sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Profeetta Adam - maailman ensimmäisen ihmisen tarina

Adamin tarina sunnahonline-sivustolta.

Allah Kaikkivaltias paljasti:

Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti asettaa sijaisen maan päälle», he kysyivät: »Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa verta, meidän ylistäessämme Sinua ja julistaessamme Sinun pyhyyttäsi?» Hän vastasi: »Minä tiedän totisesti, mitä te ette tiedä.»

Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja nimitettävät; sitten näytti Hän kaikki enkeleille ja sanoi: »Lausukaa näiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä.»

He vastasivat: »Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut meille, Sinä ainoa olet totisesti Tietäjä, Viisas.»

Silloin Hän sanoi: »Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet heille!» ja kun hän lausui niiden nimet heille, sanoi Hän: »Enkö ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat taivaassa ja maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette ja mitä salaatte?»

Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi Saatana. Hän kieltäytyi ylpeyksissään ja joutui jumalattomien lukuun. 
Me sanoimme vielä: »Aadam, asu Paratiisissa, sinä ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette tulisi väärintekijöiksi.»  

Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja vietteli heidät ulos siitä autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja Me sanoimme: »Syöksykää alas! Toinen teistä olkoon toisen vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan päällä.» 
Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa, ja tämä sääli häntä: katso, Hän on totisesti sääliväinen, laupias. 
Me sanoimme: »Syöksykää täältä alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia. 
Mutta ne, jotka ovat uskottomia ja pitävät ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvät siinä iankaikkisesti. 
(20:30-39)

Allah paljasti myös:
Mehän totisesti loimme teidät ja sitten muodostimme teidät; senjälkeen sanoimme enkeleille: »Langetkaa kumartaen ihmisen (Aadamin) eteen!» Niin heittäytyivät he kaikki maahan paitsi Iblis (tyytymätön); hän ei kumartanut. 
Hän (Jumala) sanoi: »Mikä estää Sinua kumartamasta, kun Minä sinua käsken?» Hän vastasi: »Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta.» 
Silloin sanoi Hän: »Syöksy alas täältä! Sinun ei sovi olla ylpeä. Pois täältä! Totisesti kuulut viheliäisiin.» 
Tämä vastasi: »Pidennä minun aikaani siihen päivään asti, kunnes heidät herätetään kuolleista!» 
Jumala sanoi: »Katso, olet saava odotusaikaa.» 
Tämä vastasi: »Koska olet saattanut minut pois (oikealta) tieltä, olen minä totisesti väijyvä niitä, jotka vaeltavat Sinun oikeata tietäsi. 
Ja silloin käyn heidän kimppuunsa sekä edestä että takaa, sekä oikealta että vasemmalta, ja useimmat heistä eivät tule olemaan Sinulle kiitollisia.» 
Silloin sanoi Hän: »Pois täältä, Sinä kunniaton ja karkoitettu! Ja mitä tulee niihin heistä, jotka seuraavat sinua, kyllä täytän helvetin teillä kaikilla.  

Mutta Sinä, ihminen (Aadam), asusta itse paratiisissa vaimosi kanssa! Ja syökää mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, ettette tule väärintekijöiksi!» 
Silloin Saatana vihjaili heille, että hän voi ilmaista heille sen, mikä heidän alastomuudestaan oli heiltä salattu, ja sanoi: »Teidän Herranne ei ole minkään muun vuoksi kieltänyt teitä nauttimasta tästä puusta kuin ainoastaan siksi, ettette muuttuisi kahdeksi enkeliksi tai kuolemattomiksi.»
Ja hän vannoi heidän edessään sanoen: »Olen toden totta teidän oikea neuvonantajanne.»  

Niin vietteli hän heidät viekkaudellaan, ja kun he maistoivat puusta, tulivat ilmi heidän hävettävät ominaisuutensa ja he alkoivat verhota itseään paratiisin lehvillä. Mutta heidän Herransa huusi heille: »Enkö ole kieltänyt teiltä sitä puuta ja sanonut teille Saatanan olevan ilmeisen vihollisenne?» 
He sanoivat: »Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut.»  

Silloin sanoi Hän: »Syöksykää alas, ja toinen teistä olkoon toisensa vihollinen. Joksikin ajaksi saatte te olinpaikan ja elatuksen maan päällä.» 
Hän sanoi edelleen: »Maan päällä tulette te elämään, maan päällä kuolemaan, ja maasta tulette ylösnousemaan.» 
(7:11-25)

Me kuvittelemme kuinka Allah päätti luoda Adamin: Hän puhutteli enkeleitään ja käski näiden kumartaa Adamin edessä. Hän ei tarkoittanut kysyä heidän mielipidettään tai ottaa heiltä neuvoja, sillä Hän on kaiken sellaisen yläpuolella. Allah Ylistetty kertoi heille, että aikoi luoda olennon, joka johtaisi maata ja joka voisi saada lapsia ja lapsenlapsia, jotka turmelisivat maan ja vuodattisivat toistensa verta. Tämän takia enkelit sanoivat Allah Kaikkivaltiaalle:
"Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa verta?" (2:30)

On vanhoja traditioita, jotka kertovat enkeleiden luomisesta ennen Adamin luomista. Ibn Qatadahin mukaan, on sanottu, että jinnit, jotka elivät ennen Adamia, kertoivat enkeleille Adamin luomisesta ja hänen jälkeläisistään. 'Abdullah ibn 'Umar sanoi, että jinnejä oli olemassa sellaiset 2000 vuotta ennen Adamia ja sitten he vuodattivat toistensa verta. Sen takia Allah lähetti heidät enkeleiden armeijaan, joka ajoi heidät merten syvyyksiin. Ibn Abu Hatim kertoi kuulleensa 'Ali Jafar al-Baqrilta, että enkeleille kerrottiin, että ihmiset aiheuttaisivat pahennusta ja vuodattaisivat toistensa verta. On myös sanottu, että he tiesivät, että maahan ei luotaisi ketään, joka ei olisi syntinen ja vuodattaisi verta.

Olivatpa nämä kertomukset virheettömiä tai eivät, enkelit eivät ymmärtäneet, Allahin luovan maahan johtajaolentoa. Allah Kaikkivaltias ilmoitti luovansa savesta ihmisen ja muovaavansa hänet ja puhaltavansa Häneen hengen ja sitten enkeleiden pitäisi kumartaa tätä olentoa.

Abu Musa al-Ashari kertoi, että Profeetta Muhammed sanoi (sallalahu aleihi wassalam): "Allah loi Adamin kourallisesta maata, joka oli otettu eri maista, joten Adamin lapset on luotu maan seoksesta. Siksi meillä on valkoisia, punaisia, mustia ja keltaisia ihmisiä; meillä on hyviä ja pahoja, keveitä ja surullisia ja kaikkia niiden välillä." (Sahih al-Bukhari)
Ibn Mas'ud ja muut Muhammedin (sallalahu aleihi wassalam) seuralaiset sanoivat, että Allah Kaikkivaltias lähetti Gabrielin Maahan hakemaan sieltä Hänelle savea. Maa sanoi: "Haen turvaa Allahilta, jotta ette vähennä minusta, ettekä turmele ulkonäköäni". Joten Gabriel palasi Jumalan luokse tyhjin käsin. Hän sanoi: "Herrani, maa haki turvaa Sinusta ja se myöntyi (it granted)."
Niinpä Allah lähetti Michaelin hakemaan hänelle savea, ja maa haki turvaa Allahista ja sille myönnyttiin (it was granted). Joten hän meni takaisin ja sanoi Allahille saman, minkä Gabriel oli sanonut ennen häntä.

Sitten Allah lähetti Kuoleman enkelin ja maa haki turvaa Allahista, ja enkeli sanoi: "Minä haen myös turvaa Allahista, etten palaisi toteuttamasta hänen käskyään". Joten hän otti savea maan kasvoista ja sekoitti sitä. Hän ei ottanut sitä yhdestä tietystä paikasta, vaan otti valkoista, punaista ja mustaa maata useista eri paikoista. Kuoleman enkeli kohosi takasin yläilmoihin saven kanssa, Allah kasteli saven märäksi, kunnes siitä tuli tahmeaa. Sitten Hän sanoi enkeleille: Totisesti, tahdon luoda kuolevaisen ihmisen maan tomusta, ja kun olen tehnyt hänet täydelliseksi sekä puhaltanut häneen henkeni, langetkaa kasvoillenne luvaten hänelle kuuliaisuutta! » (38:71-72)

Niinpä Allah muovasi Adamin ihmiseksi, mutta hän pysyi savihahmona 40 vuotta. Enkelit kulkivat hänen ohitseen. Heidät valtasi pelko siitä, mitä he näkivät ja Iblis pelkäsi eniten. Hän tapasi ohittaa Adamin hahmon, tönien sitä, jolloin siitä kuului samanlainen ääni kuin saviruukusta. Allah kertoi meille: "Tein ihmisen (Adamin) savesta, joka kuulostaa kuin saviruukun savelta."
Kun tuli aika puhaltaa Adamiin henki, kuten Allah oli säätänyt, Hän komensi enkeleitään: "Kun puhallan henkeni häneen, kumartakaa hänen edessään". Allah puhalsi henkensä Adamin, ja kun se saavutti Adamin pään, hän aivasti. Enkelit sanoivat, "sano, että kaikki ylistys kuuluu Allahille". Adam toisti: "Kaikki ylistys kuuluu Allahille". Allah sanoi hänelle: "Herrasi on suonut sinulle armon." Kun henki saavutti hänen silmänsä, Adam katseli Paratiisin hedelmiä. Kun se saavutti hänen vatsansa, Adamin teki mieli ruokaa. Sen takia Allah sanoi: "Ihminen on kiireessä luotu." (21:37) Ja sitten "Niin kaikki enkelit yhdessä kumartuivat.
Mutta Iblis ei tehnyt näin. Hän ei yhtynyt kumartajiin." (15:31-32)


Abu Hurayrah kertoi Profeetta Muhammedin (sallalahu aleihi wassalam) sanoneen: "Allah loi Adamin tomusta sekoitettuaan saven ja jätettyään sen joksikin ajaksi, kunnes siitä tuli tahmeaa mutaa, josta Allah sitten muovasi hänet. Sen jälkeen Allah jätti hänet, kunnes siitä (Adamista) tuli kuin saviruukun savea. Iblis tapasi ohittaa hänet sanoen, 'sinut on tehty mahtavaa tarkoitusta varten'. Sen jälkeen Allah puhalsi häneen henkensä. Ensimmäiset paikat, jonne henki meni, olivat Adamin silmät ja sitten nenä. Hän aivasti. Allah sanoi: 'Suokoon Herrasi armonsa sinulle, oi Adam! Mene enkeleiden luo ja katso, mitä he sanovat." Joten Adam meni ja tervehti heitä ja he vastasivat sanoen: "Rauha olkoon sinun kanssasi ja Allahin armo ja siunaukset". Allah sanoi: 'Oi Adam! Tämä on sinun tervehdyksesi, ja jälkeläistesi. (Sahih al-Bukhari)

Allah Kaikkivaltias paljasti:
Ja kun sinun Herrasi herätti ihmisen (Aadamin) lasten lanteista jälkeläisiä heille ja haastoi heidät todistamaan itseään vastaan (sanoen): »Enkö ole Herranne?» he vastasivat: »Kyllä, me olemme sen todistajia», niin tarkoitti tämä sitä, ettette te ylösnousemuspäivänä voisi sanoa: »Me olimme totisesti tietämättömiä tästä» tai ettette voisi sanoa: »Äitimme ja isämme ennen meitä kumarsivat muita Jumalan rinnalla, ja olemme vain heidän jälkeläisiään. Hävitätkö meidät sen tähden, mitä harhain palvojat tekivät?» Tällä tavoin selvitämme Me tunnusmerkkimme [todisteet, jakeet, merkit, ilmestykset...], jotta he kääntyisivät (puoleemme). (7:172-174)

Adamin jälkikasvu ilmoitti: "Oi Herrani, me todistamme, että Sinä olet Herramme; meillä ei ole muuta Herraa kuin Allah." Allah kohotti heidän isänsä Adamin, ja hän katsoi heitä ja näki heistä ne, jotka olivat rikkaat ja ne, jotka olivat köyhät, ja ne, joilla oli hyvät käytöstavat ja ne, joilla ei ollut.
Adam sanoi: "Oi Allah! Toivon, että teet palvelijasi tasa-arvoisiksi." Allah vastasi: "Rakastan tulla kiitetyksi". Adam näki jälkeläistensä joukossa profeetat kuin lamput.

Kaikkivaltias Allah julisti:
Aikoinaan Me olemme tehnyt liiton entisten profeettain samoin kuin sinun kanssasi, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen - Marian pojan - kanssa. Se oli luja liittosopimus. (33:7)

Toisessa jakeessa Allah Ylistetty sanoi: 
Käännä siis kasvosi vilpittömästi oikeata uskoa kohti, jonka Jumala on ihmissukua varten perustanut. Jumalan tekoja ei voida muuttaa. Tämä on oikea uskonto, mutta useimmat ihmiset eivät sitä tiedä. (30:30)

Toinen versio tarinasta kertoo, että Allah otti kourallisen pölyä maasta ja sekoitti siihen värejä, valkoista, mustaa, keltaista ja punaista. Tämän vuoksi ihmisiä on erivärisiä. Kun Allah sekoitti pölyyn vettä, siitä tuli savenvalajan savea, josta kuuluu ääni. Se oli kuohunut ja siinä oli tuoksu. Iblis kulki sen ohi, ihmetellen, mitä savesta tehtäisiin. Siitä savesta Allah teki Adamin. Hän muovasi siitä muodon omilla käsillään ja puhalsi siihen hengen. Adamin ruumis värisi kun elämä täytti sen. 

Allah Kaikkivaltias julisti:
Katso, Jeesus on Jumalan edessä samankaltainen kuin Aadam; Hän loi hänet (Aadamin) maan tomusta, sitten Hän sanoi hänelle: »Ole!» ja hän oli (elävä sielu). (3:59)

Adam avasi silmänsä ja näki enkeleiden kumartavan häntä, paitsi yhden, joka seisoi kauempana. Adam ei tiennyt, mikä olento se oli, joka ei häntä kumartanut, eikä tiennyt sen nimeä. Iblis seisoi enkeleiden kanssa - niin että heille osoitetut käskyt koskivat myös häntä - muttei ollut yksi heistä. Hän oli jinni, ja sellaisena hänen piti olla alempiarvoinen kuin enkeli. On selvää, että tämä kumartaminen oli kunnioituksen osoittamista, eikä tarkoittanut, että enkelit olisivat palvoneet Adamia. Vain Allahia kumarretaan palvomistarkoituksessa.


Kaikkivaltias Allah kertoo tarinaa, kuinka Iblis kieltäytyi kumartamasta Adamille:
Muistakaa, mitä Jumala sanoi enkeleille: »Totisesti, aion luoda ihmisolennon valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta. Ja kun olen saattanut hänen muotonsa täydelliseksi ja puhaltanut häneen Henkeni, kumartukaa maahan hänen edessään.» Niin kaikki enkelit yhdessä kumartuivat. Mutta Iblis ei tehnyt näin. Hän ei yhtynyt kumartajiin. Jumala lausui: »Oi Iblis. Mistä syystä et yhdy niihin, jotka kumartavat?» Hän vastasi: »Ei ole soveliasta minun kumartaa ihmisolentoa, jonka Sinä olet luonut valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.» Jumala sanoi: »Lähde siis täältä, sillä sinä olet totisesti harhaantunut. Ole totisesti kirottu tuomion päivään saakka.» (15:28-35)

Toisessa suurassa Kaikkivaltias Allah kertoo myös näin:
Mehän totisesti loimme teidät ja sitten muodostimme teidät; senjälkeen sanoimme enkeleille: »Langetkaa kumartaen ihmisen (Aadamin) eteen!» Niin heittäytyivät he kaikki maahan paitsi Iblis (tyytymätön); hän ei kumartanut. 
Hän (Jumala) sanoi: »Mikä estää Sinua kumartamasta, kun Minä sinua käsken?» Hän vastasi: »Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta.» 
Silloin sanoi Hän: »Syöksy alas täältä! Sinun ei sovi olla ylpeä. Pois täältä! Totisesti kuulut viheliäisiin.» 
Tämä vastasi: »Pidennä minun aikaani siihen päivään asti, kunnes heidät herätetään kuolleista!» 
Jumala sanoi: »Katso, olet saava odotusaikaa.» (7:11-15)

Ibn Jarir raportoi, että Muhammad ibn Sirin sanoi, että ensimmäinen, joka tuli johonkin johtopäätökseen päättelemällä, oli Iblis, ja että aurinkoa ja kuuta ei palvottu muuta kuin tässä metodissa.
Tämä tarkoittaa, että Iblis yritti vertailla itseään Adamiin. Hän uskoi olevansa kunnioitettavampi kuin Adam. Näinollen hän kieltäytyi kumartamasta ihmistä, vaikka Allah oli käskenyt häntä tekemään niin, aivan kuin Hän oli käskenyt enkeleitäkin. Tästä huomaamme, että Iblis oli turhamainen. Onhan savi parempaa kuin tuli, koska siitä voidaan löyttää rauhallisuuden, laupeuden, periksiantamattomuuden ja kasvun ominaisuuksia; siinä missä tulesta on löydettävissä päättömyyttä, merkityksettömyyttä, hätiköintiä ja polttoa.
Iblis yritti oikeuttaa kieltäytymystään sanomalla:

Ja edelleen hän lausui: »Sano minulle, häntäkö Sinä enemmän kunnioitat kuin minua? Totisesti, jos Sinä suot minulle aikaa ylösnousemuksen päivään saakka, niin saatan turmioon hänen jälkeläisensä muutamia harvoja lukuunottamatta.» (17:62)


Adam seurasi, mitä hänen ympärillään tapahtui ja tunsi rakkautta, pelkoa ja hämmästystä. Syvää rakkautta Allahiin, joka oli luonut hänet ja kunnioittanut häntä ja laittanut enkelinsä kumartamaan hänelle. Pelkoa Luojan vihaa kohtaan, kun tämä kielsi Iblikseltä armonsa. Adamin yllätti tämän Ibliksen luominen, olennon, joka kammoksui häntä, vaikkei edes tuntenut häntä (Adamia), ja kuvitteli itsensä paremmaksi kuin Adam todistamatta, että ihminen oli häntä huonompi. Miten kummallinen olio Iblis olikaan, ja miten kummallinen oli hänen tekosyynsä olla kumartamatta!

Hän ajatteli, että tuli oli parempaa kuin savi, mutta mistä hän sai sellaisen ajatuksen? Sellainen tieto on vain Allahilla, joka loi tulen ja saven ja tietää, kumpi niistä kahdesta on parempi.


Keskustelusta Adam ymmärsi, että Iblis oli luonteeltaan viekas ja kiittämätön. Hän tiesi sitten, että Iblis oli hänen ikuinen vihollisensa. Hän oli valtavan ällistynyt Ibliksen röyhkeydestä ja Allahin sietokyvystä. Välittömästi luomisensa jälkeen Adam todisti valtavaa määrää vapautta, jonka Allah antaa palvelijoiksi luomilleen. 



Allah tiesi, ettei Iblis aikoisi totella häntä Adamin kumartamisessa. Allah voisi totaalisesti hävittää hänet tai tehdä hänestä kourallisen pölyä tai keskeyttää hänen kieltäytymisensä (kun Iblis sanoi, ettei kumarra) hänen suuhunsa. Allah kuitenkin antaa luomilleen absoluuttisen vapauden jopa kieltäytyä tottelemasta Hänen määräyksiään. Hän antaa heille vapauden kieltäytyä, olla tottelemattomia ja olla jopa eri mieltä Hänen kanssaan. 



Hänen valtakuntansa ei heikkene siitä, etteivät epäuskoiset usko Häneen, eikä se liioin laajene siitä, että monet ihmiset uskovat Häneen. Uskottomat ne häviävät, ja uskovaiset saavuttavat, mutta Allah on kaiken sellaisen yläpuolella.



On monia traditioita Ibliksestä Profeetta Muhammedin (sallalahu aleihi wassalam) ajalta. Ibn Masud, Ibn 'Abbas ja ryhmä Muhammedin (saas) seuralaisia sanoivat, että Iblis oli ollut enkeleiden johtaja maallisissa taivaissa. Ibn Abbas sanoi yhdessä kertomuksessa, että Ibliksen nimi oli ennen ollut Azazil ja toisen tarinan mukaan hän sanoi, että se oli ollut al-Harith. Ibn Abbas sanoi myös, että Iblis oli jinni ja että ne olivat kerran olleet Paratiisin vartijoita, Ibliksen ollessa kunniakkain, oppinein ja hurskain heistä. Toinen traditio kertoo, että hän oli ollut yksi neljästä kuuluisasta siipiveikosta (enkelistä) ennen kuin Allah muutti hänet kirotuksi Saatanaksi. 

Allah kertoo Ibliksen tottelemattomuudesta myös toisessa suurassa: 
Kun Herra sanoi enkeleille: »Totisesti, tahdon luoda kuolevaisen ihmisen maan tomusta, ja kun olen tehnyt hänet täydelliseksi sekä puhaltanut häneen henkeni, langetkaa kasvoillenne luvaten hänelle kuuliaisuutta! » niin enkelit ilmaisivat kuuliaisuutensa, kaikki tyynni, ei kuitenkaan Iblis, joka oli ylpeä ja kuului uskottomiin. Jumala sanoi: »Iblis, mikä esti sinua ilmaisemasta kuuliaisuuttasi hänelle, jonka olen omilla käsilläni luonut? Oletko ylpeä vai oletko niin korkealle korotettu?» Tämä vastasi: »Olen parempi kuin hän: Sinä olet luonut minut tulesta, ja hänet loit maan tomusta.» Ja Herra sanoi: »Silloin mene tiehesi, sillä totisesti karkoitan sinut, ja minun kiroukseni langetkoon ylitsesi tuomiopäivään asti.» Hän sanoi: »Herra, anna minulle aikaa siihen päivään saakka, kunnes heidät uuteen elämään herätetään!» Herra sanoi: »Olkoon sinulla aikaa siihen hetkeen asti, joka on tarkoin määrätty.» Hän sanoi: »Sinulta saamallani voimalla minä totisesti saatan heidät lankeamaan kaikki tyynni, paitsi vilpittömät palvelijasi heidän keskuudessaan.» Herra sanoi: »Totuuden nimessä, jonka nyt julistan, Minä totisesti täytän teillä helvetin, heittäen sinne sinut sekä kaikki ne, jotka sinua seuraavat.»

Saatuaan tämän oppitunnin vapaudesta, Adam sai toisen tiedosta. Adam ymmärsi, että Iblis oli pahan symboli universumissa, ja enkelit hyvän. Hän ei kuitenkaan tiennyt vielä mitään itsestään. Sitten Allah sai hänet hahmottamaan hänen todellisen identiteetinsä, syyn, miksi hänet luotiin ja ylistyksen salaisuuden. 

Allah Ylistetty sanoi:
"Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet" (2:31)

Kaikkivaltias Allah antoi Adamille vallan tietää kaikkien asioiden luonto ja niiden nimet; tämä on lintu, tämä on tähti, tämä on puu, jne. Allah istutti Adamiin kyltymättömän tarpeen ja rakkauden tietoon ja halun siirtää tietonsa lapsilleen. Tämä on syy, miksi hänet luotiin ja ylistyksen salaisuus. Opittuaan kaikkien asioiden nimet, ominaisuudet ja niiden käyttötarkoituksen, Allah esitti ne enkeleille ja sanoi: 
»Lausukaa näiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä» (2:31) ja enkelit myönsivät, etteivät aivan olleet selvillä:
»Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut meille, Sinä ainoa olet totisesti Tietäjä, Viisas.»
Allah Kaikkivaltias kääntyi sitten Adamiin puoleen; "Oi Adam! Kerro heille niiden asioiden nimet!" ja kun Adam oli kertonut, Allah sanoi: 
»Enkö ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat taivaassa ja maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette ja mitä salaatte?»
(2:33)

Allah halusi enkeleiden tietävän, että Hän tiesi heidän hämmästyksensä, kun Hän kertoi heille Adamin luomisesta, ja Hän myös tiesi heidän hämmästyksensä, jota he eivät olleet paljastaneet, yhtä hyvin kuin sen, mihin Iblis oli päätynyt tottelemattomuuttaan ja kiittämättömyyttään. 

Enkelit ymmärsivät, että Adam oli olento, jota he eivät tunteneet ja että hänen kykynsä oppia oli ylevää laatua. Hänen tietoisuuteensa kuului tietoisuus Luojasta, jota me kutsumme "uskoksi" tai "islamiksi", kuten myös tietoisuus siitä, mitä hän tarvitsi asuttaakseen maan ja tullaakseen maan herraksi. Hänellä on kaikensorttinen maallinen tietoisuus.

Adam tiesi kaikkien asioiden nimet. Joskus hän puhui enkeleille, mutta Kaikkivaltiaan Allahin palvonta vei näiden ajatukset. Niinpä Adam oli yksinäinen. Yhtenä päivänä hän nukkui, ja kun hän heräsi, hän löysi päänsä läheltä naisen, joka katseli hänen kasvojaan hellästi kauniilla silmillään. 
Enkelit kysyivät Adamilta naisen nimeä. Adam vastasi: "Eve" (Hawa). (Tarkoittaa eläviä asioita.) Enkelit kysyivät: "Miksi kutsut häntä nimellä Eve?" Adam sanoi: "Koska hänet luotiin minusta ja minä olen elävä."
(-- Huomaa, että tässä sanottiin, että Eve luotiin Adamista; ei sanota, että Eve olisi luotu Adamia varten, eli että nainen olisi luotu miestä varten. Muslimit eivät usko sellaiseen, että naisen tarkoitus olisi olla miestä varten. --) 
Ibn Abbas ja joukko Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) seuralaisia kertoivat, että kun Iblis lähetettiin ulos Paratiisista, ja Adam majoittui asustelemaan sinne, Adam oli yksin, eikä hänellä ollut partneria, jolta olisi voinut saada levollisuutta. Hän nukkui jonkin aikaa ja kun hän heräsi, hän näki naisen, jonka Allah loi hänen kylkiluistaan. Joten Adam kysyi: "Kuka sinä olet?" Hän vastasi: "Nainen". Adam kysyi: "Miksi sinut on luotu?" Eve vastasi: "Jotta löytäisit minusta levollisuutta". Enkelit, yrittäen selvittää, miten paljon Adam tiesi, kysyivät häneltä, "mikä hänen nimensä on, oi Adam?" Hän vastasi: "Eve". He kysyivät sitten: "Miksi hänet on nimetty niin?" Adam vastasi: "Koska hänet tehtiin jostakin elävästä".

Muhammad Ibn Ishaq ja Ibn Abbas kertoivat, että Eve tehtiin Adamin lyhimmästä, vasemmasta kylkiluusta, kun Adam nukkui ja hetken päästä hänet puettiin lihaan.
(-- Ei sellaiseen liha-asuun kuin Lady Gagalla on, vaan hänen luustonsa päälle laitettiin lihaa, ihoa. --) Tämän takia Allah Ylistetty sanoi: 
Ihmiset, pitäkää kunniassa Herraanne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan.
(4:11)

Allah sanoi myös:
Hän on luonut teidät yhdestä ainoasta ihmisestä, ja hänestä teki Hän hänen vaimonsa, jotta hän (mies) löytäisi hänestä virkistyksensä
(7:189)

Abu Huraira kertoi Profeetta Muhammedin (sallalahu aleihi wassalam) sanoneen: "Oi muslimit! Neuvon teitä olemaan ystävällisiä naisille, sillä heidät on tehty kylkiluusta, jonka käyrin osa on sen ylin osa. Jos yrität oikaista (suoristaa) sen, rikot sen ja jos annat sen olla, se jää käyräksi, joten kehotan teitä pitämään huolta naisista. (Sahih al-Bukhari)

Allah käski Adamia asustamaan Paratiisissa:
»Aadam, asu Paratiisissa, sinä ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette tulisi väärintekijöiksi.» (2:35)

Emme tiedä, missä Paratiisi sijaitsee. Koraani ei sitä paljasta ja huomioitsijoilla oli siitä viisi erilaista mielipidettä. Jotkut sanoivat, että se on meidän suojapaikkamme, joka on Taivaassa. Toiset pudistavat päätään tällaiselle väitteelle, sillä jos Paratiisi olisi suojapaikkamme, Iblistä ei olisi päästetty sinne, ja tottelemattomuus siellä olisi kielletty. Jotkut toiset taas sanovat, että se oli toinen paratiisi, jonka Jumala teki Adamille ja Evelle. Neljäs ryhmä tuumii sen olevan Paratiisi, joka sijatsee maapallolla jossain korkeassa paikassa. Jotkut huomioitsijat hyväksyvät sen, mitä Koraani sanoo, kyselemättä, missä se Paratiisi fyysisesti oli. Hyväksymme tämän viimeisen mielipiteen oppituntina, jossa opimme, ettei ole olennaista, missä tämä Paratiisi oli; olennaista on nämä asiat, mitä siellä tapahtuivat.

Adam ja Eve hyväksyttiin Paratiisiin ja siellä he elivät kaikkien ihmisten unelmaa. Allah antoi heidän lähestyä ja nauttia kaikesta, paitsi yhdestä puusta, joka saattoi olla Tuskan puu tai Tiedon puu. Allah kielsi: "Mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette tulisi väärintekijöiksi". (2:35)

Adam ja Eve ymmärsivät, että heidän oli kiellettyä syödä siitä puusta. Adam oli kuitenkin ihminen ja ihminen tapaa unohtaa. Hänen sydämensä muuttuu ja tahtonsa heikkenee. Iblis keräsi kaiken kateuden sisäänsä ja käytti Adamin ihmisyyttä hyväkseen. Hän alkoi kuiskia tälle päivästä toiseen, maanitellen tätä: "Johdattaisinko teidät Kuolemattomuuden ja Ikuisen Valtakunnan puuhun?" Hän sanoi heille:

»Teidän Herranne ei ole minkään muun vuoksi kieltänyt teitä nauttimasta tästä puusta kuin ainoastaan siksi, ettette muuttuisi kahdeksi enkeliksi tai kuolemattomiksi.» Ja hän vannoi heidän edessään sanoen: »Olen toden totta teidän oikea neuvonantajanne.» (7:20-21)

Adam kysyi itseltään: mitä tapahtuu jos syön tästä puusta? Se saattaa todella olla Kuolemattomuuden Puu. Hänen unelmansa oli elää ikuisesti Paratiisin puhtaassa viattomuudessa.

Vuodet vierivät, ja tuo puu askarrutti kovasti Adamin ja Even mieltä. Yhtenä päivänä he päättivät syödä sen hedelmiä. He unohtivat Allahin varoittaneen sen lähestymisestä ja että Iblis oli heidän vannoutunut vihollisensa. Adam kurotti kättään, otti yhden hedelmän ja tarjosi Evelle. He molemmat söivät kielletystä puusta.

Allah Kaikkivaltias kertoi meille:
"Niin vietteli hän heidät viekkaudellaan" (7:22) sekä "Siten ihminen (Aadam) oli tottelematon Herralleen ja lankesi syntiin" (20:121).

Vanhan Testamentin mukaan käärme houkutteli Even syömään kielletystä puusta. Hän söi käärmeen sanojen takia ja ruokki Adamia niin. Sillä hetkellä he ymmärsivät olevansa alasti ja ottivat lehtiä viikunapuusta peittääkseen itsensä. Wahb ibn Munabah sanoi, että heidän asunsa (ennen synnin tekoa) oli tehty valosta heidän molempien intiimipaikoissa.

Tämä Vanhan Testamentin kertomus on falsifiointia ja harhautusta. Allah Kaikkivaltias paljasti:
"Te ihmisen (Aadamin) lapset, älkää antako Saatanan vietellä teitä samalla tavalla, kuin hän aiheutti teidän (ensimmäisten) vanhempainne karkoituksen paratiisista, riistäen heiltä (viattomuutensa) verhon näyttääkseen heille heidän hävettävät ominaisuutensa. Katso, hän ja hänen joukkonsa näkevät teidät sieltä käsin, missä te ette heitä näe. Katso, me olemme asettanut pahat henget niiden liittolaisiksi, jotka eivät usko."
(7:27)

Adam oli tuskin saanut syödyksi, kun hän tunsi sydämensä sairastuvan ja hän täyttyi tuskalla, surulla ja häpeällä. Ympäröivä ilmapiiri oli muuttunut ja sisäinen musiikki loppunut. Hän ymmärsi, että hän ja hänen vaimonsa olivat alasti, joten he alkoivat katkoa puista lehtiä, joilla peittää itsensä. Allah Kaikkivaltias puhutteli heitä:
»Enkö ole kieltänyt teiltä sitä puuta ja sanonut teille Saatanan olevan ilmeisen vihollisenne?»
He sanoivat: »Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut.» Silloin sanoi Hän: »Syöksykää alas, ja toinen teistä olkoon toisensa vihollinen. Joksikin ajaksi saatte te olinpaikan ja elatuksen maan päällä.» Hän sanoi edelleen: »Maan päällä tulette te elämään, maan päällä kuolemaan, ja maasta tulette ylösnousemaan.» (7:22-25)

Näistäkin tapahtumista on vanhoja tarinoita. Al-Hafidh ibn-Asakir kertoi Allahin käskeneen kahta enkeliä poistamaan Adamin hänen pyhästä läheisyydestään. Niinpä Gabriel riisui kruunun hänen päästään ja Michael diadeemin hänen otsaltaan. Adam ajatteli rangaistuksensa kiirehtineen ja kumartui alas itkemään: "Anteeksiantoa! Anteeksiantoa!" Silloin Allah kysyi: "Pakenetko sinä Minulta?" Adam vastasi: "En, Herrani, mutta ujostelen Sinua."

Abdur-Rahman ibn Amru al-Awza'i sanoi Adamin viettäneen Paratiisissa 100 vuotta. Toisen kertomuksen mukaan hän vietti siellä 60 vuotta. Ibn Asakir kertoi Adamin itkeneen 70 vuotta Paratiisin menettämistään, 70 vuotta virhettään ja itkeneen toiset 70 vuotta, kun hänen poikansa surmattiin. 

He lähtivät Paratiisista ja laskeutuivat maahan. Adam oli surullinen ja Eve itki. Allah hyväksyi heidän katumuksensa, koska se oli vilpitöntä ja Hän kertoi heille, että maa olisi heidän valtakuntansa ja alkupisteensä, jossa he eläisivät ja kuolisivat ja josta he tulisivat Tuomiopäivänä.

Allah Kaikkivaltias kertoi tämän kolmannen oppitunnin, jonka Adam oppi Paratiisissa:
Totisesti, jo aikaisemmin Me annoimme käskymme Aadamille, mutta hän unohti sen, emmekä havainnut hänessä lujaa kestävyyttä.
Kun sanomme enkeleille: »Kumartakaa ihmistä (Aadamia)», niin he kumarsivat muut paitsi Iblis (saatana), tämä kieltäytyi. Senvuoksi sanoimme: »Oi ihminen (Aadam), totisesti, tämä on sinun ja vaimosi vihollinen. Älä anna hänen karkoittaa teitä puutarhasta (paratiisista), sillä silloin tulet onnettomaksi. Totisesti, puutarhassa sinun ei tarvitse nähdä nälkää eikä olla vaatteita vailla. Eikä sinun tarvitse olla janoissasi eikä auringonpaahteessa.» 
Silloin saatana vietteli heidät sanoen: »Oi ihminen (Aadam), näytänkö sinulle kuolemattomuuden puun ja kuningaskunnan, joka ei häviä?» Niin kumpikin söi siitä, jolloin heidän alastomuutensa ilmeni heille ja he alkoivat peitellä itseään puutarhan lehdillä. Siten ihminen (Aadam) oli tottelematon Herralleen ja lankesi syntiin. Mutta senjälkeen hänen Herransa valitsi hänet jälleen, kääntyi hänen puoleensa ja antoi hänelle johdatuksensa. 
Hän lausui: "Lähtekää kumpikin täältä maan päälle, ja teistä tulee toistenne viholliset. Kun lähetän teille johdatukseni, niin se, joka sitä seuraa, ei joudu harhaan eikä tule onnettomaksi. Mutta joka kääntää selkänsä Minun varoitukselleni, hänen on eläminen ahdingossa, ja sokeana hän herää ylösnousemuksen päivään.» Hän on sanova: »Herra, miksi herätit minut sokeana, vaikka aikaisemmin olin näkevä?» Herra vastaa: »Niin on. Sinä sait merkkimme, mutta ylenkatsoit ne, ja juuri senvuoksi Me nyt hylkäämme sinut.» Tällä tavoin me palkitsemme sitä, joka on hillitön eikä usko Herransa ilmoituksiin. Tulevan päivän kuritus on vielä raskaampi ja jatkuvampi."
(20:115-127)

Jotkut uskovat, että syy, miksemme me ihmiset elä Paratiisissa, on Adamin tottelemattomuus, ja että jos hän ei olisi tehnyt syntiä, ihmiset saattaisivat olla siellä edelleen. Se on yksinkertaista fiktiota, sillä kun Allah halusi luoda Adamin, hän sanoi enkeleille: "Aion tehdä johtajan maahan". Hän ei sanonut: "Aion tehdä johtajan Paratiisiin." 

Adamin laskeutuminen maahan, sitten, ei ollut seurausta (moraalin) heikkenemisestä, rappeutumisesta, vaan arvokas laskeutuminen. Allah tiesi, että Adam ja Eve söisivät omenasta ja laskeutuisivat maahan. Hän tiesi, että Saatana raiskaisi heidän viattomuutensa. Tämä kokemus oli välttämätön heidän elämälleen maassa; se oli heidän johtajuutensa kulmakivi. Sen oli tarkoitus opettaa Adamille, Evelle ja heidän jälkikasvulleen, että se oli Saatana, jonka takia heidät karkoitettiin Paratiisista, että tie Paratiisiin saavutetaan tottelevaisuudella Allahille ja vihanpidolla Saatanalle.

Voidaanko sanoa, että Adam ja muu ihmiskunta määrättiin ennalta syntiin ja karkoitettavaksi Paratiisista ja lähetettäväksi maahan? Tämä on yhtä naiivi kuvitelma kuin ensimmäinenkin.

Adam sai täydellisen vapaan tahdon ja kantoi tekonsa seuraukset. Hän kieltäytyi tottelemasta Allahia syömällä puusta, joten Allah kielsi häneltä Paratiisin. Hänen tottelemattomuutensa ei kiellä häneltä hänen vapauttaan. Päinvastoin, tottelemattomuus on seurausta vapaasta tahdosta.

Tosiasia on, että Allah tiesi kokoajan, mitä tulisi käymään, kuten Hän aina tietää. Allah ei kuitenkaan pakota asioita tapahtumaan. Hän suo kaikille luomilleen ihmisolennoille vapaan tahdon. Siihen hän perustaa äärimmäisen viisautensa kansoittaessaan maata, nimittäen ihmiset sinne johtajiksi, ja niin poispäin.

Adam ymmärsi tämän kolmannen oppitunnin. Hän ymmärsi nyt käytännöllisellä tavala Ibliksen olevan vihollinen, jonka takia hän oli menettänyt siunauksensa: mahdollisuuden asua Paratiisissa ja joka oli saattanut hänet ahdinkoon. Adam ymmärsi Allahin myös rankaisevan tottelemattomuudesta ja että tien Paratiisiin täytyy tulla läpi tien alistumisesta Allahin tahtoon. Ja hän oppi Allah Kaikkivaltiaalta pyytämään anteeksiantoa.
Allah hyväksyi Adamin katumuksen ja antoi hänelle anteeksi ja lähetti hänet maahan ensimmäiseksi profeetaksi.

Abu Huraira kertoi, että profeetta Muhammed (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Adam ja Moses riitelivät. Moses sanoi Adamille: 'Sinun syntisi karkotti sinut Paratiisista.' Adam sanoi: 'Sinä olet Moses, jonka Allah valitsi lähettilääkseen ja se, jolle Hän puhuu suoraan. Silti sinä syytät minua asiasta, joka kirjoitettiin kohtalooni jo ennen luomistani?' Allahin profeetta Muhammed (sallalahu aleihi wassalam) sanoi kaksi kertaa: "Niin Adam löi Moseksen laudalta ratkaisevasti". (Sahih al-Bukhari)

'Umar ibn al-Khattab kertoi Muhammedin (sallalahu aleihi wassalam) myös sanoneen: "Moses (alayhis-salam) sanoi: 'Herrani! Saisinko nähdä Adamin, joka poisti meidät ja itsensä Paratiisista?' Joten Allah antoi Moseksen nähdä Adamin, ja tämä kysyi häneltä: 'Oletko Adam?' Adam sanoi: 'Olen.' Moses kysyi: 'Olitko sinä se, johon Allah puhalsi henkensä ja jolle Hän laittoi enkelinsä kumartamaan ja jolle Hän opetti kaikkien asioiden nimet?' Adam vastasi: 'Kyllä'. Joten Moses sanoi: 'Mikä sai sinut poistamaan itsesi ja meidät Paratiisista?' Adam kysyi: 'Kuka sinä olet?' Moses vastasi: 'Minä olen Moses.' Adam sanoi: 'Joten sinä olet Moses, Israelin lasten profeetta. Oletko sinä se, jolle Allah puhui suoraan?' Moses vastasi: 'Kyllä.' Adam sanoi: 'Miksi sinä syytät minua siitä, minkä Allah oli ennalta määrännyt?' Joten Allahin profeetta Muhammed (sallalahu aleihi wassalam) sanoi kahdesti: "Niin Adam löi Moseksen laudalta ratkaisevasti". (Sahih al-Bukhari)

On monia tarinoita, jotka koskevat paikkaa, johon Allah laskeutui maahan. Ibn Abi Hatim kertoi Ibn Abbaksen laskeutuneen  'Dihna'n maahan Mekan ja Tai'if'in välille. Al-Hassan sanoi, että Adam laskeutui Intiaan ja Eve Jeddahiin (Saudi-Arabiaan), Iblis Bodistimaniin (Irakiin) ja käärme Asfahaniin (Iraniin). Tämän kertoi myös Ibn Hatim. 

Ass'adi kertoi, että Adam laskeutui Mustan Kiven (suuri musta kivi, joka on asetettu Kaaban seinälle Mekassa, sen sanotaan tulleen Paratiisista) kanssa Intiaan, ja hänellä oli kourallinen siemeniä Paratiisista. Hän kylvi ne Intiaan ja niistä kasvoi hyväntuoksuisia puita sinne.
Ibn 'Umar sanoi, että Adam laskeutui as-Safaan ja Eve al-Marwaan (kaksi vuorta lähellä pyhää Mekan taloa - osa hajjta eli pyhiinvaellusta Mekkaan on astella edestakaisin näiden kahden mäen välillä sen muistoksi, kuinka Hagar etsi vettä). Tämän kertoi myös Ibn Hatim. Abdur-Razzaq kertoi, että Abu Musa al-Ashari sanoi, kun Allah määräsi Adamia lasketumaan Paratiisista maahan, Hän opetti hänelle kaikkien asioiden tekemisen ja ravitsi Paratiisin viljalla.
Abu Huraira kertoi, että Profeetta Muhammed (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Paras päivä, jona aurinko on noussut, on perjantai. Sinä päivänä Adam luotiin, ja sinä päivänä hän laskeutui maahan. (Sahih al-Bukhari)

Adam tiesi sanovansa hyvästit rauhalle ja jätti Paratiisin. Maassa hänen täytyi kohdata konflikteja ja ponnistella. Kun yksi loppui, eipä aikaakaan kun seuraava alkoi. Hänen täytyi myös ahertaa elättääkseen itsensä. Hänen täytyi suojella itseään vaatteilla ja aseilla ja suojella vaimoaan ja lapsiaan villipedoiltaan. Kaiken lisäksi hänen täytyi kamppailla pahan hengen kanssa. Saatana, joka aiheutti hänen karkottamisensa Paratiisista, jatkoi hänen ja hänen lapsiensa viekoittelua aikomuksenaan saada heidät ikuiseen Helvetin tulen. Taistelu hyvän ja pahan välillä on jatkuva, mutta niiden, jotka seuraavat Allahin johdatusta, ei pitäisi pelätä mitään, kun taas ne, jotka eivät tottele Allahia ja seuraavat Iblistä, kirotaan yhdessä Ibliksen kanssa.

Adam ymmärsi tämän kaiken ja tietoisuudellaan tästä kärsimyksestä hän aloitti elämänsä maassa. Ainoa asia, mikä salli hänen surunsa, oli että hän oli maan herra ja hänen täytyi antautua siihen tehtävään. Hän oli se, jonka täytyi kasvattaa, viljellä ja rakentaa ja kansoittaa maa. Hän oli myös se, jonka täytyi jatkaa sukua ja kasvattaa lapsia, jotka muuttaisivat ja elvyttäisivät maailman.
Maallisen onnen huippu saavutettiin kun Adam ja Eve todistivat ensimmäisen lapsensa syntymää, toisen kaksosistaan. Adam oli omistautunut isä ja Eve tyytyväinen äiti. Kaksosista toinen oli poika, Cain (Qabil) ja toinen tyttö. Myöhemmin Eva synnytti toisen kaksoset, pojan, Abel (Habil), ja tytön. Perhe nautti maan lahjoista ja hedelmistä, joita heidän Herransa antoi heille. Lapsista kasvoi terveitä ja vahvoja nuoira aikuisia. Cain viljeli maata ja Abel kasvatti karjaa.

Tuli aika, jolloin kaksi nuorta miestä halusivat elämänkumppania. Tämä oli osa Allahi suunnitelmaa ihmiskunnalle, moninkertaistaa ja muodostaa kansoja eri kulttuureista ja väreistä. Allah paljasti Adamille, että hänen tulisi naittaa kukin poikansa toisen kaksossisarelle. Adam ohjeisti poikia kuten Allah oli sanonut, mutta Cain ei ollut tyytyväinen, sillä hänelle valittu partneri, Abelin kaksonen, ei ollut niin kaunis kuin hänen kaksossiskonsa.
Huomaamme siis, että aikojen alusta asti fyysinen kauneus on ollut viehätyksen tekijä miesten ja naisten välillä. Tämä viehätys sai Cainin kadehtimaan veljeään Abelia. Hän kapinoi Allahin käskyä varteen kieltäytymällä hyväksymästä isänsä neuvoa.
Ensisilmäykseltä Cainin kapina voi näyttää oudolta, mutta meidän tulee muistaa, että vaikka ihmisellä on puhdas luonto, potentiaalinen ristiriita on olemassa. Toisin sanoen, hänessä oli sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia. Ihminen voi tulla ahneeksi, kateelliseksi, omistushaluiseksi, itsekkääksi ja jopa tuhoisaksi. Ihminen on niin olleen kykeneväinen etsimään itsetyydytystä (ei tarkoita onanointia, vaan oman mielihyvän tavoittelua) jopa silloin jos se johhtaa epäonnistumiseen tässä elämässä tai Tuonpuoleisessa. Tie hyvyyteen saavutetaan hillitsemällä pahojen ajatuksia ja tekoja ja toteuttamalla kohtuullisia haluja ja tekoja (The path to goodness lies in harnessing the enemy within him, his baser self by controlling evil thoughts and deeds and practicing moderation in his desires and actions).

Hänen palkintonsa tulee siten olemaan tämän maailman ja Tuonpuoleisen ilot.
Lisäksi Allah koettelemee meidän hajanaista luontoamme. Adamilla oli ongelma. Hän tahtoi rauhaa ja harmoniaa perheelleen, joten hän pyysi Allahilta apua. Allah käski kumpaakin pikaa tarjoamaan uhrauksen, ja se, jonka tarjoama olisi parempi,

Tämä raivostutti Cainia entisestään. Ymmärrettyään, ettei saisi naida kauniimpaa siskoaan, hän uhkasi veljeään. "Minä tapan sinut! Kieltäydyn näkemästä sinua onnellisena kun minä pysyn onnettomana!"

Abel, joka oli pahoillaan veljensä puolesta, vastasi: "Olisi parempi sinulle, veljeni, etsiä syy sille, miksi olet onneton, ja sitten kävellä rauhan polkua. Allah hyväksyy teot vain niiltä, jotka palvelevat ja pelkäävät Häntä, ei niiltä, jotka ovat tottelemattomia Hänelle."
Abel oli älykäs, kuuliainen ja aina valmis tottelemaan Allahin tahota. Tässä oli selkeä kontrasti hänen veljeensä, joka oli röyhkeä, itsekäs ja tottelematon Herralleen. Abel ei pelännyt veljensä uhkailuja, muttei myöskään halunnut veljensä sattuvan, Allah oli siunannut Abelia puhtaudella ja myötätunnolla.
Toivoen lievittävänsä vihaa, joka kiehui hänen veljessään, Abel sanoi, "veljeni, sinä harhaudut oikealta polulta ja päätöksesi ovat syntisiä. On parasta, että käännyt Allahin puoleen ja unohdat typerän uhkaukseksi. Mutta jos et, jätän asian Allahin käsiin. Sinä yksin kannat syntisi seuraukset, sillä Tuli on väärintekijöiden palkka."

Tämä veljellinen pyyntö ei lievittänyt vihaa Cainin sydämessä, eikä liioin hän osoittanut pelkäävänsä Allahin rangaistusta. Hän ei piitannut edes perheenjäsentensä huomioonottamisesta.
Cain löi veljeään kivellä tappaen tämän välittömästi. Tämä oli ensimmäinen kuolema ja ensimmäinen rikos, jonka ihminen teki maassa.
Kun Abelia ei näkynyt missään vähään aikaa, Adam yritti etsiä häntä, muttei nähnyt jälkeäkään hurskaasta pojastaan. Hän kysyi Cainilta, missä Abel oli. Cain vastasi röyhkeästi, ettei ollut veljensä vartija, eikä suojelija. Näistä sanoista isä ymmärsi, että Abel oli kuollut ja hän, Adam, täyttyi surulla.
Vähään aikaan ei Cain tiennyt, mitä tehdä veljensä ruumiilla. Hän kantoi sitä selässään paikasta toiseen yrittäen piilottaa sen. Hänen vihansa oli nyt laantunut ja hänen syyllisyys painoi raskaana hänen omatuntoaan. Hän uupui ruumiin kuorman alla ja ruumis alkoi haista. Armona, osoituksena, että arvokkuutta voi olla vielä kuolleillakin, Allah lähetti kaksi korppia, jotka alkoivat tappelemaan, niin että toinen kuoli. Voittoisa lintu käytti nokkaansa ja kynsiään kaivaakseen reiän maahan, työntääkseen uhrinsa sinne ja peittääkseen sen hiekalla. Tätä todistanut Cain täyttyi häpeällä ja katumuksella. "Voi minua!" hän huudahti. Tämä oli myös ensimmäinen ihmisen hautaaminen.

Allah Kaikkivaltias paljasti:

Mutta lue heille totuuden mukaisesti kertomus Aadamin kahdesta pojasta, kuinka kumpikin heistä uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minä surmaan sinut», ja toinen vastasi: »Jumala ottaa vastaan vain niiden uhrin, jotka karttavat pahaa. 
Vaikka nostaisitkin kätesi minua vastaan surmataksesi minut, en minä nosta kättäni surmatakseni sinua, katso, minä pelkään Jumalaa, luomakunnan Herraa. Katso, ennemmin suon Sinun kantaa rangaistuksen synnistä minua vastaan sekä omista synneistäsi ja tulla tulen omaksi.Se on pahantekijän palkka.»
Mutta (toisen) intohimo pakotti hänet tappamaan veljensä; hän surmasi hänet ja tuli kadotettujen lukuun.
Ja Jumala lähetti korpin, joka raapi maata näyttääkseen hänelle, kuinka hänen veljensä alaston ruumis olisi kätkettävä. Mutta hän sanoi: »Voi minua! Pitääkö minun olla tuon korpin kaltainen ja kätkeä veljeni ruumis?» Ja hän tuli katuvaisten lukuun. 
(5:27-31)

Ibn Abbas, Ibn Masud ja joukko Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) seuralaisia ja kertoivat, että Adamin lasten keskuudessa miehillä oli tapana saattaa raskaaksi muiden miesten vaimoja (related that inter-marriage of the male of one pregnancy with the female of another had been in practice among Adam's children).
Abel halusi ottaa vaimokseen Cainin siskon, mutta Cain halusi tämän itselleen, koska tämä oli hyvin kaunis. Adam käski Cainia antamaan siskon vaimoksi Abelille, mutta Cain ei suosutnut. Niin Adam käski molempia heitä tarjoamaan Allahille uhrilahjan ja meni sitten pyhiinvaeltamaan Mekkaan. Kun Adam oli lähtenyt, he tarjosivat uhrauksensa; Abel tarjosi lihavan lampaan, hän oli lammaspaimen, kun Cain tarjosi nipun huonoimpia jyviä. Tuli laskeutui ja ahmi Abelin uhrausta, jättäen Cainin, niin että Cain vihastui ja sanoi: "Minä totisesti tapan sinut, jottet nai siskoani." Abel vastasi: "Allah hyväksyy niiltä, jotka pelkäävät Häntä."

Abu Ja'far al-Baqrin mukaan Adam seurasi heidän uhrauksiaan ja oli varma, että Abelin uhraus hyväksyttiin. Cain valitti isälleen, että hyväksyntä oli seurausta rukouksestaan Abelille, eikä Abel-veli sen sijaan ollut rukoillut hänelle. Niin ollen hän lupasi isälleen selvittää ongelmaan itsensä ja veljensä välillä. Yhtenä yötä Abel ei ollut palannut odotettuun aikaan hoitamasta karjaansa. Adam lähetti Cainin katsomaan, mitä Abelille oli tapahtunut. Kun Cain löysi veljensä, hän mulkoili tätä sanoen: "Sinun (uhrilahjasi) hyväksyttiin, ja minun ei". Abel vastasi, "Allah hyväksyy vain jumalaapelkääväiseltä". Cain vihastui kuulleessaan tämän ja löi häntä raudan palalla, joka oli hänellä - Cainilla - mukanaan ja lisäksi tappo tämän. Toisessa versiossa sanotaan, että Cain tappoi Abelin kivellä päähän, kun Abel nukkui.

Adam oli aivan surun murtama menetettyään kaksi poikaansa. Toisen viikatemiehelle, toisen pirulle. Adam rukoili poikiensa puolesta ja kääntyi maallisiin huoliin, jotka hänen täytyi ratkaista elättääkseen itsensä. Samaan aikaan hän oli profeetta, joka neuvoi lapsiaan ja lapsenlapsiaan, kertoen heille Allahista ja kutsuen heitä uskomaan Häneen. Hän kertoi heille Ibliksestä ja varoitti kertomalla omasta kokemuksestaan paholaisen kanssa ja kuinka paholainen oli viekoittellut Cainin tappamaan veljensä.

Vuodet ja vuodet kuluivat, Adam tuli vanhaksi ja hänen lapsensa levisivät kaikkialle maailmaan.  Muhammad Ibn Ishaq kertoi, että kun Adamin kuolema lähestyi, hän nimesi poikansa Sethin seuraajakseen ja opetti hänelle päivän ja yön tunnit ja miten niillä palvottiin Allahia. Hän myös kertoi Sethille etukäteen tulvasta, joka oli tulossa.

Abu Dharr kertoi, että Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi, "Allah lähetti alas 104 psalmia, joista 50 lähetettiin alas Sethille."

'Abdullah ibn al-Imam Ahmad ibn Hanbal kertoi, että Ubayy ibn Ka'ab sanoi, 
"Kun Adamin kuolema lähestyi, hän sanoi lapsilleen, 'oi lapseni, todella mieleni tekee Paratiisin hedelmiä'.
Joten he menivät etsimään, mitä isä oli kaivannut. He tapasivat enkeleitä, joilla oli mukana hänen käärinliinojaan ja se, millä hänet oli tarkoitus palsamoida. He sanoivat, "oi Adamin lapset, mitä te etsitte? Mitä te haluatte? Minne olette menossa?" 
He vastasivat "isämme on sairas ja haluaa Paratiisin hedelmiä". 
"Menkää takaisin, sillä isänne on kohta kohtaamassa kuolemansa". 
Joten he menivät takaisin enkeleiden kanssa ja Eve näki ja tunnisti heidät. Hän yritti piilottaa itsensä Adamin taakse. Adam sanoi hänelle: "Jätä minut rauhaan. Minä tulin ennen sinua; älä asetu minun ja Herrani enkeleiden välille." Joten niin he ottivat hänen sielunsa, palsamoivat ja käärivät hänet, kaivoivat haudan ja asettivat hänet sinne. He rukoilivat hänelle ja hautasivat hänet ja sanoivat "oi Adamin lapset, tämä on teidän perinteenne kuoleman aikaan."

Ennen kuolemaansa Adam rauhoitteli lapsiaan, ettei Allah jättäisi ihmisiä yksin maailmaan, vaan lähettäisi profeettansa johdattamaan heitä. Profeetoilla olisi eri nimet, luonteenpiirteet ja ihmeet, mutta heitä yhdistäisi yksi asiaa: he tulisivat kutsumaan ihmisiä palvomaan yksin Allahia. Tämä oli Adamin perintö hänen lapsilleen. Adam lakkasi puhumasta ja sulki silmänsä. Sitten enkelit saapuivat huoneeseen ja ympäröivät häntä. Kun hän tunnisti Kuoleman Enkelin niiden joukossa, hänen sydämensä hymyili rauhallisesti.
Kun Adam oli kuollut, hänen poikansa Seth (Shith) otti profeettiuden vastuun, kerrotaan Abu Dharrin hadithissa. Abu Dhar kertoi, että Profeetta Muhammed (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Allah lähetti alas tuhat ja neljä psalmia, joista 50 lähetettiin Sethille." (Sahih al-Bukhari) Kun hänen aikansa kuolla tuli, Sethin poika Anoush seurasi häntä. Kun Anoush kuoli, hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Qinan, sitten Mahlabil (joka monien väitteiden mukaan) oli Seitsemän Alueen Kuningas, joka oli ensimmäinen, joka kaatoi puita ja rakensi Babylonian kaupungit. Hänen hallintokautensa kessti 40 vuotta. Kun hän kuoli, hänen tehtävänsä otti hänen poikansa Yard otti hänen tehtävänsä, joka kuollessaan testamenttasi ne pojalleen Khonoukh, joka on useimpien oppineiden mukaan Idris ('alayhis-salam). 

(t) Muhammad Gemeiah ja Umm Iby

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti