisten himojen ajamana. Tämä kuvaus ei ottanut lainkaan huomioon sitä, että ennen avioliittoaan Aishan kanssa, Muhammad oli nainut Khadijan, vaikutusvaltaisen bisnesnaisen. Muhammad oli silloin 25 ja avioliitto kesti 15 vuotta. Kun Khadija kuoli, hän oli täysin murtunut ja ystävät kannustivat hänät uusiin naimisiin. Naistuttava suositteli Asihaa, valoisaa ja vilkasta luonnetta.

Aishan avioliitto myös vahvisti Muhammadin pitkäaikaista ystävyyssuhdetta Aishan isään,  Abu Bakriin. Kuten Arabiassa oli tapana (ja on yhä joissain maailman osissa), avioliitto tyypillisesti palveli sosiaalisia ja poliittisia funktioita - tapa yhdistää heimoja, ratkaista sukuriitoja, huolehtia leskistä ja orvoista ja yleisesti vahvistaa siteitä hyvin epävakaassa ja muuttuvassa poliittisessa ympäristössä.
Suurin osa naisista, joita Muhammad nai, oli leskiä.
Se, mikä on kertomuksista selvää, on, että Muhammadin ja Aishan suhde oli rakastava ja tasa-arvoinen, mikä asettaa standardit vastavuoroisuudelle, hellyydelle ja kunnioitukselle Koraanilla. Heidän suhteensa läheinen tarkastelu, kuten se, että he tykkäsivät juoda samasta kupista tai kisailla yhdessä, osoittaa syvää yhteyttä, joka osoittaa vääräksi kaikki pahat puheet heidän suhteestaan.

Aishan persoonaan ei sovi, että hänestä maalataan kuvaa uhrina. Hän ei todellakaan ollut mikään seinäkukkanen. Muslimihistorian kiistanalaisen taistelun aikana hän ilmaantui esiin kamelilla ratsastaen johtaakseen sotajoukkoja. Hänet tunnettiin määrätietoisesta temperamentistaan ja ilkikurisesta huumorintajustaan - Muhammadin saadessa joskus kantaa ikävimmät seuraukset vitseistä. Elämänsä aikana Muhammad vahvisti hänen auktoriteettiaan pyytämällä muslimeja neuvottelemaan asioista Aishan kanssa Muhammadin poissaollessa; Muhammadin kuoleman jälkeen, Aishasta tuli yksi aikansa tuotteliaimmista ja parhaimmista oppineista.

Valtion päänainen, oppinut, mufti ja tuomari, Aisha yhdisti hengellisyyden, aktivismin ja tiedon ja pysyy roolimallina monille muslimeille tänä päivänä. Juopa hänen todellisen perintönsä ja sen välillä, miten hänet on kuvattu islamofobisessa materiaalissa, ei ole pelkästään historiallisesti paikkansapitämätön, se on loukkaus urauurtavan naisen muistolle.

Niillä, jotka manipuloivat hänen tarinaansa oikeuttaakseen nuorten tyttöjen pahoinpitelyn ja niillä, jotka manipuloivat sitä esittääkseen islamin uskontona, joka hyväksyy sellaisen pahoinpitelyn, on enemmän yhteistä, kuin he uskovatkaan. Molemmat osoittavat jättävänsä huomiotta sen, mitä tiedämme ajasta, joina Muhammad eli ja naisautonomiasta, jota Aishan tarina kuvaa.

Muhammadin (rauha hänelle) lukutaidottomuus ja profeettius

Kuvitellaan jotain: Lukutaidoton ihminen aikoo kehittää maailmanlaajuisen ohjelman itselleen.
Tämä lukutaidoton henkilö kehittää omaa projektiaan vuosia kertomatta siitä kenellekään ja lopulta, hän julistaa sitä vanhoilla päivillään. Julistamisen jälkeen, ilman mitään tökkiviä kohtia tai virheitä, hän jatkaa tätä kuolemaansa saakka, eikä luovuta kaikista vaikeuksista huolimatta ja hänen suunnitelmansa onnistuu suunnitelman mukaisesti ja leviää kaikkialle maailmaan. Onko tämä mahdollista?

Ja oletetaan vielä, että hänen asiansa on niin vahva, että se muuttaa radikaalisti kaikkea, kuten kansoja, heimoja, tapoja, perinteitä, uskontoja ja kaikkea, jolla on syvät juuret. Sellainen uudistus ja muutos lukutaidottomalta henkilöltä on mahdoton.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle), omaamatta mitään suunnitelmaa tai projektia, julisti islamia koko ihmiskunnalle. Näin tehdessään hän ei osoittanut mitään jahkailua, pelkoa tai ongelmaa
ja valloitti satojen tuhansien ihmisten sydämet alueella, joka on kolme miljoonaa neliökilometriä. Hän muutti murhaavan yhteiskunnan, joka hautasi jälkikasvunsa elävältä, sivistyneeksi yhteiskunnaksi hyvin lyhyessä ajassa; viisitoista vuotta kuolemansa jälkeen, Muhammadin (rauha hänelle) uskonto levisi kolmeen maanosaan ja saavutti miljoonat ihmiset.

Nyt kysymme: jos hänen väitteensä profeettiudesta olisi satuilua, ja jos hän olisi alkanut kuuluttaa sitä vuosien valmistelun jälkeen, eivätkö hänen ystävänsä, sukulaisensa ja vaimonsa olisi tienneet siitä? Ja jos hän ei olisi kertonut totuutta mahtavasta ja itsevarmasta asiastaan, olisivatko ensimmäiset uskovat niin uhranneet henkensä ja omaisuutensa sillä tavalla? Tiedämme hyvin vaikeudet, joista ensimmäiset muslimit kärsivät.

Mietitäänpä; mitä jos Muhammad (rauha hänelle) ei olisi ollut profeetta? (Jumala, suo anteeksi) ja olisi keksinyt itse islamin uskonnon, niin miksi hän olisi niin tehnyt?

• Elääkseen mukavasti? Todellisuudessa hänen elämänsä olisi täynnä vaikeuksia, hän antoi (omaisuutensa) sen, mitä hänellä oli ja hän oli pantannut tavaroitaan velkojen vuoksi ennen kuolemaansa. Joten, hän ei voinut väittää niin saadakseen helpon tai leveän elämän. 

• Johtajuuden takia? Oikeasti koko hänen elämänsä on todiste siitä, että hän eli ihmisten keskellä ja oikea herruus ja johtajuus on työskentelemistä renkinä. Hän taisteli ensimmäisissä riveissä, huolsi vaatteitaan ja teki työtä ystäviensä kanssa, kun oli aika tehdä työtä. Joten väite niin kutsutusta johtajuudesta ei ole totta. Jos hän olisi halunnut vain päästä johtajaksi, olisiko hän kieltäytynyt omaisuudesta ja johtajuudesta, jota Mekan monijumalaiset tarjosivat, ja valinnut köyhyyden? 

• Olisiko hän voinut väittää olevansa profeetta säästääkseen ihmiset heidän kauheasta tilastaan? Jumala suokoon anteeksi; tämä väite ei ole totta. Hurskas mies, joka haluaa pelastaa ihmiset uskonnon nimissä, ei voi kertoa valheita Jumalan nimessä. Jos hän olisi valehdellut, hän ei olisi ollut oikeasti hurskas ihminen ja hänen valheensa olisi ennemmintai myöhemmin paljastunut. Hänen uskontonsa on ainutlaatuinen. Hänen uskonnossaan on kaikkien uskontojen ominaisuudet ja samaan aikaan, se on alkuperäinen ja eroaa niistä. Se on täydellinen uskonto lukutaidottoman ihmisen kykyjen lisäksi. Joten tämäkään väite ei ole totta.

Joten kaikki nämä väitteet tulevat Saatanalta ja ne ovat meidän nafsimme (pahaan käskevän sielun aiheuttamia harhakuvitelmia. Profeetta Muhammad (rauha hänelle) oli viimeinen ja ylin Jumalan profeetta. Hän on koko ihmiskunnan johtaja. Hän ei ennen koskaan väittänyt olevansa profeetta ja sitten profeettius suotiin hänelle 40-vuotiaana ja hän jatkoi asiaansa kuolemaansa saakka kohdaten monia kärsimyksiä.

(c) questionsonislam

Islamin näkemys henkiseen väkivaltaan avioliitossa (ja samalla varmasti muissakin ihmissuhteissa)

Tämä kysymys ja sen vastaus on käännetty onislam-sivustolta, jonne voi lähettää kysymyksiä uskonoppineelle. 

Islamin näkemys henkiseen väkivaltaan avioliitossa

"Arvoisat oppineet, As-Salamu `alaykum. Fyysinen pahoinpitely parisuhteessa on laajasti tunnettu ja tuomittu, mutta entä henkinen pahoinpitely? Minusta se on yhtä haitallista ja vielä vahingoittavampaa, vaikka emme puhu siitä paljon. Kuinka te tarkalleen ottaen määrittelette henkisen pahoinpitelyn ja mitä islam sanoo siitä? Jazakum Allah khayran."


Wa `alaykum As-Salamu wa Rahmatullahi wa Barakatuh.
Allahin, Armeliaimman, Armollisimman nimeen.
Kaikki kunnia ja kiitos Allahille ja rauha ja siunaukset Hänen lähettiläälleen.

Rakas sisko, haluaisimme kiittää sinua mielenkiintoisesta kysymyksestäsi, jne...
Islamissa avioliitto ei ole vain taloudellinen ja fyysinen järjestely yhdessä asumisesta, vaan pyhä sopimus, Allahin lahja, johtamaan onneen, nautittavaan elämään ja suvun jatkamiseen. Islamissa avioliiton ensisijainen päämäärä on puolisoiden välisen levollisuuden ja myötunnon tavoittaminen. 
Puolisoiden välisen suhteen pitäisi perustua tasapainoon, rakkauteen ja armoon. Nämä kolme kiteyttävät islamilaisen avioliiton ihanteet. On aviomiehen ja vaimon velvollisuus nähdä, että he ovat toistensa mukavuuden ja tasapainon lähde.

Kun yleensä on selvää, mitä on fyysinen väkivalta, ei aina välttämättä ole selvää, mitä on henkinen väkivalta ja se pahoinpitely itse saattaa olla salakavalampaa. Henkiseen väkivaltaan kuuluu nimittelyä, vähättelyä, erolla uhkailun käyttämistä aseena toisen manipuloimiseen, oikealla aseella uhkailua (silloinkaan, kun ei aikoisi käyttää sitä). Siihen voi kuulua muitakin piirteitä, kuten että ei anna vaimon käydä tai olla yhteydessä perheeseen tai ystäviin. Jopa satunnainen kiusaaminen, vaikka se alkaa hauskuudesta, voi tulla yhden tyyppiseksi väkivallaksi, jos se muuttuu sarkastisiksi tai toista alentaviksi huomautuksiksi.

Joillekin ihmisille on yleistä, että suuttuessaan he nimittelevät tai vähättelevät toista. Jos joku suuttuu nopeasti ja helposti puolisoonsa, se voi johtaa henkiseen pahoinpitelyyn. Profeetta (rauha hänelle) neuvoi meitä kontrolloimaan vihamme, olemaan nimittelemättä toisiamme, olemaan käyttämättä rumaa kieltä ja olemaan osoittamasta aseella toisiamme. Neuvot koskivat yleisesti kaikkai tilanteita, mutta avioliitossa ne pitää ottaa erityisen vakavasti. 

Nämä yleiset ohjeistukset löytyvät Koraanista seuraavista jakeista: 
Te, jotka uskotte, älkää antako ihmisten nauraa toisilleen, olkoonpa, että he ovat näitä parempia; älkööt naiset naurako toisille naisille, vaikka olisivatkin parempia kuin nämä. Älkää etsikö vikoja toisistanne älkääkä kutsuko toisianne pilkkanimillä. Kurjaa on joutua huonoon huutoon, uskon omaksumisen jälkeen, ja ne, jotka eivät käänny, ovat jumalattomia. Te, jotka uskotte, karttakaa pahoja luuloja, sillä epäileminen on totisesti joissakin tapauksissa synti. Älkää vakoilko älkääkä panetelko toisianne! Haluaako joku teistä syödä kuolleen veljensä lihaa? Sitä kyllä inhoatte. Huolehtikaa velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan! Jumala on armahtavainen ja laupias. 
(49:11-12)

Ja Profeetta (rauha hänelle) sanoi: "Ei ole laillista muslimille pelotella toista muslimia."
(Ahmad & Abu Dawud raportoivat tämän)

Abu Huraira (olkoon Allah tyytyväinen häneen) raportoi, että Profeetta (rauha hänelle) sanoi myös:
"Kenenkään teistä ei pitäisi osoittaa aseella veljeään, sillä Saatana voi provosoida häntä (vahingoittamaan veljeään) ja seurauksena hän voi pudota Tulen kuoppaan."
(Kertoi al-Bukhari)
Toisessa versiossa: "Se, joka osoittaa veljeään metallin palalla, on enkeleiden kiroama, kunnes hän laskee sen alas, vaikkei se olisi hänen veriveljensä [tai siskonsa]"
(Raportoi Muslim) 

Vastattaessa kysymykseen, tärkeä muslimioppinut ja Da`iyah (islamiin kutsuja) Zienab Mostafa sanoo: 

Henkinen väkivalta totisesti haavoittaa ja satuttaa yhtä paljon kuin fyyssinen väkivalta. Islamissa puolisoiden välillä on erityinen, toisten huomioon ottamiseen perustuvasuhde. Allah sanoo: 

Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat.  

(30:21) 

On osoitettu, että miehen ja vaimon suhteen tulee perustua myötuntoon ja armoon. Monissa Profeetan (rauha hänelle) haditheissa on mainittu, että jos aviomies katsoo vaimoaan ystävällisyydellä ja armolla, Allah Kaikkivaltias katsoo heitä Hänen armollaan, ja jos he kättelevät toisiaan, kaikki heidän syntinsä katoavat. Joten, meidän tulee opiskella erittäin hyvin, miten Profeetta (rauha hänelle) toimi vaimojensa kanssa. Todellakin hän oli armollinen, ystävällinen ja rakastava, ja kun heidän avioelämässään oli joitain ongelmia, he kohtasivat ne suurella viisaudella ja ystävällisyydellä. Profeetta (rauha hänelle) ei koskaan pahoinpidellyt vaimojaan fyysisesti tai henkisesti.

Näin ollen kumpikaan puoliso ei saa pahoinpidellä toista henkisesti. Tämä on kiellettyä islamissa. Jos jompikumpi tekee niin, Kaikkivaltias Allah pitää häntä tilivelvollisena sen vuoksi ja hänen tulee katua Allahille tekoaan. On selvää, että paras opas onnistuneeseen avioelämään on seurata Profeettaa (rauha hänelle. 

Allah Kaikkivaltias tietää parhaiten.

Profeetta Hud - 'Adin kansan lähettiläs

'Adin ihmiset elivät monia vuosia tuulenpieksämillä vuorilla Jemenin ja Omanin välisellä alueella. He olivat fyysisesti vahvoja ja heidät tunnettiin ammattitaidostaan erityisesti korkeiden rakennusten ja niiden tornien rakentamisessa. Kaikista kansoista 'Adin kansalla oli eniten valtaa ja rikkauksia, mikä valitettavasti teki heidät röyhkeiksi ja leuhkiksi. Poliittinen valta oli epäoikeudenmukaisilla johtajilla, joita vastaan kukaan ei rohjennut asettua. 

He eivät olleet tietämättömiä Allahista, eivätkä kieltäytyneet palvomasta Häntä. He vain kieltäytyivät palvomasta yksin Häntä. He palvoivat Hänen rinnallaan muita jumalia ja idoleita. Tätä syntiä Allah ei anna anteeksi.
Allah halusi johdattaa ja kurittaa näitä ihmisiä, joten Hän lähetti profeetan heidän keskuuteensa. Tämä profeetta oli Hud (rauha hänelle), ylevä mies, joka otti vastaan profeetan tehtävän ja oli pestissään hyvin tuloksellinen ja kärsivällinen.

Ibn Jarir raportoi, että hän oli Hud ibn Shalikh ibn Arfakhshand ibn Sam ibn Noah (rauha hänelle).
Hän raportoi myös, että Profeetta Hud (rauha hänelle) oli heimosta nimeltä 'Ad ibn 'Us ibn Sam ibn Noah. He olivat arabeja, jotka asuivat al-Ahqafissa, Jemenissä, Omanin ja Hadramawt, maassa nimeltä Ashar
Heidän laaksonsa nimi oli Mughith.

Jotkut traditiot väittävät, että Hud (rauha hänelle) oli ensimmäinen ihminen, joka puhui arabiaa, kun taas jotkut väittävät, että se oli Adam ja jotkut, että se oli Noa.
Hud (rauha hänelle) tuomitsi idolien palvonnan ja moitti kansaansa: "Kansani, mitä te hyödytte näistä kivistä, jotka teitte omin käsinne ja joita palvotte? Tosiasiassa se loukkaus älylle. On vain palvonnanarvoinen Yksi Jumaluus ja se on Allah. Palvokaa Häntä ja yksin Häntä, se on pakollista teille."
"Hän loi teidät, Hän ruokkii teitä ja Hän on Ainoa, joka aiheuttaa teidän kuolemanne. Hän antoi teille mahtavat ruumiinrakenteet ja siunasi teitä monin tavoin. Joten uskokaa Häneen ja älkää olko sokeita Hänen palveluksilleen, tai sama kohtalo, joka tuhosi Noan kansan, kohtaa teidät."

