Oikeus olla menemättä naimisiin
Pakkoavioliitto ei siis ole islamin edessä pätevä, eikä laillinen avioliitto.
Abu Huraira (olkoon Allah häneen tyytyväinen) raportoi Allahin lähettilään (rauha hänelle) sanoneen: "Naista ilman aviomiestä (tai eronnutta tai leskeä) ei saa naittaa ilman hänen suostumustaan, eikä neitsyttää saa naittaa ennen kuin häneltä on saatu lupa."
He kysyivät Allahin profeetalta (rauha hänelle): "Kuinka tiedämme neitsyen suostuneen avioliittoon?" Pyhä Profeetta sanoi: "Siitä, että hän pysyttelee hiljaa."
(Muslim, Kirja 9, Hadith 3303)
Abu Huraira raportoi Profeetan (rauha hänelle) sanoneen: "Naista, joka on ollut ennen naimisissa, ei saa naittaa ilman hänen lupaansa, eikä neitsyttä saa naittaa ilman hänen lupaansa."
Ihmiset kysyivät: "Mikä on hänen lupansa, Allahin lähettiläs (rauha hänelle)?"
Hän vastasi: "Se, että hän pysyy hiljaa."
(Abu Dawud, kirja 12, hadith 2092, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)
Ibn ‘Abbaas (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi, että neitsyt tyttö tuli Profeetan (rauha hänelle) luo ja sanoi, että isä oli naittanut hänet vastoin hänen tahtoaan. Profeetta (rauha hänelle) antoi tytön valita, haluaako hän naimisiin vai ei.
(Abu Dawud, kirja 12, hadith 2096, al-Albaani sanoi, että tämä on sahih)
Al-Qasim kertoi: "Nainen Ja'farin jälkeläisistä pelkäsi, että hänen walinsa saattaisi naittaa hänet jollekulle vastoin hänen tahtoaan. Joten hänet lähetettiin kahden vanhemman ansari-miehen, 'AbdurRahmanin ja Mujammi'n, kahden Jariyan pojan luo ja he sanoivat: "Älä pelkää, sillä jos Khansa' bint Khidamin isä naittaisi hänet vastoin hänen tahtoaan, Profeetta mitätöisi sen avioliiton."
(Sahih Bukhari, vol 9, kirja 86, hadith 99)
Khansa' bint Khidam Al-Ansariya kertoi, että hänen isänsä naitti hänet, kun oli matroona, ja hän ei pitänyt siitä avioliitosta. Joten hän meni valittamaan Profeetalle ja hän julisti avioliiton epäpäteväksi.
(Sahih Bukhari, vol 9, kirja 85, hadith 78)
Khansa bint Khidam Al-Ansariya kertoi, että hänen isänsä naitti hänet, kun hän oli matroona, eikä hän pitänyt siitä avioliitosta. Joten hän meni Allahin apostolille ja tämä julisti avioliiton epäpäteväksi.
(Sahih Bukhari, vol 7, kirja 62, hadith 69)
'Aisha kertoi, että tyttö tuli hänen luokseen ja sanoi: "Minun isäni nai minut veljen pojalleen, jotta voisi kasvattaa omaa statustaan ja minä en halunnut". 'Aisha sanoi: "Istu tähän kunnes Profeetta tulee." "Sitten Allahin lähettiläs tuli ja kerroin hänelle mitä tyttö oli sanonnut. Hän lähetti viestin tämän isälle, kutsuen häntä ja isä jätti asian tytön päätettäväksi." Tyttö sanoi: "Oi, Allahin lähettiläs, hyväksyn, mitä isäni teki, mutta halusin tietää, onko naisilla sananvaltaa tässä asiassa."
(Sunan an-Nasa'i, Vol 4, kirja 26, Hadith 3271, sahih)
Sheikki Ali Badahdah on sanonut: "Jos mies tietää, että hänen morsiamensa perhe pakottaa tyttären naimisiin hänen kanssaan, miehen tulee itse kieltäytyä astumasta avioliittoon. Hänen ei ole laillista naida naista, jonka tietää olevan haluton avioliittoon."
Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoi isistä, jotka pakottavat tyttäriään naimisiin: "On haram miehelle pakottaa tyttö naimisiin miehen kanssa, jota hän ei halua puolisokseen, ja mikä on haram, ei voida hyväksyä, eikä toteuttaa, koska pakkoavioliiton solmiminen menisi vastaan sitä kieltoa. Kun sharia kieltää jonkin asian, sitten meidän ei tule osallistua siihen tai tehdä sitä. Jos toteutamme jonkin kielletyn asian, se tarkoittaa, että olemme tulleet osallisiksi siihen ja tehneet sen, ja olemme tehneet sen samanveroisiksi sharian sallimien asioiden kanssa. Näin ollen, oikea näkemys on, että pakkoavioliittoa ei ole hyväksytä avioliitoksi."
Oikeus mennä naimisiin
Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle): "Jos joku, jonka uskonto ja luonne miellyttää sinua, kosii sinulta (henkilöä, jonka wali olet), antakaa tämä nainen hänen vaimokseen. Jos ette tee niin, maassa tulee olemaan kaaosta ja tulvimaan eripuraa."
(Tirmidhi, vol 2, kirja 6, Hadith 1084; sama kerrotaan: Sunan ibn Majah, vol 3, kirja 9, Hadith 1967: yhden lähteen mukaan da'if, toisen hasan)
Sheikki Muhammad ibn Ibraaheem on sanonut miehille - tässä siis ajatuksena, että kosija tulee kysymään naisen kättä naisen walilta, eikä suoraan naiselta itseltään (koska niin kulttuureissa usein on tapana): "Jos luoksenne saapuu joku, jonka uskonnollisuuteen ja luonteeseen nainen on tyytyväinen ja joka on yhteensopiva ja walilla ei ole mitään todisteita, ettei kosija ole sopiva, sitten walin täytyy vastata kosijan pyytöön ja luovuttaa nainen hänen vaimokseen. Jos wali kieltäytyy tekemästä niin, hänelle täytyy kertoa hänen velvollisuutensa (antaa nainen vaimoksi). Jos wali silti kieltäytyy tekemästä niin, hän menettää oikeutensa olla naisen wali, ja se oikeus siirtyy seuraavaksi läheisimmälle sukulaiselle isän puolelta."
Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoi: "Meidän pitäisi tulla sille tasolle, jossa nainen uskaltaa, jos isä kieltää häntä avioitumasta henkilön kanssa, joka on sopiva uskonnollisesti ja luonteeltaan, mennä qaadille (tuomarille) ja qaadi voisi sanoa: "Järjestä hänen avioliittonsa tai minä teen sen, tai joku muu wali tekee sen". Koska on tytön oikeus valittaa qaadille, jos isä kieltäytyy järjestämästä hänen naimisiin menoaan. Tämä on tytön oikeus sharian mukaan. Kunpa pääsisimme sille tasolle, mutta ujous estää useimpia tyttöjä tekemästä sitä."
Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoo vielä:
"Jos wali kieltää antamasta naiselle lupaa ottamasta miestä, jonka uskonnollisuus ja luonne ovat hyvät, sitten 'walius' siirtyy seuraaviksi lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle isän puolelta, sitten seuraaviksi lähimmälle ja niin edelleen. Jos he kieltävät järjestämästä avioliittoa, kuten usein käy, 'walius' siirtyy qaadille (tuomarille) ja qaadin täytyy järjestää naisen avioliitto.
Islamilaiset lakimiehet (olkoon Allah armollinen heille) ovat sanoneet, että jos wali toistuvasti tyrmää sopivien miesten kosinnat, sitten hän on faasiq (pahantekijä) ja häntä ei pidetä enää hyväluontoisena, eikä walina, ja Imam Ahmadin madhhab mukaan hän myös menettää oikeutensa johtaa rukouksia ja hänen takanaan ei enää voi suorittaa yhteisrukouksia [ne rukoukset mitätöityvät]. Tämä on vakava asia.
Jotkut ihmiset kieltäytyvät antamasta naisia vaimoiksi sopiville miehille, mutta tyttö voi olla liian ujo pyytääkseen qaadia järjestämään hänen avioliittonsa. Tällaista tapahtuu.
Mutta tyttöjen pitäisi punnita hyviä puolia ja huonoja puolia ja päättää, kummalla on pahemmat seuraukset, sillä että hän pysyy ilman miestä ja antaa walinsa kontrolloida mielihalujensa ja oikkujensa mukaan hänen elämäänsä ja hän tulee vanhaksi, eikä enää halua naimisiin ja sitten wali järjestää hänen avioliittonsa, vaiko sillä, että hän menee qaadille ja pyytää tätä järjestämään avioliiton, koska se on hänen oikeutensa sharian mukaan.
Epäilemättä jälkimmäinen vaihtoehto on parempi, se, että hän menee qaadille ja pyytää tätä järjestämään avioliiton, koska hänellä on siihen oikeus, ja koska qaadille meno ja avioliiton järjestäminen palvelee muidenkin etuja, koska muutkin tulevat seuraamaan hänen esimerkkiään. [Siis muut naiset, joiden wali estää heitä menemästä naimisiin.] Toisin sanoen, tämä palvelee kolmea tarkoitusperää:
1. Naisen omia etuja, jotta hän ei jää ilman aviomiestä.
2. Muiden etuja, koska sse avaa oven naisille, jotka odottavat jonkun tulevan ennakkotapaukseksi, jota he voivat seurata.
3. Estää alistavia waleja, jotka tekevät päätöksiä tyttärilleen ja muille waliutensa alaisille naisille omien mielialojensa perusteella tai sen perusteella, mitä he itse haluavat.
Tämä palvelee myös Allahin lähettilään (rauha hänelle) käskyn toteutumista: "Jos joku, jonka uskonto ja luonne miellyttää sinua, kosii sinulta (henkilöä, jonka wali olet), antakaa tämä nainen hänen vaimokseen. Jos ette tee niin, maassa tulee olemaan kaaosta ja tulvimaan eripuraa."
Tämä palvelee myös erityistä etua, joka on avioliiton järjestäminen niille, jotka ovat sopivia uskonnollisuuden ja luonteen vuoksi ja estää heitä astumasta harhaan ja lankeamasta haramiin (kiellettyyn)."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti