Kelpaanko koskaan Jumalalle? Onko syntiä kaikkialla?

Umm Zakiyyan tekstistä jossain kohtaa lyhentäen ja lievästi mukaillen käännetty.

Saako värikästä hijabia käyttää? Onko puhelimen soittoääni Shaytaanin instrumentti? Minulla on työkavereina vastakkaisen sukupuolen edustajia, pitäisikö lopettaa työnteko? Pitääkö minun tussata yli kasvot Elovena-paketin kyljestä? Onko farkkujen käyttö ei-muslimien imitoimista? Onko vaaroja kaikkialla?

Kun paineet tehdä kaikki täydellisesti Jumalan edessä, ovat lamauttavat, ja pelkkä mahdollisuus virheisiin ja syntiin lankeamisesta laukaisee stressin ja ahdistuksen, sille on kaksi keskeistä lähdettä: pakottava tarve olla oikeassa ja uskon puute Allahin armoon. Ajatusten jumiutuminen Jumalan rangaistukseen on eri asia kuin vakaa päätös totella Allahia ja välttää syntiä, siinä missä pakko-oirehäiriöstä kärsivän ajatusten jumiutuminen kaikkialla ympäristössä vaaniviin bakteereihin on eri asia kuin normaali hygieniasta huolehtiminen. 

Siinä missä islam korostaa pysymistä oikealla tiellä huolimatta siitä, että ihminen väistämättä ottaa harha-askelia ja syyllistyy syntiin, tällainen uskonnollinen pakko-oireisuus korostaa oikeassa olemista joka asiassa, sillä synnin ja virheiden katsotaan olevan vältettävissä kaikissa tilanteissa.
Profeetta Muhammad (rauha hänelle) opetti: "Kaikki Adamin lapset tekevät syntiä, mutta parhaita synnintekijöitä ovat ne, jotka toistuvasti katuvat." (Bukhari)

Allah sanoo:

"Sano: »Te palvelijani, jotka olette toimineet sielujenne vahingoksi, älkää olko epätoivoisia Jumalan laupeuden suhteen; aivan varmasti Jumala antaa syntinne kokonaan anteeksi, sillä Hän on totisesti armahtava, laupias." (39:53)

Profeetta (rauha hänelle) myös kertoo Allahin sanoneen meille: "Oi, Adamin lapsi, niin kauan kun kutsut Minua ja pyydät Minulta, annan sinulle anteeksi, mitä ikinä olet tehnyt, enkä välitä. Oi, Adamin lapsi, vaikka syntisi ulottuisivat pilviin ja jos pyytäisit sitten Minulta anteeksiantoa, antaisin anteeksi. Oi, Adamin lapsi, vaikka tulisit luokseni melkein maapallon suuruisten syntien kanssa ja tulisit sitten eteeni, liittämättä kumppania minuun, antaisin sinulle melkein sen suuruisen anteeksiannon." (Al-Tirmidhi ja Ahmad, autenttiseksi todennut Al-Albani)

Uskonnollisen pakko-oireilun uskontunnustus: vältä epäilyttäviä asioita

Islamin uskontunnustus perustuu uskoon Allahiin ja Hänen lähettiläänsä, rauha hänelle, sunnan seuraamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa parhaamme tekemistä totellaksemme Allahia tekemällä, mihin Hän on meitä velvoittanut ja pysymällä erossa siitä, minkä Hän on kieltänyt. Aina emme ole kuitenkaan varmoja siitä, onko jokin sallittua vai kiellettyä. Silloin meidän tulee jättää se, mikä tuntuu kyseenalaiselta ja suosia sitä, mikä ei tunnu.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi: "Jätä sellainen, mikä saa sinut epäilemään, sen sijasta, mikä ei saa sinua epäilemään. Totisesti, totuus on tasapaino ja valheellisuus on epäily." (Sunan al-Tirmidhi ja Sunan al-Nasaai, saheeh)

Uskonnollisesta pakko-oireilusta kärsivälle totuudeksi uskomansa seuraaminen ei tuo tasapainoa, eikä sisäistä rauhaa; se lietsoo entisestään epäröintiä, hämmennystä ja ahdistusta. Lopulta he todennäköisesti tuskastuvat islamin harjoittamiseen itsessään, kun kaikki, mikä ei mahdu näppärästi sallittujen tai kiellettyjen kategoriaan, on mapitettava epäilyttäviin ja näin ollen ehdottomasti vältettäviin asioihin - henkinen prosessi, joka luonnollisesti kuormittaa mieltä tai kehoa.

Mitä pienimmät seikat saavat ihmisen mielessä hillittömät mittasuhteet ja ironisesti suuret asiat lakkaavat olemasta prioriteettien kärjessä. Tämä johtuu siitä, että uskonnollisesta pakko-oireilusta kärsivän perimmäinen uskontunnustus on "vältä epäilyttäviä asioita", eikä "tottele Allahia". Sen seurauksena hän ylikuormittaa itsensä keskittymällä vimmatusti pikkuseikkoihin menettäen kosketuksen islamin olemukseen.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi: "Uskonto on helppoa. Joten se, joka ylikuormittaa itsensä uskonnolla, ei pysty jatkamaan sitä rataa. Joten teidän ei tule mennä äärimmäisyyksiin, sen sijaan ponnistelkaa ollaksenne lähellä täydellisyyttä. Vastaanottakaa hyvät uutiset, joilla teitä palkitaan ja saakaa voimia rukouksista aamuin, iltapäivin ja yön viimeisinä tunteita." (Bukhari)

Uskonnollisen pakko-oireilun opettaminen islamin sijaan

Monilla islamin oppitunneilla nykyään opetetaan opiskelijat hyper-keskittyneiksi pelkkään mahdollisuuteen, että jossain olisi syntiä, Allahin armon ja anteeksiannon sijaan. Tämän takia jotkut harjoittavat muslimit kertovat uskoneensa Allahin armoon enemmän ennen kuin opiskelivat islamia muodollisesti luennoilla. Harjoittavat muslimit, jotka noudattivat jo ennen opiskelunsa aloittamista viittä pilaria ja uskoivat kuuteen uskon pilariin. Tunnen henkilökohtaisesti useita muslimeita, jotka itse asiassa lakkasivat harjoittamasta islamia, käytyään ahkerasti islamin muodollisia opintoja.

Noilla oppitunneilla opetetaan kahta asiaa, jotka melko varmasti aiheuttavat sekä henkistä että hengellistä ahdistusta pitkässä juoksussa:

1. Sinulla ei ole oikeutta omaan mieleeni, elämääsi ja sieluusi (ja täten sinun pitää luottaa sokeasti oppineiden ajattelevan puolestasi ja suunnittelevan elämäsi).

2. Vältä kaikkea epäilyttävää maallisista asioista, etenkin niistä, joissa on erimielisyyksiä oppineiden kesken (seuraa aina tiukinta kantaa).

Siten nämä luennot jättävät meidät täysin tietämättömiksi uskonnostamme ja saavat meidät tekemään elämästämme hyvin vaikeaa, kun emme halua riskeerata Paratiisipaikkaamme tekemällä jotain väärää, kun meidän olisi vain pitänyt "pysyä erossa epäilyttävästä".

Ramadan ja uskonnollinen pakko-oireilu

Valitettavasti kaikki tämä uskonnollisen pakko-oireilun opettaminen saa aikaan sen, että jopa kun armon kuukausi saapuu, moni meistä ei kykene voivansa osallistua täysillä, koska "täysillä osallistuminen" tarkoittaa tulemista super ihmiseksi - tai super muslimiksi. Unohdamme jopa sen, että Ramadanissa on kyse Allahin armon ja anteeksiannon ansaitsemisesta.

Opimme olevamme avuttomia ja tietämättömiä, kyvyttömiä palvomaan Allahia ilman hengellistä opasta - ja että käytännössä kaikki maallinen viihde on "epäilyttävää" - kuulemme aina tarinoita menneisyyden "supermuslimeista", jotka eivät syntiä tehneet ja joille elämässä suurinta iloa tuotti rukoilu ja Koraanin luku läpi yön ilman yhtäkään virhettä. Kuulemme näiden samojen "super muslimien" sulkeutuvan maallisesta maailmasta Ramadaniksi ja viettävän koko kuukauden vetäytyneenä rukoukseen ja Koraanin lukuun tavallistakin enemmän. Ja niin syvästi kuin nämä tarinat "super muslimeista" koskettavat ja liikuttavatkaan, ne eivät inspiroi keskivertomuslimia palvomaan Allahia ja luottamaan siihen, että Hän rakastaa meitä siinä missä "super muslimeitakin".
Joten kuukauden vaihtuessa Ramadaniin meistä tuntuu usein siltä, ettei meillä ole edes oikeutta viettää sitä, ikään kuin olisimme häpeäksi super muslimien kuukaudelle tai vähintäänkin olisimme epäkunnioittavia Luojaamme kohtaan ajatustemme harhaillessa kesken rukouksen, ollessamme pahalla päällä ja lukiessamme häthätää pari sivua Koraania, minkä hädin tuskin onnistumme tunkemaan kiireiseen aikatauluumme töiden, opiskelun, lastenhoidon ja vain elämän elämisen keskelle.

Kuinka ottaa hyöty irti Ramadanista "normaalina muslimina"?

Ensimmäinen asia, johon meidän "epätäydellisten muslimien" on Ramadanina keskityttävä, on se, mitä Allah meiltä vaatii ja sitten ponnisteltava siitä eteenpäin. Toisin sanoen, hoida pakolliset asiat (ts. rukoile 5 krt päivässä ja paastoa) - ja sitten paneudu omaan henkilökohtaiseen itsesi kehittämiseen, sen sijaan, että katsoisit vain, mitä "super muslimit" (menneisyyden tai nykyisyyden) tekivät.
Jos ongelmasi on se, että pakollisia rukouksia jää välistä, keskity siihen, että rukoilet ne kaikki nyt Ramadanina. Jos ongelmasi on se, että lykkäät niitä liikaa, keskity rukoilemaan ajoissa. Jos et tapaa avata Koraania koko vuonna, lue sitä nyt joka päivä edes pari riviä tai hetkisen.

Mutta mikä ikinä onkaan se oma henkilökohtainen projektisi, älä kuvittele, että lakkaat olemasta ihminen Ramadanina. Kuten pohdin päiväkirjassani:

Riippumatta siitä, mikä kuukausi on menossa, sitä ei koskaan lakkaa olemasta ihminen ja tekemästä virheitä. Niin uskomme opettaa. Joten muista: menestys piilee siinä, ettei koskaan lakkaa kamppailemasta, ei siinä, ettei olisi enää mitään, minkä kanssa kamppailla. 
Joten kadu, Adamin lapsi. Paratiisin ovet ovat sinulle avoinna - sinun tulee vain vilpittömästi haluta käydä niistä sisään.

Pitäisikö minun luopua "epäilyttävistä asioista" Ramadanina?

Uskonnollista pakko-oireilua ja "super muslimeista" mallin ottamista oppineille "Epätäydellisille muslimeille" yksi stressaavimpia asioita Ramadanissa on ristiriitaiset tunteet sen "vaatimuksen" suhteen, että pitäisi hylätä kaikki maallinen huvitus, josta muuten nautimme pitkin vuotta. Olipa se romaanin lukua, lempi sarjan katsomista, videopelejä, elokuvissa käyntiä, musiikin kuuntelua tai vain rentoutumista uima-altaalla tai lähipuistossa, meillä on usein paineita luopua kaikesta tästä Ramadaniksi, jos aiomme ansaita Allahin armon ja anteeksiannon.

Luonnollisesti, jos tiedät jonkin olevan yksiselitteisesti syntiä (tai jos olet aidosti vakuuttunut, että se on, vaikka uskonoppineilla olisi siitä eriäviä näkemyksiä...), sinun tulee pyristellä pysyäksesi siitä erossa kuukautena kuin kuukautena, ja katua, jos lipsut tai lankeat siihen. Sen sijaan kun mennään islamissa "kyseenalaisiksi" luokiteltaviin asioihin, on vaikeampi sanoa, mitä milloinkin olisi viisainta sanoa.

Mutta ennen kuin pähkäillään, pitääkö "epäilyttävät asiat" kiertää kaukaa Ramadanina, on tärkeää tietää, tiedätkö, mikä "epäilyttävä" on vai venytätkö käsitettä tarpeettomiin mittoihin. Valitettavasti "super muslimiksi" opettavilla luennoilla ja oppitunneilla käyneet tapaavat leimata "epäilyttäväksi" suunnilleen kaiken, millä ei ole suoraan uskonnollista tarkoitusta. Meille opetetaan, että kaikki, mistä oppineilla on erimielisyyksiä, on "epäilyttävää", etenkin jos suosit löyhempää näkemystä tiukemman sijaan. Niinpä meillä on usein paineita pitää haraamina asioita, joiden syntisyydestä emme ole välttämättä ole vakuuttuneita.

Mitä sitten ovat epäilyttävät tai kyseenalaiset asiat islamissa?

Uskonnon kannalta keskeisimmän huolemme pitää olla uskomuksista ja palvonnasta kiinnipitäminen. Yleisesti ottaen maalliset asiat eivät ole uskonnollisia. Näin ollen ihmiset ovat vapaita nauttimaan ja hyötymään kaikesta tässä maailmasta, mitä Allah ei ole erikseen kieltänyt (kuten sianlihan syönti, alkoholin juominen tai seksuaalinen kanssakäyminen avioliiton ulkopuolella).
Toisin sanoen, kaikki uskoon ja palvontaan liittyvä on yleisesti ottaen kiellettyä, paitsi se, mihin Koraani ja sunna opettavat; ja kaikki maallinen on yleisesti ottaen sallittua, mitä Koraani ja sunna eivät erikseen kiellä.

Täten, jos kuulet uskonnollisesta käsityksestä tai palvonnanmuodosta, joka herättää epäilyksesi, koska et tiedä, opettaako Koraani ja sunna sitä, sinun tulee pysyä siitä erossa "jättääksesi se, mikä saa sinut epäilemään". Sitä vastoin jos sinulla ei ole perusteltua syytä epäillä jonkin maallisen asian sallittavuutta, sinun tulee olettaa sen olevan sallittu, kunnes sinulla on Koraanissa tai sunnasta todiste, joka osoittaa muuta.
Et voi elää koko elämääsi heittäen kaiken maallisen "epäilyttävien asioiden" koppaan vain, koska et ole henkilökohtaisesti tietoinen sen "määräyksestä" islamissa. Jos sen teet, uskonnosta tulee todennäköisesti taakka, joka lamauttaa sinut passiivisuuteen, ahdistukseen ja stressiin - kunnes lakkaat harjoittamasta islamia kokonaan.

"Mutta olen niin sekaisin!"

Ehkä olet ihan uusi muslimi tai opiskelet uskontoa syvällisesti ensimmäistä kertaa. Epäilemättä tässä vaiheessa törmäät moneen hämmentävään asiaan ja päässäsi vilisee kysymyksiä, joihin kaipaat selvennystä ja vastauksia. Mutta entä jos vastausten ja selvennysten saaminen johtaa vain suurempaan hämmennykseen?
Sanonta kuuluu, että mitä enemmän opimme, sitä enemmän ymmärrämme, kuinka paljon emme tiedä. Mutta se ei pidä paikkaansa, että mitä enemmän oppisimme, sen sekavammaksi asiat menisivät. Hämmennys ei ole sama asia kuin terve tietoisuus rajallisessa tietoisuudessamme.
Ne, joilla on tosi tieto uskosta, tiedostavat tietämättömyytensä, kun hämmennys vähenee ja lamaannuttavat epäilykset vähenevät. Juuri siten, he erottavat sen, mitä tietävät siitä, mitä eivät tiedä - ja mitä heidän tarvitsee tietää siitä, mitä heidän ei tarvitse tietää.
Valitettavasti nykyään joillain islamin luennoilla oppii syvällistä uskonnollista hämmennystä, kun siellä pitäisi oppia selkeää uskonnollista tietoa.

Joten mitä minun pitäisi tehdä?

Aikoinaan muuan mies kyseli Profeetalta (rh) toistuvasti onko Hajj pakollinen joka vuosi ja Profeetta vastasi: "Jos vastaisin 'kyllä', silloin se tulisi teille pakolliseksi ja siihen ette pystyisi. Älä kysy minulta sellaisesta, mikä olen jättänyt täsmentämättä, sillä totisesti teitä edeltäneet kansat tuhoutuivat liiallisesta kyselemisestä ja koska olivat eri mieltä profeettojensa kanssa. Joten jos käsken teitä johonkin, tehkää sitä niin paljon kuin pystytte, ja jos kiellän teiltä jotakin, pysykää erossa siitä." (Muslim)

Se, mitä tästä pitää oppia, erityisesti "supermuslimiuden" ja uskonnollisen pakko-oireilun kulttuuria oppineiden, on: tee velvollisuutesi ja sen lisäksi, tee se, millä voit parhaiten kehittää juuri sinua ja hengellistä elämääsi takertumatta siihen, mitä sinun pitää tai ei pidä tehdä, kun siitä ei ole Koraanissa tai sunnassa selkeää ohjeistusta.
Jos silti stressaa ja hämmentää, konsultoi jotakuta, jolla on tasapainoista ymmärrystä sekä uskonnollisista että maallisista tarpeista, rukoile sitten Istikhaarah ennen kuin otat seuraavaa askelta mihinkään päätökseen (vaikka ajattelisitkin, että se olisi "turvallisinta" sielullesi).

Itsestäsi huolehtiminen on itseltäsi kieltämistä tärkeämpää

Näin minä teen ympäri vuoden: uskoni ja palvontani tähden pysyn erossa epäilyttävästä tarraamalla siihen, mikä on selvästi Koraanissa ja sunnassa. Erityisesti Ramadanina teen sen, mikä on järkevää ja realistista - Koraanin lukua ja muuta palvontaa - ja harjoitan itseltä kieltämistä käyttämällä hieman enemmän aikaa hengelliseen kasvuun arkisten maallisten puuhieni sijaan.

Mutta mitä tulee maallisiin asioihin, joista yleensä nautin pitkin vuotta, asetan itsestäni huolehtimisen itseltäni kieltämisen edelle. Toisin sanoen, otan Ramadanista hyödyn irti jatkamalla sitä, mitä muutenkin teen (paitsi sen, minkä jätän pois voidakseni viettää enemmän aikaa Koraanin luvussa ja kotona tai moskeijassa rukoilussa). Tiedän jo, mitä epäterve itseltä kieltäytymys tekee henkiselle ja hengelliselle hyvinvoinnilleni, enkä halua laittaa itseäni kokemaan sitä uudelleen.
Siksi jos olen lukenut päivän ylimääräiset Koraanin sivut ja rukoillut ylimääräiset rukoukset (jotka ovat henkilökohtaisella itseni kehittämisen listalla), jatkan elämääni ja nautin normaaleista arjen huvituksista. Käytyäni läpi hengellisen kriisin, joka lähes vei minut ulos islamista, tiedän nyt, että jopa hengellisyyteni hyötyy rentoutumisesta ja rauhasta, jonka saan sallituista maallisista huvituksista. Joten jos haluan lukea kirjaa, jumpata tai pelata kivaa peliä, teen sen. Enkä mieti, mitä nykypäivän "super muslimien" ja uskonnollisen pakko-oireilun kulttuuri leimaa "epäilyttäväksi" uskossani. Kyllä, on totisesti kiistanalaisia maallisia asioita, joita pidän "epäilyttävänä" oman sieluni parhaaksi ja siksi kartan niitä. Mutta kartan asioita perustuen omiin emotionaalisiin ja hengellisiin tarpeisiini, en kenenkään muun.
Joten, jos haluat saada kaiken mahdollisen irti tästä siunatusta kuukaudesta - ja omata uskon sydämessäsi - suosittelen sinua tekemään samoin, sen sijaan, että takertuisit siihen, kuinka sinusta voi tulla "super muslimi".