Onko hijab täydellisille muslimeille?

Virtualmosquesta: 

Kysymys: Ymmärrän, että hijabia vaaditaan ja olen pitänyt sitä jonkin aikaa, mutta nyt minusta tuntuu, että sen laittaminen saattoi olla virhe. En koe, että sen pitäminen tekee minusta paremman muslimin ja minusta tuntuu melkein kuin huijaisin ihmisiä, koska he pitävät minua esimerkkinä [muslimista], vaikka tosiasiassa kamppailen monien asioiden [sääntöjen] kanssa. Jos otan hijabin pois, onko se todella jotain, mistä Allah rankaisee minua? Se tuntuu aika pikkujutulta. Eikö ole tärkeintä omata puhdas sydän?

Vastaus: Assalaamu `alaykum, hyvä kysyjä.

Kiitos, kun kysyit tämän kysymyksen, joka avaa lukuisia ongelmia ja että luotat meihin tarpeeksi jakaaksesi kanssamme asian, jonka kanssa kamppailet. Pyydän Allahia (subhanahu wa ta`ala – olkoon Hän ylistetty), että hän tekee kirjoittamani sanat hyödyllisiksi sinulle ja muille tätä lukeville ja että Hän johdattaa sinut parhaisiin päätöksiin.

Haluan aloittaa osoittamalla, mikä mielestäni on vähiten tärkeä tekijä tässä asiassa ja se on 'mitä muut saattavat ajatella'. Me emme koskaan saisi muuttaa islamin harjoittamistamme tai palvontaamme muiden ihmisten takia tai siksi, mitä he saattavat ajatella tai olettaa. Ihmiset saattavat olla nopeita tuomitsemaan tai tekemään johtopäätöksiä, mutta mitä ajatuksia tai mielipiteitä heillä ikinä onkaan, se on täysin heidän harteillaan, eikä se ole jotain, mistä meidän tulee olla turhan huolissamme.

Sanoit olevasi huolissasi siitä, että hijabin pitäminen voisi olla harhaanjohtava, koska ihmiset näkevät sinut parempana kuin olet. Mutta totuus on, että kaikki meistä ovat synnintekijöitä ja on vain Allahin armoa meille, että Hän on as-Siteer - Se, joka peittää vikamme ja virheemme ja laittaa meidät näyttämään muiden silmissä paremmalta kuin olemme. Yksi kuuluisa oppinut sanoi: "Jos synnit haisisivat, kukaan ei tulisi lähelleni löyhkän takia!" Jokaikisellä meistä on puutteemme ja heikkoutemme, on tehnyt virheitä, on astunut harhaan tai tekee niin parhaillaan. Teemme vain parhaamme, minkä voimme ja jokainen hyvä teko, jonka Allah suo meille mahdollisuuden tehdä, tulee ottaa siunauksena, josta otamme hyödyn irti. Sen sijaan, että murehtisimme, ettemme ole tarpeeksi hyviä, voimme pitää tätä tilaisuutena olla kiitollisia Allahille puutteidemme piilottamisesta ja rukoilla, "oi, Allah, anna minulle anteeksi se, mitä he eivät tiedä minusta ja tee minusta jopa parempi, kuin mitä he luulevat."

Sinulla tulee olemaan vaikeaa, jos yrität löytää tästä maailmasta ketään, joka olisi sen arvoinen, että voisi edustaa islamia, koska jokaisella on jossain määrin puutteitaan uskossaan tai sen harjoittamisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi lakata kannustamasta toisiamme niillä keinoilla, mitä meillä on. Tästä aiheesta on kaunis hadith:

Anas kertoi, että: ”Me kysyimme Profeetalta (rh): ’Oi, Allahin lähettiläs (rh), eikö meidän pitäisi pidättäytyä kutsumasta muita hyvään, jos emme itse harjoita kaikkea hyviä ja eikö meidän pitäisi pidättäytyä kieltämästä muilta vääriä asioita, kun emme itse pysy erossa kaikesta pahasta?’
’Ei’, hän vastasi. ’Teidän pitää kutsua muita hyvyyteen, vaikkette tee kaikkea hyvää ja teidän pitää ieltää pahat asiat, vaikkette itse pysy erossa kaikesta pahasta.’” (Al-Tabarani)

Muista, että hijabin käyttö ei sano muille, "olen islam", vaan yksinkertaisesti "olen muslimi", mikä tarkoittaa "olen joku, joka yrittää seurata tätä uskontoa, hyväksyy sen totuudeksi, näkee kauneutta siinä ja toivoo voivansa kaunistautua sillä. Muistan sitaatin Yusuf Islamilta: ”Islam ei ole olotila, vaan meneillään oleva prosessi” – tulla enemmän, tulla paremmaksi, kamppailla saavuttaakseen täydellisen alistumisen taso ja yhteys Allahiin, Kaikkein Korkeimpaan, ja Hän auttakoon meitä kaikkia saavuttamaan sen, ameen.

Sanoit myös tuntevasi, ettei hijab todella ole tehnyt sinua paremmaksi muslimiksi. Usein, kun ihminen aloittaa hyvän teon, he tuntevat iman ”ryöpyn”, onnen tunteen tehdessään jotain Allahin tähden ja voimaa tehdä lisää, kehittää itseään, jne. Kuitenkin jonkin ajan päästä kun siitä teosta tulee vain yksi päivän rutiineista, se menettää sen voimansa ja tuo imanin kasvu ja jännitys häviää.

Se, mitä ihminen tarvitsee noiden ’ryöppyjen’ sijaan, on vakaa ja jatkuva hyvien tekojen ja hengellisen ravinnon aika. Emme voi luottaa yhden tietyn teon tekevän meistä parempia muslimeita. Sen sijaan meidän tulee ottaa aikaa ja varmistaa, että teemme säännöllisesti asioita, jotka nostavat imania, kuten Koraanin lausunta, salah tietoisesti ja keskittyneesti, dhikr, ja niin edelleen. Hijabin pitäminen voi ehdottomasti olla yksin noista asioista, mutta se on vain yksi osa kokonaisuutta, johon pitää keskittyä. Ihan niin kuin liikunta on tärkeää terveydelle, se tulee yhdistää järkevään ruokavalioon ja moniin muihin asioihin, jotta pääsisi toivottuihin tuloksiin.

Tiedä myös, että ihmisen teoilla ja hänen sisäisellä tilallaan on suora yhteys. Tiedämme, että kun jonkun iman on korkealle, hänelle on luonnollista alkaa tehdä lisää hyviä tekoja. Saatamme kuitenkin unohtaa, että sama pätee myös päinvastoin – että hyvien tekojen tekeminen, silloinkin vaikkei se ehkä ”tuntuisi siltä”, voi vaikuttaa meihin ja muuttaa meitä. Raajat ovat avaimia ja hyvien tekojen tekeminen niillä voi pehmentää kovettuneen sydämen, tuoda valaistuksen sulkeutuneelle mielelle ja antaa ihmiselle tunteen virkistymisestä ja halun tulla lähemmäs Allahia ja tehdä positiivisempia asioita. Kuulin oppineen sanovan, että jos jollakulla on huolia, hämmennystä tai iman matalalla, ”ryhdy heti toimiin”; koska hyvien tekojen tekeminen saattaa tuoda hänelle hänen mahdollisesti tarvitsemansa sisäisen herätyksen. Jos emme näe muutosta meissä tapahtuvan kun teemme hyvää, se ei tarkoita, että meidän pitäisi lopettaa, vaan ehkäpä tarvitsemme muiden seuraa saadaksemme tarvitsemaamme vauhtia nähdäksemme tulokset.

Kolmanneksi, olet täysin oikeassa, kun sanot, että tärkein asia meille on omata puhtaat sydämet. Allah korostaa tätä Koraanissa, kun Hän sanoo, että Tuomiopäivänä palvelijaa ei hyödytä mikään, paitsi se, että hän ”lähestyy Jumalaa hartain sydämin.» (26:89) Kysymys kuuluu, kuinka pääsemme siihen? Mikä puhdistaa meidät ja sydämemme?

Meidän aikoinamme havaitsemme, että jotkut ihmiset kokevat, olemme saavuttaneet ”valaistuneemman ajan”, jossa hengellisyys voidaan juontaa pelkästään filosofioista ja ideoista, eikä sitä tarvitse sitoa uskonnon rituaaleihin ja yksityiskohtiin. Tätä ajatusta kannattavat kuitenkin unohtavat, ettei Allah luonut vain mieliä ja sieluja – vaan yhdisti niihin myös fyysiset kehomme. Emme voi kiistää sitä tosiasiaa, että olemme ruumis ja sielu, sisältö ja muoto yhdessä, ja kullakin on omat tarpeensa ja määräyksensä puhdistautumiseksi. Tämä on Allahin sunna tavassa, jolla meidät luotiin, ja syy, miksi rukouksella, paastolla ja kaikilla hengellisillä ponnistuksillamme on hyvin erityiset fyysiset osat. Vain noudattamalla niitä täsmällisesti voidaan saavuttaa syvällinen yhteys Jumalaan.

Sydäntemme puhdistaminen on tavoite, mutta keinot sen tavoitteen saavuttamiseksi ovat hyvin konkreettisia ja erityisiä fyysisiä määräyksiä ja käskyjä, jotka Allah on meille antanut. Tottelemalla Häntä ja seuraamalla uskomme opetuksia puhdistamme ja hiomme sydäntämme. Tästä syystä minun täytyy sanoa, ettei hijab ole jotain triviaalia. Mikään, mikä johtaa hengelliseen tietoisuuteen, uskon tason nousuun ja puhdistumiseen - mikä auttaa meitä pääsemään lähemmäs Allahia - ei voi olla toisarvoista, eikä vähäpätöistä. Luulttavasti on todennäköisempää, että siinä on kätkettyjä syvyyksiä, joita emme oivalla tai joita emme laita omaan kontekstiinsa sen syvällisemmässä tarkoituksessa ja merkityksessä.

Mitä tulee Allahin rangaistukseen: parempi tapa katsoa tätä aihetta ei ole miettiä synnin pienuutta tai vähäpätöisyyttä, vaan Hänen suuruutta, josta vastaan olemme tekemässä syntiä. Äärettömässä viisaudessaan, kaikenkattavassa tiedossaan ja suuressa armossaan, Hän on, laissaan - jossa kaikella saavutaan hyvää tai torjutaan pahaa - määrännyt meitä tähän tekoon. Koraanissa Allah sanoo "Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen" (2:216) ja "Jos tunnette vastenmielisyyttä heitä kohtaan, niin voi olla, että vastenmielisyytenne kohdistuukin sellaiseen henkilöön, johon Jumala on kätkenyt paljon hyvää" (4:19). Jos joku päättää tietoisesti astua pois määrätystä teosta, emme voi kiistää sen olevan synti ja että olemme synneistämme vastuussa Allahille. Meillä on kuitenkin aina toivoa Allahin armoon ja lempeyteen ja rukoilemme sitä osaksemme, sillä tiedämme Hänen voivan antaa anteeksi kaikki synnit, jos Hän niin haluaa.

Lopuksi haluan kertoa sinulle kauniin otteen Hadith Qudsista. Allah subhanahu wa ta’ala sanoi:

"Palvelijani ei tule lähelle Minua millään Minulle rakkaammalla kuin uskonnollisilla velvoitteilla, jotka olen hänelle määrännyt." (Bukhari)

Tiedä, rakas kysyjä, että jos tunnet olevasi kaukana Allahista, ratkaisu ei ole lopettaa sitä, mitä olet tekemässä ja löytää toista tapaa, vaan jatkaa sinnikkäästi polulla, jossa olet, vaikka se on vaikeaa. Tämä tekee sinut rakkaaksi Allahille ja ihmiseksi, joka onnellinen ollessaan lähellä Häntä ja Hänen rakastavan armonsa ja huolenpidon alla.

Allah elvyttäköön ja valaiskoon sydämemme ja tuokoon meidät lähelle Häntä. Tehköön hän meistä ihmisiä, jotka rakastavat palvoa Häntä ja palvomisellamme tulemme lähelle Häntä ja saamme Hänen rakkautensa osaksemme. Tehköön Hän ydämistämme lujia ja vakaita uskossamme ja antakoon Hän meille voimia ja rohkeutta hengellisissä kamppailuissamme. Hän johdattakoon meitä parhaisiin päätöksiin ja tehköön meille hyvyyden polun helpoksi. Ameen ya Rabb.

WAllahu a`lam – ja Hän yksin tietää parhaiten.