Tällä järkeilyllä Hud toivoi valavansa uskoa heihin, mutta he kieltäytyivät hyväksymäst hänen viestiiään. Hänen kansansa kysyi häneltä: "Himoitsetko pääseväsi meidän herraksemme tällä kutsumisellasi? Minkä palkan haluat?"
Hud yritti saada heidät ymmärtämän, että hän saisi palkkansa Allahilta; hän ei vaatinut heiltä mitään, paitsi että he antaisivat totuuden valon koskettaa mieltään ja sydämiään.

Allah Kaikkivaltias sanoo: 

Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne. 

Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä? 

Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.» 

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.  

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle. 

Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä. 

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä.  

Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:50-57)

Hud yritti puhua heille ja selittää heille Allahin siunauksia: kuinka Allah Kaikkivaltias on tehnyt heistä Noan seuraajia, kuinka Hän on antanut heille valtaa ja voimaa, ja kuinka Hän lähettä heille sateen, joka elvyttää maan.

Hudin kansa katsoi itseään, että he olivat vahvimpia maailmassa, joten he ylpistyivät ja kävivät jääräpäisiksi.
He riitelivät paljon Hudin kanssa. He kysyivät: "Oi, Hud! Sanotko, että kun me myöhemmin kuolemme ja muutumme pölyksi, palaisimme ja ylösnousisimme?"
Hän vastasi: "Kyllä, tulette takaisin Tuomiopäivänä ja jokaiselta teistä kysytään, mitä teitte."

Ihmiset puhkesivat nauruun tämän kuultuaan. 
"Kuinka outoja Hudin väitteet ovat!" epäuskovat mutisivat keskenään.
He uskoivat, että kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa mätänee ja muuttuu pölyksi, jonka tuuli vie mukanaan. Miten se voisi enää palata alkuperäiseen muotonsa? Ja mikä merkitys Tuomiopäivällä sitten on? Miksi kuollut palaisi eloon?
Kaikki nämä kysymykset Hud vastaanotti kärsivällisesti. Sitten hän kertoi kansalleen Tuomiopäivästä. Hän selitti uskon Tuomiopäivän olevan olennaista Allahin oikeuden kannalta, opettaen samat asiat, jotka kaikki profeetat olivat ennen häntä opettaneet. 

Hud selitti heille, että oikeudenmukaisuus vaatii Tuomiopäivää, koska hyvä ei aina voita elämässä.
Joskus paha voittaa hyvän. Eikö sellaisista rikoksista tulisi rangaistusta? Jos oletamme, ettei Tuomiopäivää ole, silloin suuri epäoikeudenmukaisuus hallitsisi, mutta Allah on kieltänyt epäoikeudenmukaisuuden seuraavan Hänestä tai Hänen luomuksiaan. Näin ollen Tuomiopäivän olemassaolo, päivä, jona tekomme punnitaan ja niistä palkitaan tai rangaistaan, paljastaa Allahin oikeudenmukaisuuden. Hud puhui heille kaikista näistä asioista. He kuuntelivat, mutta eivät uskoneet häneen. Allah kertoo näiden ihmisten asenteen Tuomiopäivää kohtaan:

Mutta päämiehet hänen kansansa keskuudessa, jotka olivat epäuskoisia ja kielsivät tulevan elämän ja joille olimme antanut hyvinvointia tässä maailmassa, lausuivat: »Hän on vain kuolevainen kuten tekin, hän syö mitä tekin syötte ja juo mitä te juotte. 
Jos tottelette kaltaistanne ihmistä, menette totisesti turmioon.  

Lupaako hän teille, että kun olette kuolleet; ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, niin teidät herätetään jälleen eloon? 

Se on mahdotonta, aivan mahdotonta, mitä teille on luvattu. 

On olemassa ainoastaan tämän maailman elämä, me kuolemme ja me elämme, eikä meitä herätetä kuolleista. 

Hän on vain ihminen, joka on sepittänyt valhetta Jumalaa vastaan, emmekä ota häntä uskoaksemme.» 

(Koraani 23:33-38)

Hudin kansan johtajat kysyivät: "Eikö ole outoa, että Allah valitsee meistä yhden, jolle paljastaa viestinsä?"

Hud vastasi: "Mitä outoa siinä on? Allah haluaa johdattaa teitä oikealle polulle elämässä, joten Hän lähetti minut varoittamaan teitä. Noan vedenpaisumus ja hänen tarinansa eivät ole kaukana teistä, joten älkää unohtako, mitä tapahtui. Kaikki epäuskovat tuhoutuivat, riippumatta siitä, miten vahvoja he olivat."
"Kuka meidät tuhoaa, Hud?" johtajat kysyivät.
"Allah", vastasi Hud.

Epäuskovat hänen kansansa keskuudessa vastasivat: "Meidän jumalamme pelastavat meidät."
Hud selvensi heille, että heidän palvomansa jumalat olivat syy heidän turmioonsa, että Allah yksin pelastaa ihmiset, ja ettei mikään muu mahti maailmassa voi ketään hyödyttää tai vahingoittaa. Konflikti Hudin ja hänen kansansa keskuudessa jatkui. Vuodet kuluivat ja kävivät ylpeämmiksi jauppiniskaisemmiksi ja yhä tyrannisimmiksi ja uhmakkaammiksi Profeetansa viestille.

Lisksi he alkoivat syyttä, että Hud (rauha hänelle) oli hullu sekopää. Yhtenä päivän he sanoivat: "Me ymmrrämme nyt, että hulluutesi salaisuus on, että loukkasit jumaliamme ja ne vahingoittivat sinua; sen takia sinusta tuli mielenvikainen."

Allah Kaikkivaltias toistaa heidän sanansa Koraanissa:

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa. 

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
(Koraani 11:53-54)

Hänellä ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä yksin Allahin puoleen, ei muuta vaihtoehtoa kuin uhkavaatimus. Hän julisti heille sanoutuvansa irti heidän epäjumalistaan, tekivätpä he mitä hyvänsä, ja sanoi:

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä. Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:54-57)

Hud kielsi heidät ja heidän jumalansa ja vahvisti luottamuksensa Allahiin, joka loi hänet. Hud ymmärsi, että hänen kansansa uskottomia kohtaisi rangaistus. Se on yksi elämän laeista. Allah rankaisee epäuskovia, riippumatta siitä, miten rikkaita, tyranneja tai suuria he ovat. Hud ja hänen kansansa odottivat Allahin lupausta. Kuivuus levisi maahan, sillä taivas ei enää lähettänyt sadettaan. Aurinko porotti hiekkamaita, näyttäen tulikiekolta, joka oli asetettu ihmisten päiden yläpuolelle.
Hudin ihmiset kiirehtivät kysymään häneltä: "Mikä tämä kuivuus on, Hud?"
Hud vastasi: "Allah on vihainen teille. Jos uskotte häneen, Hän hyväksyy teidät ja alkaa satamaan ja teistä tulee vahvempia kuin olette."
He pilkkasivat häntä ja kävivät vielä uppiniskaisimmeksi ja sarkastisemmiksi epäuskossaan. Kuivuus pahentui, puut muuttuivat keltaisiksi ja kasvit kuolivat.
Tuli päivä, jona he näkivät taivaan olevan täynnä pilviä. Hudin ihmiset olivat iloisia, kun he tulivat ulos teltoistaan itkien.
"Pilvi, joka antaa meille sateen!"
Sää muuttui äkkiä polttavan kuivasta ja kuumasta pistävän kylmään, joka vapisutti kaikkea: puita, kasveja, telttoja, miehiä ja naisia. Tuuli kasvoi päivä päivän ja yö yön jälkeen.
Hudin ihmiset alkoivat muuttaa. He juoksivat teltoilleen piiloon, mutta sitten myrsky tuuli kävi vahvemmaksi, repien heidän telttansa irti maasta. He piiloutuivat vaatekertojen alle, mutta tuuli kävi voimakkaammaksi ja ankarammaksi ja puhalsi vaatteet pois. Se viilisi heidän vaatteitaan ja ihoaan. Se lävisti kehon aukot ja tuhosi heidät. Se ehti tuskin koskettaa mitään, ennen kuin se oli jo tuhonnut tai tappanut kohteensa, sen sydän himoitsi hajottamaan ja tuhoamaan. Myrsky raivosi 8 päivää ja 7 yötä.



(c) sunnahonline