Hijran toisena vuonna Ramadan-kuun aikana muslimit taistelivat epäuskovia vastaan ratkaisevan Badrin taistelun, joka osoittautui kääntöpisteeksi, ei ainoastaan islamin, vaan koko ihmisrodun kohtalolle.
jos uskotte Jumalaan ja siihen, minkä lähetimme palvelijallemme ratkaisun päivänä, sinä päivänä, jolloin molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa
(Koraani 8:41)
Olosuhteet, jotka johtivat tähän taisteluun alkoivat Profeetan (rauha hänelle) saamilla uutisilla, että Abu Sufyan johti suurta karavaania, jolla oli paljon rahaa ja kauppatavaraa, takaisin Mekkaan Syyriasta. Maassa käytiin jo sotaa muslimien ja quraish-heimon välillä, sillä jälkimmäinen käytti kaiken voimansa muslimien vahingoittamiseksi ja pahoinpitelemiseksi, estääkseen heidän kehittymisensä ja kaapatakseen heidän nousevan valtansa. He eivät säästäneet taloudellisia, eivätkä fyysisiä resursseja yrityksissään ja heidän aseistetut armeijansa rämpivät hyvin usein pitkälle Medinan rajoille ja sen laidunmaille murskatakseen muslimeja.
Abu Sufyan oli yksi islamin pahimmista vihollisista, joten Profeetta (rh) pyysi muslimeja olemaan valmiina pysäyttämään karavaanit. Se oli kuitenkin kauppakaravaani, joten Profeetta (rh) ei tehnyt mitään yksityiskohtaisia järjestelyjä taistelua varten, vaan vain valmistautui ottamaan sen kiinni.
Abu Sufyan sai kuulla Profeetan (rh) aikeista pysäyttää hänet ja lähetti kuriirin Mekkaan mukanaan kiireellinen pyyntö lisäjoukoille. Quraish tuki heitä taitavasti ja kaikki Mekan huomattavat päälliköt muodostivat kiireesti armeijajoukon. Kaikki kynnelle kykenevät miehet naapuriheimoista liittyivät siihen - ja tämä armeija lähti avustamaan karavaania. Tuskin ainoatakaan miestä jäi Mekkaan, niin innoissaan Quraish keräsi armeijaa.
ANSAARIEN USKOLLISUUS
Uutiset kantautuivat Profeetan (rh) korviin, että vahva Mekan armeija oli matkalla hyökätäkseen hänen kimppuunsa taistelussa. Profeetta (rh) kutsui seuraajansa koolle ja pyysi heidän neuvojaan.
Hän todella halusi saada selville ansaarien reaktiot, sillä he olivat vannonneet valan, että puolustaisivat häntä Medinassa, mutta vala ei velvoittanut heitä osallistumaan armeijan retkiin Medinan ulkopuolella. Muhajirinit vastasivat ensin ja vakuuttivat auttavansa ja pysyvänsä lojaaleina hänelle. Profeetta (rh) kuitenkin toisti anoomuksensa ja Muhajirinit antoivat saman vastauksen ja
Profeetta (rh) toisti kysymyksensä kolmannen kerrran.
Nyt Ansaarit ymmärsivät, että kysymys oli tarkoitettu heille. Sad b. Muad nousi heti ylös vastatakseen:
"Oi, Jumalan lähettiläs, näyttää siltä, että kysymys on osoitettu suoraan meille ja haluat vastauksemme. Ehkä ajattelet, oi Jumalan lähettiläs, että ansaarit ovat tarjoutuneet auttamaan sinua vain omalla alueellaan. Haluan kertoa sinulle ansaarien puolesta, että voit johtaa meitä minne ikinä haluat, asettua riviin kenen kanssa haluat tai rikkoa välit kenen kanssa katsot sopivaksi; voit ottaa omaisuudestamme miten paljon ikinä haluat ja antaa meille niin paljon kuin haluat; sillä mitä ikinä ottaisit omaisuudestamme, se olisi meille rakkaampaa, kuin se, mitä jättäisit meiltä. Me seuraamme sinua, minne ikinä meitä käsket. Kautta Jumalan, jos jatkat matkaasi Bark Ghimdaniin (1) saakka, me seuraamme mukanasi ja kautta Jumalan, jos marssit mereen, me teemme niin kanssasi."
Sitten Miqdad nousi ylös ja sanoi: "Oi, Jumalan lähettiläs, me emme ole kuin Israelin lapset, jotka sanoivat Moosekselle: »Mene sinä ja sinun Herrasi ja taistelkaa! Me jäämme tänne.» (Koraani 5:24) Me taistelemme kanssasi vasemmalla ja oikealla puolellasi, edessäsi ja takanasi."
Profeetta (rh) ilahtui kuullessaan seuralaistensa vastaukset. Hän sanoi: "Menkää hyvien uutisten kanssa." (2)
NUORTEN INNOKKUUS
Kun armeijan yksiköt lähtivät ulos Medinasta, 16-vuotias poika nimeltä Umair b. Abi Waqqas liittyi myös salaa sotilaiden joukkoon, koska hän pelkäsi, että jos Profeetta (rh) näkisi hänet, tämä lähettäisi hänet takaisin hänen nuoren ikänsä takia. Hänen vanhempi veljensä Sad b. Abi Waqqas näki Umairin välttelevän Profeetan (rh) huomaamaksi tulemista.
Umair vastasi: "Pelkään, että Jumalan profeetta lähettää minut takaisin ikäni takia, mutta haluan osallistua taisteluun. Ehkä Jumala suo minulle marttyyriyden."
Kun Profeetta (rh) näki Umairin, hän pyysi tätä menemään takaisin, mutta poika alkoi itkeä, joten hänen annettiin jäädä heidän kanssaan. Umair surmattiin taistelussa ja niin hänen sydämensä toive toteutui. (Usd ul-Ghaba, Vol. IV, s. 148)
VASTAJOUKKUEEN VAHVUUS
Profeetta (rh) marssi taistelukentälle mukanaan 313 taistelijaa, jotka eivät olleet edes kunnolla varustettuja. Muslimeilla oli 70 kamelia ja kaksi hevosta, joilla miehet ratsastivat vuorotellen;
(Zad al-maad, Vol. I, s. 342) ei ollut mitään, mikä erottaisi sotilaat kapteeneista, edes korkea-arvoiset seuralaiset, kuten Abu Bakr ja Umar (olkoon Allah tyytyväinen heihin) tai edes
(Zad al-maad, Vol. I, s. 342) ei ollut mitään, mikä erottaisi sotilaat kapteeneista, edes korkea-arvoiset seuralaiset, kuten Abu Bakr ja Umar (olkoon Allah tyytyväinen heihin) tai edes
Profeetta (rh) itse ei kantanut mitään merkkiä, joka olisi erottanut hänet muista.
(olkoon Allah tyytyväinen häneen) ja ansaarien lippu Sad b. Muadhille
(olkoon Allah tyytyväinen häneen).
Kun Abu Sufyan sai tietää, että hän lähestyi muslimiarmeijaa, hän käänsi karavaaninsa kohti merenrantaa. Kun hän oli turvallisen välimatkan päässä muslimiesta, hän myös lähetti sanan Quraish-armeijalle, että he menisivät takaisin kotiin, koska heitä ei enää tarvittu välttämättä kulkemaan siellä edellä. Monet mekkalaiset halusivatkin palata kotiin, mutta Abu Jahl halusi itsepintaisesti taistella etunenässä rangaistakseen hyökkääjiä. Hän ei halunnut heittää hukkaan tilaisuutta hyökätä muslimien kimppuun taistelussa. (Zad al-Maad, Vol. I, s. 343 ja Ibn Hisham, Vol. pp. 618-19)
Kun Profeetta (rh) sai tietää niiden mekkalaisten päälliköiden nimet, jotka seurasivat Abu Jahlia, hän sanoi: Mecca has brought the pieces of heart to you!
DEMOKRAATTINEN TAPA
Quraishin armeija pysähtyi saapuessaan Wadiin (laaksoon) lähelle Badria, jossa muslimit pystyttivät telttansa vihollisen toiselle puolelle. Hubab b. Al-Mundhir tiedusteli Profeetalta (rh):
"Oi, Jumalan Profeetta, onko tämä paikka, johon Jumala on käskenyt sinua asettumaan, niin, ettemme voi lähteä tästä paikasta, vai onko kyse näkemyksistä ja sotataktiikoista?"
"Ei", vastasi Profeetta (rh), "kyse on vain näkemyksistä ja sotataktiikoista".
Hubab sanoi sitten: "Oi, Jumalan Profeetta, ei meidän pidä tähän jäädä."
Hän ehdotti toista paikkaa veden lähellä (Badrin lähteiden), joka oli sopivampi vihollisen kanssa taistelulle. Profeetta (rh) suostui ehdotukseen ja käski miehiään siirtymään sinne heti.
(Ibn Hisham, Vol. I, s. 620)
(Ibn Hisham, Vol. I, s. 620)
Profeetta (rh) ja jotkut hänen läheisistä seuralaisistaan olivat ensimmäiset, jotka saapuivat uudelle leirintäalueelle sinä iltana; säiliö oli rakennettu ja täytetty vedellä, jolla vihollisenkin sallittiin täyttää vesiastioitaan. (Ibn Hisham, Vol. I, s. 622)
Jumala lähetti yöllä alas sateen, joka aiheutti epäuskoville suurtaa vaivaa viivästyttämällä heidän liikkeittään,
mutta kuitenkin elvytti muslimien kadonneet sielut tekemällä ilmaston miellyttäväksi ja muuttamalla laakson pehmeän hiekan kiinteäksi maaksi.
Tämä oli voiton merkki, jonka Jumala paljasti seuraavassa Koraanin jakeessa:
Hän -- lähetti vettä taivaasta puhdistaakseen teidät, poistaakseen paholaisen saastutuksen teistä ja vahvistaakseen sydämenne sekä lujittaakseen askeleenne. (Koraani 8:11)
PROFEETTA KENRAALINA
Tästä taistelusta opimme Profeetan (rh) mahtavista ominaisuuksista taitavana sotataktikkona, mikä täydentää hänen ikuista tehtäväänsä välittää johdatus ihmiskunnalle, tuoden taas todisteen siitä, että hänen saamansa inspiraatio oli voinut tulla vain Kaikkivaltiaalta Jumalalta. (3) Tapa, jolla hän organisoi sotajoukkoja taistelussa, sekä hänen reaktionsa ylivoimaisten vihollisjoukkojen äkillisiin ja odottamattomiin hyökkäyksiin, huolimatta sotilaiden rajallisesta määrästä, on tutkittava, jotta voi todella arvostaa Profeetan (rh) mahtavaa sotataktista neroutta.
VALMISTAUTUMINEN TAISTELUUN
Profeetalle (rh) rakennettiin koppi palmun oksista mäelle taistelukentän yläpuolelle. Profeetta (rh) osoitti seuralaisilleen kohdat, jonne vihollispäälliköt olivat kuolleina kaatuneet. Kuten myöhemmin kävi ilmi, hänen
ennusteensa osoittautuivat täysin oikeiksi, sillä yhtäkään Quraish-päällikköä ei löydetty tapettuna muualta kuin Jumalan Profeetan (rh) osoittamasta paikasta.
Kun kaksi vastustajajoukkoa kohtasivat, Profeetta (rh) sanoi: "Oi, Jumala, tässä quraish tulee turhamaisuudellaan ja ylpeydellään: he väittelevät kanssasi kutsumalla profeettaasi valehtelijaksi."
Tämä oli perjantaiyö, 17. päivä Ramadan-kuuta. Ensiksi aamulla koko quraishin joukot virtasivat ulos laaksoon ja levittäytyivät sitten taistelukentälle, kun muslimit asettuivat ennen heitä etualalle. (Zad al-Maad, Vol. pp. 343-344)
JUMALAAN VETOAMINEN JA RUKOUS
Profeetta (rh) asetti armeijansa rivit järjestykseen ja palasi majaan Abu Bakrin kanssa. Hän painoi kasvonsa maahan ja rukoili Jumalalta apua. Hän oli aivan perillä siitä, että jos voitto suotaisiin sille osapuolelle, jolla oli enemmän taistelijoita ja voimaa, kykyjä ja aseita, he tietysti häviäisivät. Hänellä ei ollut harhaluuloja, vaan hän ymmärsi täysin, että muslimit olivat heikkoja ja heitä oli vähän ja vastustaja oli vahva ja monilukuinen. Hän näki selvästi, että tilanne oli Quraishin eduksi; ja nyt hän rukoili apua joltain kaikkia vahvemmalta. Alakuloisena hän rukoili taivaiden ja maan Herraa, kaiken suunnittelijaa, auttamaan muslimeja heidän vaikeuksiensa aikoina. Hän rukoili:
"Oi, Jumala! Täytä lupauksesi minulle! Auta meitä, Jumala!"
Hän oli neuvoton rukouksessaan, että peite hänen hartioiltaan putosi maahan. Abu Bakr, joka oli myös surullinen nähdessään Jumalan Profeetan kyynelissä, lohdutti häntä. (4)
MUSLIMIEN TODELLINEN ASEMA JA MERKITYS
Profeetan (rh) rukous, vaikkakin lyhyt, oli merkityksellinen hänen puhdassydämisille seuralaisilleen, hänen vankkumaton luottamuksensa Jumalaan kriisin aikoina, hänen nöyryytensä Jumalan edessä ja hänen oman sydämensä tyyneys. Samalla rukous osoittaa kristallinkirkkaasti muslimien todellisen aseman ja merkityksen kaikkien maailman kansojen joukossa; se tuo esiin niiden ihmisten arvon ja välttämättömyyden, joilla on velvollisuus viedä tehtäväänsä eteenpäin.
Ja niin Jumala vastasi Profeetan (rh) rukoukseen raikuvalla voitolla, joka ylitti järjen ja mahdollisuudet. Se oli totuudenosoitus hänen seuraajilleen.
Profeetta (rh) palasi miestensä luo ennen taistelua ja piti lyhyen puheen, jossa painotti Jumalan tiellä taistelun hyötyjä. Tuolloin Utbah b. Rabia, yhdessä veljensä ja poikansa kanssa Shayba ja Waleed astuivat esiin arabeille tyypilliseen tapaan. Kolme ansaaria tulivat eteen kieltämään heitä, mutta nämä kolme quraish-heimolaista kysyivät: "Keitä te olette?"
"Olemme ansaareja", he vastasivat.
"Olette ylhäistä verta", quraishit sanoivat, "mutta lähettäkää meidän tovereitamme, miehiä omasta heimostamme."
"Olemme ansaareja", he vastasivat.
"Olette ylhäistä verta", quraishit sanoivat, "mutta lähettäkää meidän tovereitamme, miehiä omasta heimostamme."
Profeetta (rh) sanoi sitten: "Menkää vain, Ubayda b. al-Harith, Hamza ja Ali, kulkekaa te kaikki kolme ja pyydystäkää heidän kanssaan."
Quraish sanoi sitten: "Kyllä. Te olette ylhäisiä ja tovereitamme."
Nyt Ubayda, joka oli vanhin, kohtasi Utbah b.Rabian. Hamza kohtasi Shayban ja Ali oli vastakkain Waleedin kanssa. Hamza ja Ali hyökkäsivät Utban kimppuun ja pakenivat häneltä. He voittivat hänet ja toivat takaisin riveihinsä Ubaydan, joka oli haavoittunut pahasti. Myöhemmin Ubayda kuoli menetettyään huomattavan paljon verta. (Ibn Hisham, Vol. I, s. 625)
HYÖKKÄYS
Quraish oli nyt täyttynyt uudesta raivosta. Vihan huutonsa saattelemina he rynnäköivät ja hyökkäsivät muslimitaistelijoiden kimppuun, jolloin Profeetta (rh) huusi: "Nouskaa Paratiisiin, joka on yhtä leveä kuin taivaat ja maa!"
"Kyllä", vastasi Profeetta (rh).
"Kuinka upea se on?" hän sanoi ja kun Profeetta (rh) tiedusteli, miksi hän sitä kysyi, tämä vastasi: "En miksikään, oi, Jumalan Profeetta, mutta toivon, että voin olla yksi sen asukkaista."
Profeetta (rh) kertoi, että hän tulee olemaan yksi sen asukkaista.
Umayr otti sitten taateleita nuolikotelostaan ja alkoi syödä niitä, mutta sanoi yhtäkkiä: "Jos elän niin kauan, kuin taatelini kestää, se tarkoittaa sen pitkittämistä niin kauan."
Joten hän viskasi taatelit kädestään ja juoksi taistelukentälle taistelemaan vihollisen kanssa, kunnes kuoli. Hän oli ensimmäinen marttyyri Badrin päivänä. (Zad al-Maad, Vol. I, s. 345 ja Ibn Hisham, Vol. II, s. 215)
Muslimit sotivat mekkalaisia vastaan, ollen luja, yhdistynyt ja kurinalainen armeja Jumalan nimi huulillaan. Siihen asti Profeetta (rh) oli pysynyt vaitonaisena ja rauhallisena, mutta nyt hän rynnäköi kohti vihollisen rivejä. Kukaan ei ollut rohkeampi kuin hän, kukaan ei uskaltanut tulla niin lähellä vihollista. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 425)
Jumala lähetti alas enkelinsä avustamaan muslimeja. Vihollinen näytti äkkiä kesyltä ja ilmeni, että näkymättömät sotilaat saivat ajettua heidät pois kovalla voimallaan.
Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis
niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin
hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» (Koraani 8:12)
Intoa täynnä kaikki näyttivät olevan taipuvaisia päihittämään toiset urheuden teoissa ja Paratiisin hankkimisessa. Jopa läheiset ystävät ja todelliset veljet kilpailivat toistensa kanssa ylittääkseen toiset.
Abdur Rahman b. Auf sanoo: "Olin taistelemassa rivissäni Badrin päivänä, kun katso, näin oikealla ja vasemmalla puolellani kaksi hyvin nuorta poikaa; enkä ollut oikein iloinen nähdessäni heidät siinä. (5) Yhtäkkiä toinen heistä kysyi matalalla äänellä, jotta toinen ei kuulisi: "Oi, setäni! Näytä minulle Abu Jahl!"
Sanoin: "Oi, veljeni poika! Mitä sinulla on hänen kanssaan tekemistä?"
Hän vastasi: "Olen vannonut Jumalalle, että tapan hänet, kun näen hänet tai tulen hänen tappamakseen!"
Ja toinen poika puhui minulle samalla lailla matalalla äänellä, jotta toinen toveri ei kuulisi. Osoitin kyseisen henkilön heille ja he kävivät tämän kimppuun kuin kaksi haukkaa ja iskivät hänet alas. He olivat Afran poikia. (6)
Kun Abu Jahl oli tapettu, Jumalan Profeetta (rh) totesi: "Tämä oli Abu Jahl, tämän kansan faarao."Abdur Rahman b. Auf sanoo: "Olin taistelemassa rivissäni Badrin päivänä, kun katso, näin oikealla ja vasemmalla puolellani kaksi hyvin nuorta poikaa; enkä ollut oikein iloinen nähdessäni heidät siinä. (5) Yhtäkkiä toinen heistä kysyi matalalla äänellä, jotta toinen ei kuulisi: "Oi, setäni! Näytä minulle Abu Jahl!"
Sanoin: "Oi, veljeni poika! Mitä sinulla on hänen kanssaan tekemistä?"
Hän vastasi: "Olen vannonut Jumalalle, että tapan hänet, kun näen hänet tai tulen hänen tappamakseen!"
Ja toinen poika puhui minulle samalla lailla matalalla äänellä, jotta toinen toveri ei kuulisi. Osoitin kyseisen henkilön heille ja he kävivät tämän kimppuun kuin kaksi haukkaa ja iskivät hänet alas. He olivat Afran poikia. (6)
(Bukhari, Bara b. Azibin auktoriteetilla)
Abdallah b. Rawaha oli toinen Profeetan (rh) kahdesta Medinaan lähettämästä henkilöstä, ennen kuin Profeetta (rh) palasi kaupunkiin. Rawaha antoi ihmisille hyviä uutisia, sanoen: "Iloitkaa, oi, ansaarit, sillä Jumalan Profeetta on turvassa ja epäuskovat on tapettu ja vangittu." Sitten hän luetteli ylhäisten qurayshien nimi, jotka olivat mukana lähetystössä, kun he näkivät hänet laulemassa lauluja ilosta; osa otti uutiset todesta, osa kävi hämilleen. Sitten Profeetta (rh) palasi Medinaan ja häntä seurasivat sotavangit, joita Profeetan (rh) orja Shuqran piti silmällä. (Ibn Kathir, Vol. II, pp. 470-73)
Kun Profeetta (rh) saapui Ruhaan, muslimit tapasivat ja onnittelivat häntä ja hänen seuralaisiaan voitosta, jonka Jumala oli antanut heille.
Vankien joukossa oli Abu Aziz b. Umayr. B. Hashim, Musab b. Umayrin oikea veli. Veljekset olivat toisiaan vastaan taistelevissa armeijoissa.
Musab b. Umyr ohitti veljensä, kun nuori ansaarimies oli sitomassa Abu Aziz b. Umayrin käsiä. Musab huikkasi: "Sido hänet nopeasti, sillä hänen äitinsä on kyllin rikas; ehkä hän maksaa hyvät lunnaat."
Abu Aziz b. Umayr kääntyi hämmästyneenä Musabia päin ja sanoi: "Veli, tämänkö annat neuvoksi?"
"Et ole veljeni", Umayr vastasi. "Hän on veljeni, joka on sitomassa käsiäsi."
Profeetta (rh) käski seuraajiaan kohtelemaan vankeja ystävällisesti. Hän sanoi: "Toimikaa ystävällisesti heidän kanssaan."
Abu Aziz b. Umayr kertoo, että hänet majoitettiin ansaariperheeseen, kun hänet oli tuotu Badrista. He antoivat hänelle leipää aamulla ja iltaruoat, mutta he itse söivät vain taateleita, kuten Jumalan lähettiläs (rh) oli käskenyt. Jos jollakulla oli leivänmuru, hän antoi sen Abu
Azizille, vaikka tämä tuntui hänestä kiusalliselta ja hän kieltäytyi siitä, mutta he palauttivat sen koskemattomana ja vaativat häntä ottamaan sen. (Ibn Kathir, Vol. II, s.
475)
Profeetta (rh) hyväksyi vangeilta lunnaat heidän mahdollisuuksiensa mukaan; vankien quraish-sukulaiset maksoivat näiden vapauttamisesta ja ne, jotka eivät pystyneet maksamaan mitään lunnaita, päästettiin vapaaksi ilmaiseksi. Profeetan (rh) setä Abbas
b. Abdul Muttalib, hänen serkkunsa Aqil b. Abi Talib, (Ibn Hisham Vol. II, s. 3), hänen vävynsä Abul As b. Ar-Rabi, joka oli naimisissa hänen tyttärensä Zainabin kanssa, olivat sotavankeja, mutta ketään heistä ei suostittu; kaikkia kohdeltiin, kuten muitakin vankeja.
Jotkut vangit eivät pystyneet maksamaan mitään lunnaita vapauttamisekseen. Mutta koska he olivat lukutaitoisia, he ansaitsivat vapauttamisensa opettamalla lukemista ansaarien lapsille, kukin vanki vapautui opetettuaan kymmentä lasta. (Musnad Ahmad b. Hanbal, Vol. I, s. 247)
(Tabaqat Ibn Sad, Vol. II, s. 14) Zaid b. Thabit oli yksi heistä, jota Badrin vangit olivat opettaneet. Profeetan (rh) päätös tässä asiassa osoittaa valaistumisen ja sivistymisen tärkeyden islamissa.
Abu Sufyanin vannoma vala, kuten aiemmin mainittiin, velvoitti hänet olemaan edes loiskauttamasta vettä päähänsä ennen kuin olisi aiheuttanut sekasortoa muslimeille. Juutalaisheimo Bani an-Nadirin päällikkö tarjosi tietoa, jota hän himoitsi Medinasta. Näinollen Abu Sufyan onnistui pääsemään pakoon surmattuaan kaksi ansaaria.
Profeetta (rh) sai varoituksen pahoista hyökkääjistä ja meni ulos jahtaamaan heitä. Abu Sufyan karisti Profeetan (rh) kannoiltaan, mutta hänen oli pakko heittää pois suuri määrä muonavarojaan, etenkin paahdettua viljaa tai al-sawiqia, ja siksi retki onkin nimetty sen mukaan.(Ibn Hisham, Vol. II, pp. 144-45)
Medinan juutalaiset, jotka ensimmäiseksi rikkoivat sopimuksen Profeetan (rh) kanssa, olivat
Banu Qaynuqa. He väittelivät muslimien kanssa ja puhuivat pilkallisesti Profeetasta (rh). Lopulta
Profeetta (rh) piiritti heitä - piiritys kesti 15 yötä - kunnes Banu Qaynuqa luovutti varauksetta.
Hyökkäykseen ryhdyttiin tekopyhien johtajan Abdallah b. Ubayyn ehdotuksesta. (Ibn Hisham Vol. II, pp. 47-49)
Banu Qaynuqa. He väittelivät muslimien kanssa ja puhuivat pilkallisesti Profeetasta (rh). Lopulta
Profeetta (rh) piiritti heitä - piiritys kesti 15 yötä - kunnes Banu Qaynuqa luovutti varauksetta.
Hyökkäykseen ryhdyttiin tekopyhien johtajan Abdallah b. Ubayyn ehdotuksesta. (Ibn Hisham Vol. II, pp. 47-49)
Banu Qaynuqa operoi kauppoja Medinassa ja harjoitti käden töitä, kuten kultasepän alaa. (Zad al-Maad, Vol. s. 348) Heidät pakotettiin hylkäämään kaupunki, vaikka 700 henkeä heistä pystyi kantamaan asetta.
TAISTELUN TULOKSET
Joku saattaisi ajatella, että taistelun lopputulos oli uskomaton ja epälooginen: mekkalaiset olivat menettäneet vain 140 taistelijaa. Heitä oli yhä jäljellä yli 800, yli kaksi kertaa enemmän kuin muslimeja. Voisi olettaa, että heidän täytyy perääntyä, sitten järjestäytyä uudelleen ja jatkaa taistelua.
Tutkiessamme tarkasti muslimiarmeijan taktiikoita heidän ensimmäisessä taistelussaan, voimme kuitenkin löytää selityksen heidän upealle onnistumiselleen. Syitä, miten he saattoivat onnistua, on tässä:
Profeetta (rh) oli taistelun ylivoimainen komentaja, ideaalijohtaja, joka neuvotteli seuralaistensa kesken, hyväksyi hyvät ideat ja meni joukkojensa johtoon, kun tarve siihen ilmeni. Tämä sai aikaan upean järjestyksen muslimiarmeijassa, mikä on vastakohta pakana-armeijan syvälle hajaantuneisuudelle.
Muslimisotilas tunnettiin esimerkillisestä taistelukelpoisuudestaan, tiukasta kurista ja tottelevaisuudesta johtajalle ja yhteishengestä, jonka Profeetta (rh) iskosti seuraajiensa mieleen kovalla työllä. Tämä ilmensi veljeyttä Muhaajirunien (Mekan muslimien) ja Ansaarien (Medinan muslimien) välillä. Vihollispuolella huomaamme, että äärimmäinen itsekkyys ja individualismi vallitsivat Mekan pakana-armeijan riveissä.
Muslimiarmeija marssi Medinasta taistelunhaluisena, mikä muistuttaa nykyaikaisia taistelustrategioita.
Profeetta (rh) lähetti etujoukkoja jäi jälkeen vartioimaan perälle -- hyökkäsi vihollisleiriin ottaakseen vankeja, jotka paljastivat tietoja ennen taistelua ja uhmasivat sotaa uudella tyylillä, mikä perustui yhteistyöhön, taisteluun suljetuilla riveillä.
The Prophet (peace be upon him) sent off a vanguard and left behind a rear-guard, made use of exploratory patrols, raided the enemy camps to take captives that divulge information before the battle and braved the war in a new fashion based on cooperation, that of fighting with closed ranks.
Mekan pakana-armeija suosi iske-ja-juokse-lähestymistapaa.
4. YHTEISHENKI
Muslimitaistelija nautti korkeaa moraalia, joka säteili vakaasta uskosta. Profeetta (rh) kannusti miehiään ja paransi heidän yhteishenkeään säännöllisillä rukouksilla ja lupaamalla, että he onnistuisivat.
Muslimien ensisijainen tarkoitus oli tuhota uskottomuuden johtajat ja poistaa esteet tehtävän - tuoda johdatus ihmiskunnalle - tieltä. Quraishin karavaanin kimppuun hyökkääminen oli vain taktinen aie. Tämän takia Profeetta (rh) päätti hyökätä Mekan pakana-armeijan kimppuun ymmärtääkseen aiemmin mainitun strategisen päätarkoituksen sen faktan valossa, että karavaani oli livahtanut pois.
6. YLEVÄ LOPPU
Muslimit taistelivat saadakseen Jumalan mielisuosion, nostaakseen Jumalan maailman kaikkien muiden yläpuolelle, poistaakseen materiaaliset esteet islamin tieltä, vapauttaakseen ihmiskunnan orjuudesta ja sorrosta. Sitä vastoin pakanat taistelivat maallisten tavoitteiden takia, korruptoituneiden ikivanhojen ajatusten tai tukeakseen fanaattisesti jotain heimoa tai klaania.
- Se vahvisti muslimien asemaa ja heidän uuden keskuksensa Medinan asemaa.
KAB B. ASHRAF KOHTAA TUHONSA
Kab b. Ashraf oli tärkeä juutalaisten johtaja. Islamin leppymättömänä vihollinsena hän aina teki kaikkensa saadakseen Profeetan (rh) vaikeuksiin. Hän oli myös runoilija, joka käytti taitoaan halventaakseen musliminaisia. Välittömästi Badrin taistelun jälkeen hän kulki koko matkan Mekkaan kostaen huutamalla tulenarkoja värssyjä ja yllyttämällä Quraishia tasaamaan tilit heidän hävittyään Badrissa.
Kun Profeetta (rh) kuuli tästä palattuaan Medinaan, hän sanoi seuralaisilleen:
"Kab b. Ashraf on loukannut Jumalaa ja Hänen profeettaansa. Kuka hankkiutuu hänestä eroon?"
Muutama ihminen ansaareista (Muhammad b. Maslamah ja neljä hänen ystäväänsä) tarjoutuivat heti ja surmasivat Jumalan vihollisen. (Zad al-Maad, Vol. s. 348).
kuvat: http://hordesofthethings.blogspot.fi/2012/04/battle-of-badr.html
http://warfare.uphero.com/Persia/13-14C/Jami_al-Tawarikh-Mohammed_exhorting_his_family_before_the_battle_of_Badr-Khalili-Ms727-f66a.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti