Muslimmatters.orgista. Samasta aihepiiristä on myös toinen teksti,
Ainoat lapset, jotka eivät vietä joulua.
Älkää kertoko tätä isälleni, mutta lapsena olin varma, että haluaisin olla kristitty. Sillä ei ollut mitään tekemistä teologian kanssa, kyse oli - oikeasti ja todella - vain suklaasta.
Älkää käsittäkö minua väärin. En kasvanut jossain konservatiivisessa, suklaavastaisessa kuplassa. Äitini oli - ja on edelleen - kristitty. Isäni oli - ja on edelleen - muslimi, ja kaksi uskontoa olivat kotonamme sulassa sovussa.
Äitini pystytti joulukuusen joka vuosi. Me lapset, muslimiudestamme huolimatta, saimme pääsiäiskorit joka vuosi. Ainoa syy, miksi toivoin olevani kristitty, oli, että vaikken saanut suklaata vähemmän kuin ikätoverini, oli hämmentävä syyllisyys, jota tunsin juhla-aikojen ympärillä.
Tiesin, että juhlat olivat äitini, ja osallistuimme niihin kunnioittaaksemme häntä, emme sitä, mitä hän juhli. Lapsena en ymmärtänyt, miksi mekin emme voineet juhlia niitä, vaikka vain suklaan takia.
|
Ristikuolemalla on olennainen merkitys kristinuskossa |
Aikuisena olen saanut tietää, etten ole yksin tässä ristiriitaisessa innossani muiden juhlien suhteen. Kuka oikeasti ei pidä kesteistä ja juhlista ja mistä tahansa tekosyystä juhlia? Kuitenkin vanhemmuuden myötä olen tullut siihen tulokseen, että paras politiikka lasteni kanssa on kunnioittava rehellisyys sen suhteen, miten suhtaudumme muihin uskontoihin.
Siksi, kun lapseni kysyvät pääsiäisestä, kerron heille tämän:
Jokaisen uskonnon juhlat ovat oikeita niiden seuraajille. Ne ovat heille rakkaita, kuten Eid ja Ramadan meille.
Osa muslimina olemista on suojella kaikkien ympärillämme olevien oikeuksia, kuuluivatpa he mihin uskontoon hyväänsä. Ei-muslimijuhliaan viettävissä ei-muslimeissa ei ole mitään pahaa.
Emme teeskenetele, ettei sitä tapahdu. Muiden oikeuksien kunnioittava tunnustaminen on osa uskontoamme ja sen historiaa. Meidän ei tarvitse hyväksyä muiden juhlien aiheita kunnioittaksemme heidän juhliaan.
Ongelma siinä, että muslimit viettäisivät muunuskoisten juhlia, on siinä, ettemme yksinkertaisesti usko niitä todeksi.
Joten mitä tulee nimenomaan pääsiäiseen, hajotamme sen pienemmiksi osiksi.
|
Kristittyjen näkemys Jeesuksesta |
Suklaassa ei ole mitään pahaa. Munissa ei ole mitään pahaa. Pupuissa ei ole mitään pahaa, ja ei, ne eivät muni.
Pääsiäisessä ei ole mitään pahaa, mutta me emme juhli sitä, koska:
Pääsiäinen on juhla, joka perustuu siihen ajatukseen, että Profeetta Isa (rauha hänelle) oli Allahin poika, jonka Allah salli kuolevan syntiemme puolesta. Pääsiäisenä juhlitaan hänen takaisin tulemistaan.
Riippuen siitä, minkä ikäinen lapsi on, asia pitää ehkä jakaa vielä pienemmiksi osiksi.
Allah subḥānahu wa ta'āla (ylistetty olkoon Hän) loi auringon, Allah ei ole henkilö, joka ei voi edes katsoa aurinkoa. Allah loi avaruuden, Allah ei ole henkilö, joka ei pärjää avaruudessa. Allah loi tulen, Allah ei ole henkilö, joka ei voi edes koskea tulta. Allah ei ole henkilö, Hänellä ei ole lapsia niin kuin ihmisillä on. Profeetta Jeesus (rauha hänelle) oli Allahin lähettiläs, ei Allahin lapsi.
Allah on myös Armollinen Armahtaja, Kaikkivoipa. Kun teemme itse virheitä, pahoittelemme sitä Allahille ja yritämme parantaa tapamme parhaamme mukaan. Kun teemme virheitä yhdessä, emme ota keskuudestamme parhaiten käyttäyvää henkilöä ja sitten rankaise häntä sijastamme.
Allah on Oikeudenmukainen. Hän on hyvyys, Armollinen Armahtaja, anteeksiantavin koko universumissa. Hän oli aina ja kykenee aina antamaan meille anteeksi. Kenenkään ei ole tarvinnut kuolla, jotta Allah voi antaa anteeksi kellekään.
Jos opettaja ei päästä parasta oppilasta läpi kurssista, jotta muut oppilaat voisivat päästä, se ei olisi reilua, vaikka se paras oppilas olisi tarjoutunut siihen. Kun ihmiset sanovat, että Allah uhrasi oman poikansa, jotta me saisimme anteeksi, he syyttävät Allahia tosi epäreiluista asioista, vaikka he tuntuisivatkin ajattelevan, että se on hyvä juttu.
Vaikka he juhlisivat sitä suklaallakin.
Emme yksinkertaisesti usko siihen, mitä Pääsiäisessä juhlitaan. Siksi emme juhli Pääsiäistä.
Mihin siis uskomme?
Käy lapsesi kanssa läpi suura Ikhlas, siinä on neljä riviä ja voit käyttää heidän neljää sormeaan.
Allah on Yksi.
Allah ei tarvitse mitään keneltäkään.
Hän ei ole syntynyt, eikä kukaan ole syntynyt Hänestä. Allah ei ole kenenkään lapsi, eikä Allahilla ole lapsia.
Universumissa ei ole mitään Allahin kaltaista.
Keskity siihen, mitä tiedämme Allahista ja siirry sitten muihin totuuksiin.
|
Kristityt uskovat Jeesuksen syntyneen seimessä, muslimit autiomaassa Marian nojatessa palmupuuhun |
Kristittyjen tulee ehdottomasti juhlia kristittyjen juhlia. Olemme iloisia heidän puolestaan.
Emme juhli kristittyjen juhlia, koska emme usko niihin asioihin, joita he juhlivat.
Olemme hyvin iloisia naapureidemme puolesta ja toivomme, että heillä on kivaa.
Kun lapsesi kysyy sinulta joulusta, pääsiäisestä, ystävänpäivästä ja Halloweenista ja sen sellaisesta, he eivät pyydä saada vaihtaa uskontoa. He pyytävät sinulta mahdollisuutta osallistua juhlien iloihin, koristeluihin ja tekemään asioita ikätoveriensa kanssa.
Voit tarjota näitä asioita, kun teet halal-juhlista leikin. Ramadanina ripusta valoja, kutsu vieraita ja rukoilkaa. Tee jokaisesta perjantaista erityinen. Tee Eidistä upea - osta lahjoja, anna hyväntekeväisyyteen, koristele tarvittaessa kaikki koristeltavissa olevat pinnat - koska lastemme ei tarvitse kokea jäävänsä mistään pois siksi, että ovat muslimeita.
Jos juhlasi ovat tuntuneet tylsiltä, se on kulttuurinen rajoite, ei uskonnollinen. Ja jos sinusta tuntuu, ettei se ole reilua, koska muilla uskonnoilla on enemmän juhlia, muista tämä:
Juhlan aihe voi olla se, kun
- lapsesi alkaa lukea Koraania
- lapsesi alkaa paastota
- lapsesi alkaa käyttää hijabia
- lapsesi alkaa rukoilla salah
Lapsesi voivat yökyläillä qiyaam-öinä.
Voit juhlia mitä haluat, milloin haluat, tavoilla, jotka ovat hauskoja ja halal ja miellyttävät Allahia.
Meillä on rajallinen määrä uskonnollisia juhlia, mutta ei ole rajoitusta henkilökohtaisille juhlille, joita päätämme juhlia omassa elämässämme ja perheissämme. Jokainen kiitollisuuden aihe voi olla tilaisuus nähdä perheettä, syödä yhdessä, pukeutua hienosti ja ripustaa koristeita, enkä puhu rahan tuhlaamisesta, vaan siitä, että panostetaan vähän lopputuloksen saamiseksi.
On helppo juhlia jotain, kun ystäväsi, naapurisi ja paikallinen ruokakauppa juhlivat samaa. Todennäköiseksi siksi monien eri uskontojen edustajat - ja uskonnottomatkin - juhlivat juhlia, joihin eivät usko. Se ei kuitenkaan ole perustelu ja vanhempina on velvollisuutemme antaa oikea esimerkki lapsillemme.
Omien standardien luominen ja niistä kiinnipitäminen on tapamme elää, ei vain juhlien suhteen, vaan siinä, miten syömme, pukeudumme ja tapamme, miten uimme vastavirtaan Allahin vuoksi. Emme mene virran mukana ja osa tätä oppituntia on opettaa lapsillemme, ettemme vietä muiden uskontojen juhlia vain sopiaksemme joukkoon.
Toinen puoli on ulottaa uskonnonvapaus - ja oikeus uskonnollisiin juhliin - myös muslimeille. Kun opetat lapsillesi, että kaikilla on oikeus uskonnollisiin juhliinsa, sisällytä siihen myös muslimit. Tee Ramadanista näkyvän juttu myös ei-muslimiystävillesi ja naapureillesi, ei vain hyvän dawan vuoksi, vaan kun jaat ilosi heidän kanssaan, siitä tulee enemmän mainstreamia.
Muslimilapsesi voivat antaa Eid-lahjoja ei-muslimiystävilleen. Voit viedä Eid-keksejä ei-muslimitoimistoon, tehdä Ramadan purkkeja. Voit kutsua Iftarille ihmisiä, jotka eivät paastoa. Koristele kotisi Ramadaniksi ja lähetä kortteja ihmisille juhlinasi.
Voit nauttia meille kaikille yhteisille juhlimisen tavoilla joustamatta aqeedastasi ja niin tekemällä voit opettaa lapsillesi, ettei heidän tarvitse piilottaa uskonnollisia juhliaan ihmisiltä, jotka eivät juhli niitä. Kenenkään ei tarvitse piilottaa niitä. Ja voit opettaa lapsiasi kunnioittamaan muiden uskontoja, vaikka ei uskoisi niihin.
Juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla on yhteiset juuret ja paljon yhteistä. Se, missä eroamme, on kuitenkin yhä juhlimisen aihe. Uskonnollinen suvaitsevaisuus on osa uskoamme ja juhlimme erojamme tunnustamalla muiden oikeuden juhlia ja olla juhlimatta.