Totuus Muhammadista ja Aishasta

Tämä on käännetty guardian.co.uk:in artikkelista, mutta olen jättänyt alusta pois viittauksen typerään elokuvaan ja lyhentänyt tai jättänyt pois lopusta pari lausetta ("To consider the marriages of the prophet outside of these calculations is profoundly ahistorical" ja "The Islamophobic depiction of Muhammad's marriage to Aisha as motivated by misplaced desire fits within a broader Orientalist depiction of Muhammad as a philanderer" ja "The stridency of those who lend credence to these literalist interpretations by concurring with their warped view of Islam does not help those Muslims who seek to challenge these aberrations" eli ei siis mitään merkityksen muuttavaa).


Kirjoittaessaan Muhammadista, Islamin profeetasta, orientalistioppinut W Montgomery Watt kirjoitti: "Kaikista historian upeista henkilöistä, ketään ei ole parjattu niin paljon kuin Muhammadia."

Monet haukkujat väittävät Muhammadia pedofiiliksi ja tämä väite ansaitsee lähempää tarkastelua.

Kriitikot väittävät, että Aisha oli vain 6-vuotias, kun hänet naitettiin viisikymppiselle Muhammadille, ja 9, kun avioliitto vietiin loppu. He perustelevat tätä sillä, että niin Aisha itse on kertonut (Sahih Bukhari vol 5, kirja 58, nro 234) ja tätä debattia monimutkaistaa se, että jotkut muslimit uskovat tämän historiallisesti paikkansapitäväksi kertomukseksi.
Vaikka suurin osa muslimeista ei harkitsisi 9-vuotiaiden tytärtensä naittamista, ne, jotka hyväksyvät tämän, perustelevat, että koska Koraanin mukaan avioliitto on mitätöity niin kauan kuin puolisot hyväksytään aikuisiksi, Aishan on täytynyt saavuttaa murrosikä varhain.

He tuovat esiin, että 7. vuosisadalla Arabiassa aikuisuus määriteltiin pubertiteetin puhkeamisella. (Tämä oli pitkälti totta ja niin oli myös Euroopassa: viisi vuosisataa Muhammadin ja Aishan avioliiton jälkeen, 33-vuotias Englannin kuningas John otti vaimokseen 12-vuotiaan Angoulêmen Isabellan.) Mielenkiintoista on, että mikään siitä paljosta kritiikistä, jota Muhammad sai aikanaan vastustajiltaan, ei kohdistunut Aishan ikään.

Tästä näkökulmasta Aisha on voinut olla nuori, mutta hän ei ollut nuorempi, kuin mikä oli normi siihen aikaan. Toiset muslimit epäilevät, että Aisha olisi ollut 6 avioliiton aikaan, viitaten historioitsijoihin, jotka ovat kyseenalaistaneet Aishan väitetyn iän luotettavuuden. Yhteiskunnnassa, jossa ei ollut syntymärekisteriä ja jossa syntymäpäiviä ei vietetty, useimmat ihmiset arvioivat oman ikänsä ja muiden. Aisha ei ollut poikkeus. Lisäksi, Aisha oli ollut kihlattu toiselle miehelle ennen kuin hän meni naimisiin Muhammadin kanssa, mikä viittaa siihen, että hän oli jo tarpeeksi kypsä yhteiskuntansa standardeilla harkitsemaan avioliittoa. Tätä on vaikea sovittaa siihen, että hän olisi ollut 6.

Lisäksi, jotkut nykyajan muslimioppineet ovat hiljattain esittäneet epäilyksiä tätä hadithia kohtaan, jota käytetään vakuuttamaan Aishan nuorta ikää. Islamissa hadith-kirjallisuus (profeetan sanomiset) huomioidaan vasta Koraanin jälkeen. Kun Koraania pidetään kirjaimellisesti Jumalan sanana, haditheja on välitetty kautta aikojen täsmällisesti, mutta ei erehtymättömällä metodologialla. Kun otetaan huomioon kaikki kertomukset ja selvitykset, siitä, minkä ikäinen Aisha on ollut avioon astuessaan, ikähaarukka vaihtelee 9-19.

Tämän takia on mahdoton tietää millään varmuudella, kuinka vanha Aisha oli. Se, mitä me tiedämme, on, mitä Koraani sanoo avioliitosta: että se on pätevä vain kahden suostuvaisen aikuisen välillä ja että naisella on oikeus valita oma puolisonsa. Islamin ruumillistumana Muhammadin teot heijastavat Koraanin opetuksia avioliittoon, vaikka jotkin muslimien hallintojen ja yksilöiden teot eivät.

Surullista kyllä, monissa maissa, nuoria tyttöjä pakkonaitetaan taloudellisista syistä. Toisinaan taas poliittista syistä. Se, että Iran ja Saudi-Arabia käyttävät Aishan ikää käyttävää hadithia oikeuttaakseen alhaisen naimaiän, kertoo meille näiden hallitusten suuresta patriarkaalisuudesta, eikä mitään Muhammadista tai islamin olennaisesta luonteesta.


Islamofoobikot kuvaavat Muhammadia himokkaaksi auervaaraksi. Tämä ajatus on lähtee ristiretkistä. Akateemisen Kecia Alin mukaan: "Väitteet himoista ja aistillisuudesta olivat tavallisia piirteitä keskiaikaisissa hyökkäyksiä profeetan luonneta vastaan ja lisäksi, islamin autenttisuutta vastaan."
Kun varhaiset kristityt ilmoittivat Kristuksen olevan roolimalli selibaatin hyveestä, Muhammadia - jolla oli monia vaimoja - pidettiin synnillisten himojen ajamana. Tämä kuvaus ei ottanut lainkaan huomioon sitä, että ennen avioliittoaan Aishan kanssa, Muhammad oli nainut Khadijan, vaikutusvaltaisen bisnesnaisen. Muhammad oli silloin 25 ja avioliitto kesti 15 vuotta. Kun Khadija kuoli, hän oli täysin murtunut ja ystävät kannustivat hänät uusiin naimisiin. Naistuttava suositteli Asihaa, valoisaa ja vilkasta luonnetta.

Aishan avioliitto myös vahvisti Muhammadin pitkäaikaista ystävyyssuhdetta Aishan isään,  Abu Bakriin. Kuten Arabiassa oli tapana (ja on yhä joissain maailman osissa), avioliitto tyypillisesti palveli sosiaalisia ja poliittisia funktioita - tapa yhdistää heimoja, ratkaista sukuriitoja, huolehtia leskistä ja orvoista ja yleisesti vahvistaa siteitä hyvin epävakaassa ja muuttuvassa poliittisessa ympäristössä.
Suurin osa naisista, joita Muhammad nai, oli leskiä.
Se, mikä on kertomuksista selvää, on, että Muhammadin ja Aishan suhde oli rakastava ja tasa-arvoinen, mikä asettaa standardit vastavuoroisuudelle, hellyydelle ja kunnioitukselle Koraanilla. Heidän suhteensa läheinen tarkastelu, kuten se, että he tykkäsivät juoda samasta kupista tai kisailla yhdessä, osoittaa syvää yhteyttä, joka osoittaa vääräksi kaikki pahat puheet heidän suhteestaan.

Aishan persoonaan ei sovi, että hänestä maalataan kuvaa uhrina. Hän ei todellakaan ollut mikään seinäkukkanen. Muslimihistorian kiistanalaisen taistelun aikana hän ilmaantui esiin kamelilla ratsastaen johtaakseen sotajoukkoja. Hänet tunnettiin määrätietoisesta temperamentistaan ja ilkikurisesta huumorintajustaan - Muhammadin saadessa joskus kantaa ikävimmät seuraukset vitseistä. Elämänsä aikana Muhammad vahvisti hänen auktoriteettiaan pyytämällä muslimeja neuvottelemaan asioista Aishan kanssa Muhammadin poissaollessa; Muhammadin kuoleman jälkeen, Aishasta tuli yksi aikansa tuotteliaimmista ja parhaimmista oppineista.

Valtion päänainen, oppinut, mufti ja tuomari, Aisha yhdisti hengellisyyden, aktivismin ja tiedon ja pysyy roolimallina monille muslimeille tänä päivänä. Juopa hänen todellisen perintönsä ja sen välillä, miten hänet on kuvattu islamofobisessa materiaalissa, ei ole pelkästään historiallisesti paikkansapitämätön, se on loukkaus urauurtavan naisen muistolle.

Niillä, jotka manipuloivat hänen tarinaansa oikeuttaakseen nuorten tyttöjen pahoinpitelyn ja niillä, jotka manipuloivat sitä esittääkseen islamin uskontona, joka hyväksyy sellaisen pahoinpitelyn, on enemmän yhteistä, kuin he uskovatkaan. Molemmat osoittavat jättävänsä huomiotta sen, mitä tiedämme ajasta, joina Muhammad eli ja naisautonomiasta, jota Aishan tarina kuvaa.