Vitsailu

Perimätieto kuvailee, että Profeetta Muhammad (rauha hänelle) oli huumorintajuinen. Hän ja hänen seuralaisensa vitsailivat ja huvittelivat, eivätkä olleet aina vakavia.

Anas bin Malik kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Oi, sinä, jolla on kaksi korvaa!"
Mahmud sanoi: "Abu Usamah sanoi: 'Hän tarkoitti sitä vain vitsillä.'"
(Jami` at-Tirmidhi, vol 4, kirja 1, Hadith 1992, hasan)

Anas ibn Malik sanoi: "Mies tuli Profeetan (rauha hänelle) luo ja pyysi tältä ratsua.
Hän sanoi: 'Annan sinulle naaraskamelin poikasen, jolla voit ratsastaa.' Hän huudahti: 'Allahin lähettiläs, mitä naaraskamelin poikasella?'
Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: 'Syntyvätkö kamelit mistään muualta kuin naaraskameleista?'"
(Al-Adab Al-Mufrad, Kirja 14, Hadith 268, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Anas ibn Malik kertoi: Kun Allahin lähettiläs (rauha hänelle) tuli Medinaan, abyssinialaiset leikkivät ilosta hänen tulostaan; he leikkivät keihäillä.
(Sunan Abi Dawud, kirja 42, Hadith 4905, Al-Albanin mukaan tämä on sahih)

Simak bin Harb sanoi: "Sanoin Jabir bin Samurahille: 'Tapasitko istua Allahin lähettilään (rauha hänelle) kanssa?'
Hän sanoi: 'Kyllä. Kun Allahin lähettiläs (rauha hänelle) oli rukoillut fajrin, hän tapasi istua paikalla, jossa oli rukoillut, kunnes aurinko nousi ja hänen seuralaisensa puhuivat ja muistelivat asioita Jahilliyahin ajoilta ja lausuivat runoutta ja he nauroivat ja hän hymyili.'"
(Sunan an-Nasa'i, vol 2, kirja 13, hadith 1359, sahih)

Muhammadin (r) serkku 'Ali ibn Abi Taalib sanoi: "Mielet väsyvät, kuten ruumiit, joten hoitakaa niitä huumorilla."
(Lainaus kirjasta Living in the Shade of Islam.)

Kerran Muhammad (rh) sanoi eräälle naiselle, että tämän miehellä oli valkoiset täplät silmissään. Nainen lähti puolisonsa luo hyvin surullisena ja kertoi, mitä oli kuullut. Aviomies kertoi, että Muhammad (rh) oli vitsaillut ja tarkoittanut, että kaikilla ihmisillä on valkoiset täplät silmissään.
(En-Nuveyri, IV, 3; Ibn Kuteybe ,439; Krs. Koten, IV,466)

Muhammadilla (rh) oli seuralainen, Zahir, joka myi metallitavaraa. Kerran kulkiessaan basaarin ohi Muhammad (rh) näki hänet, otti leikillään hänestä kiinni takaapäin ja sanoi: "Ostaako kukaan tätä orjaa?"
Zahir nauroi ja sanoi: "Oi, Allahin lähettiläs, se, joka tämän orjan ostaa, joutuu tappiolle."
Profeetta hymyili ja sanoi: "Allahin silmissä arvosi on korkea.[1]

Hasan Basri (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoo, että vanha nainen tuli Lähettilään (rauha hänelle) luo ja teki pyynnön: "Oi, Allahin lähettiläs, tee duaa, jotta Allah päästää minut Taivaaseen."
Lähettiläs (rauha hänelle) vastasi: "Oi, Äiti, vanha nainen ei voi päästä Taivaaseen."
Nainen alkoi itkeä ja oli lähdössä pois.
Lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Sano naiselle, että kukaan ei mene Taivaaseen vanhassa iässä, vaan Allah Kaikkein Korkein tekee kaikista Paratiisin naisista nuoria neitsyitä. Allah Kaikkein Korkein sanoo: "Totisesti olemme luonut heidät omin käsin sallien heidän pysyä neitseinä hellinä ja samanikäisinä." (Koraani 56:35-37)
(Shama'il Muhammadiyah, kirja 35, Hadith 230)

Anas bin Malik kertoi, että seuralainen nimeltä Anjeshe johti kameleita, jotka kantoivat Muhammadin (rh) vaimoja. Hän sai kamelit juoksemaan rytmikkäällä laululla, jota lauloi kauniilla äänellään.
Muhammad (rh) sanoi: "Oi, Anjeshe, ratsasta hitaasti, älä särje timantteja [=vaimoja]."
(Darimi, Istizan, 65)

Muhammad (rh) piti perheensä onnellisuutta yllä vitsailulla.
Aisha, uskovien äiti kertoi, kun hän oli matkalla yhdessä Allahin lähettilään (rauha hänelle) kanssa: "Minulla oli juoksukisa hänen (Profeetan) kanssaan ja voitin hänet. Kun olin tullut lihaisammaksi, minulla oli taas juoksukisa hänen kanssaan ja hän voitti minut. Hän sanoi: 'Nyt me olemme tasoissa.'"
(Sunan Abi Dawud kirja 14, Hadith 2572, Al-Albanin mukaan tämä on sahih)
Yahya kertoi minulle Malikilta, joka kertoi Abu'n-Nadrilta, Umar ibn Ubaydullahin mawlalta, että A'isha bint Talha sanoi olleensa kerran A'ishan (olkoon Allahin armo hänen kanssaan) kanssa ja hänen aviomiehensä, joka paastosi, tuli vierailemaan sinne. (Hän oli Abdullah ibn Abd ar-Rahman ibn Abi Bakras-Siddiq.)
A'isha sanoi: "Mikä estää sinua tulemasta lähemmäs vaimoasi ja suutelemasta häntä ja vitsailemasta hänen kanssaan?"
Hän sanoi: "Voinko suudella häntä, kun paastoan?"
Hän sanoi: "Kyllä."
(Muwatta, kirja 18, Hadith 16)
Jabir kertoi: Isäni kuoli ja jätti jälkeensä seitsemän tai yhdeksän tytärtä ja menin naimisiin naisen kanssa.
Profeetta (rauha hänelle) sanoi: "Menitkö naimisiin, oi Jabir?"
Vastasin: "Kyllä."
Hän kysyi: "Onko hän neitsyt vai matroona?"
Vastasin: "Hän on matroona."
Hän sanoi: "Mikset nainut neitsyttyttöä, jotta voisit leikkiä hänen kanssaan ja hän sinun kanssasi (tai voisit saada hänet nauramaan ja hän voisi saada sinut nauramaan)?"
Sanoin: "Isäni kuoli jättäen jälkeensä seitsemän tai yhdeksän tyttöä (orpoa), enkä halunnut tuoda heidän kaltaistaan nuorta tyttöä, joten avioiduin naisen kanssa, joka voi katsoa heidän peräänsä."
Hän sanoi: "Allah sinua siunatkoon."
(Bukhari, Vol 8, kirja 75, Hadith 396)

Thabit ibn 'Ubayd sanoi: "En ole nähnyt ketään, joka olisi ollut vakavampi istuessaan ihmisten kanssa tai ketään, joka olisi ollut vitsikkäämpi kotonaan, kuin Zayd ibn Thabit." (= Muhammadin, rh, seuralainen, joka osallistui Koraanin jakeiden ylöskirjoittamiseen.)
(Al-Adab Al-Mufrad, Kirja 14, Hadith 286, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)
Abdullah ibn Amr ibn al-'As kertoi: "Mies tuli Allahin lähettilään (rauha hänelle) luo ja sanoi: "Tulin luoksesi antamaan uskollisuusvalan ja jätin vanhempani itkemään."
Hän (Profeetta) sanoi: "Palaa heidän luokseen ja saa heidät nauramaan, kuten sait heidät itkemään.
Abi Dawud, kirja 14, Hadith 2522 Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Hän vitsaili ja leikki mielellään lasten, etenkin tyttärensä Fatiman poikien Husainin ja Hassanin kanssa.

Sa'eed bin Abu Rashid kertoi, että Ya'la bin Murrah kertoi heille, että he olivat menneet ulos Profeetan kanssa aterialle, jolle heidät oli kutsuttu ja Husain oli siellä leikkimässä kadulla. Profeetta tuli ihmisten eteen ja ojensi käsiään ja lapsi alkoi juosta siellä ja täällä. Profeetta sai hänet nauramaan ennen kuin otti hänet kiinni, sitten laittoi yhden kätensä Husainin leuan alle ja toisen päälle ja suuteli tätä ja sanoi: "Husain on osa minua ja minä olen osa häntä. Allah rakastakoon niitä, jotka rakastavat Husainia. Husain on heimo heimojen joukossa."
(Sunan ibn Majah, Vol 1, kirja 1, Hadith 144, tämä on hasan)

Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) otti al-Hasanin tai al-Husaynin kädellään ja laittoi sitten tämän jalat omien jalkojensa päälle ja sanoi: "Kiipeä ylös".
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 14, Hadith 270)

Um Khalid (Khalid bin Sa`idin tytär) kertoi:
”--aloin leikkiä Profeettojen sinetillä (Profeetan hartioiden välillä) ja isäni torui minua ankarasti siitä. Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: ”Anna hänen olla" --
(Bukhari, vol 4, kirja 52, Hadith 305)

Hän tapasi vitsailla pienen pojan, Abu 'Umayrin, kanssa, jolla oli pieni lintu, jonka kanssa hän leikki.
Anas (olkoon Allah armollinen hänelle) tapasi liittyä joukkoomme ja vitsailla. Minulla oli nuorempi veli.
Lähettiläs (rauha hänelle) sanoi hänelle: "Aba Umayr, mitä on tapahtunut Nughayrille?"
(Shama'il Muhammadiyah, kirja 36, Hadith 236)

Jabir kertoi, että kerran Muhammad (rh) leikki kamelia ja konttasi ja Husain ja Hassan ratsastivat hänen selässään.
"Kuinka mahtava on teidän kamelinne ja kuinka mahtavia ratsastajia te olette!" hän kehui. [2]
Kerran Hassan ja Husain istuivat hänen olkavarsillaan ja nähdessään sen Umar sanoi: "Miten hienolla hevosella te ratsastattekaan!"
"He ovat myös hyviä ratsastajia", Muhammad (rh) vastasi. "Mutta heidän isänsä on vieläkin parempi."
(Heysemi, ibid, IX, 181-182)

Kerran pojat eksyivät pahemman kerran. Pitkällisten etsintöjen jälkeen vaari-Muhammad (rh) löysi pelokkaat lapset. Hän taputteli ja suuteli heitä. Hän nosti heidät olkapäilleen ja kantoi kotiin. Hän juoksi Salmanille, joka sanoi: "Kuinka onnekkaita olettekaan. Teillä on upea hevonen."
"He ovat myös upeita ratsastajia. Mutta heidän isänsä on vielä heitäkin parempi", Muhammad (rh) vastasi.
(Heysemi, ibid, 182; Koten, IV, 468)

Osasivat Muhammadin (rh) seuralaisetkin.

`Umar bin Al-Khattab kertoi:
"Profeetan (rauha hänelle) elinaikana oli mies nimeltä `Abdullah, jonka lempinimi oli Aasi ja hänellä oli tapana saada Allahin lähettiläs (rauha hänelle) nauramaan. Profeetta (rauha hänelle) sätti häntä alkoholin juomisesta. Ja yhtenä päivänä hänet tuotiin Profeetan (rauha hänelle) luo taas alkoholin juomisesta ja moitittiin ankarasti. Siihen mies ihmisten joukosta sanoi: 'Oi, Allah, kiroa häntä! Kuinka usein hänet on tuotu Profeetan (rauha hänelle) luo sellaisen syytöksen kanssa!"
Profeetta (rauha hänelle): 'Älä kiroa häntä, sillä kautta Allahin, tiedän, että hän rakastaa Allahia ja Hänen Apostoliaan.'"
(Bukhari, Vol 8, kirja 81, Hadith 771)

Aina kun mies nimeltä Nu'ayman ibn 'Amr al-Ansari löysi jotain mukavaa Medinasta, hän osti sen lahjaksi Muhammadille (rh). Yhtenä päivänä hän näki, että hyvälaatuista hunajaa oli saapunut Medinaan. Hän osti sitä ja tapansa mukaan toi Muhammadille (rh), mutta hän ei maksanutkaan kauppiaalle. Sensijaan hän raahasi kauppiaan Profeetalle (rh) ja käski kauppiaan pyytää rahat tältä.
"Luulin, että toit sitä minulle lahjaksi!?" Muhammad (rh) ihmetteli.
Nuayman vastasi: "Profeetta Muhammad! Halusin sinun maistavan tätä hienoa hunajaa niin kovasti. Mutta minulla ei ollut yhtään rahaa, joten siksi tein näin."
Sitten Muhammad (rh) nauroi ja maksoi hunajasta.
(I. Abdilberr, el-Istiab, IV, 473)

Yhtenä päivänä beduiini tuli Profeetan (rauha hänelle) luo. Hän meni moskeijaan ja jätti kamelinsa pihamaalle. Jotkut seuralaiset sanoivat Nuaymanille:
"Jos teurastat sen, syömme sen, koska haluamme vähän lihaa ja Allahin lähettiläs maksaa sen sitten."
Niinpä Nuayman teurasti toisen omistaman kamelin. Beduiini tuli ulos ja näki satulan, joten hän huusi:
"He ovat teurastaneet kamelini, oi Muhammad!"
Muhammad (rh) tuli ulos ja kysyi:
"Kuka tämän teki?"
"Nuayman", he vastasivat.
Muhammad (rh) meni etsimään tuota ilkimystä ja löysi hänet Duba'ah bint al-Zubayr ibn 'Abdul Muttalibin (Allah olkoon armollinen hänelle) kotoa, jonne hän oli piiloutunut ojaan ja peittänyt itsensä palmun oksilla ja lehdillä. Mies osoitti, missä hän oli ja sanoi kovaan ääneen:
"En ole nähnyt häntä, oi Allahin lähettiläs."
Muhammad (rh) haki hänet pois ojasta ja hänen kasvonsa olivat likaiset kohdista, johon lehdet olivat putoilleet.
Muhammad (rh) kysyi Nuaymanilta: "Miksi teit niin?"
Nuayman vastasi: "Ihmiset, jotka kertoivat, missä olen, oi Allahin lähettiläs, ovat samat ihmiset, jotka käskivät minun tehdä niin [teurastaa se kameli]."
Muhammad (rh) facepalmasi ja alkoi nauraa ja sitten hän maksoi teurastetun kamelin hinnan. [3]

Imam Ahmad kuuli tästä sattumasta Muhammadin (rh) vaimolta Umm Salamahilta (Allah olkoon armollinen hänelle): Abu Bakr meni liikeasioille Busraan ja Nuayman ja Suwaybit ibn Harmalah tulivat sinne hänen kanssaan. Suwaybit oli matkalla vastuussa ruoasta ja Nuayman sanoi hänelle: "Ruoki minut!"
Suwaybit sanoi: "En, ennen kuin Abu Bakr tulee."
Niinpä nälkäinen Nuayman sai kuningasidean mennä joidenkin ihmisten luo, joilla oli karjaa kanssaan, ja sanoa heille: "Ostatteko minulta rotevan arabiorjan?"
He sanoivat: "Kyllä."
Nuayman sanoi: "Hänellä on suuri suu ja hän saattaa sanoa teille, että hän on vapaa mies. Jos se tarkoittaa, etä ette halua ottaa häntä, unohtakaa koko homma, älkääkä vaivatko minua hänellä."
"Ei siinä mitään, ostamme hänet kyllä."
Niinpä tuo porukka osti hänet kymmenellä nuorella naaraskamelilla. Nuayman otti kamelit vastaan ja sanoi heille: "Tuolla hän on!"
Suwaybit sanoi: "Olen vapaa mies!"
"Hän on jo kertonut meille kaiken sinusta", he sanoivat ja laittoivat köyden hänen kaulansa ympärille ja lähtivät viemään häntä pois.

Sitten Abu Bakr tuli ja hänelle kerrottiin, mitä oli tapahtunut, miksi Suwaybit oli hävinnyt. Abu Bakr ja hänen seuralaisensa lähtivät palauttamaan eläimiä ja ottivat Suwaybitin takaisin.
He kertoivat Muhammadille (rh), mitä oli tapahtunut ja tämä ja hänen seuralaisensa nauroivat tapahtumalle vuosi jälkeenpäin. [3]

On jopa viittauksia siihen, että Allah voi omalla tavallaan nauraa.
Waki' bin Hudus kertoi, että hänen isänpuoleinen setänsä Abu Razin sanoi: "-- Sanoin: 'Oi, Allahin lähettiläs (rauha hänelle), nauraako Herra?'
Hän sanoi: 'Kyllä.' Sanoin: 'Herra, joka nauraa, ei koskaan riistä meiltä hyvää.'"
(Sunan ibn Majah, vol 1, kirja 1, Hadith 181, hasan)

Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Allah nauroi kahdelle miehelle, joista toinen tappoi toisen, mutta he molemmat pääsivät Paratiisiin. Ensimmäinen taisteli Allahin vuoksi ja hänet tapettiin, sitten Allah hyväksyi tämän tappajan katumuksen ja hän taisteli ja kuoli marttyyrina."
(Sunan an-Nasa'i, vol 1, kirja 25, hadith 3168, sahih)

Abu Huraira kertoi: Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "-- Joten Allah nauraa ja päästää hänet Paratiisiin ja pyytää häntä esittämään niin monia toiveita kuin hän haluaa. --"
(Bukhari, Vol 1 kirja 12, Hadith 770)

Muhammad (rh) kuitenkin kovasti myös varoitteli vitsailemasta sopimattomasti. Leikkiä ei voi laskea aina kaikkialla.

Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "On kolme asiaa, jossa vakavuus on vakavaa ja vitsailu on vakavaa: avioliitto, ero ja vaimon ottaminen takaisin."
(Sunan Ibn Majah, Vol 3, kirja 10, Hadith 2039, hasan)

Yahya kertoi minulle Malikilta, joka kertoi Yahya ibn Saidilta, että Said ibn al-Musayyab sanoi: "On kolme asiaa, josta ei voi laskea leikkiä: avioliitto, ero ja vapauttaminen."
(Muwatta, kirja 28, hadith 56)

AbdurRahman ibn AbuLayla kertoi:
"Profeetan (rauha hänelle) seuralaiset kertoivat meille, että kerran he matkustivat Profeetan (rauha hänelle) kanssa. Mies nukkui ja yksi heistä meni köyden luo, joka tällä oli mukanaan. Hän otti sen, pelästyttäen köyden omistajan.
Profeetta (rauha hänelle) sanoi: 'Ei ole laillista muslimille pelotella toista muslimia.'"
(Sunan Abi Dawud, kirja 42, Hadith 4986, Al-Albanin mukaan tämä on sahih)

`Abdullah bin Zam`a kertoi: "Profeetta (rauha hänelle) kielsi nauramasta henkilölle, joka päästää kaasua ja sanoi: 'Kuinka kukaan teistä voi lyödä vaimoaan, kuten lyö orikameliaan ja sitten saattaa syleillä häntä (nukkua hänen kanssaan)?" Ja Hisham sanoi, "kuin lyö orjaansa".
(Bukhari, Vol 8, kirja 73, Hadith 68) (ps. islamissa myös hevosen ja orjan lyöminen on kiellettyä)

Aswad raportoi, että jotkut nuoret quraishilaismiehet vierailivat 'Aishan luona, kun hän oli Minassa ja he nauroivat.
Hän kysyi: "Mikä teitä naurattaa?"
He sanoivat: "Se-ja-se henkilö kompastui teltan naruun ja hän oli vähällä katkaista kaulansa tai menettää silmänsä."
Hän sanoi: "Älkää naurako, sillä kuulin Allahin lähettilään (rauha hänelle) sanovan: 'Jos muslimi juoksee okaan tai joutuu tätä vakavampiin vaikeuksiin, hänelle taataan (korkeampi) asema ja hänen syntinsä hävitetään.'"
(Muslim, kirja 32, hadith 6237)

Aisha sanoi: Kaksi naista kulkivat ohi miehen, joka poti kärsimystä, ja he nauroivat yhdessä, pilkaten häntä, joten niin toinen heistä sai osakseen saman kärsimyksen."
(Al-Adab Al-Mufra, kirja 37, hadith 13, tosin Al-Albanin mukaan tämä on da'if)

Faktoista poikkeaminen ei ole Muhammadin (rh) näyttämän esimerkin mukaista.

Abu Huraira kertoi:
"He sanoivat: 'Oi, Allahin lähettiläs! Vitsailet kanssamme?' Hän sanoi: 'Totisesti, en sano muuta kuin mikä on totta.'"
(Jami` at-Tirmidhi, vol 4, kirja 1, Hadith 1990)

AbuUmamah kertoi:
"Profeetta (rauha hänelle) sanoi: 'Minä takaan talon Paratiisin ympäriltä sille, joka välttelee riitelyä, vaikka olisi oikeassa, talon keskeltä Paratiisia sille, joka välttelee valehtelua, vaikka vitsailisi ja talon Paratiisin yläosasta sille, joka tekee luonteensa hyväksi.'"
(Sunan Abi Dawud, kirja 42, Hadith 4782, Al-Albanin mukaan tämä on hasan)

Mu'awiyah ibn Jaydah al-Qushayri kertoi: Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Voi häntä, joka kertoo juttuja, puhuen valheellisesti, saadakseen ihmiset nauramaan. Voi häntä! Voi häntä!"
(Sunan Abi Dawud, kirja 42, Hadith 4972, Al-Albanin mukaan tämä on hasan)

On epäjohdonmukaista opettaa lapsille, että valehtelu on väärin, jos itse puijaamme ihmisiä ja liikaa vaadittu, että he aina erottaisivat, mikä on leikinlaskua ja mikä ei.

'Abdullah ibn Mas’ud sanoi:
"Valehtelu ei ole oikein, ei vakavissaan, eikä leikillään. Kenenkään teistä ei pitäisi luvata lapselleen jotain ja sitten olla antamatta sitä hänelle."
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 21, Hadith 3, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Jos ihminen vitsaillessaan puhuu sellaista, mikä ei ole totta, helposti käy niin, ettei hän kohta enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei - muista sitten puhumattakaan. Voi olla, että tarkoitat vain läheisen ystäväpiirisi korviin harmittoman tuntuisen vitsin siitä, mitä naapurin Pertti muka on tehnyt, mutta luultavasti muutkin saavat siitä kuulla - ja se aiheuttaa loppujen lopuksi paljon mielipahaa Pertille.

Varastaminen on islamissa kielletty ja siitä periaatteesta ei tingitä, vitsailtiin tai ei.

'Abdullah ibn as-Sa'ib raportoi, että hänen isoisänsä sanoi: "Kuulin Allahin lähettilään (rauha hänelle) sanovan: 'Kenenkään teistä ei pitäisi ottaa seuralaisensa tavaroita, ei vitsillä, eikä tosissaan. Kun joku ottaa seuralaisensa tavaroita, hänen tulee palauttaa ne tälle.'"
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 12, hadith 4, Al-Albanin mukaan tämä on hasan)

On myös kiellettyä nauraa liikaa.

Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Älkää naurako [liian] paljon, sillä paljon nauraminen kovettaa sydämen."
(Sunan ibn Majah, Vol 1, kirja 37, Hadith 4193, Darussalamin mukaan tämä on hasan)

Al-Hasan kertoi Abu Hurairalta, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "- - älkääkä naurako liikaa, sillä totisesti liika nauru tappaa sydämen."
(Jami` at-Tirmidhi, kirja 36, Hadith 2, tämä on tosin da'if)

Nämä ohjeet voivat kuulostaa oudoilta, sillä mitä haittaa voi olla siitä, että on usein hauskaa? Kyse ei olekaan siitä, vaan edelleen siitä, että muslimin tulee ymmärtää, milloin ja missä tilanteissa on nauru paikallaan ja milloin pitää turpansa kiinni. Muhammad (rh) ja hänen seuralaisensa ymmärsivät:

Bakr ibn 'Abdullah raportoi, että Profeetan (rauha hänelle) seuralaiset tapasivat heitellä toisiaan meloneilla. Hän sanoi: "Mutta kun oli vakava paikka, he olivat todellisia miehiä."
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 14, Hadith 266, Al-Albanin mukaan tämä on sahih)

Toisinaan kun ihmiset haluavat vältellä jotain puheenaihetta, he yrittivät peitellä sitä huumorin alle. Se ei ole mitenkään ratkaiseva käyttäytymismalli.

Kun vitsailu on jotain, mikä tuo perheen yhteen, voi se olla myös jotain, mikä erottaa. Joka kerran, kun lapsi haluaa puhua jostain vakavasti ja isä tai äiti vain lyö asian leikiksi, se on kolaus luottamukselle - ja jos vanhempi jatkaa samaa rataa, hän ei pian enää tunne lastaan. Liiallinen vitsailu on vahingollista todellisuuspakoa.

Huumorin varjolla tehdään paljon pahaa ja yllättävän usein väkivaltaan liittyy vääristynyt käsitys huumorista. Esimerkiksi koulukiusaajista kiusaaminen on usein hyvin hauskaa ja seksuaalisen häirinnän harjoittajat naureskelevat teoilleen. Jotkut ihmiset loukkaavat toista ja sitten sanovat, että se oli vitsi – heillä on sellainen käsitys, että saa sanoa ihan mitä vain, jos sillä ei tarkoiteta satuttaa tai lisää perään, että se oli vain leikkiä, sillä ei ole väliä, miltä toisesta tuntuu.

Etenkin miesten välisessä vitsailussa voi olla tapana sanoa asioita, jotka vähän vieraampien ihmisten kesken sanottuna koettaisiin loukkaavaksi tai oudoksi, tai painia keskenään. Tuttujen kanssa toki muutenkin puhutaan asioita, joita vieraiden kanssa ei, mutta jos tämä menee esim. toisen ulkonäön törkeään kommentoimiseen, se ei ole islamissa sallittua. Se ei ole sivistynyttä ja joku voi siitä oikeasti pahastua, vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan.
Olkapäälle kopauttaminen on vielä hyväksyttävissä rajoissa, mutta toisen lyöminen ei ole koskaan vitsi. Kun muksautat jotakuta ja hän kompastuu banaaninkuoreen ja lyö päänsä, hän voi yllättävän helposti vammautua vakavasti tai vaikka kuolla, eikä siinä vaiheessa ole väliä sillä, että se oli vitsi.

Samoin jotkut nuoret tytöt kutsuvat ystäviään h-alkuisella sanalla, joka viittaa maksulliseen tai löyhän sukupuolimoraalin omaavaan naiseen, eivätkä pidä sitä minään. Muslimi ei missään nimessä voi puhua toiselle ihmiselle sellaista, ei leikillään, eikä tosissaan.
Se, miten puhumme, on oikeasti tärkeää ja kertoo meistä paljon.

Jatkuva räkättäminen ja kikattaminen joka asialle saa ihmisen vaikuttamaan tyhmältä, mitä hän silloin onkin. Ihmiset, jotka eivät halua puhua mitään vakavista asioista, ovat suoraan sanottuna tylsiä. Sitäpaitsi se on todellisuuspakoa. Anas kertoikin Muhammadin (rh) sanoneen: "Jos tietäisitte, mitä minä tiedän, nauraisitte vähän ja itkisitte paljon."
(Bukhari, Vol 8, kirja 76, Hadith 493)




[1] http://wasalaam.wordpress.com/2008/01/22/the-holy-prophets-sense-of-humor/
Hieman eri sanoin täällä https://www.facebook.com/notes/proud-to-be-a-muslim/jokes-and-funs-of-prophet-muhammad-saw/10150098410930518 jossa lähteeksi on merkitty Ahmed b. Hanbal, Tirmizi, Kandahlavi, III, 1176.
[2] https://www.facebook.com/notes/proud-to-be-a-muslim/jokes-and-funs-of-prophet-muhammad-saw/10150098410930518
[3] http://turntoislam.com/community/threads/the-prophets-sense-of-humour.16680/