Jo ennen kuin minusta tuli muslimi, mietin miksi joku haluaa poispäin siitä, minne minä haluan tulla - islamiin. Ja ymmärsin nopeasti, että luopumalla islamista ihmiset yleensä pyrkivät siihen, minkä minä uskoin tulevani löytämään islamista. Tätä ex-muslimit eivät yleensä tajua. Olen joskus sanonut, että ex-muslimi ei ole muslimi koskaan ollutkaan, mutten tiedä, pitääkö se oikeastaan paikkaansa.
Olen käynyt muutamaan kertaan lukemassa erästä ex-muslimien keskustelupalstaa. Oli sitten itse muslimi, kristitty tai mitä vain, olettaisi helposti ensiksi tuon sivuston keskittyvän paloittelumurhien suunnitteluun tai vastaavaan, mutta ei se sitä ole. Niitä viestejä ja tarinoita lukiessa tuli mieleen, että minä voisin olla yksi heistä; jos minulle olisi uskoteltu, että muslimit eivät saa piirtää ihmisiä tai että miehille on sallittua jokin, mikä ei ole naisille, paitsi moniavioisuus, niin se olisi samalla hetkellä moido, en tuntisi vähääkään rakkautta islamin esittämää Jumalaa kohtaan. Välillä tunnen noita ex-muslimeja kohtaan samaa, mitä osa heistä tuntee minua kohtaan: sääliä.
Usein "jätin islamin"-tarinat ovat fiktiivisiä. Mutta vaikka tällaiset tarinat ärsyttävät minua, niissä on viihdyttävä puolensa: eräässä tarinassa "ex-muslimi" kertoi istuneensa bussissa kristityn vieressä. Hän oli pelästynyt, koska Koraanissa muka puhutaan pahaa kristityistä. (Ei siis oikeasti puhuta ollenkaan, Koraanissa jopa sanotaan, että kristityt voivat päästä Taivaaseen.) En muista sitä ihan sanatarkkaan, mutta he olivat ruvenneet juttusille uskonasioista, ja "muslimi" kysyi: "Uskotko, että Jeesus on Jumalan poika?" "Uskon minä", oli kristitty vastannut. "Miten Jumala on voinut harrastaa seksiä Marian kanssa?" toinen vielä kysyi.
Eräs astetta innokkaampi islamofoobikko on esiintynyt vähän julkisuudessakin väittäen olleensa ennen harras muslimi, mutta ei tiennyt, miten muslimit rukoilevat ja sanoi Ramadanin kestävän 40 päivää.
Youtubessa nimimerkillä qwertyfshag oli loistava huumorivideo näistä tekaistuista "jätin islamin"-tarinoista, joka kuitenkin kuvasi asian laitaa liioittelematta ja värittämättä. (Tai kaipa se video on vieläkin olemassa, mutten nyt löytänyt sitä.) Siinä hän sanoi mm. että maassa X ja maassa Y joka vuosi niin ja niin monet ihmiset jättävät islamin. Todellisuudessa maissa X ja Y ei edes ole niin paljon asukkaita. Videon lopussa hän katsoo olkansa yli ja huikkaa, että video on nyt tehty, hän haluaa rahat, jotka hänelle luvattiin. Sitten hän huomaa, että oho, kamera onkin vielä päällä ja sulkee sen.
Se, mikä minusta erityisesti tuntuu pahalta, on, että toisinaan syy sille, miksi joku jättää islamin, on harjoittavat muslimit. Joku kirkassilmäinen pää täynnä unelmia palaa (kääntyy) islamiin, mutta koska hän ei voi työnsä takia käyttää huivia, ei luovu esiaviollisista suhteista tai ei voi heti osata ja tietää kaikkea, hän saa kuulla valtavaa panettelua ja haukkumista tekopyhien muslimien taholta. Tai sitten voi käydä niin, että joku syntyy muslimimaassa ja näkee koko ikänsä kuinka itseään oikein uskovaisina pitävät tekevät ihan mitä sattuu - mahdollisesti jopa joitain hirvittäviä väkivallantekoja -, ja sitä, että muslimimaissa naisille usein asetetaan ihan eri vaatimuksia kuin miehille. Moni ex-muslimi ei luovukaan islamista, vaan kulttuuristaan, menneisyydestään, ehkä perheestään, jotka herättävät vain pahoja muistoja. Tästä syystä osalla ex-muslimeista on suuri tarve mustamaalata islamia jopa kertomalla valheellisia juttuja Koraanista ja Muhammedista; se on heidän tapansa käsitellä sitä valtavaa kipua ja surua, jota he tuntevat kasvettuaan väkivaltaisessa perheessä ja/tai kaikin tavoin tukahduttavassa ilmapiirissä. Ei ole helppoa vihata omia vanhempiaan - enkä sano, että se olisi tarpeellista - sen sijaan on helppoa vihata Muhammedin ja Bukharin nimiä, rukousmattoja, 99-helmisiä rukousnauhoja ja syyttää niitä vuosia koetusta syrjinnästä, josta ne muistuttavat.
Joillekin maahanmuuttajille islam on ollut vain perinteitä ja kulttuuria, joka ei merkitse heille juuri mitään. He eivät usein tee tietoista päätöstä islamin jättämisestä, vaan kun he immigroituvat länteen, uskonto vain jää pois. Sianliha vain ei välttämättä maistu sittenkään.
Sitten on sellainenkin maahanmuuttajatyyppi, että vaikka hän pitäisi islamia oikein kauniina asiana, hän ei ole saanut itse niin syvällistä hengellistä kokemusta, että jaksaisi rukoilla edes viikoittain, ja näin poispäin, joten hän jättää islamin suosiolla hurskaammille sieluille.
Maahanmuuttajaperheiden lapsista osa saa juuri teini-iässä kimmokkeen islamiin, mutta osa haluaa olla samanlaisia kuin muutkin länkkärinuoret. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat etenkin ne, jotka eivät ole saaneet kotoa sitä mallia, että islam on hieno juttu, koska eivät tule toimeen vanhempien kanssa tai koska vanhemmat eivät koskaan rukoile kasvot lattiassa. Tai jos nuoren kaveripiiriin ei kuuluu yhtään muslimia, eikä hänellä muutenkaan ole islamiin oikeastaan mitään kosketusta, silloinkin se saattaa unohtua kotimaahan.
Tavanomainen syy hylätä islam on myös häiriintyneeseen muslimiyhteisöön. Nämä ihmiset kehittelevät islamista mitä mielikuvituksellisempia päätelmiä liittyen ovikellojen syntisyyteen ja tätä rataa, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan tahdon ja järjellisen ajattelun kanssa. Uuden muslimin on hyvin vaikea erottaa, mikä tieto on luotettavaa, ja vaikka hän tietäisi, häntä voidaan painostaa alistumaan mainitun kaltaisiin järjettömyyksiin - mikä usein ei edes ole mahdollista. Eivät kaikki jaksa sellaista painostusta, lähes uskonnollista väkivaltaa.
Minä synnyin muslimiksi, vaikken tiennytkään sitä ennen kuin kaksi vuotta sitten, ja aion myös kuolla muslimina. Tuo "aion kuolla" kuulostaa vähän siltä kuin suunnittelisin itsemurhaa, mutta se ei ollut tarkoitukseni... Kerran minäkin olin kuitenkin väsynyt. Islamin harjoittaminen oli erinäisistä ulkoisista, ja kai vähän sisäisistäkin syistä, ollut aina hieman stressaavaa. Tunsin oloni voimattomaksi ja mietin, että mitä jos lopetan tämän. Kuulostaa taas siltä, että suunnittelin itsemurhaa, mutta se ei ole tarkoitukseni tässäkään, vaan ajattelin ryhtyä tunnustamaan baha'i-uskoa, jolla on juuret islamissa. Itsestäni riippumattomista syistä minulla ei ollut mahdollisuutta harjoittaa islamia täysillä, minusta tuntui, että muslimit vain tuomitsevat toisiaan ja baha'i - josta juuri olin lukenut pari riviä - on toimiva, Jumalan tahdon mukaisempi versio ja yhteisö islamista. Nukuttuani yön yli tulin järkiini. Voi olla, että bahai'ikin on osittain Allahin tahtoa - en tiedä, kun en tunne niitä kirjoituksia kuin sen, mitä yhdistyksen nettisivuilla kerrotaan. Mutta kyllä Koraani on selkeästi se Jumalan ilmoitus ja Muhammed Hänen profeettansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti