Musliminaiset eivät käytä hijabia ollakseen siveitä.
Siinä missä hijab on luonnollisesti peittävä vaatetyyli, siveys on suhteellinen käsite, riippuvainen ihmisen sosiaalisesta ja kulttuurisesta taustasta. Islam sen sijaan on määritellyt tarkkaan, miten ja mitkä naisen kehon osat tulee peittää.
Siveys on mainittu yhdessä hijabia kuvailevassa jakeessa: Koraanin tieteilijät (kuten Ibn Kathir, Al Qurtubu ja At-Tabari) eivät kuitenkaan katso sitä syyksi tämän vaatteen pitämiselle, vaan siveys on siinä viisautta ja hyöty.
Itse asiassa useilla islamin lain alueilla ei ole erityisiä perusteluita niiden velvollisuuksille. Ruoka on toinen tällainen alue (sillä toisin kuin joskus kuulee väitettävän, muslimeilta ei kielletä sikaa siksi, että siat olisivat likaisia).
Tämä laajempi ymmärrys hijabista hävittää käsityksen, että se suojelisi sen käyttäjiä aina seksuaaliselta kaltoinkohtelulta ja häirinnältä. Se myös vahvistaa havaintoa siitä, että siveys on niin käytöksessä kuin pukeutumisessa ja selittää laajemmin muiden islamin käytäntöjen tarpeellisuuden, kuten sukupuolten erottelu sosiaalisissa tilanteissa.
Joten jos hijabia ei pidetä siveyden takia, miksi sitä pidetään?
Vastaus: se on itsessään palvonnan teko. Se on teko, joka tehdään yksin Allahin vuoksi, merkki hartaudesta, antaumuksesta Jumalalle ja halujemme uhraamisesta. Kaikki muu, mitä mahdollisesti siitä saamme, on yksinkertaisesti sen mukana tulevia hyötyjä; oli se hyvä luonne, suojelu häirinnältä tai suojelu itsensä arvostelemisesta ulkonäön perusteella.
Mutta nykyään hijabin ja säädyllisyyden välinen pysyvä yhteys on saanut useimmat ei-muslimit ja osan muslimeista unohtamaan sen perimmäisen tavoitteen.
Joten onko tosiaan mikään ihme, että kun ihmisille on vuosia kerrottu hijabista olevan kyse yksinkertaisesti siveydestä, oletetaan, että pidämme epäsiveellisinä tai seksuaalisesti viehättävinä tyttöjä, jotka eivät ole pukeutuneet islamin vaatimalla tavalla?
Monien muslimityttöjen kutsuessa hijabia nimenomaan muoti- tai poliittiseksi kannanotoksi tai identiteettinsä ilmaisuksi, onko mikään yllätys, että ihmiset ajattelevat, ettei lasten pitäisi käyttää sitä, kun he eivät vielä sellaisia asioita todella ymmärrä?
Ainoa tapa kamppailla näitä argumentteja vastaan, on uudelleen määritellä hijabin narratiivi ennen kaikkea palvonnanteoksi. Siten tulee järkeä siihen, että lapsia kannustetaan pienestä pitäen käyttämään huivia kuten rukoilemaankin, jotta saataisiin heidät rakastamaan sitä.
Hirveän monet pikkutytöt kinuavat vanhemmiltaan lupaa saada käyttää hijabia mennessään moskeijaan ennen kuin heidän tarvitsee niiden tehdä, usein yksinkertaisesti siksi, koska haluavat ottaa esimerkkiä äideistä ja siskoista. Tämä on helpompi selittää ei-muslimeille kun pukeutumisemme ymmärretään palvonnantekona, eikä minään muuna.
Muslimeina meidän tulee ottaa vastuu siitä, miten esittelemme uskontomme massoille ja jopa oman yhteisömme sisälle. Tämän pitäisi olla oppitunti ja kutsu toimintaan, ei jatkuvasti rationalisoida palvontaa etsimällä syitä palvonnanteoille tehdäksemme niistä hyväksyttävämpiä yhteiskunnassa, joka väittää perustuvansa järkeen ja logiikkaan. Sen sijaan meidän tulee ylpeästi seisoa oman uskomme, omien arvojen ja periaatteidemme takana.
Muslimahdiariesista, loppupäästä paria lausetta hieman muokattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti