Jeesus-aiheella jatketaan. Tässä kirjoituksessa on, ironista kyllä, kolme osaa:
- Kolminaisuusopin kehittyminen historian valossa. Mitä alkukristityt ajattelivat Jumalasta - yksi vai kolminainen? Milloin sana kolmiyhteisyys nähtiin painettuna ensimmäisen kerran?
- Nikean kirkolliskokous vuonna 325. Internetistä löytämäni yksityiskohtainen selvitys siitä, mitä siellä puhuttiin.
- Joukko Raamatun kohtia ja huomioita Raamatusta, jotka puhuvat Yhden Jumalan palvonnan puolesta ja näin ollen kolminaisuusoppia vastaan.
- Nikean kirkolliskokous vuonna 325. Internetistä löytämäni yksityiskohtainen selvitys siitä, mitä siellä puhuttiin.
- Joukko Raamatun kohtia ja huomioita Raamatusta, jotka puhuvat Yhden Jumalan palvonnan puolesta ja näin ollen kolminaisuusoppia vastaan.
 |
| Tässä kuvassa esitetty mies ei koskaan pitänyt itseään Jumalana. Jeesus (rauha hänelle) on melko varmasti näyttänyt suunilleen tältä. Jopa hänen ulkonäkönsä on vääristeltyä länsimaisessa taiteessa. |
- Vuosi 32 - Näihin aikoihin evankeliumeihin kirjattiin, "Minä nousen Isäni luo ja teidän Isänne ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne".
- Vuosi 57 - Näihin aikoihin Paul kirjoitti, "Ei ole muuta Jumalaa kuin Yksi (Ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala). Meille on olemassa vaan Yksi Jumala ja Isä ja Poika, Jeesus Kristus."
- Vuosi 96 - Suunnilleen näihin aikoihin Clement kirjoitti, "Jumala lähetti Kristuksen ja Kristus läheti apostolit".
- Vuosi 120 - Apostolin uskontunnustus alkaa tulla tutuksi Kirkossa. Se kuuluu näin, "Minä uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään."
- Vuosi 150 - Justin Marttyyri alkaa näihin aikoihin korruptoida kristinuskon yksinkertaisuutta platonisella filosofialla.
- Vuosi 170 - Sana "trias" (kolmeus?) esiintyy ensimmäisen kerran kristillisessä kirjallisuudessa.
- Vuosi 200 - Tertullianus (100-200-luvulla elänyt arvostettu kirkkoisä, suom.huom.) käyttää ensimmäistä kertaa sanaa "trinitas" (kolmiyhteisyys?)
- Vuosi 230 - Origen kirjoittaa vastustavansa Kristukselle osoitettuja rukouksia.
- Vuosi 260 - Sabellius opetti, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat saman Jumalan kolme eri nimeä.
- Vuosi 300 - Kirkossa ei vielä tunneta kolminaisuusopillista rukouksen muotoa.
- Vuosi 310 - Lactanius kirjoitti, että "Kristus ei koskaan kutsunut itseään Jumalaksi!"
- Vuosi 320 - Eusebius kirjoittaa: "Kristus opetti meitä kutsumaan hänen Isäänsä, Todellista Jumalaa ja palvomaan Häntä."
- Vuosi 325 - Nikean kirkolliskokouksessa myönnytään kutsumaan Kristusta Jumalan Jumalaksi, hyvin Jumalan hyvin Jumalaksi. Tällöin syntyy kuitenkin kaksi ryhmää, joilla on eriävät näkemykset Jumalasta: Kolminaisuusopin kannattajat ja ne, joiden mielestä Jumala on Yksi.
- Vuosi 350 - Kirkossa on suuria konflikteja kolminaisuusopista.
- Vuosi 370 - Doksologia, "Ylistys Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle (Sielulle)" ideoidaan uutena asiana ja osa sitä vastustaa.
- Vuosi 381 - Konstanipolin kirkolliskokous antaa viimeistävän tuntumaan oppiin "kolme persoonaa Yhdessä Jumalassa".
- Vuosi 383 - Keisari Theodosius uhkasi rangaista kaikkia, jotka eivät uskoneet Kolminaisuuteen ja palvoneet kolmiyhteistä Jumalaa.
Lähde: http://www.beautifulislam.net/christianity/man-made_trinity.htm
Nikean kirkolliskokous vuonna 325
Kirjoittanut nimimerkki Peruskoululainen
(Ei minun kirjoittamaani, eikä suomentamaani)
Nikean kirkolliskokouksen pitämiseen johtanut syy oli kristittyjen erimielisyys Jeesuksen persoonasta. Kiistan kohteena oli se, oliko Jeesus Jumalan lähettiläs, samoin kuin lähettiläät ennen häntä, vai oliko hän jotain muuta. Kummankin kannan kannattajat olivat omasta mielestään oikeassa ja opettivat sitä oppilailleen. Tätä ristiriitaa kärjisti roomalaisten, kreikkalaisten ja egyptiläisten ’pakanoiden’ kääntyminen kristityiksi, mikä johti useiden eri ajatusten sekoittumiseen ja lopetti kirkon yhtenäisyyden. Nämä käännynnäiset peilasivat uutta uskoaan omaan taustaansa. Niiden joukossa, jotka kääntyivät kristityiksi, oli myös filosofeja, jotka pyrkivät ymmärtämään uutta uskoaan filosofisten mielipiteittensä kautta.
Kokoontumisen yleinen syy oli kiista Jeesuksen persoonasta, muuta varsinainen syy oli Egyptissä toimiva presbyteeri Areios, joka kutsui ihmisiä Jumalan Ykseyteen. Hän sanoi, että Jeesus oli luotu ihminen. Aleksandrian piispa Aleksanteri huomasi, että Areioksen kannattajien määrä alkoi kasvaa suureksi. Piispa ei halunnut aloittaa avointa keskustelua Areioksen kanssa, sen vuoksi että pelkäsi hänen kannattajiensa määrän siitä vain kasvavan, ja koska hänellä ollut mitään todisteita oman kantansa tueksi vaan ainoastaan arvailuja. Siksi hän kertoi ihmisille nähneensä unen, jossa Jeesus kirosi Areioksen ja käski varomaan häntä. Tällä perusteella piispa erotti Areioksen presbyteerin virasta. Tällä tavoin uskonnolliset organisaatiot ovat kautta aikojen teilanneet toinen toisiaan. Jokainen, joka halusi saada ajatuksiaan esille, sanoi nähneensä Jeesuksen unessa tai näyssä, ja kertoi kuinka Jeesus oli puoltanut hänen ajatustaan.
Nikean kaupunkiin kokoontui vuonna 325 2048 kirkonmiestä. Läsnä oli yli 300 piispaa sekä suuri määrä pappeja, jumaluusoppineita, erakkoja ja valtionmiehiä. Nämä kirkonmiehet edustivat useita eri mielipiteitä koskien Jeesuksen persoonaa. Jokaisen eri mielipiteen edustaja puhui vuorollaan perustellen oman mielipiteensä. Areoiksen puheen, joka selvensi Jeesuksen perusoppia Jumalan Ykseydestä, jälkeen yli 700 kirkonmiestä kannatti häntä. Tämä puhe sai kaikkein suurimman kannattajajoukon tuossa kokouksessa.
KUUNNELTUAAN KAIKKI ERILAISET MIELIPITEET KEISARI KONSTANTINUS VALITSI NIIDEN MIESTEN MIELIPITEEN, JOTKA SANOIVAT ETTÄ JEESUS OLI JUMALA, VAIKKA HÄNELLÄ EI OLLUT TIETOA KRISTITTYJEN USKOSTA EIKÄ HÄN OLLUT ITSE KRISTITTY. HÄN VALITSI TÄMÄN MIELIPITEEN, VAIKKA SITÄ KANNATTAVIA KIRKONMIEHIÄ OLI VAIN 318, KOSKA SE OLI LÄHIMPÄNÄ HÄNEN OMAA PAKANAUSKONTOAAN.
Samassa tapaamisessa kirkonmiehet pyysivät keisaria edistämään sitä ajatusta, että Jeesus on Jumala. Nämä kirkonmiehet laativat yhteensä 40 kirjaa, joissa oli lait ja tavat, jotka keisarin tulisi tietää ja joita hänen tulisi käyttää. Samalla nämä kirjat toimivat toimintaohjeina muille kirkonmiehille.
KIRJOJA, JOISSA OLI NÄIDEN SÄÄNNÖSTEN KANSSA ERIÄVIÄ MIELIPITEITÄ, EI SAANUT LUKEA JA NE MÄÄRÄTTIIN POLTETTAVAKSI.
Kaikkien muiden oli pakko seurata näitä säännöksiä, riippumatta siitä hyväksyivätkö he ne tai eivät. Jokainen, joka oli eri mieltä näiden säännösten kanssa, sai kirouksen päälleen.
Kirkolliskokouksen lopulliseksi päätökseksi annettiin lausunto, että Jeesus oli syntynyt, ei luotu ja että hän oli samaa olemusta kuin isä. Lisäksi julkaistiin piispa Athanasioksen muodostama uskontunnustus. Tässä kokouksessa yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Kaikki muut evankeliumit määrättiin tuhottaviksi. Useat patriarkat kirottiin, koska he julistivat Jumalan Ykseyttä. Nämä patriarkat pyrkivät löytämään tapoja, joiden avulla he voisivat päästä keisarin lähelle ja voittaa hänen luottamuksensa takaisin. He julistivat luopuneensa Jumalan Ykseydestä, jotta he saisivat takaisin kirkolliset virkansa ja voisivat jatkaa Jumalan Ykseyden opettamista salassa. Samalla he pyrkivät löytämään keinoja, joilla he saisivat keisarin luopumaan omasta pakanauskonnostaan ja ottamaan vastaan Jumalan Ykseys. Eräänä esimerkkinä heidän toiminnastaan on Surin alueellisen kirkolliskokouksen järjestäminen, jossa kumottiin Nikean kirkolliskokouksen päätös.
Piispa Eusebios oli piispana Makedoniassa ja hän kuului niihin, jotka julistivat Jumalan Ykseyttä, ja myös hän sai kirouksen päälleen tästä syystä. Päästäkseen lähelle keisari Konstantinusta hän sanoi olevansa samaa mieltä Nikean päätöksen kanssa. Tämän johdosta keisari poisti häneltä kirouksen ja nimitti hänet Konstantinopolin piispaksi. Heti kun Eusebios oli saanut piispan viran, hän alkoi opettaa Jumalan Ykseyttä salassa. Kun Surin alueellinen kokous järjestettiin, Eusebios pyrki tuomaan Jumalan Ykseyden asian uudelleen esiin, varsinkin kun paikalla oli Aleksandrian piispa, joka julisti Jeesuksen jumaluutta ja kirosi kaikki, jotka olivat sitä vastaan. Suurin osa tämän kokouksen osanottajista kannatti Jumalan Ykseyttä. Keskustelu Aleksandrian piispan ja muiden osanottajien välillä kehkeytyi kiihkeäksi ja kun piispa ei halunnut luopua pakanallisista ajatuksistaan, muut alkoivat lyödä häntä päähän tuodakseen pakanalliset ajatukset ulos niin että piispasta alkoi vuotaa verta. Osanottajat melkein tappoivat piispan, mutta keisarin tyttärenpoika pelasti hänet. Tuona aikana oli kaksi eri näkökantaa: Jumalan Ykseys, jota suurin osa kannatti sekä Jeesuksen jumaluus, jonka kannattajat olivat selvässä vähemmistössä.
Kokoontumisen yleinen syy oli kiista Jeesuksen persoonasta, muuta varsinainen syy oli Egyptissä toimiva presbyteeri Areios, joka kutsui ihmisiä Jumalan Ykseyteen. Hän sanoi, että Jeesus oli luotu ihminen. Aleksandrian piispa Aleksanteri huomasi, että Areioksen kannattajien määrä alkoi kasvaa suureksi. Piispa ei halunnut aloittaa avointa keskustelua Areioksen kanssa, sen vuoksi että pelkäsi hänen kannattajiensa määrän siitä vain kasvavan, ja koska hänellä ollut mitään todisteita oman kantansa tueksi vaan ainoastaan arvailuja. Siksi hän kertoi ihmisille nähneensä unen, jossa Jeesus kirosi Areioksen ja käski varomaan häntä. Tällä perusteella piispa erotti Areioksen presbyteerin virasta. Tällä tavoin uskonnolliset organisaatiot ovat kautta aikojen teilanneet toinen toisiaan. Jokainen, joka halusi saada ajatuksiaan esille, sanoi nähneensä Jeesuksen unessa tai näyssä, ja kertoi kuinka Jeesus oli puoltanut hänen ajatustaan.
Nikean kaupunkiin kokoontui vuonna 325 2048 kirkonmiestä. Läsnä oli yli 300 piispaa sekä suuri määrä pappeja, jumaluusoppineita, erakkoja ja valtionmiehiä. Nämä kirkonmiehet edustivat useita eri mielipiteitä koskien Jeesuksen persoonaa. Jokaisen eri mielipiteen edustaja puhui vuorollaan perustellen oman mielipiteensä. Areoiksen puheen, joka selvensi Jeesuksen perusoppia Jumalan Ykseydestä, jälkeen yli 700 kirkonmiestä kannatti häntä. Tämä puhe sai kaikkein suurimman kannattajajoukon tuossa kokouksessa.
KUUNNELTUAAN KAIKKI ERILAISET MIELIPITEET KEISARI KONSTANTINUS VALITSI NIIDEN MIESTEN MIELIPITEEN, JOTKA SANOIVAT ETTÄ JEESUS OLI JUMALA, VAIKKA HÄNELLÄ EI OLLUT TIETOA KRISTITTYJEN USKOSTA EIKÄ HÄN OLLUT ITSE KRISTITTY. HÄN VALITSI TÄMÄN MIELIPITEEN, VAIKKA SITÄ KANNATTAVIA KIRKONMIEHIÄ OLI VAIN 318, KOSKA SE OLI LÄHIMPÄNÄ HÄNEN OMAA PAKANAUSKONTOAAN.
Samassa tapaamisessa kirkonmiehet pyysivät keisaria edistämään sitä ajatusta, että Jeesus on Jumala. Nämä kirkonmiehet laativat yhteensä 40 kirjaa, joissa oli lait ja tavat, jotka keisarin tulisi tietää ja joita hänen tulisi käyttää. Samalla nämä kirjat toimivat toimintaohjeina muille kirkonmiehille.
KIRJOJA, JOISSA OLI NÄIDEN SÄÄNNÖSTEN KANSSA ERIÄVIÄ MIELIPITEITÄ, EI SAANUT LUKEA JA NE MÄÄRÄTTIIN POLTETTAVAKSI.
Kaikkien muiden oli pakko seurata näitä säännöksiä, riippumatta siitä hyväksyivätkö he ne tai eivät. Jokainen, joka oli eri mieltä näiden säännösten kanssa, sai kirouksen päälleen.
Kirkolliskokouksen lopulliseksi päätökseksi annettiin lausunto, että Jeesus oli syntynyt, ei luotu ja että hän oli samaa olemusta kuin isä. Lisäksi julkaistiin piispa Athanasioksen muodostama uskontunnustus. Tässä kokouksessa yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Kaikki muut evankeliumit määrättiin tuhottaviksi. Useat patriarkat kirottiin, koska he julistivat Jumalan Ykseyttä. Nämä patriarkat pyrkivät löytämään tapoja, joiden avulla he voisivat päästä keisarin lähelle ja voittaa hänen luottamuksensa takaisin. He julistivat luopuneensa Jumalan Ykseydestä, jotta he saisivat takaisin kirkolliset virkansa ja voisivat jatkaa Jumalan Ykseyden opettamista salassa. Samalla he pyrkivät löytämään keinoja, joilla he saisivat keisarin luopumaan omasta pakanauskonnostaan ja ottamaan vastaan Jumalan Ykseys. Eräänä esimerkkinä heidän toiminnastaan on Surin alueellisen kirkolliskokouksen järjestäminen, jossa kumottiin Nikean kirkolliskokouksen päätös.
Piispa Eusebios oli piispana Makedoniassa ja hän kuului niihin, jotka julistivat Jumalan Ykseyttä, ja myös hän sai kirouksen päälleen tästä syystä. Päästäkseen lähelle keisari Konstantinusta hän sanoi olevansa samaa mieltä Nikean päätöksen kanssa. Tämän johdosta keisari poisti häneltä kirouksen ja nimitti hänet Konstantinopolin piispaksi. Heti kun Eusebios oli saanut piispan viran, hän alkoi opettaa Jumalan Ykseyttä salassa. Kun Surin alueellinen kokous järjestettiin, Eusebios pyrki tuomaan Jumalan Ykseyden asian uudelleen esiin, varsinkin kun paikalla oli Aleksandrian piispa, joka julisti Jeesuksen jumaluutta ja kirosi kaikki, jotka olivat sitä vastaan. Suurin osa tämän kokouksen osanottajista kannatti Jumalan Ykseyttä. Keskustelu Aleksandrian piispan ja muiden osanottajien välillä kehkeytyi kiihkeäksi ja kun piispa ei halunnut luopua pakanallisista ajatuksistaan, muut alkoivat lyödä häntä päähän tuodakseen pakanalliset ajatukset ulos niin että piispasta alkoi vuotaa verta. Osanottajat melkein tappoivat piispan, mutta keisarin tyttärenpoika pelasti hänet. Tuona aikana oli kaksi eri näkökantaa: Jumalan Ykseys, jota suurin osa kannatti sekä Jeesuksen jumaluus, jonka kannattajat olivat selvässä vähemmistössä.
Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/882396
Raamatussa kerrottua
Raamatussa kutsutaan Jeesuksen lisäksi muitakin henkilöitä, kutsutaan Jumalan pojiksi, ainakin Hesekieliä.
Johanneksen evankeliumissa 14:1 Jeesus sanoo "Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun."
Samassa evankeliumissa hän sanoo myös, että "minä ja Isä olemme yhtä" (17:21-23) ja sitten viittaa viidessä paikassa hänen, Jumalan ja hänen seuralaistensa olevan yhtä. Eli jos Jeesus ja Jumala ovat yhtä, niin eivätkö myös Jeesuksen seuralaiset ovat Jumalan kanssa yhtä?
Jos Jeesus ansaitsee palvontaa, koska hänellä ei ollut isää, eikö myös Aatami, taikka Eevakin, ansaitse palvontaa, heillä ei ollut isää eikä äitiä?
Raamatussa sanotaan myös tällaista:
(5. Moos. 4:39): ”…että Herra on Jumala niin taivaassa kuin maanpäällä eikä toista Jumalaa ole”
(5. Moos. 6:4): ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin”;
(Jes. 43:10-11):”..ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä olut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastaja kuin minä”;
(Jes. 44:6):”Näin sanoo Herra: "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä"”;
(Jes. 45:18): “Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäksi vaan teki sen asumista varten, näin hän sanoo: "Minä olen Herra, eikä muuta jumala ole"”.
(5. Moos. 4:35) "Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista."
(2. Moos. 8:10) "Farao vastasi: "Huomiseen mennessä." Mooses sanoi: "Olkoon kuten sanot, jotta näkisit, ettei ole ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista."
(2. Sam 7:22) "Sentähden olet sinä, Herra Jumala, suuri; sillä kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta jumalaa ole kuin sinä."
(1. Kun. 8:23) ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka vilpittömin sydämin elävät tahtosi mukaan.
(1. Aik 17:20) Herra, kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä.
(Ps 86:8) Ei ole vertaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Herra.
(Ps 89:6) Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
(Ps 113:5) Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa
(Hoos. 13:4) Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä toin sinut Egyptistä. Muuta jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin.
(Sak. 14:9) Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.
Mark. 12:29: ”Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: `Kuule Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra…"”
(1.Kor.8:4): ”epäjumalia uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala”.
(Tim.2:5): ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”. Huomaa ilmaus ”ihminen Kristus Jeesus”.
Johanneksen evankeliumissa 14:1 Jeesus sanoo "Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun."
Samassa evankeliumissa hän sanoo myös, että "minä ja Isä olemme yhtä" (17:21-23) ja sitten viittaa viidessä paikassa hänen, Jumalan ja hänen seuralaistensa olevan yhtä. Eli jos Jeesus ja Jumala ovat yhtä, niin eivätkö myös Jeesuksen seuralaiset ovat Jumalan kanssa yhtä?
Jos Jeesus ansaitsee palvontaa, koska hänellä ei ollut isää, eikö myös Aatami, taikka Eevakin, ansaitse palvontaa, heillä ei ollut isää eikä äitiä?
Raamatussa sanotaan myös tällaista:
(5. Moos. 4:39): ”…että Herra on Jumala niin taivaassa kuin maanpäällä eikä toista Jumalaa ole”
(5. Moos. 6:4): ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin”;
(Jes. 43:10-11):”..ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä olut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastaja kuin minä”;
(Jes. 44:6):”Näin sanoo Herra: "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä"”;
(Jes. 45:18): “Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäksi vaan teki sen asumista varten, näin hän sanoo: "Minä olen Herra, eikä muuta jumala ole"”.
(5. Moos. 4:35) "Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista."
(2. Moos. 8:10) "Farao vastasi: "Huomiseen mennessä." Mooses sanoi: "Olkoon kuten sanot, jotta näkisit, ettei ole ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista."
(2. Sam 7:22) "Sentähden olet sinä, Herra Jumala, suuri; sillä kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta jumalaa ole kuin sinä."
(1. Kun. 8:23) ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka vilpittömin sydämin elävät tahtosi mukaan.
(1. Aik 17:20) Herra, kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä.
(Ps 86:8) Ei ole vertaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Herra.
(Ps 89:6) Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
(Ps 113:5) Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa
(Hoos. 13:4) Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä toin sinut Egyptistä. Muuta jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin.
(Sak. 14:9) Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan.
Mark. 12:29: ”Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: `Kuule Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra…"”
(1.Kor.8:4): ”epäjumalia uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala”.
(Tim.2:5): ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”. Huomaa ilmaus ”ihminen Kristus Jeesus”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti