torstai 6. helmikuuta 2014

Profeetta Salihin tarina

'Adin kansan tuhoutumisen jälkeen Thamudin heimo eli heitä paremmassa loistossa ja vallassa. He olivat myös eksyneet epäjumalien palvontaan. Kun heidän maallinen omaisuutensa kasvoi, kasvoi myös heidän pahuutensa ja väheni heidän hyveensä. Kuten 'Adin ihmiset, hekin rakensivat korkeita rakennuksia tasangoille ja veistivät kauniita koteja kumpareille. Tyrannia ja alistaminen vallitsivat heidän keskuudessaan pahojen ihmisten johtaessa maata.

Joten Allah lähetti heille Profeettansa Salihin (rauha hänelle), miehen heidän joukostaan. Hänen nimensä oli Salih ibn Ubayd ibn Maseh ibn Ubayd ibn Hader ibn Thamud ibn Ather ibn Eram ibn Noah. Hän kutsui ihmisiä palvomaan yksin Allahia ja olemaan liittämättä kumppaneita Häneen. Jotkut uskoivat häneen, suurin osa ei, ja he satuttivat häntä sanoillaan ja teoillaan. Salih sanoi heille:
"Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän."
(Koraani 11:61)

Salih tunnettiin hyvyydestään, puhtaudestaan ja viisaudestaan ja hänen kansansa oli kunnioittanut häntä suuresti, ennen kuin hän sai ilmestykset Jumalalta. Salihin kansa sanoi hänelle:
"Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat."
(Koraani 11:62)



He halusivat palvella vain samoja jumalia, kuin heidän isänsä olivat palvoneet, ilman todisteita, ilman järkeä, ilman ajattelua.

Salihin (rauha hänelle) viestin todisteet olivat ilmeisiä, mutta siitä huolimatta kansa ei uskonut häneen. He epäilivät hänen sanojaan, ajatellen, että hän oli lumottu ja he näkivät, ettei hän lakannut saarnaamista. Peläten, että hänen seuraajajoukkonsa kasvaisi, he yrittivät lopettaa hänen touhunsa määrämällä hänelle tärkeän tehtävän: hänen piti todistaa olevansa Allahin profeetta tekemällä ihmeen. Antamaan ainutlaatuisen naaraskaamelin ilmestyä vuorilta.

Allah soi Salihille tämän ihmeen ja suuri, ainutlaatuinen naaraskaameli ilmestyi vuorien suunnalta. Koraanin kommentaattorit sanoivat, että Thamudin kansa kokoontui yhtenä päivänä tapaamispaikalle
ja profeetta Salih (rauha hänelle) tuli sinne ja neuvoi heitä uskomaan Allahiin, muistuttaen Allahin heille suomista siunauksista.

He osoittivat kiveä ja vaativat: "Pyydä Herraasi tekemään naaraskameli, jonka tulee olla 10:llä kuulla raskaana, pitkä ja kaunis, tulemaan kivestä meille."

Niinpä hän lupautui tähän ja rukoili sitten Allah Kaikkivaltiasta toteuttamaan heidän pyyntönsä. Allah käski kaukaista kiveä halkeamaan kahtia ja tuomaan esiin hienon, 10:llä kuulla raskaana olevan naaraskamelin. Kun he näkivät sen omin silmin, he hämmästyivät. He näkivät upean olennon, mahtavan näyn, häikäisevän voiman ja selvän todisteen!

Osa Salihin kansasta uskoi, mutta enemmistö jatkoi kulkemistaan harhassa, epäuskossa ja itsepäisyydessä. Allah Kaikkivaltias sanoi:
Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.
(Koraani 17:59)

Totisesti, kalliolla asuvat väittivät lähettiläitä valehtelijoiksi. Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejämme, mutta he kääntyivät niistä pois.
(Koraani 15:80-81)
 On lukuisia ikivanhoja kertomuksia tästä kamelista ja sen ihmeellisestä luonteesta. Sanottiin, että naaraskameli oli ihme, sillä kivi vuorilla halkesi kahtia ja se ilmestyi sieltä ja sen nuoret jälkeläiset seurasivat sitä. Toisten kertomusten mukaan kameli joi yhtenä päivänä kaiken veden kaivoista, eivätkä muut eläimet päässeet lähestymään vettä. Toiset kertoivat silti, että kameli tuotti maitoa, jota riitti kaikille ihmisille juotavaksi ja samana päivänä se joi kaiken veden, eikä jättänyt mitään muille.

Thamudin kansa ensimmäiseksi yllättyi suuresti, kun kameli ilmestyi vuoren kivistä. Se oli siunattu kaameli ja sen maito riitti tuhansille miehille, naisille ja lapsille. Jos se astui nukkumaan yhteen paikkaan, muut eläimet eivät enää menneet siihen paikkaan. Oli selvää, ettei se ollut tavallinen kameli, vaan yksi Allahin merkeistä. Se eli Salihin kansan keskuudessa, joista osa uskoi Allahiin useimpien jatkaessa epäuskossa ja itsepintaisuudessa pysymistä.

Heidän vihansa Salihia kohtaan kääntyi siunattuun naaraskaameliin. He alkoivat juonia sitä vastaan.

Salih pelkäsi, että he saattaisivat tappaa kamelin, joten hän varoitti heitä:
"Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi."
(Koraani 11:64)

Jonkin aikaa Salihin kansa antoi eläimen laiduntaa ja juoda vapaasti, mutta sydämessään he vihasivat sitä. Ainutlaatuisen kamelin eläimen ilmaantuminen sai kuitenkin monet uskomaan Salihin viestin ja he kääntyivät Allahin uskoon.

Epäuskovat alkoivat nyt valittaa, että tämä suuri, epätavallinen kameli joi suurimman osan vedestä ja pelotti heidän karjaansa.

He laativat juonen kamelin surmaamiseksi ja käskivät naisväkeään houkuttelemaan miehet hoitamaan tehtävän. Saduq bint Mahya, joka oli rikkaasta ja ylhäisästä perheestä, tarjosi itseään nuorelle miehelle, Masrai ibn Mahrajille, sillä ehdolla, että tämä rampauttaisi kamelin. Anizah, vanha nainen, tarjosi yhtä tyttäristään nuorelle miehelle, Qudar ibn Salufille, palkkioksi kamelin tappamisesta. Nämä nuorukaiset luonnollisesti pitivät ehdotuksista ja löysivät seitsemään muuta avustamaan heitä.

He seurasivat kamelia läheltä, tarkkaillen kaikkia sen liikkeitä. Kun se joi vettä lähteeltä, Masrai ampui sitä jalkaan nuolella. Se yritti paeta, mutta nuoli rampautti sen. Qudar seurasi kamelia ja iski miekan sen toiseen jalkaan. Kun se lyyhistyi maahan, hän lävisti sen miekallaan.

Tappajia ylistettiin kuin sankareita, heidän kunniakseen laulettiin lauluja ja lausuttiin runoja. Heidän  röyhkeytensä satutti Salihia, mutta hän varoitti heitä:
"Nauttikaa elämästä vielä 3 päivää, kunnes rangaistus lankeaa yllenne."

Salih toivoi, että he näkisivät tekojensa typeryyden ja muuttaisivat asennetaan, ennen kuin kolme päivää ehtisi kulua.
"Miksi kolme päivää?" he kysyivät. "Antaa rangaistuksen tulla niin äkkiä kuin mahdollista."
Hän vastasi heille: "Kansani, miksi kiiruhdatte pahaan mieluummin kuin hyvään? Miksette pyydä Allahilta armahdusta, jotta saisitte armon?"
He vastasivat: "Näemme, että sinun ja seuraajiesi läsnäolon tuovan pahan meille."

Allah Kaikkivaltias kertoi heidän tarinansa:
Totisesti, Me lähetimme Tamuudin heimon luokse heidän veljensä Saalihin, joka lausui: »Palvelkaa Jumalaa!» Mutta katso! He jakautuivat kahdeksi riiteleväksi puolueeksi.

Hän sanoi: »Kansalaiseni, miksi haluatte edistää pahaa enemmän kuin hyvää, miksi ette ano Jumalan anteeksiantoa, jotta teille osoitettaisiin armo?» 

He vastasivat: »Me pidämme sinua ja seuralaisiasi enteenä meitä kohtaavasta onnettomuudesta.» Hän sanoi: »Teidän kohtalonne on Jumalan huomassa. Mutta te olette kansa, joka on vitsauksen kokeva.» 

Ja kaupungissa oli yhdeksän miehen joukkio, joka ympäri maata teki pahaa, eikä lainkaan hyvää.

He sanoivat: »Vannokaamme keskenämme Jumalan nimeen, että me varmasti yöllä käymme hänen ja hänen perheensä kimppuun ja sanomme sitten hänen kostonsa perijälle: 'Emme ole nähneet hänen perheensä surmaamista, puhumme täyttä totta'.» 

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet. 

Ja katso, mikä oli heidän juoniensa loppu! Me hävitimme heidät ja heidän kansansa kaikki.

Tuossa ovat heidän kotinsa autioina, koska he olivat jumalattomia. Totisesti, tässä on merkki niille, joilla on ymmärrystä. Ja me pelastimme ne, jotka uskoivat ja hartautta harjoittivat.
(Koraani 27:45-53)

He juonittelivat myös surmaavansa Salihin ja hänen perheensä, kuten Allah Kaikkivaltias kuvaili:
Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet.
(Koraani 27:50)

Allah säästi Salihin ja hänen seuraajansa heidän kieroilta suunnitelmiltaan. Raskain sydämin he jättivät pahantekijät ja muuttivat toiseen paikkaan. 

Kolme päivää Salihin varoituksen jälkeen salamat täyttivät taivaan ja niitä seurasivat vakavat maanjäristykset, jotka tuhosivat koko kansan ja sen kotimaan. Maa vapisi rajusti, tuhoten kaikki elävät olennot siinä. Kuului yksi kauhea huuto, joka ehti tuskin loppua, kun Salihin väen epäuskovat oli lyöty kuolleiksi, kaikki samaan aikaan. Heidän vahvat rakennuksensa ja kiveen louhitut kotinsa eivät pystyneet heitä suojelemaan.

Allah Kaikkivaltias sanoi:
Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.  

Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!» 

Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»  

Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.» 

Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.» 
(Koraani 7:73-79)

Kaikki he tuhoutuivat, ennen kuin he ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa. Ne, jotka olivat uskoneet Salihin (rauha hänelle) viestin, olivat pelastuneet, koska olivat lähteneet paikasta.

Ibn 'Umar kertoi, että kun Profeetta Muhammad (rauha hänelle) ohtti Thamudin taloja matkalla Tabukin taisteluun, hän pysähtyi yhdessä mukanaan olleen joukon kanssa. Ihmiset hakivat vettä kaivosta, josta Thamudin ihmiset olivat juoneet. He valmistivat taikinaa (leipomista varten) ja täyttivät vesileilinsä siellä. Muhammad (rauha hänelle) käski heitä tyhjentämään leilit ja antamaan taikinan kameleille. Sitten hän lähti pois ryhmän kanssa, kunnes he pysähtyivät kaivolle, josta Salihin naaraskameli oli tavannut juoda. Hän varoitti heitä tulemasta ihmisten luo, joita oli rangaistu, sanoen:
"Pelkään, että teitä voi kohdata se, mikä kohtasi heitä; joten älkää menkö heitä kohti."

Ibn Kathir: Stories of Prophets
http://sunnahonline.com/library/stories-of-the-prophets/292-5-story-of-salih-the

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti