Naisten murhe kaikkialla maailmassa

Jos maailmassa on yksi asia, josta naiset valittavat miehissään, se on se, että
Tämä ei katso kulttuuria, paikkaa, etnistä taustaa, eikä väestöryhmää (paitsi ehkä hyvin rikkailla ei ole näin). Näyttää hyödylliseltä kysyä hyvin yksinkertainen kysymys: miksi aviomiehet eivät tykkää auttaa kotitöissä ja miksi heidän pitäisi haluta auttaa niissä. [No koska islam sanoo niin ja se on muutenkin järkevää... t. Kattila-Mauri]

Joten miksi miehet eivät auta kotitöissä? Siihen voi olla lukuisia syitä laiskuudesta lykkäämiseen ("Teen sen myöhemmin, rakas"), mutta tutkimusten mukaan siihen on yksi ylivoimainen syy:

Miehet eivät pidä kotitöiden tekemisestä, koska heidän isänsä eivät tehneet kotitöitä.

Vaikka useimmat aviomiehet eivät tiedosta tätä haluttomuteensa auttaa, useimmissa tapauksissa tämä on perustavanlaatuinen syy. Vanhat väitteet "en voi tehdä kotiaskareita, koska olen töissä koko päivän" on osoitettu hölynpölyksi, koska kotitalouksissa, jossa sekä mies että nainen käyvät töissä, miehet tekevät edelleen vain viideosan siitä työstä, jonka vaimot tekevät.

Pojille ei saa antaa kuvaa, että kotitöiden tekeminen olisi epämiehekästä tai ikävää

Ihmisinä, yksi tärkeimmistä tavoista, joilla opimme, om muiden seuraaminen ja matkiminen - joten viesti kaikille vanhemmille: Teidän lapsenne tarkkailevat!
Koraani osoittaa selvästi, kuinka vanhempiemme (tai esi-isien) esimerkki suoraan motivoi meidän tekojamme. Allah esimerkiksi sanoo suura Az-Zukhrufissa (jae 23):
»Niin emme myöskään ennen sinua saattanut lähettää varoittajaa mihinkään kaupunkiin suruttomien sanomatta: Varmasti olemme nähneet isäimme käyneen määrättyä suuntaa, ja totisesti me kuljemme heidän jäljissään.»
Vanhempiemme ja opettajiemme esimerkki on loistava motivaattori, tai tässä tapauksessa, vie kaiken motivaation pois. Lapset, jotka näkevät isiensä kieltäytyvän tekemästä kotitöitä, oppivat pitämään niitä epämiehekkäinä ja epäritarillisina.
Meidän täytyy ottaa Allahin lähettilään esimerkki elämäämme. Voi vaatia jonkin verran ponnisteluja rikkoa perinne, joka kuiskaa meille, etteivät kotityötä ole "oikeille miehille", mutta mitä enemmän opiskelemme rakkaan Profeettamme elämää, sitä enemmän sellainen roskapuhe osoittautuu potaskaksi.

‘Aisha (olkoon Allahin armo hänen kanssaan) kuvaili Profeetan luonnetta kauniisti sanoessaan: "Todellakin, hän palveli perhettään (tai vaimojaan)" (Sahih al-Bukhari).
Profeetta oli syvästi omistautunut palvelemaan perhettään ja tekemään kotiaskareita. Rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan.

Jotta motivoisimme kaikkia aviomiehiä ja tulevia aviomiehiä tekemään kotitöitä, tässä on lista niiden hyödyistä:

1. Suurin hyöty on se, että seuraat Profeetan (rauha hänelle) polkua, joka sanoi: "Parhaat teistä ovat parhaita vaimoilleen" (Sunan al-Tirmidhi).
2.  Kotitöiden teko on hyväntekeväisyyden ele ja tarkoittaa onnellisuuden tuomista perheesi sydämeen. Profeetta sanoi: "Paras teko on tuoda ilo uskovan veljesi sydämeen." Jos yksi upeimmista teoista on tuoda ilo uskovien veljiesi ja siskojesi sydämeen, on vielä suurempi hyöty tuoda ilo oman perheesi sydämeen!
3. Läntisen Ontarion yliopiston tutkimus osoittaa, että parit, jotka jakavat kotityöt (noin) puoliksi, olivat onnellisimpia ja kokivat tarpeensa tyydytetyimmiksi!
4. Sama tutkimus osoitti, että jos pariskunnasta vain toinen teki kotitöitä (yleensä vaimo) SEKÄ mies että vaimo olivat tyytymättömiä ja masentuneita!
5. Tohtori John Gottmanin tutkimus osoittaa, että pareilla, jotka jakavat kotityöt, on tyydyttävämpi seksielämä kuin niillä, jotka eivät jaa. Mieti sitä! 
6. Viimeiseksi, muistatko, kun sanoin, että vanhempien teot vaikuttavat lapsiin? Niin. Tutkimus osoittaa, että jos lapsilla, joiden vanhemmat jakavat kotityöt, on enemmän ystäviä ja he saavat parempia numeroita koulussa.

(c) http://www.muslimmarriageadvice.com/husband-wont-help/
Ibrahim Hindy on kandidaatti Islamic Jurispudence at Al-Madinah International yliopistossa

Tarina Bukharin elämästä - 1000 dinaria

Al-'Ajlooni kertoi, että imaami Bukhari - olkoon Allahin armo hänen kanssaan - kerran matkusti veneellä etsien tietoa ja hän oli ottanut mukaansa 1000 dinaria. Yksi hänen matkakumppaneistaan mielisteli häntä, esitti hänelle rakkautta ja kiintymystä. Purjehduksen aikana hän kävi usein istumaan tämän viereen. Pitkillä matkoilla ystävyys kehittyy nopeammin kuin normaalisti ja kun he olivat viettäneet jonkin aikaa matkalla, imaami Bukhari kertoi miehelle, että hänellä oli 1000 dinaria mukanaan.

Seuraavana aamuna mies heräsi ja alkoi itkeä, huutaa, repiä vaatteitaan ja läimiä omia kasvojaan, kuin olisi juuri kärsinyt suuren menetyksen. Hänen matkatoverinsa kysyivät, mikä oli vialla ja ensin hän ei vastannut mitään, kuin hän olisi yhä niin shokissa, ettei saanut mitään sanottua. Toistuvien kyselyjen jälkeen hän sanoi lopulta: "Minulla oli iso laukku, jossa oli 1000 dinaria ja hävitin sen".

Veneestä vastuussa oleva miehistö alkoi etsiä matkustajia. Kaikki kerrallaan tutkittiin ja kun imaami Bukhari tajusi, mitä tapahtui, hän varmisti, ettei kukaan ollut näkemässä ja heitti rahalaukkunsa veteen yli laidan. Kun koko laiva kaikkine matkustajineen oli tutkittu ja mitään rahoja ei löydetty, laivasta vastuussa olevat palasivat satuilleen miehen luo ja ojensivat häntä valehtelusta ja isojen hankaluuksien aiheuttamisesta.

Heti kun laiva lopulta saapui rantaan, matkustajat alkoivat astua maihin; samaan aikaan imaami Bukharin vanha ystävä tuli hänen luokseen ja kysyi, mitä tämä oli tehnyt laukulle täynnä rahaa.

"Heitin sen mereen", imaami Bukhari sanoi viileästi.

"Ja sinä kärsivällisesti hyväksyt sen, että menetit juuri niin suuren summan rahaa?" mies kysyi tyrmistyneenä.

"Oi, tietämätön", Bukhari sanoi, "etkö tiedä, että olen käyttänyt koko elämäni keräämään haditheja Lähettiläästä (rauha hänelle) ja että maailma tietää luotettavuuteni. Hyödyttäisikö minua sitten altistaa itseni syytöksille varkaudesta? Ja menettäisinkö arvokkaan helmen (ts. tietoni ja saavutukseni oppineena), jonka olen ansainnut eliniän aikana ja rajattomalla määrällä dinareita?"

Salajideen ibn 'Alee ibn 'Abdul Maujoodin kirjoittamasta Bukharin elämäkerrasta.

Ihmeet, jotka sattuivat ennen kuin Muhammad (rauha hänelle) tuli profeetaksi

Ensimmäinen: Yönä, jona Profeetta syntyi, sekä hänen äitinsä että ne, jotka olivat hänen kanssaan,
Uthman Ibn Asin äiti ja Abdurrahman Ibn Awfin äiti näkivät suuren valon, josta he kaikki sanoivat:
"Me näimme sellaisen valon hänen syntymänsä aikana ja tämä valo valaisi meille itää ja länttä."

Toinen: Tuona yönä useimmat Kaaban epäjumalankuvista kaatuivat.

Kolmas: Persian sen aikaisen kuninkaan Khosraun kuuluisa paikka, järähteli ja vahingoittui yönä, jona Profeetta syntyi ja sen neljätoista tornia kaatuivat.

Neljäs: Sawan järvi, jota zarathustralaiset pitivät pyhänä, vajosi maahan yönä, jona Profeetta syntyi.

Viides: Tuli, joka oli leimunnut tuhat vuotta Istahrabadissa ja jota zarahustralaiset palvoivat, sammui Profeetan synnyinyönä.

Kuudes: Kuuluisa Elefantin tapaus, joka sattui 52 päivää ennen Profeetan syntymää ja joka oli syy Norsun suuran (105) paljastamiseen. Abyssinian kuningaskuntaan kuuluvan Jemenin kuvernööri Abrahan halusi tuhota Kaaban ja siksi hän lähti Mekkaan mahtavan Mahmud-elefantin kanssa. Kun he pääsivät lähemmäs Mekkaa, elefantti ei voinut enää kävellä. Ihmiset eivät saaneet sitä liikkumaan. Jälkeenpäin 'ababilin' linnut pudottivat kivia armeijan päälle ja pyyhkivät heidät pois. Tämä tapahtuma on hyvin tunnettu ja sitä on käsitelty yksityiskohtaisesti historian kirjoissa. Se todistaa Muhammadin (rauha hänelle) profeettiudesta. Lähellä hänen syntymäänsä hänen rakas kotikaupunkinsa ja suunta, johon hän kääntyy, pyhä Kaaba Mekassa, pelastui Abrahan tuholta ihmeellisellä tavalla.

Seitsemäs: Kuten Halima, Profeetan sijaisäiti ja tämän aviomies, kun Allahin lähettiläs oli sijaisäidillään lapsuudessa, he näkivät monia kertoja pilvien muodostavan varjoja, jotta aurinko ei häikäisisi Profeettaa. He kertoivat siitä monille ihmisille ja lukuisat ihmiset luotettavasti tiesivät siitä.

Kahdeksas: Kun hän oli matkalla Damaskoksessa 12-vuotiaana, pappi Bukhara sanoi, että hän näki
pilvien tekevän varjon Allahin lähettiläälle ja hän näytti sitä mulle karavaanissa.

Yhdeksäs: Ennen kuin Allahin lähettiläs sai profeetan tehtävänsä, kun hän tuli takaisin liikeasioiltaan yhdessä Khadijan palvelijan Maysaran kanssa, Khadija (olkoon Allah tyytyväinen häneen) näki kahden enkelin tekevän Profeetan pään ylle varjon kuin pilven. Hän sanoi siitä Maysaralle, joka vastasi: "Näin saman asian koko matkan ajan."

Kymmenes: Asis kertoi luotettavissa lähteissä, että ennen kuin Allahin lähettiläs sai profeetan tehtävänsä, hän istuutui kerran puun alle. Vaikka maa oli kuivaa ja karua, ennen kuin hän istui siihen, se muuttui vihreäksi. Puun oksat taipuivat hänen päänsä ylle ja muodostivat hänelle varjon.

Yhdestoista: Äitinsä kuoleman jälkeen Allahin lähettiläs eli ensin isoisänsä kanssa ja kun isoisä kuoli, hän meni setänsä Abu Talibin luo. Aterioiden aikana, jos Abu Talib ja hänen lapsensa söivät Profeetan seurassa, he tulivat kylläisiksi. Kun hän ei ollut paikalla, he eivät tulleet kylläisiksi. Tämä on tunnettu ja luotettava asia.

Kahdestoista: Ummu Ayman, joka hoiti häntä, kun hän oli lapsi, sanoi:
"Allahin lähettiläs ei milloinkaan valittanut nälkää tai janoa. Ei koskaan lapsuudessaan, eikä aikuisenakaan..."

Kolmastoista: Siitä lähtien, kun hän meni hoitoäitinsä Haliman luo ja sinä aikana, kun hän pysyi tämän kanssa, Haliman omaisuus ja vuohien maito lisääntyivät verrattuna muihin hänen heimossaan. Nämä tapahtumat ovat myös hyvin tunnettuja ja niiden totuudesta ei ole epäilystä.

Neljästoista: Kärpäset eivät häirinneet Profeettaa. Joissain lähteissä kerrotaan, että Sayyid Abdulqadir Gilanille kävi sama asia Profeetan läheisyydessä, kärpäset jättivät hänet rauhaan.

Viidestoista: Kun Allahin lähettiläs kunnioitti maailmaa, erityisesti yönä, jona hän syntyi, tähdenlentojen määrä nousi. Tämä on merkki siitä, että demoneja ja ja jinnejä kielletään salakuuntelemasta tuntematonta taivaissa.
Kun Profeetta tuli Allahilta saamansa paljastuksen kanssa, oli varmasti välttämätöntä estää hatarat uutiset tuntemattomasta, joita oraakkelit ja jinnit sekoittavat valheisiin ja satuihin, jotta kukaan ei erehtyisi sekoittamaan Allahin ilmoitusta niihin. [Kuten Koraanissakin taidetaan kertoa, jinnit salakuuntelevat, mitä taivaassa puhutaan ja sitten kertovat sen oraakkeleille ja oraakkelit kertovat eteenpäin ihmisille niin, että kertovat mitättömän pienen osan totta ja loppuosan valhetta.] Ennen kuin Koraani paljastettiin, ennustajia oli paljonkin. Koraani laittoi sille lopun. Monet oraakkelit kääntyivät islaminuskoon, kun  heidän ennustajansa jinnien keskuudessa eivät voineet hoitaa tehtäväänsä enää sen jälkeen kun Koraani oli paljastettu, eikä oraakkeleilla ei ollut enää lähteitään.

lähde: http://www.questionsonislam.com/article/events-took-place-assignment-prophethood

Totisesti koettelemme heitä, niin kuin koettelimme puutarhan omistajia

Seuraava tarina on mainittu Koraanissa suurassa Qalam eli suurassa numero 68.

Aikoinaan eli varakas ja hurskas mies. Hän omisti suuren puutarhaan, joka oli täynnä vihreitä puita, jotka notkuivat hedelmistä. Kun hedelmät oli poimittu, oikeamielinen mies tapasi jakaa joitain hedelmiä köyhien kesken, jotka tulivat kaikkina sesonkeina hakemaan osuutensa.

Allah piti siitä, että mies teki niin. Allahin armolla puutarha kukki aina runsaasti. Totisesti, se, joka kuluttaa Allahin tähden, saa palkinnon niin tässä elämässä kuin seuraavassa. 

Miehellä oli poikia, jotka eivät olleet niin hurskaita kuin hän. Kun heidän isänsä kuoli, he punoivat juonen ja sanoivat toisilleen, ettei heidän isänsä ollut ollut viisas mies. Isä ei tiennyt, kuinka vaikeaa oli ansaita elanto, he tuumivat. Pojat eivät halunneet jakaa hedelmiä köyhille. Heistä tuntui, että heidän ponnistelunsa menisivät hukkaan, jos köyhät saisivat osan siitä. 

Pojista yksi huolestui. Mitä he sanoisivat köyhille, kun nämä kerääntyisivät hakemaan osuuttaan seuraavan kerran? He pohtivat sen seurauksia, sillä he pelkäsivät menettävänsä maineensa. Allahin raivo heitä sensijaan ei pelottanut. Yksi heistä ehdotti, että he putsaisivat puutarhan kaikista hedelmistä yöllä, jotta kukaan ei voisi tulla pyytämään omaa osuuttaan. Kaikki pojat suostuivat ehdotukseen. Koska he eivät pelänneet Allahia, he unohtivat sanoa 'Insha-Allah' eli 'jos Allah tahtoo'. (Jakeet 17-18.) Jos muslimi ei sano 'Insha-Allah' ennen kuin tekee jotain, Allah ei ehkä täytä hänen toivettaan. Mutta ne, joilla ei ole uskoa Allahiin, eivät muista sanoa tätä ja leveillä teoillaan.

Allah on Voimakas. 

Kaikki veljet menivät nukkumaan aikoen herätä varhain aamulla kerätäkseen hedelmät. Aikoinaan, Allahin tahdolla: "Silloin Herrasi lähettämä koettelemus (tuli) kohtasi puutarhaa heidän nukkuessaan" (jae 19).

Varhain aamulla, he nousivat ja kiirehtivät puutarhalle: "Mutta aamulla kutsuivat he toisiaan sanoen: »Kunkin on käytävä varhain pellolleen, jos mieli korjata sato!» Ja he lähtivät puhellen hiljaa keskenään: »Älkää tänään salliko köyhien tulla jälkikeräykseen.» "

(Jakeet 21:24)

Kun he lähtivät puutarhalle, he olivat tietämättämiä siitä, että Allah oli toivonut toisin. 

Puutarha oli muuttunut "niin että se oli musta kuin palon jäljiltä". (Jae 20.) Joten kun he saapuivat puutarhalle, he sanoivat, ettei se ollut heidän puutarhansa ja että he olivat vahingossa kävelleet väärään suntaan. Mutta sitten he näkivät, ettei ollut mitään muuta reittiä! Pian he ymmärsivät tilanteen. 

"»Varmaankin olemme joutuneet tieltä harhaan. Ei, meille tuli kato!» Viisain heistä sanoi: »Enkö sanonut teille: 'Ylistäkää Jumalaa.'»" (Jakeet 26-28.)

Tämä paras heistä oli aikaisemmin neuvonut, etteivät he luopuisi hedelmien jakamisesta köyhille, sillä vain Allah voi kaunistaa heidän hedelmänsä, jos he jatkavat niiden antamista hyväntekeväisyyteen.

Kaikki heistä katuivat väärintekojaan. Kaikki kääntyivät toistensa puoleen ja sanoivat: "He vastasivat: »Kunnia Herralle! Totisesti olimme jumalattomia.» Ja sitten jotkut heistä kääntyivät päivitellen toistensa puoleen ja sanoivat: »Voi meitä! Olemme totisesti rikkoneet; ehkä Herra kuitenkin antaa meille jotakin parempaa tämän asemesta; totisesti tahdomme sitä Herraltamme anoa.» " (Jakeet 31-32)

Allahille on hyvin rakasta, että sen, mitä meillä on, jaamme niiden kanssa, joilla on vähemmän. Kun jotkut meistä ovat nälkäisiä vain Ramadanina, monet ovat nälkäisiä joka päivä. Ollaan lempeämpiä varojemme suhteen ja autetaan niitä, jotka tarvitsevat. Emme menetä mitään, jos annamme jotain omastamme, ainoastaan saamme sillä. 

Naiset = aasit ja koirat?

'Aisha kertoi: "Kolme asiaa, jotka mitätöivät rukouksen, mainittiin minulle. He sanoivat: 'Rukouksen mitätöi koira, aasi ja nainen (kun he kulkevat rukoilevan ihmisen ohi)."
Sanoin: "Olette tehneet meistä (naisista) koiria. Näin Profeetan rukoilevan kun makasin sängylläni hänen ja Qiblan (rukoussuunan) välillä. Aina kun tarvitsin jotain, hipsin vaivihkaa pois, sillä en halunnut olla häntä päin."
(Bukhari, vol 1, kirja 9, hadith 490)

Mitä tämä hadith tarkoittaa?

Profeetan vaimo 'Aisha keskusteli joidenkin muslimien kanssa, jotka eivät tienneet, mikä mitätöi rukouksen. 'Aisha kertoi tietävänsä, mitkä sen mitätöivät. Nämä muslimit sanoivat, että kun nainen tai koira tai aasi kulkee rukoilevan ihmisen ohi, rukous mitätöityy. 'Aisha korjasi heidän erehdyksensä sarkasmilla, sanomalla, että he ovat tehneet naisista koiria ja hän sanoi, että kun Profeetta rukoili yöllä vapaaehtoisia rukouksiaan hänen huoneeseen, hänen sänkynsä, jossa hän - 'Aisha - makaili, oli Profeetan edessä. Nämä muslimit olivat siis väärässä: rukous ei mitätöidy sillä, että nainen on rukoilijan edessä.

Muut Bukharin hadithit vahvistavat tämän.

'Aisha kertoi: "Profeetta tapasi rukoilla, kun nukuin sängyssä hänen edessään. Aina kun hän halusi rukoilla Witrin, hän herätti minut ja rukoilin Witrin.
(Bukhari, vol 1, kirja 9, hadith 491)

'Aisha kertoi: "Tapasin nukkua Allahin apostolin edessä jalkojeni ollessa vastapäätä Qiblaa (jalat olivat Profeetan edessä); ja aina kun hän kumartui maahan, hän työnsi jalkojani ja aina kun hän nousi ylös, oikaisin jalkani."
'Aisha lisäsi: "Noina päivinä taloissa ei ollut lamppuja."
(Bukhari, vol 1, kirja 9, hadith 492)

'Aisha kertoi: "Allahin apostoli tapasi nousta yöllä rukoilemaan, kun minä makasin hänen ja Qiblan välissä hänen perheensä sängyssä."
(Bukhari, vol 1, kirja 9, hadith 494)

lähde: http://www.bismikaallahuma.org/archives/2005/are-women-equal-to-dogs-and-donkeys/

Muslimien suvaitsevaisuus

5. Ei-muslimien menestys muslimien johtamissa maissa

Mietitäänpä vähän...
Mitä muslimeille on tapahtunut missä tahansa maassa, jossa ei-muslimit johtivat heitä?
Kommunisti-Venäjällä heidät pakotettiin marssimaan Siperian gullaggeihin (orjatyöleireihin).
Itäisessä Euroopassa Bosnian ja Srebrenican kansanmurha odotti heitä. Palestiinassa muslimit ovat viimeiset 60 vuotta kokeneet  miehitystä, nöyryytystä ja vangituksi tulemista. Espanjassa oli totaalinen hävitys, josta yksikään ihminen ei jäänyt huutamaan adhaania.

Vaan entä mitä muslimimaissa asuville ei-muslimeille on tapahtunut?

Moguli-Intiassa hindut selviytyivät, kukoistivat ja lopulta ottivat paikan haltuunsa. Umayyad-Espanjassa he elivät kaikki onnellisesti koko Euroopan moderneimmassa maassa. Ottomaani-imperiumissa juutalaiset löysivät turvan ja uuden kultakauden. Egyptissä ja Syyriassa on merkittävä kristittyjen vähemmistö, vaikka ne ovat olleet muslimien vallan alla 1400 vuotta. Muslimit ovat lähes aina olleet suvaitsevaisia ei-muslimi vähemmistöjä/enemmistöjä kohtaan maissa, joita ovat hallinneet. Jos islam olisi ollut yhtä suvaitsematon kuin muut ideologiat, ei-muslimiyhteisöt muslimimaailmassa olisivat kadonneet aivan kuin Espanjan nummet.

4. Muun väestön viisauden suojelu

Valloittaville ihmisille on tavallista olla näkemättä mitään arvoa kukistamissaan vihollisisissa. Koloniaalisen lännen orientalistikiihkoilu islamia ja muslimeja kohtaan on totisesti ollut todiste tästä tähän päivään saakka.
Islamia usein kuvaillaan ihmiskunnalle hyödyttömäksi ja muslimeja takapajuisiksi, vaikka päinvastaisesta on paljon suuria todisteita. Kuitenkin muslimikalifaatin aikana muiden kulttuureita ja kulttuuriperintöä kunnioitettiin. Tämä muiden viisauden suvaitseminen ja sen nöyrä hyväksyminen, että he, valloittajat, voisivat oppia valloitetuilta, teki muslimeista maailman tiedon vartijoita.
Ei ole ihme, että vanhimmat yliopistot ovat kaikki muslimimaailmasta. Kaikki muinaisten kreikkalaisten filosofiasta, muinaisen Intian numeerinen järjestelmä ja muinaisen Persian maanviljelyksen ihmeet säästettiin jälkipolvia varten, sen sijaan, että ne olisi tuhottu.

3. Jerusalemin valloitus

Ristiretkeilijä kronikat mainitsevat värikkään yksityiskohdan tapahtumasta, joka sattui, kun he valloittivat Jerusalemia.
"Meidän hevosemme kahlasivat polvia myöten saraseenien (muslimien) veressä", kirjoitti yksi temppeliherra.
He juhlivat veristä voittoaan muuttamalla kauniin Kalliomoskeijan ja Al Aqsan moskeijan palatseiksi ja talleiksi. Vuosisata myöhemmin Salahuddin oli viimeinen saapunut Jerusalemin porteille korjattuaan ensimmäisten ja toisten ristiretkeilijöiden väärinteot.
Salahuddin olisi voinut rynnäköidä kaupunkiin, kuten ristiretkeilijät ennen häntä ja jyrätä Pyhän haudan kirkon.
Itseasiassa juuri sitä osa hänen armeijastaan halusi. Sen sijaan hän neuvotteli kaupungin luovuttamisesta sillä, että kaikki asukkaat maksaisivat tietyn suuruiset lunnaat. Kun hän näki, että monilla köyhillä kristityillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksakseen lunnaita, tämä suvaitsevainen muslimivalloittaja maksoi hänen lunnaansa omasta taskustaan. Hänen esimerkkinsä nähdessään sotilaat tekivät samoin. 

2. Juutalaisten pelastaminen - kahdesti

Euroopan juutalaiset ovat aina olleet vainottu vähemmistö. He ovat kärsineet loputtomasti eläessään ghettoissa ja kun heitä on pilkattu avoimesti ja vainottu säännöllisesti. Missään tämä ei ollut pahempaa kuin Pyreneiden niemimaalla, jossa visigootti-kuninkaat päättivät päteä hiljattain löytämällään katolisella uskolla tekemällä elämästä helvettiä kaikille juutalaisille.

Ensin he ottivat heidän lapasensa ja kun se ei riittänyt juutalaisten hävittämiseksi Espanjasta, he päättivät potkia heidät ulos. Mutta ennen kuin he ehtivät saattaa loppuun etnistä puhdistustaan, muslimit olivat saapuneet ja laittaneet lopun sellaiselle barbaarisuudelle. Juutalaiset eivät olleet vain vapaita elämään elämäänsä, vaan heitä myös tuettiin välittömästi ja päästettiin korkeisiin virkoihin hallitukseen.
Tämä tilanne jatkui lähes 800 vuotta, kunnes lopulta katoliset yhdistivät voimansa ja osoittivat vanhojen tapojen olevan sitkeässä karkottamalla sekä juutalaiset että muslimit Espanjasta. Muslimit sulautuivat kuin pakolaiset muslimimaailmaan, mutta mihin juutalaiset menivät?
Heidät toivotettiin tervetulleiksi muslimimaihin yhtä lailla, Turkin sulttaani lähetti laivoja tuomaan heidät Istanbuliin ja kokonaisia alueita Marokossa varattiin heille. Muslimit pelastivat juutalaiset toisen kerran.

1. Profeetta

Ei tietenkään ole parempaa esimerkkiä suvaitsevaisuudesta kuin Profeetta itse. Kun hän kamppaili Mekassa harvojen seuraajien kanssa, hän ei korottanut ääntään niitä vastaan, jotka osoittivat vihamielisyytensä häntä kohtaan.

Kun hän meni Ta'ifiin, hän ei kironnut niitä, jotka kivittivät häntä. Kun hän näki rakkaan vaimonsa ja setänsä kuolevan karkotuksen ja nälkiintymisen vuosina, hän ei kohottanut kättään niitä kohtaan, jotka lähes tuhosivat hänen rakkaita perheen jäseniään. Kun hän saapui kotikaupunkiinsa valloittajana, hän ei halunnut kostaa kellekään - ei edes rakkaan setänsä tappajalle. Tietysti Profeetta nousi sortoa, aiheetonta aggressiota ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hänen käytöksensä oli kultaisella keskitiellä, hän ei ollut niitä, jotka alkavat ensimmäisenä polttaa tavaraa, eikä niitä, joiden mielestä kaikki provokaatio on jätettävä huomiotta.

Profeetta opetti mielle suvaitsevaisuutta ja sen rajoja.
Länsimaailma levittää syövyttävää islamofobiaansa maissaan ja muslimimaailma vastaa samalla mitalla heidän tekoihinsa - kun meillä kaikilla olisi hyvin, jos muistaisimme hänen esimerkkinsä. Muslimeilla on vaihtoehto - voimme joko soveltaa rajatonta rakkauttamme Profeettaan polttamalla maailman kostaaksemme hänelle tai yhdistyä uudelleen ja rakentaa uuden maailman hänen kunniakseen. Ei ole vaikea arvata, kumpaa hän olisi halunnut.

Ei ole ihme, että hänet tunnetaan nimellä “Rahmat lil-'Alimeen” – armo KAIKELLE ihmiskunnalle.

lähde: http://muslimmatters.org/2012/09/20/5-examples-of-supreme-muslim-tolerance/

Naisen oikeus pysyä aviottomana ja mennä naimisiin kenen kanssa haluaa

Islamissa on kiellettyä pakottaa ketään naimisiin. Ja vaikka siitä harvemmin puhutaan, on myös kiellettyä estää ketään menemästä naimisiin ilman pätevää syytä.

Oikeus olla menemättä naimisiin

Pakkoavioliitto ei siis ole islamin edessä pätevä, eikä laillinen avioliitto.

Abu Huraira (olkoon Allah häneen tyytyväinen) raportoi Allahin lähettilään (rauha hänelle) sanoneen: "Naista ilman aviomiestä (tai eronnutta tai leskeä) ei saa naittaa ilman hänen suostumustaan, eikä neitsyttää saa naittaa ennen kuin häneltä on saatu lupa."
He kysyivät Allahin profeetalta (rauha hänelle): "Kuinka tiedämme neitsyen suostuneen avioliittoon?" Pyhä Profeetta sanoi: "Siitä, että hän pysyttelee hiljaa."
(Muslim, Kirja 9, Hadith 3303)

Abu Huraira raportoi Profeetan (rauha hänelle) sanoneen: "Naista, joka on ollut ennen naimisissa, ei saa naittaa ilman hänen lupaansa, eikä neitsyttä saa naittaa ilman hänen lupaansa."
Ihmiset kysyivät: "Mikä on hänen lupansa, Allahin lähettiläs (rauha hänelle)?"
Hän vastasi: "Se, että hän pysyy hiljaa."
(Abu Dawud, kirja 12, hadith 2092, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)
 
Ibn ‘Abbaas (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi, että neitsyt tyttö tuli Profeetan (rauha hänelle) luo ja sanoi, että isä oli naittanut hänet vastoin hänen tahtoaan. Profeetta (rauha hänelle) antoi tytön valita, haluaako hän naimisiin vai ei.
(Abu Dawud, kirja 12, hadith 2096, al-Albaani sanoi, että tämä on sahih)

Al-Qasim kertoi: "Nainen Ja'farin jälkeläisistä pelkäsi, että hänen walinsa saattaisi naittaa hänet jollekulle vastoin hänen tahtoaan. Joten hänet lähetettiin kahden vanhemman ansari-miehen, 'AbdurRahmanin ja Mujammi'n, kahden Jariyan pojan luo ja he sanoivat: "Älä pelkää, sillä jos Khansa' bint Khidamin isä naittaisi hänet vastoin hänen tahtoaan, Profeetta mitätöisi sen avioliiton."
(Sahih Bukhari, vol 9, kirja 86, hadith 99)

Khansa' bint Khidam Al-Ansariya kertoi, että hänen isänsä naitti hänet, kun oli matroona, ja hän ei pitänyt siitä avioliitosta. Joten hän meni valittamaan Profeetalle ja hän julisti avioliiton epäpäteväksi.
(Sahih Bukhari, vol 9, kirja 85, hadith 78)
 
Khansa bint Khidam Al-Ansariya kertoi, että hänen isänsä naitti hänet, kun hän oli matroona, eikä hän pitänyt siitä avioliitosta. Joten hän meni Allahin apostolille ja tämä julisti avioliiton epäpäteväksi.
(Sahih Bukhari, vol 7, kirja 62, hadith 69)
 
'Aisha kertoi, että tyttö tuli hänen luokseen ja sanoi: "Minun isäni nai minut veljen pojalleen, jotta voisi kasvattaa omaa statustaan ja minä en halunnut". 'Aisha sanoi: "Istu tähän kunnes Profeetta tulee." "Sitten Allahin lähettiläs tuli ja kerroin hänelle mitä tyttö oli sanonnut. Hän lähetti viestin tämän isälle, kutsuen häntä ja isä jätti asian tytön päätettäväksi." Tyttö sanoi: "Oi, Allahin lähettiläs, hyväksyn, mitä isäni teki, mutta halusin tietää, onko naisilla sananvaltaa tässä asiassa."
(Sunan an-Nasa'i, Vol 4, kirja 26, Hadith 3271, sahih)


Sheikki Ali Badahdah on sanonut: "Jos mies tietää, että hänen morsiamensa perhe pakottaa tyttären naimisiin hänen kanssaan, miehen tulee itse kieltäytyä astumasta avioliittoon. Hänen ei ole laillista naida naista, jonka tietää olevan haluton avioliittoon."

Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoi isistä, jotka pakottavat tyttäriään naimisiin: "On haram miehelle pakottaa tyttö naimisiin miehen kanssa, jota hän ei halua puolisokseen, ja mikä on haram, ei voida hyväksyä, eikä toteuttaa, koska pakkoavioliiton solmiminen menisi vastaan sitä kieltoa. Kun sharia kieltää jonkin asian, sitten meidän ei tule osallistua siihen tai tehdä sitä. Jos toteutamme jonkin kielletyn asian, se tarkoittaa, että olemme tulleet osallisiksi siihen ja tehneet sen, ja olemme tehneet sen samanveroisiksi sharian sallimien asioiden kanssa. Näin ollen, oikea näkemys on, että pakkoavioliittoa ei ole hyväksytä avioliitoksi."

Oikeus mennä naimisiin

Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle): "Jos joku, jonka uskonto ja luonne miellyttää sinua, kosii sinulta (henkilöä, jonka wali olet), antakaa tämä nainen hänen vaimokseen. Jos ette tee niin, maassa tulee olemaan kaaosta ja tulvimaan eripuraa."
(Tirmidhi, vol 2, kirja 6, Hadith 1084; sama kerrotaan: Sunan ibn Majah, vol 3, kirja 9, Hadith 1967: yhden lähteen mukaan da'if, toisen hasan)

Sheikki Muhammad ibn Ibraaheem on sanonut miehille - tässä siis ajatuksena, että kosija tulee kysymään naisen kättä naisen walilta, eikä suoraan naiselta itseltään (koska niin kulttuureissa usein on tapana): "Jos luoksenne saapuu joku, jonka uskonnollisuuteen ja luonteeseen nainen on tyytyväinen ja joka on yhteensopiva ja walilla ei ole mitään todisteita, ettei kosija ole sopiva, sitten walin täytyy vastata kosijan pyytöön ja luovuttaa nainen hänen vaimokseen. Jos wali kieltäytyy tekemästä niin, hänelle täytyy kertoa hänen velvollisuutensa (antaa nainen vaimoksi). Jos wali silti kieltäytyy tekemästä niin, hän menettää oikeutensa olla naisen wali, ja se oikeus siirtyy seuraavaksi läheisimmälle sukulaiselle isän puolelta."
Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoi: "Meidän pitäisi tulla sille tasolle, jossa nainen uskaltaa, jos isä kieltää häntä avioitumasta henkilön kanssa, joka on sopiva uskonnollisesti ja luonteeltaan, mennä qaadille (tuomarille) ja qaadi voisi sanoa: "Järjestä hänen avioliittonsa tai minä teen sen, tai joku muu wali tekee sen". Koska on tytön oikeus valittaa qaadille, jos isä kieltäytyy järjestämästä hänen naimisiin menoaan. Tämä on tytön oikeus sharian mukaan. Kunpa pääsisimme sille tasolle, mutta ujous estää useimpia tyttöjä tekemästä sitä."

Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoo vielä:
"Jos wali kieltää antamasta naiselle lupaa ottamasta miestä, jonka uskonnollisuus ja luonne ovat hyvät, sitten 'walius' siirtyy seuraaviksi lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle isän puolelta, sitten seuraaviksi lähimmälle ja niin edelleen. Jos he kieltävät järjestämästä avioliittoa, kuten usein käy, 'walius' siirtyy qaadille (tuomarille) ja qaadin täytyy järjestää naisen avioliitto.

Islamilaiset lakimiehet (olkoon Allah armollinen heille) ovat sanoneet, että jos wali toistuvasti tyrmää sopivien miesten kosinnat, sitten hän on faasiq (pahantekijä) ja häntä ei pidetä enää hyväluontoisena, eikä walina, ja Imam Ahmadin madhhab mukaan hän myös menettää oikeutensa johtaa rukouksia ja hänen takanaan ei enää voi suorittaa yhteisrukouksia [ne rukoukset mitätöityvät]. Tämä on vakava asia.

Jotkut ihmiset kieltäytyvät antamasta naisia vaimoiksi sopiville miehille, mutta tyttö voi olla liian ujo pyytääkseen qaadia järjestämään hänen avioliittonsa. Tällaista tapahtuu.
Mutta tyttöjen pitäisi punnita hyviä puolia ja huonoja puolia ja päättää, kummalla on pahemmat seuraukset, sillä että hän pysyy ilman miestä ja antaa walinsa kontrolloida mielihalujensa ja oikkujensa mukaan hänen elämäänsä ja hän tulee vanhaksi, eikä enää halua naimisiin ja sitten wali järjestää hänen avioliittonsa, vaiko sillä, että hän menee qaadille ja pyytää tätä järjestämään avioliiton, koska se on hänen oikeutensa sharian mukaan.
Epäilemättä jälkimmäinen vaihtoehto on parempi, se, että hän menee qaadille ja pyytää tätä järjestämään avioliiton, koska hänellä on siihen oikeus, ja koska qaadille meno ja avioliiton järjestäminen palvelee muidenkin etuja, koska muutkin tulevat seuraamaan hänen esimerkkiään. [Siis muut naiset, joiden wali estää heitä menemästä naimisiin.] Toisin sanoen, tämä palvelee kolmea tarkoitusperää:

1. Naisen omia etuja, jotta hän ei jää ilman aviomiestä.

2. Muiden etuja, koska sse avaa oven naisille, jotka odottavat jonkun tulevan ennakkotapaukseksi, jota he voivat seurata.

3. Estää alistavia waleja, jotka tekevät päätöksiä tyttärilleen ja muille waliutensa alaisille naisille omien mielialojensa perusteella tai sen perusteella, mitä he itse haluavat.

Tämä palvelee myös Allahin lähettilään (rauha hänelle) käskyn toteutumista: "Jos joku, jonka uskonto ja luonne miellyttää sinua, kosii sinulta (henkilöä, jonka wali olet), antakaa tämä nainen hänen vaimokseen. Jos ette tee niin, maassa tulee olemaan kaaosta ja tulvimaan eripuraa."

Tämä palvelee myös erityistä etua, joka on avioliiton järjestäminen niille, jotka ovat sopivia uskonnollisuuden ja luonteen vuoksi ja estää heitä astumasta harhaan ja lankeamasta haramiin (kiellettyyn)."

Naiset hadith-oppineina

Onislam.netistä. Ei ole ihan koko tekstiä tässä, sellaiset puolet siitä.

http://weheartit.com/entry/59716471/via/Adele95

Naiset hadith-oppineina

Kirjoittanut Muhammad Zubayr Siddiqi
kääntänyt Kattila-Mauri

Naiset ovat historiassa vain harvoin, ainakin ennen moderneja aikoja, näytelleet tärkeää ja aktiivista roolia miesten rinnalla oppineisuudessa. Hadith-tiede muodostaa tässä silmiinpistävän poikkeuksen. Islam, uskontona, joka (toisin kuin kristinusko) kieltäytyy nimeämästä Jumalaa mieheksi ja ei ole koskaan nimennyt miespapistoa eliitiksi palvelemaan välikätenä luotujen ja Luojan välillä, aloitti elämän vakuuttaen, että vaikka miehet ja naiset on varustettu ennemmin toisiaan täydentävillä kuin identtisillä rooleilla, miehillä ei ole mitään ylemmyyttä naisiin nähden, he eivät ole parempia uskovia kuin naiset. Sen seurauksena muslimiyhteisö oli onnellinen uskoessaan miesten ja naisten olevan tasa-arvoisia Jumalan silmissä. Vain tämä voi selittää sen miksi, ainutlaatuisesti klassisten länsimaisten uskontojen keskellä, islam tuotti suuren määrän huomattavia naisoppineita, joiden todistuksista ja käsityksistä islam riippuu.


Islamin varhaisina päivinä päivät

Islamin varhaisista päivistä lähtien naiset ottivat tärkeää osaa hadithin säilyttämisessä ja viljelyssä ja niin jatkui vuosisatoja. Muslimihistorian jokaisessa vaiheessa eli lukuisia korkea-arvoisia naispuolisia hadith-oppineita, joita heidän veljensä (uskossa) kohtelivat kunnioituksella ja arvostuksella. Todella monet naisten välittämät hadithit on löydettävissä elämäkerrallisista sanakirjoista.

Profeetan (rauha hänelle) elinaikana monet naiset eivät vain esiintyneet monien hadithien kehityskulussa, vaan myös välittivät niitä siskoilleen ja velijilleen uskossa. Profeetan kuoleman jälkeen, monia hänen naispuolisia seuralaisiaan, pääosin vaimojaan, pidettiin elintärkeinä tiedon lähteinä ja heitä lähestyttiin muiden seuralaisten neuvoista, joille he auliisti jakoivat rikasta tietämystään Profeetasta.

Nimet Hafsah, Umm Habibah, Maymunah, Umm Salamah ja `Aisha ovat tuttuja jokaiselle hadith-opiskelijalle, varhaisimpina ja parhaimpina välittäjinä. Erityisesti 'Aisha on yksi tärkeimmistä henkilöistä koko hadith-kirjallisuuden historiassa - ei vain siksi, että hän oli yksi varhaisimmista raportojista, joka raportoi hyvin suuren määrän haditheja, vaan myös siksi, että hän oli yksi huolellisimmista välittäjistä. 

 

http://www.123rf.com/

Seuraajien aikakautena

Seuraajien aikakautena naisilla oli tärkeä asema hadith-oppineina. Ibn Sirinin tytär Hafsah,
Umm Ad-Darda' Nuorempi (kuoli vuonna 81 jälkeen hijran / 700 jälkeen ajanlaskun alun) ja
`Amrah bint `Abdur-Rahman ovat vain muutamia tämän ajan tärkeitä naispuolisia hadith-oppineita.
Iyas ibn Mu`awiyah piti Umm Ad-Darda'a tärkeänä hadith-oppineena, ja selvästi parempana kuin ketään muuta sen ajan hadith-oppinutta, edes sellaisia ylistettyjä hadith-mestareita kuin Al-Hasan Al-Basria ja Ibn Sirinia.
`Amrahia pidettiin loistavana asiantuntijana 'Aishan kertomissa perimätiedoissa. Kalifi `Umar ibn `Abdul-`Aziz määräsi hänen oppilaansa Abu Bakr ibn Hazmin, Medinan juhlitun tuomarin, kirjoittamaan ylös kaikki hadithit, jotka tiesi opettajansa 'Amrahin auktoriteetilla.

Heidän jälkeensä `Abidah Al-Madaniyyah, `Abdah bint Bishr, Umm `Umar Ath-Thaqafiyyah, Ali ibn `Abdullah ibn `Abbas lapsenlapsi Zaynab, Nafisah bint Al-Hasan ibn Ziyad, Khadijah Umm Muhammad, `Abdah bint `Abdur-Rahman ja monet muut naiset loistivat julkisisissa hadith-luennoissaan. Nämä hurskaat naiset tulivat erilaisimmista taustoista, osoittaen, että luokka tai sukupuoli eivät estä nousemasta islamin oppineisuuden riveihin. Esimerkiksi `Abidah, joka aloitti elämänsä Muhammad ibn Yazidin omistamana orjana, oppi suuren määrän haditheja opettajilta Medinassa. Hänen isäntänsä antoi hänet Habib Dahhunille, mahtavalle hadith-oppineelle Espanjaan, kun isäntä vieraili Jerusalemin pyhässä kaupungissa matkallaan Hajj'lle (pyhiinvaellukselle Mekkaaan). Dahhun oli niin vaikuttunut `Abidahin oppimisesta, että vapautti tämän, otti vaimokseen ja toi Andalusiaan. On sanottu, että `Abidah kertoi 10 000 hadithia medinalaisten opettajiensa auktoriteetilla.

Zaynab bint Sulayman (kuoli 142 jälkeen hijran / 759 jälkeen ajanlaskun alun) oli prinsessa syntyessään. Hänen isänsä serkku oli As-Saffah, Abbasiittien dynastian perustaja ja oli ollut Basrahin, Omanin ja Bahrainin kuvernööri Al-Mansurin kalifaatin aikana. Zaynab, joka sai hyvän koulutuksen, saavutti hadithin mestaruuden, saavutti mainetta yhtenä aikansa parhaimmista hadith-oppineista ja monet tärkeät miehet kuuluivat hänen oppilaisiisiinsa. 

Hadithien kokoaminen

Tämä naisten kumppaanuus miesten kanssa Profeetan perimätiedon viljelyssä jatkui aikakaudelle, jona suuret hadith-kokoelmat koottiin. Tekstien tarkastelu paljastaa, että kaikki tärkeät hadith-kerääjät varhaisina aikakausina saivat monia haditheja naisopettajilta: kaikki suuret kokoelmat antavat monien naisten nimiä välittöminä kertojina. Ja kun nämä työt oli koottu, naisoppineet itse hallitsivat ne ja pitivät oppitunteja suurille luokille, joiden oppilaille he antoivat oman ijazahinsa (lupa välittää haditheja tai hadith-kirjoja).
4. vuosissadalta löydämme Fatimah bint `Abdur-Rahmanin (kuoli 312 hijran jälkeen / 924 jälkeen ajanlaskun alun), joka tunnettiin nimellä As-Sufiyyah, ksoka hän oli niin hurskas; Fatimahin, Abu Dawudin tyttären;  Amat Al-Wahidin (kuoli 377 hijran jälkeen / 987 jälkeen ajanlaskun alun), loistavan juristin Al-Muhamilin tyttären; Umm Al-Fath Amat As-Salamin (kuoli 390 hijran jälkeen / 999 jälkeen ajanlaskun alun), tuomari
Abu Bakr Ahmadin (k. 350 hijran jälkeen / 961 jälkeen ajanlaskun alun) tyttären; Jumu`ah bint Ahmadin ja monia muita naisia, joiden oppitunneille osallistui aina kunnioittavaa yleisöä. 

Islamilainen traditio naisten hadith-oppineisuudesta jatkui viidennelle ja kuudennelle Hijran jälkeiselle vuosisadalle. Fatimah bint Al-Hasan ibn `Ali ibn Ad-Daqqaq Al-Qushayria juhlittiin paitsi hurskautensa takia ja siksi, että hän oli mestari kalligrafiassa, myös siksi, että hän oli niin tietävä hadithissa ja tunsi niiden kertojaketjut. Vielä pätevämpi oli Karimah Al-Marwaziyyah (k. 563 hijran jälkeen / 1070 jälkeen ajanlaskun alun), jota pidettiin aikana parhaana auktoriteettina Sahih Al-Bukharissa.
Shahdah oli kuuluisa kalligrafian tekijä ja hyvämaineinen oppinut; elämäkerturit kuvaavat häntä "kalligraferiksi, loistavaksi asiantuntijaksi hadithisssa ja naissukupuolen ylpeydeksi".