Islaminusko - sivusto on vihdoin viimein jälleen auki - ja profeettojen kuvallisesta esittämisestä, saako profeettoja piirtää

Sivustoni on jälleen pystyssä ja on jo vähän aikaa ollut elikä tietysti

Islaminusko-sivusto.

Ei se varsinaisesti koskaan ollut epäpystyssä, mutta kotisivutilan tarjoaja, jonne alkujaan loin sivustoni Islaminusko ja Hadith-kirjasto, on tökkinyt ja bugaillut jatkuvasti ja aina aivan tolkuttomasti jo pidempään eli nyt ne on vaihdettu toimivalle palvelimelle.
Sivustoni Hadith-kirjasto siirsin jo jonkin aikaa aiemmin toimivalle alustalle. 

Tässä ohessa on hyvä hetki muistella menneitä. En kerta kaikkiaan muista, milloin sivuston alunperin avasin, mutta on siitä jo tovi. Pieni tutkiminen osoitti, että vuonna 2012 se on ollut olemassa, joten eiköhän joskus silloin. Silloin aluksi se näytti tältä:

Ajan mittaan mielessäni alkoi itää pieni epäilys: onko ongelmatonta pitää layoutissa heti edessä noin esiin tulevaa isoa kuvaa Profeetasta (rh), vaikka siinä ei näykään hänen kasvojaan? En osaa vastata kysymykseen ja niin tai näin, minusta tuntui hyvätä pelata varman päälle ja vaihtelu virkistää, joten sivusto vaihtui tämän näköiseksi: 

Hadith-kirjasto oli ja pysyi tämän näköisenä, joka sivulla oli oma kuvansa.

Websissä oli omanlainen systeemi, johon olin tottunut ja kaipaan sitä, mutta se ei nyt lohduta, jos sivustopalvelimen toimivuus on surkeaa - joten näillä mennään. 

Tässä ohessa voi pohtia sitä, onko ok tehdä kuvia profeetoista vai ei. Itse en piirtäisi heistä kuvia, mutta miksi alunperin laitoin kuvia heistä, vaikka tiesin, että se saattaa provosoida jotakuta? Yksinkertaisesti siksi, että ne ovat mielestäni kauniita. 

Profeettojen kuvaamiseen kohdistuvan kielteisyyden taustalla on paljon sitä, että kuvia käytetään joskus voimakkaasti lyömäaseena muslimeita vastaan, ja mikä tärkeintä, pelko luisumisesta idolinpalvontaan. Olen kuullut kerrottavan, että profeetta Nooan (rauha hänelle) kansan esi-isät tekivät patsaita oikeamielisistä ihmisistä, jotta nämä muistuttaisivat heitä oikeamielisyydestä, mutta vuosien saatossa seuraavat sukupolvet unohtivat patsaiden alkuperäisen tarkoituksen ja alkoivat palvoa niitä. (Muslimin on syytä myös tiedostaa, että islamissa palvomisen määritelmä on tiukempi kuin miten sanan "palvonta" yleensä voisi olettaa. Täytyy hahmottaa, millaiset asiat vievät ulos islamista.)

Monissa kauniissa, keskiaikaisissa persialaisissa miniatyyreissä kuvataan Profeetan (rauha hänelle) yöllistä matkaa. Eräänä yönä siivekäs ratsu tuli hakemaan häntä katsomaan Paratiisin ihmeitä ja tapaamaan aiemmat profeetat. Osassa näistä näkyy kasvot, osassa ei. Onpa hyllyssänikin 60-luvulla ilmestynyt suomenkielinen historian eepos, jossa on kaksi keskiaikaista kuvaa Profeetasta (rh) kasvot näkyen, joista toisessa hän on enkeli Gabrielin seurassa, toisessa opettamassa uskontoa lempeä ilme kasvoillaan, tarkasti kuuntelevan näköiselle ihmisjoukolle.

Tein hiljan havainnon - kaikissa kuvissa hänellä on turbaani päässä. Varmasti hän käytti turbaania ajoittain - hadith-kokoelmassa Shamā'il al-Tirmidhi on kokonainen viisi perimätietoa sisältävä luku aiheesta - mutta käyttikö hän tai käyttivätkö miehet yleensä turbaania aina? Toisin kuin sikhien uskonnossa, islamissa ei ole uskonnollista määräystä turbaanin käytöstä. Kaiketi se kuitenkin suojelee autiomaan paahtavalta kuumuudelta! 

Olen nähnyt myös yhden miniatyyrin, jossa on Mooses ja Aaron (rauha heille) ovat Faaraon hovissa - Koraanissa kerrotaan, kuinka Faarao kutsui Mooseksen (rh) sinne kilpailemaan taikureiden kanssa. Taikurit ymmärsivät, että Mooseksen (rh) kyvyt eivät ole temppuja, vaan peräisin Jumalalta, ja kääntyivät Mooseksen (rh) uskontoon - islamiin.

Miniatyyreissä on kuvattu myös neitsyt-Mariaa ja Jeesus-vauvaa. Onko aikuisesta Jeesuksesta (rh) kuvia muuta kuin yöllisen matkan yhteydessä? On ainakin tämä, jonka halusin liittää tähän, kun kamelikin on niin kauniisti piirretty: 

Kuva on piirretty Iranissa vuonna 1307 ja löytyy Edinburghin yliopiston kirjastossa säilytettävästä kirjasta nimeltä The Remaining Signs of Past Centuries. Kuva kertoo, kuinka Jesaja näki näyn, jossa Jeesus ratsastaa aasilla ja Muhammad (rh) kamelilla. Jesajaa ei mainita Koraanissa, eikä haditheissa, mutta muslimit otaksuvat, että hän on profeetta. (Kuka otaksuu, niin jotkut tärkeät uskonoppineet, kuten Ibn Kathir, joka on kirjoittanut käytetyn ja arvostetun Koraanin selitysoppaan.)

Ja tämä: 

Muslimeilla on kertomus, jonka mukaan Jeesus (rh) opetuslapsineen kohtasi kuolleen koiran raadon. "Miten pahasti se löyhkääkin", paheksuivat opetuslapset. "Miten valkoiset hampaat sillä onkaan!" Jeesus totesi. Jeesus (rh) toimi niin kuin Allah tahtoo: näki kauneutta sielläkin, missä muut eivät, ajatteli hyviä puolia vain huonojen sijaan.

Tämäkin kuva on Iranista, Šīrāzin kaupungista. Kuva löytyy persialaisen runoilijan Nizami Ganjavin kirjasta Khamsa, mutta tämän koskettavan kuvan piirtäjä ei ole tiedossani.

Löytyykö kuvia muistakin profeetoista? Kyllä. Saamme nähdä taas lisää kauniita kameleita, sillä persialaisen Ishaq Ibn-Ibrahim al-Nishapurin kirjasta Profeettojen tarinat (Qisas al-Anbiya) on komeaa kuvitusta profeetta Salihin (rh) tarinasta - tätä 1600-luvun Turkin aarretta säilyttää Harvardin taidemuseo: 

Näitä on niin paljon lisää - kaikki ihania - etteivät ne mahdu kaikki tähän kirjoitukseen. Siksi palaan aiheeseen myöhemmin, jos Luoja suo...

Kuvia katsellessani opin myös uutta: lastenkirjassa Muhammedin yöllinen matka - joka on puutteistaan huolimatta ihan jees kirja - kerrotaan kukosta, joka kertoo Muhammadille (rh) olevansa Jumalan ystävä. En silloin löytänyt yhdestäkään hadithista mainintaa tällaisesta kukosta, joten oletin, että se on kirjan kirjoittaneen Sophie Pommierin mielikuvitusta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tämmöinen kanaeläin löytyy 1300-luvulla taiteilluista miniatyyreistä. Mikä tämä kukko oikein on?

Ranskankielinen sivusto kertoo, että tämä on kuvitusta 1400-luvulla Heratissa tuotettuun käsikirjoitukseen. (Sen niminen kaupunki löytyy sekä Afganistanista että Iranista - tiedä sitten, kummasta tässä on kysymys.)

Tämä miniatyyri on Iranista, Tabrizin kaupungista, 1300-luvulta.

Tämä sen sijaan on Iranin Heratissa tehdystä käsikirjoituksesta Paratiisin polut (Nahj al-Faradis). Tämä on vuodelta 1465 museo David collectionin omistuksessa. 

Niin, nyt siis törmäsin Hadithanswers-sivustoon, jossa viitataan perimätietoon, jossa Profeetta (rh) puhuu tällaisesta kukosta. Sivuston mukaan kyseinen perimätieto on heikko, ei luotettava.

Shiiat ovat perinteisesti Profeetan (rh) kuvallisessa esittämisessä sallivampia. Tosin sama vihreään turbaaniin pukeutunut mies - mahdollisesti kirja kädessään - on joskus jonkun lähteen mukaan  Muhammad (rh), toisen mukaan hänen serkkunsa 'Ali. Huomioni kiinnitti joka tapauksessa se, että kuvien miehellä on huomattavasti kajaalia. Totta, Muhammad (rh) käytti kajalia (siitäkin on luku Shamā'il al-Tirmidhissä), ei siinä mitään, mutta onko joku syy sille, miksi se tulee vahvasti esiin nimenomaan shiiojen nykyaikaisissa kuvissa, herää minussa kysymys.

Joka tapauksessa, miniatyyrit esittävät Profeetan (rh) sellaisena kuin hän oli: vaatimattomana, samoin pukeutuneena kuin muutkin, korottamatta ja korostamatta itseään. Miniatyyreissa hänet erottaa muista vain hänen ympärillään oleva liekkimäinen sädekehä.

Ps. Ja löytyypä tuo sädekehä Mariankin ympäriltä, niin tärkeä henkilö Maria islamissa on. Onko taustalla taatelipalmu, johon Maria nojasi synnytyskivuissaan? Kuka on taustalla näkyvä hahmo? Sen haluaisin tietää. Maria synnytti yksin autiomaassa. Ja kuitenkaan tuo ei ole edes ainoa miniatyyri Mariasta ja Jeesus-vauvasta, jossa taustalla näkyy hahmo, jonka henkilöllisyys jää epäselväksi, vaan sellainen on toinenkin:

Kukaties nämä lahjakkaat taiteilijat ovat voineet käyttää taiteellista vapauttaan lisätä kuvaan henkilön ilman suurempaa ajatusta sen takana, mutta ajattelen, että joku merkitys hahmolla varmaan on... uteliaisuuttani herättää myös se seikka, että näiden kahden kuvan taustalla katselevat henkilöt eivät muistuta toisiaan, näyttävät olevan eri henkilö.

Tässäpä tuli monta asiaa... ja lisää seikkailuja tulee, kun on tullakseen, jos Luoja suo!

Profeetta Job (Ayoub) (rauha hänelle)

Ibn Kathirin kirjasta Profeettojen tarinat:

Jobin sukuhistoria

Ibn Ishaaq sanoi, että hän oli Rumin miehiä. Hänen nimensä oli Job, Ibn Mose, Ibn Razeh, Ibn Esau,

Ibn Isaac (rauha hänelle), Ibn Abraham (rauha hänelle). (Ibn tarkoittaa jonkun poikaa) Joku muu sanoi hänen olleen Job, Ibn Mose, Ibn Rimil, Ibn Esau, Ibn Isaac, Ibn Jacob. Hänen sukulinjastaan on myös muita käsityksiä. Ibn Asaker kertoi, että hänen äitinsä oli Lotin (rauha hänelle) tytär. Sanottiin, että hänen isänsä oli yksi Abrahamiin (rauha hänelle) uskoneista, kun tämä paiskattiin tuleen.

Ensimmäinen vaihtoehto on uskottavin, koska hän polveutuu Abrahamista, sillä Kaikkivaltias Allah julisti:

Nämä olivat todistukset, jotka annoimme Aabrahamille hänen kansaansa vastaan. Ne, jotka haluamme, korotamme Me ylempään tietoon; Sinun Herrasi on totisesti viisas, tietävä.

Ja me annoimme hänelle Iisakin ja Jaakobin - kumpaakin Me johdatimme - ja Noakia olimme muinoin johdattaneet - ja hänen jälkeläisistään Daavidia, Salomonia, Jobia, Joosefia, Moosesta ja Aaronia - samoin kuin heidät palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät" (Koraani 6:83-84)

Allah ylistää Jobia

Allah sanoo Kirjassaan palvojastaan Jobista:

Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeämättä kääntyi hän rukoillen Meidän puoleemme. (Koraani 38:44)

Job (rh) oli katuvainen, joka muisteli Allahia kiitollisuudella, kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä. Sen takia Allah antoi hänelle pelastuksen ja hän oli Allahin suuresti arvostama.

Joukko enkeleitä keskustelivat muista Allahin luomista ihmisistä, kuinka heistä nöyrät ansaitsivat Allahin mielisuosion, kun taas ylimielisiin Hän ei ole tyytyväinen. Yksi enkeleistä huomautti: "Paras luomus tänä päivänä maassa on Job, jalo mies, joka osoittaa suurta kärsivällisyyttä ja aina muistelee avokätistä Herraansa. Hän on erinomainen esimerkki Allahin palvojille. Vastineeksi Herra on siunannut häntä pitkällä eliniällä ja lukuisilla palvelijoilla, kun puutteenalaiset ja köyhät jakavat hänen hyvän onnensa; hän ruokkii ja vaatettaa köyhät ja ostaa orjat vapauttaakseen heidät. Hän saa hyväntekeväisyytensä kohteet tuntemaan kuin he tekisivät palvelukseen hänelle, niin auttavainen ja kiltti hän on."

Iblisin kateus Jobista

Iblisiä tämän kaiken kuuleminen ärsytti. Hän suunnitteli houkuttelevansa Jobin korruptioon ja epäuskoon, joten hän kiiruhti tämän luokse. Hän yritti harhauttaa Jobin pois rukouksista kuiskailemalla tälle elämän hyvistä asioista, mutta Job oli tosiuskova, eikä antanut pahojen ajatusten vietellä häntä. Tämä häiritsi Iblisiä vielä enemmän; hän alkoi vihata Jobia entistäkin enemmän.

Iblis tuhoaa Jobin omaisuuden

Iblis nurisi Allahille Jobista. Hän sanoi, että vaikka Job jatkuvasti ylisti Allahia, hän ei tehnyt niin vilpittömyydestä, vaan tehdäkseen Allahin tyytyväiseksi, jottei menettäisi omaisuuttaan. Se kaikki oli show'ta, ahneuden vuoksi. "Jos poistat hänen omaisuutensa, tulet huomaamaan, ettei hänen kielensä enää mainitse nimeään ja hänen rukouksensa loppuvat."

Allah kertoi Iblisille Jobin olevan yksi hänen vilpittömimmistä palvojistaan. Job ei palvonut Allahia maallisen hyvän vuoksi; palvonta tuli hänen sydämestään, eikä sillä ollut mitään tekemistä materian kanssa. Mutta todistaakseen Iblisille Jobin vilpittömyydeen, Allah salli Iblisin avustajineen tehdä Jobin omaisuudelle mitä he halusivat.

Iblis oli hyvin onnellinen. Hän kokosi auttajansa ja aloitti Jobin karjan, palvelijoiden ja maiden tuhoamisen, kunnes mitään ei ollut jäljellä. Hieroen käsiään riemusta Iblis ilmestyi Jobin eteen viisaan, vanhan miehen hahmossa ja sanoi: ”Kaikki omaisuutesi on menetetty, jotkut ihmiset sanovat sen johtuvat siitä, että annoit liikaa hyväntekeväisyyteen ja että tuhlaat aikaasi rukoilemalla jatkuvasti Allahia. Toiset sanovat, että Allah teki sinulle näin miellyttääkseen vihollisiasi. Jos Allah pystyisi estämään vahingon, Hän olisi suojellut omaisuuttasi.”

Uskolleen omistautunut Job vastasi: ”Se, mitä Allah on ottanut minulta pois, kuuluu Hänelle. Olin vain sen valtuutettu vähän aikaa. Hän antaa kelle haluaa ja pidättelee, keltä haluaa.” Näin sanottuaan, Job kumartui taas maahan Herralleen.

Iblis tuhoaa Jobin lapset

Kun Iblis näki tämän, hän turhautui ja sanoi Allahille: ”Olen riisunut Jobin kaikesta hänen omaisuudestaan, mutta hän on silti yhä kiitollinen Sinulle. Hän kuitenkin vain peittelee pettymystään, sillä hän arvostaa suuresti lukuisia lapsiaan. Todellinen koettelemus vanhemmalle on hänen lastensa kautta. Tulet näkemään, kuinka Job hylkää sinut.”

Allah soi Iblisille toimivaltaa, mutta varoitti tätä, ettei se poistaisi Jobin uskoa Herraansa, eikä Jobin kärsivällisyyttä. Iblis kokosi taas auttajansa ja ryhtyi tekemään pahojaan. Hän ravisteli talon lähdettä, talon, jossa Jobin lapset asuivat ja laittoi rakennuksen sortumaan, tappaen heidät kaikki. Sitten hän meni Jobin luo naamioituneena mieheksi, joka oli tullut myötätuntoisena esittämään surunvalittelunsa. Lohduttavalla äänellä hän sanoi Jobille: ”Olosuhteet, joissa lapsesi kuolivat, olivat surulliset. Totisesti, Herrasi ei palkitse sinua oikein kaikista rukouksistasi.”

Näin sanottuaan Iblis odotti jännittyneenä, toivoen, että Job oli nyt valmis hylkäämään Allahin. Mutta taas Job tuotti hänelle pettymyksen vastaamalla: ”Joskus Allah antaa ja joskus ottaa. Joskus Hän on tyytyväinen, joskus tyytymätön tekoihimme. Olipa jokin asia hyödyllinen tai harmillinen minulle, pysyn vakaana uskossani ja kiitollisena Luojalleni.” Sitten Job painautui maahan kumartamaan Herralleen. Tästä Iblis oli äärimmäisen ärsyyntynyt.

Iblis tuhoaa Jobin terveyden

Iblis kutsui Allahia. "Oi, Herrani, Jobin omaisuus on poissa, hänen lapsensa ovat kuolleet ja hän on yhä ruumiiltaan ja niin kauan kuin nauttii ruumiillista terveyttä, hän jatkaa palvomistasi toivossa, että saisi takaisin omaisuutensa ja lisää lapsia. Anna minulle valta hänen kehonsa suhteen, jossa voit heikentää sitä. Hän totisesti laiminlyö palvomisesi ja siten tulee tottelemattomaksi."

Allah halsui antaa Iblisille oppitunnin siitä, että Job oli Herransa omistautunut palvelija, joten Hän vastasi myöntävästi Iblisin kolmanteen pyyntöön, mutta asetti ehdon: "Annan sinulle vallan hänen kehoonsa, mutta en sieluun, älyyn tai sydämeen, sillä näihin paikkoihin asetan tiedon Minusta ja Minun uskonnostasi."

Tällä uudella vallalla aseistettuna Iblis alkoi kostaa Jobin ruumiille ja täytti sen sairaudella, kunnes se oli pelkkää luuta ja nahkaa ja Job kärsi kovista kivuista. Mutta kaikesta kärsimyksestä huolimatta Job pysyi vahvana uskossaan, kärsien kaikki vaikeudet valittamatta. Allahin oikeamieliset palvelijat eivät vaivu epätoivoon, eivätkä käänny muiden puoleen hakemaan apua, vaan pysyvät toiveikkaina Allahin armon suhteen. Jopa lähisukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä Jobille. Vain hänen ystävällinen, lempeä vaimonsa pysyi hänen kanssaan. Kun Job tarvitsi häntä, hän osoitti miehelleen lempeyttä ja huolehti tästä. Hän pysyi tämän seuralaisena ja lohduttajana monien vuosien kärsimyksen ajan.

Jobin elämä – tiivistelmä

Ibn Asaker kertoi: ”Job oli mies, jolla oli paljon monenmoista omaisuutta; nautaa, orjia, lampaita, Haranin laajoja maita ja paljon lapsia. Kaikki nuo suosionosoitukset otettiin häneltä pois ja häntä koeteltiin myös fyysisesti. Mikään hänen elimensä ei voinut hyvin, paitsi sydän ja kieli, joilla molemmilla hän ylisti Kaikkivaltiasta Allahia päivin ja öin. Hänen sairautensa jatkui niin pitkään, että vierailijat tunsivat kuvotusta häntä kohtaan. Ystävät pysyivät hänestä erossa, eikä hänen luonaan enää käyty. Kukaan ei tuntenut sympatiaa häntä kohtaan, paitsi hänen vaimonsa. Vaimo piti hänestä hyvää huolta, tietäen, kuinka hän oli tehnyt hyvää ja ollut empaattinen vaimolle.”

Job rukoilee armoa

Iblis vaipui epätoivoon. Hän neuvotteli auttajiensa kanssa, mutta heillä ei ollut ideoita. He kyselivät: ”Miten älykkyytesi ei tepsi Jobiin, kun onnistuit harhauttamaan ihmiskunnan isän, Adamin, pois Paratiisista?”

Iblis meni Jobin vaimon luo miehen hahmossa. ”Missä aviomiehesi on?” hän kysyi.

Nainen osoitti lähes elotonta myttyä vuoteella ja sanoi: "Tuossa hän on, elämän ja kuoleman rajamailla." Valeasuinen Iblis muistutti naista ajasta, jolloin Jobin terveydentila oli hyvä ja hänellä oli omaisuutta ja lapsia. Yhtäkkiä vuosien vaikeudet ottivat vaimosta niskalenkin ja hän purskahti itkuun. Hän sanoi Jobille:

"Kuinka kauan meinaat kestää kidutusta Herraltamme? Jäämmekö ikuisesti ilman omaisuutta, lapsia ja ystäviä? Mikset pyydä Allahia lopettamaan tätä kärsimystä?"

Job huokaisi ja sanoi pehmeällä äänellä: "Iblisin on täytynyt kuiskutella sinulle ja tehnyt sinut tyytymättömäksi. Kerro, kuinka kauan nautin hyvästä terveydestä ja rikkauksista."

"80 vuotta."

"Kuinka kauan olen kärsinyt näin?"

"Seitsemän vuotta."

"Siinä tapauksessa minua hävettäisi pyytää Herraani poistamaan vaikeudet, sillä en ole kärsinyt pidempään kuin mitä minulla oli hyvä terveys ja omaisuutta. Näyttää siltä, että uskosi on heikentynyt ja olet tyytymätön Allahin kohtaloon. Jos koskaan toivun terveeksi, vannon rankaisevani sinua sadalla iskulla! Tästä päivästä eteenpäin kieltäydyn syömästä tai juomasta mitään kädestäsi. Jätä minut rauhaan ja anna Herrani tehdä, mitä Hän mielii.”

Job parantuu

Raskain sydämin katkerasti itkevällä vaimolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistua ja etsiä turvaa muualta. Tässä avuttomassa tilassa Job kääntyi Allahin puoleen, ei valittaen, vaan pyytäen Hänen armoaan: ”Muistettakoon myös Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinä olet kaikkein armollisin armonosoittajista.» Sen tähden Me kuulimme häntä ja poistimme hänen vaivansa ja annoimme takaisin hänen perheensä sekä lisäksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme.” (21:83-84)

Kaikkivaltias Allah myös määräsi:

”Muistakaa myös palvelijaamme Jobia, joka huusi Herralleen: »Saatana on lyönyt minua vaivalla ja tuskalla!» (Ja Herra vastasi:) »Polje jalallasi maahan, ja siitä nousee viileä lähde peseytyäksesi ja sammuttaaksesi janosi!» Ja Me annoimme hänelle takaisin perheensä ja yhtä monta lisäksi armonosoituksenamme ja tunnusmerkkinä ymmärtäväisille.” (38:41-43)

Job totteli ja tervehtyi lähes välittömästi. Samaan aikaan hänen uskollinen vaimonsa ei kestänyt enää olla erossa ja palasi pyydellen anteeksi, kaivaten taas hänen rinnalleen. Kun Job tuli vaimonsa taloon, vaimo yllättyi kunnolla äkillisestä muutoksesta: Job oli taas terve! Hän syleili tätä ja kiitti Allahia Hänen armostaan.

Job ei ollut huolissaan, sillä hän oli vannonut valan, että löisi vaimoaan sata kertaa, jos parantuisi, mutta hänellä ei ollut halua satuttaa tätä. Hän tiesi, että jos ei täyttäisi valaansa, syyllistyisi lupauksen rikkomiseen Allahille. Niinpä viisaudessaan ja armossaan Allah tuli uskollisen palvelijansa avuksi ja neuvoi tätä: ”Ota käteesi nippu ruohoa ja hutki sillä vaimoasi, äläkä riko valaasi.”

”Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeämättä kääntyi hän rukoillen Meidän puoleemme.” (38:44)

Profeetta Muhammad (rauha hänelle) Jobista

Abu Hurairah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi, että Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi:

”Kun Job oli alasti kylpemässä, parvi kultaisia sirkkoja putosi hänen päälleen ja hän alkoi kerätä niitä vaatteeseensa. Hänen Herransa kutsui häntä: ’Oi, Job, enkö ole tehnyt sinua liian rikkaaksi tarvitsemaan näkemääsi?’ Hän sanoi: ’Kyllä, Herrani! Mutta en voi vieroksua Siunauksiasi.’” (Al Bukhari)

Profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarina

Allah kertoi profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarinan:
Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte. 

Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät. 

Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.»  

Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?» 

Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.» 

Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.» 

Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.

Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?» 

(Koraani 7:85-93)

Madyanin ihmiset olivat arabeja, jotka asuivat maassa nimeltä Ma'an, joka on nykyisin osa Syyriaa (Greater Syria). He olivat ahneita ihmsiiä, jotka eivät uskoneet Allahiin ja elivät syntistä elämää. He mittasivat lyhyellä mitalla, ylistivät tavaroitaan arvokkaammiksi kuin ne olivat ja piilottivat niiden viat. He valehtelivat asiakkailleen, kusettivat heitä.

Allah lähetti heille profeettansa Soeibin (rauha hänelle) monien ihmeiden kanssa. Soeib saarnasi heille, anoi heitä pohtimaan Allahin suosiota ja varoitti heitä heidän pahojen tapojensa seurauksista, mutta he vain pilkkasivat häntä. Soeib pysyi rauhallisena muistuttaessaan heitä, että kuului heidän sukuunsa, eikä tehnyt henkilökohtaisesta hyödystä sitä, mitä teki.

He varastivat Soeibin (rauha hänelle) ja hänen seuraajiensa omaisuuden ja ajoivat heidät ulos kaupungista. Lähettiläs kääntyi Herransa puoleen pyytäen apua ja hänen pyyntönsä vastattiin. Allah lähetti alas polttavan kuumuuden ja he kärsivät kauheasti. Nähdessään pilvien kerääntyvän taivaalle he luulivat, että se toisi viileyden ja alkaisi sataa ja he kiiruhtivat ulos siinä toivoissa, että saisivat nauttia sateesta. Sen sijaan taivaalta paiskautui salamoita ja tulta. He kuulivat yläpuoleltaan salamaniskuja, jotka saivat maan heidän jalkojen allaan tärisemään. Pahantekijät tuhoutuivat tässä kauhun tilassa.

Allah Kaikkivaltias sanoi:

Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina. 

Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa? 

Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja. 

Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua. 

En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa. 

Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin. 

Punnitkaa myös oikealla puntarilla.

Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.

Pelätkää Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»

He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan. Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»

Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»

Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.

Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin. 

(26:176-191)

(c) Ibn Kathir: Stories of Prophets

Profeetta Salihin (rauha hänelle) ja ihmeellisen kamelin tarina

'Adin kansan tuhoutumisen jälkeen Thamudin heimo eli heitä paremmassa loistossa ja vallassa. He olivat myös eksyneet epäjumalien palvontaan. Kun heidän maallinen omaisuutensa kasvoi, kasvoi myös heidän pahuutensa ja väheni heidän hyveensä. Kuten 'Adin ihmiset, hekin rakensivat korkeita rakennuksia tasangoille ja veistivät kauniita koteja kumpareille. Tyrannia ja alistaminen vallitsivat heidän keskuudessaan pahojen ihmisten johtaessa maata.

Joten Allah lähetti heille Profeettansa Salihin (rauha hänelle), miehen heidän joukostaan. Hänen nimensä oli Salih ibn Ubayd ibn Maseh ibn Ubayd ibn Hader ibn Thamud ibn Ather ibn Eram ibn Noah. Hän kutsui ihmisiä palvomaan yksin Allahia ja olemaan liittämättä kumppaneita Häneen. Jotkut uskoivat häneen, suurin osa ei, ja he satuttivat häntä sanoillaan ja teoillaan. Salih sanoi heille:
"Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän."
(Koraani 11:61)

Salih tunnettiin hyvyydestään, puhtaudestaan ja viisaudestaan ja hänen kansansa oli kunnioittanut häntä suuresti, ennen kuin hän sai ilmestykset Jumalalta. Salihin kansa sanoi hänelle:
"Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat."
(Koraani 11:62)

He halusivat palvella vain samoja jumalia, kuin heidän isänsä olivat palvoneet, ilman todisteita, ilman järkeä, ilman ajattelua.

Salihin (rauha hänelle) viestin todisteet olivat ilmeisiä, mutta siitä huolimatta kansa ei uskonut häneen. He epäilivät hänen sanojaan, ajatellen, että hän oli lumottu ja he näkivät, ettei hän lakannut saarnaamista. Peläten, että hänen seuraajajoukkonsa kasvaisi, he yrittivät lopettaa hänen touhunsa määrämällä hänelle tärkeän tehtävän: hänen piti todistaa olevansa Allahin profeetta tekemällä ihmeen. Antamaan ainutlaatuisen naaraskaamelin ilmestyä vuorilta.

Allah soi Salihille tämän ihmeen ja suuri, ainutlaatuinen naaraskaameli ilmestyi vuorien suunnalta. Koraanin kommentaattorit sanoivat, että Thamudin kansa kokoontui yhtenä päivänä tapaamispaikalle
ja profeetta Salih (rauha hänelle) tuli sinne ja neuvoi heitä uskomaan Allahiin, muistuttaen Allahin heille suomista siunauksista.

He osoittivat kiveä ja vaativat: "Pyydä Herraasi tekemään naaraskameli, jonka tulee olla 10:llä kuulla raskaana, pitkä ja kaunis, tulemaan kivestä meille."

Niinpä hän lupautui tähän ja rukoili sitten Allah Kaikkivaltiasta toteuttamaan heidän pyyntönsä. Allah käski kaukaista kiveä halkeamaan kahtia ja tuomaan esiin hienon, 10:llä kuulla raskaana olevan naaraskamelin. Kun he näkivät sen omin silmin, he hämmästyivät. He näkivät upean olennon, mahtavan näyn, häikäisevän voiman ja selvän todisteen!

Harvard Art Museums/Arthur M. Sackler Museum, The Edwin Binney, 3rd Collection of Turkish Art at the Harvard Art Museums - Kuva on ottomaanien ajalta Turkista 1600-luvulta

Osa Salihin kansasta uskoi, mutta enemmistö jatkoi kulkemistaan harhassa, epäuskossa ja itsepäisyydessä. Allah Kaikkivaltias sanoi:

Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.

(Koraani 17:59)

Totisesti, kalliolla asuvat väittivät lähettiläitä valehtelijoiksi. Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejämme, mutta he kääntyivät niistä pois.

(Koraani 15:80-81)

On lukuisia ikivanhoja kertomuksia tästä kamelista ja sen ihmeellisestä luonteesta. Sanottiin, että naaraskameli oli ihme, sillä kivi vuorilla halkesi kahtia ja se ilmestyi sieltä ja sen nuoret jälkeläiset seurasivat sitä. Toisten kertomusten mukaan kameli joi yhtenä päivänä kaiken veden kaivoista, eivätkä muut eläimet päässeet lähestymään vettä. Toiset kertoivat silti, että kameli tuotti maitoa, jota riitti kaikille ihmisille juotavaksi ja samana päivänä se joi kaiken veden, eikä jättänyt mitään muille.

Thamudin kansa ensimmäiseksi yllättyi suuresti, kun kameli ilmestyi vuoren kivistä. Se oli siunattu kameli ja sen maito riitti tuhansille miehille, naisille ja lapsille. Jos se astui nukkumaan yhteen paikkaan, muut eläimet eivät enää menneet siihen paikkaan. Oli selvää, ettei se ollut tavallinen kameli, vaan yksi Allahin merkeistä. Se eli Salihin kansan keskuudessa, joista osa uskoi Allahiin useimpien jatkaessa epäuskossa ja itsepintaisuudessa pysymistä.

Heidän vihansa Salihia kohtaan kääntyi siunattuun naaraskaameliin. He alkoivat juonia sitä vastaan.

Salih pelkäsi, että he saattaisivat tappaa kamelin, joten hän varoitti heitä:
"Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi."
(Koraani 11:64)

Jonkin aikaa Salihin kansa antoi eläimen laiduntaa ja juoda vapaasti, mutta sydämessään he vihasivat sitä. Ainutlaatuisen kamelin eläimen ilmaantuminen sai kuitenkin monet uskomaan Salihin viestin ja he kääntyivät Allahin uskoon.

Epäuskovat alkoivat nyt valittaa, että tämä suuri, epätavallinen kameli joi suurimman osan vedestä ja pelotti heidän karjaansa.

He laativat juonen kamelin surmaamiseksi ja käskivät naisväkeään houkuttelemaan miehet hoitamaan tehtävän. Saduq bint Mahya, joka oli rikkaasta ja ylhäisästä perheestä, tarjosi itseään nuorelle miehelle, Masrai ibn Mahrajille, sillä ehdolla, että tämä rampauttaisi kamelin. Anizah, vanha nainen, tarjosi yhtä tyttäristään nuorelle miehelle, Qudar ibn Salufille, palkkioksi kamelin tappamisesta. Nämä nuorukaiset luonnollisesti pitivät ehdotuksista ja löysivät seitsemään muuta avustamaan heitä.

He seurasivat kamelia läheltä, tarkkaillen kaikkia sen liikkeitä. Kun se joi vettä lähteeltä, Masrai ampui sitä jalkaan nuolella. Se yritti paeta, mutta nuoli rampautti sen. Qudar seurasi kamelia ja iski miekan sen toiseen jalkaan. Kun se lyyhistyi maahan, hän lävisti sen miekallaan.

Tappajia ylistettiin kuin sankareita, heidän kunniakseen laulettiin lauluja ja lausuttiin runoja. Heidän  röyhkeytensä satutti Salihia, mutta hän varoitti heitä:
"Nauttikaa elämästä vielä 3 päivää, kunnes rangaistus lankeaa yllenne."

Salih toivoi, että he näkisivät tekojensa typeryyden ja muuttaisivat asennetaan, ennen kuin kolme päivää ehtisi kulua.
"Miksi kolme päivää?" he kysyivät. "Antaa rangaistuksen tulla niin äkkiä kuin mahdollista."
Hän vastasi heille: "Kansani, miksi kiiruhdatte pahaan mieluummin kuin hyvään? Miksette pyydä Allahilta armahdusta, jotta saisitte armon?"
He vastasivat: "Näemme, että sinun ja seuraajiesi läsnäolon tuovan pahan meille."

Berliinin valtionkirjaston digitaalisista kokoelmista: Isḥāq Ibn-Ibrāhīmin teoksesta Profeettojen tarinat

Allah Kaikkivaltias kertoi heidän tarinansa:

Totisesti, Me lähetimme Tamuudin heimon luokse heidän veljensä Saalihin, joka lausui: »Palvelkaa Jumalaa!» Mutta katso! He jakautuivat kahdeksi riiteleväksi puolueeksi.

Hän sanoi: »Kansalaiseni, miksi haluatte edistää pahaa enemmän kuin hyvää, miksi ette ano Jumalan anteeksiantoa, jotta teille osoitettaisiin armo?» 

He vastasivat: »Me pidämme sinua ja seuralaisiasi enteenä meitä kohtaavasta onnettomuudesta.» Hän sanoi: »Teidän kohtalonne on Jumalan huomassa. Mutta te olette kansa, joka on vitsauksen kokeva.» 

Ja kaupungissa oli yhdeksän miehen joukkio, joka ympäri maata teki pahaa, eikä lainkaan hyvää.

He sanoivat: »Vannokaamme keskenämme Jumalan nimeen, että me varmasti yöllä käymme hänen ja hänen perheensä kimppuun ja sanomme sitten hänen kostonsa perijälle: 'Emme ole nähneet hänen perheensä surmaamista, puhumme täyttä totta'.» 

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet. 

Ja katso, mikä oli heidän juoniensa loppu! Me hävitimme heidät ja heidän kansansa kaikki.

Tuossa ovat heidän kotinsa autioina, koska he olivat jumalattomia. Totisesti, tässä on merkki niille, joilla on ymmärrystä. Ja me pelastimme ne, jotka uskoivat ja hartautta harjoittivat.
(Koraani 27:45-53)

He juonittelivat myös surmaavansa Salihin ja hänen perheensä, kuten Allah Kaikkivaltias kuvaili:

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet.

(Koraani 27:50)

Allah säästi Salihin ja hänen seuraajansa heidän kieroilta suunnitelmiltaan. Raskain sydämin he jättivät pahantekijät ja muuttivat toiseen paikkaan. 

Kolme päivää Salihin varoituksen jälkeen salamat täyttivät taivaan ja niitä seurasivat vakavat maanjäristykset, jotka tuhosivat koko kansan ja sen kotimaan. Maa vapisi rajusti, tuhoten kaikki elävät olennot siinä. Kuului yksi kauhea huuto, joka ehti tuskin loppua, kun Salihin väen epäuskovat oli lyöty kuolleiksi, kaikki samaan aikaan. Heidän vahvat rakennuksensa ja kiveen louhitut kotinsa eivät pystyneet heitä suojelemaan.

Allah Kaikkivaltias sanoi:
Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.  

Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!» 

Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»  

Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.» 

Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.» 
(Koraani 7:73-79)

Kaikki he tuhoutuivat, ennen kuin he ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa. Ne, jotka olivat uskoneet Salihin (rauha hänelle) viestin, olivat pelastuneet, koska olivat lähteneet paikasta.

Ibn 'Umar kertoi, että kun Profeetta Muhammad (rauha hänelle) ohtti Thamudin taloja matkalla Tabukin taisteluun, hän pysähtyi yhdessä mukanaan olleen joukon kanssa. Ihmiset hakivat vettä kaivosta, josta Thamudin ihmiset olivat juoneet. He valmistivat taikinaa (leipomista varten) ja täyttivät vesileilinsä siellä. Muhammad (rauha hänelle) käski heitä tyhjentämään leilit ja antamaan taikinan kameleille. Sitten hän lähti pois ryhmän kanssa, kunnes he pysähtyivät kaivolle, josta Salihin naaraskameli oli tavannut juoda. Hän varoitti heitä tulemasta ihmisten luo, joita oli rangaistu, sanoen:
"Pelkään, että teitä voi kohdata se, mikä kohtasi heitä; joten älkää menkö heitä kohti."

Ibn Kathir: Stories of Prophets
http://sunnahonline.com/library/stories-of-the-prophets/292-5-story-of-salih-the

Ihmeet, jotka sattuivat ennen kuin Muhammad (rauha hänelle) tuli profeetaksi

Ensimmäinen: Yönä, jona Profeetta syntyi, sekä hänen äitinsä että ne, jotka olivat hänen kanssaan,
Uthman Ibn Asin äiti ja Abdurrahman Ibn Awfin äiti näkivät suuren valon, josta he kaikki sanoivat:
"Me näimme sellaisen valon hänen syntymänsä aikana ja tämä valo valaisi meille itää ja länttä."

Toinen: Tuona yönä useimmat Kaaban epäjumalankuvista kaatuivat.

Kolmas: Persian sen aikaisen kuninkaan Khosraun kuuluisa paikka, järähteli ja vahingoittui yönä, jona Profeetta syntyi ja sen neljätoista tornia kaatuivat.

Neljäs: Sawan järvi, jota zarathustralaiset pitivät pyhänä, vajosi maahan yönä, jona Profeetta syntyi.

Viides: Tuli, joka oli leimunnut tuhat vuotta Istahrabadissa ja jota zarahustralaiset palvoivat, sammui Profeetan synnyinyönä.

Kuudes: Kuuluisa Elefantin tapaus, joka sattui 52 päivää ennen Profeetan syntymää ja joka oli syy Norsun suuran (105) paljastamiseen. Abyssinian kuningaskuntaan kuuluvan Jemenin kuvernööri Abrahan halusi tuhota Kaaban ja siksi hän lähti Mekkaan mahtavan Mahmud-elefantin kanssa. Kun he pääsivät lähemmäs Mekkaa, elefantti ei voinut enää kävellä. Ihmiset eivät saaneet sitä liikkumaan. Jälkeenpäin 'ababilin' linnut pudottivat kivia armeijan päälle ja pyyhkivät heidät pois. Tämä tapahtuma on hyvin tunnettu ja sitä on käsitelty yksityiskohtaisesti historian kirjoissa. Se todistaa Muhammadin (rauha hänelle) profeettiudesta. Lähellä hänen syntymäänsä hänen rakas kotikaupunkinsa ja suunta, johon hän kääntyy, pyhä Kaaba Mekassa, pelastui Abrahan tuholta ihmeellisellä tavalla.

Seitsemäs: Kuten Halima, Profeetan sijaisäiti ja tämän aviomies, kun Allahin lähettiläs oli sijaisäidillään lapsuudessa, he näkivät monia kertoja pilvien muodostavan varjoja, jotta aurinko ei häikäisisi Profeettaa. He kertoivat siitä monille ihmisille ja lukuisat ihmiset luotettavasti tiesivät siitä.

Kahdeksas: Kun hän oli matkalla Damaskoksessa 12-vuotiaana, pappi Bukhara sanoi, että hän näki
pilvien tekevän varjon Allahin lähettiläälle ja hän näytti sitä mulle karavaanissa.

Yhdeksäs: Ennen kuin Allahin lähettiläs sai profeetan tehtävänsä, kun hän tuli takaisin liikeasioiltaan yhdessä Khadijan palvelijan Maysaran kanssa, Khadija (olkoon Allah tyytyväinen häneen) näki kahden enkelin tekevän Profeetan pään ylle varjon kuin pilven. Hän sanoi siitä Maysaralle, joka vastasi: "Näin saman asian koko matkan ajan."

Kymmenes: Asis kertoi luotettavissa lähteissä, että ennen kuin Allahin lähettiläs sai profeetan tehtävänsä, hän istuutui kerran puun alle. Vaikka maa oli kuivaa ja karua, ennen kuin hän istui siihen, se muuttui vihreäksi. Puun oksat taipuivat hänen päänsä ylle ja muodostivat hänelle varjon.

Yhdestoista: Äitinsä kuoleman jälkeen Allahin lähettiläs eli ensin isoisänsä kanssa ja kun isoisä kuoli, hän meni setänsä Abu Talibin luo. Aterioiden aikana, jos Abu Talib ja hänen lapsensa söivät Profeetan seurassa, he tulivat kylläisiksi. Kun hän ei ollut paikalla, he eivät tulleet kylläisiksi. Tämä on tunnettu ja luotettava asia.

Kahdestoista: Ummu Ayman, joka hoiti häntä, kun hän oli lapsi, sanoi:
"Allahin lähettiläs ei milloinkaan valittanut nälkää tai janoa. Ei koskaan lapsuudessaan, eikä aikuisenakaan..."

Kolmastoista: Siitä lähtien, kun hän meni hoitoäitinsä Haliman luo ja sinä aikana, kun hän pysyi tämän kanssa, Haliman omaisuus ja vuohien maito lisääntyivät verrattuna muihin hänen heimossaan. Nämä tapahtumat ovat myös hyvin tunnettuja ja niiden totuudesta ei ole epäilystä.

Neljästoista: Kärpäset eivät häirinneet Profeettaa. Joissain lähteissä kerrotaan, että Sayyid Abdulqadir Gilanille kävi sama asia Profeetan läheisyydessä, kärpäset jättivät hänet rauhaan.

Viidestoista: Kun Allahin lähettiläs kunnioitti maailmaa, erityisesti yönä, jona hän syntyi, tähdenlentojen määrä nousi. Tämä on merkki siitä, että demoneja ja ja jinnejä kielletään salakuuntelemasta tuntematonta taivaissa.
Kun Profeetta tuli Allahilta saamansa paljastuksen kanssa, oli varmasti välttämätöntä estää hatarat uutiset tuntemattomasta, joita oraakkelit ja jinnit sekoittavat valheisiin ja satuihin, jotta kukaan ei erehtyisi sekoittamaan Allahin ilmoitusta niihin. [Kuten Koraanissakin taidetaan kertoa, jinnit salakuuntelevat, mitä taivaassa puhutaan ja sitten kertovat sen oraakkeleille ja oraakkelit kertovat eteenpäin ihmisille niin, että kertovat mitättömän pienen osan totta ja loppuosan valhetta.] Ennen kuin Koraani paljastettiin, ennustajia oli paljonkin. Koraani laittoi sille lopun. Monet oraakkelit kääntyivät islaminuskoon, kun  heidän ennustajansa jinnien keskuudessa eivät voineet hoitaa tehtäväänsä enää sen jälkeen kun Koraani oli paljastettu, eikä oraakkeleilla ei ollut enää lähteitään.

lähde: http://www.questionsonislam.com/article/events-took-place-assignment-prophethood

Muhammadin (rauha hänelle) lukutaidottomuus ja profeettius

Kuvitellaan jotain: Lukutaidoton ihminen aikoo kehittää maailmanlaajuisen ohjelman itselleen.
Tämä lukutaidoton henkilö kehittää omaa projektiaan vuosia kertomatta siitä kenellekään ja lopulta, hän julistaa sitä vanhoilla päivillään. Julistamisen jälkeen, ilman mitään tökkiviä kohtia tai virheitä, hän jatkaa tätä kuolemaansa saakka, eikä luovuta kaikista vaikeuksista huolimatta ja hänen suunnitelmansa onnistuu suunnitelman mukaisesti ja leviää kaikkialle maailmaan. Onko tämä mahdollista?

Ja oletetaan vielä, että hänen asiansa on niin vahva, että se muuttaa radikaalisti kaikkea, kuten kansoja, heimoja, tapoja, perinteitä, uskontoja ja kaikkea, jolla on syvät juuret. Sellainen uudistus ja muutos lukutaidottomalta henkilöltä on mahdoton.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle), omaamatta mitään suunnitelmaa tai projektia, julisti islamia koko ihmiskunnalle. Näin tehdessään hän ei osoittanut mitään jahkailua, pelkoa tai ongelmaa
ja valloitti satojen tuhansien ihmisten sydämet alueella, joka on kolme miljoonaa neliökilometriä. Hän muutti murhaavan yhteiskunnan, joka hautasi jälkikasvunsa elävältä, sivistyneeksi yhteiskunnaksi hyvin lyhyessä ajassa; viisitoista vuotta kuolemansa jälkeen, Muhammadin (rauha hänelle) uskonto levisi kolmeen maanosaan ja saavutti miljoonat ihmiset.

Nyt kysymme: jos hänen väitteensä profeettiudesta olisi satuilua, ja jos hän olisi alkanut kuuluttaa sitä vuosien valmistelun jälkeen, eivätkö hänen ystävänsä, sukulaisensa ja vaimonsa olisi tienneet siitä? Ja jos hän ei olisi kertonut totuutta mahtavasta ja itsevarmasta asiastaan, olisivatko ensimmäiset uskovat niin uhranneet henkensä ja omaisuutensa sillä tavalla? Tiedämme hyvin vaikeudet, joista ensimmäiset muslimit kärsivät.

Mietitäänpä; mitä jos Muhammad (rauha hänelle) ei olisi ollut profeetta? (Jumala, suo anteeksi) ja olisi keksinyt itse islamin uskonnon, niin miksi hän olisi niin tehnyt?

• Elääkseen mukavasti? Todellisuudessa hänen elämänsä olisi täynnä vaikeuksia, hän antoi (omaisuutensa) sen, mitä hänellä oli ja hän oli pantannut tavaroitaan velkojen vuoksi ennen kuolemaansa. Joten, hän ei voinut väittää niin saadakseen helpon tai leveän elämän. 

• Johtajuuden takia? Oikeasti koko hänen elämänsä on todiste siitä, että hän eli ihmisten keskellä ja oikea herruus ja johtajuus on työskentelemistä renkinä. Hän taisteli ensimmäisissä riveissä, huolsi vaatteitaan ja teki työtä ystäviensä kanssa, kun oli aika tehdä työtä. Joten väite niin kutsutusta johtajuudesta ei ole totta. Jos hän olisi halunnut vain päästä johtajaksi, olisiko hän kieltäytynyt omaisuudesta ja johtajuudesta, jota Mekan monijumalaiset tarjosivat, ja valinnut köyhyyden? 

• Olisiko hän voinut väittää olevansa profeetta säästääkseen ihmiset heidän kauheasta tilastaan? Jumala suokoon anteeksi; tämä väite ei ole totta. Hurskas mies, joka haluaa pelastaa ihmiset uskonnon nimissä, ei voi kertoa valheita Jumalan nimessä. Jos hän olisi valehdellut, hän ei olisi ollut oikeasti hurskas ihminen ja hänen valheensa olisi ennemmintai myöhemmin paljastunut. Hänen uskontonsa on ainutlaatuinen. Hänen uskonnossaan on kaikkien uskontojen ominaisuudet ja samaan aikaan, se on alkuperäinen ja eroaa niistä. Se on täydellinen uskonto lukutaidottoman ihmisen kykyjen lisäksi. Joten tämäkään väite ei ole totta.

Joten kaikki nämä väitteet tulevat Saatanalta ja ne ovat meidän nafsimme (pahaan käskevän sielun aiheuttamia harhakuvitelmia. Profeetta Muhammad (rauha hänelle) oli viimeinen ja ylin Jumalan profeetta. Hän on koko ihmiskunnan johtaja. Hän ei ennen koskaan väittänyt olevansa profeetta ja sitten profeettius suotiin hänelle 40-vuotiaana ja hän jatkoi asiaansa kuolemaansa saakka kohdaten monia kärsimyksiä.

(c) questionsonislam

Profeetta Hud - 'Adin kansan lähettiläs

'Adin ihmiset elivät monia vuosia tuulenpieksämillä vuorilla Jemenin ja Omanin välisellä alueella. He olivat fyysisesti vahvoja ja heidät tunnettiin ammattitaidostaan erityisesti korkeiden rakennusten ja niiden tornien rakentamisessa. Kaikista kansoista 'Adin kansalla oli eniten valtaa ja rikkauksia, mikä valitettavasti teki heidät röyhkeiksi ja leuhkiksi. Poliittinen valta oli epäoikeudenmukaisilla johtajilla, joita vastaan kukaan ei rohjennut asettua. 

He eivät olleet tietämättömiä Allahista, eivätkä kieltäytyneet palvomasta Häntä. He vain kieltäytyivät palvomasta yksin Häntä. He palvoivat Hänen rinnallaan muita jumalia ja idoleita. Tätä syntiä Allah ei anna anteeksi.
Allah halusi johdattaa ja kurittaa näitä ihmisiä, joten Hän lähetti profeetan heidän keskuuteensa. Tämä profeetta oli Hud (rauha hänelle), ylevä mies, joka otti vastaan profeetan tehtävän ja oli pestissään hyvin tuloksellinen ja kärsivällinen.

Ibn Jarir raportoi, että hän oli Hud ibn Shalikh ibn Arfakhshand ibn Sam ibn Noah (rauha hänelle).
Hän raportoi myös, että Profeetta Hud (rauha hänelle) oli heimosta nimeltä 'Ad ibn 'Us ibn Sam ibn Noah. He olivat arabeja, jotka asuivat al-Ahqafissa, Jemenissä, Omanin ja Hadramawt, maassa nimeltä Ashar
Heidän laaksonsa nimi oli Mughith.

Jotkut traditiot väittävät, että Hud (rauha hänelle) oli ensimmäinen ihminen, joka puhui arabiaa, kun taas jotkut väittävät, että se oli Adam ja jotkut, että se oli Noa.
Hud (rauha hänelle) tuomitsi idolien palvonnan ja moitti kansaansa: "Kansani, mitä te hyödytte näistä kivistä, jotka teitte omin käsinne ja joita palvotte? Tosiasiassa se loukkaus älylle. On vain palvonnanarvoinen Yksi Jumaluus ja se on Allah. Palvokaa Häntä ja yksin Häntä, se on pakollista teille."
"Hän loi teidät, Hän ruokkii teitä ja Hän on Ainoa, joka aiheuttaa teidän kuolemanne. Hän antoi teille mahtavat ruumiinrakenteet ja siunasi teitä monin tavoin. Joten uskokaa Häneen ja älkää olko sokeita Hänen palveluksilleen, tai sama kohtalo, joka tuhosi Noan kansan, kohtaa teidät."

Tällä järkeilyllä Hud toivoi valavansa uskoa heihin, mutta he kieltäytyivät hyväksymäst hänen viestiiään. Hänen kansansa kysyi häneltä: "Himoitsetko pääseväsi meidän herraksemme tällä kutsumisellasi? Minkä palkan haluat?"
Hud yritti saada heidät ymmärtämän, että hän saisi palkkansa Allahilta; hän ei vaatinut heiltä mitään, paitsi että he antaisivat totuuden valon koskettaa mieltään ja sydämiään.

Allah Kaikkivaltias sanoo: 

Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne. 

Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä? 

Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.» 

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.  

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle. 

Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä. 

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä.  

Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:50-57)

Hud yritti puhua heille ja selittää heille Allahin siunauksia: kuinka Allah Kaikkivaltias on tehnyt heistä Noan seuraajia, kuinka Hän on antanut heille valtaa ja voimaa, ja kuinka Hän lähettä heille sateen, joka elvyttää maan.

Hudin kansa katsoi itseään, että he olivat vahvimpia maailmassa, joten he ylpistyivät ja kävivät jääräpäisiksi.
He riitelivät paljon Hudin kanssa. He kysyivät: "Oi, Hud! Sanotko, että kun me myöhemmin kuolemme ja muutumme pölyksi, palaisimme ja ylösnousisimme?"
Hän vastasi: "Kyllä, tulette takaisin Tuomiopäivänä ja jokaiselta teistä kysytään, mitä teitte."

Ihmiset puhkesivat nauruun tämän kuultuaan. 
"Kuinka outoja Hudin väitteet ovat!" epäuskovat mutisivat keskenään.
He uskoivat, että kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa mätänee ja muuttuu pölyksi, jonka tuuli vie mukanaan. Miten se voisi enää palata alkuperäiseen muotonsa? Ja mikä merkitys Tuomiopäivällä sitten on? Miksi kuollut palaisi eloon?
Kaikki nämä kysymykset Hud vastaanotti kärsivällisesti. Sitten hän kertoi kansalleen Tuomiopäivästä. Hän selitti uskon Tuomiopäivän olevan olennaista Allahin oikeuden kannalta, opettaen samat asiat, jotka kaikki profeetat olivat ennen häntä opettaneet. 

Hud selitti heille, että oikeudenmukaisuus vaatii Tuomiopäivää, koska hyvä ei aina voita elämässä.
Joskus paha voittaa hyvän. Eikö sellaisista rikoksista tulisi rangaistusta? Jos oletamme, ettei Tuomiopäivää ole, silloin suuri epäoikeudenmukaisuus hallitsisi, mutta Allah on kieltänyt epäoikeudenmukaisuuden seuraavan Hänestä tai Hänen luomuksiaan. Näin ollen Tuomiopäivän olemassaolo, päivä, jona tekomme punnitaan ja niistä palkitaan tai rangaistaan, paljastaa Allahin oikeudenmukaisuuden. Hud puhui heille kaikista näistä asioista. He kuuntelivat, mutta eivät uskoneet häneen. Allah kertoo näiden ihmisten asenteen Tuomiopäivää kohtaan:

Mutta päämiehet hänen kansansa keskuudessa, jotka olivat epäuskoisia ja kielsivät tulevan elämän ja joille olimme antanut hyvinvointia tässä maailmassa, lausuivat: »Hän on vain kuolevainen kuten tekin, hän syö mitä tekin syötte ja juo mitä te juotte. 
Jos tottelette kaltaistanne ihmistä, menette totisesti turmioon.  

Lupaako hän teille, että kun olette kuolleet; ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, niin teidät herätetään jälleen eloon? 

Se on mahdotonta, aivan mahdotonta, mitä teille on luvattu. 

On olemassa ainoastaan tämän maailman elämä, me kuolemme ja me elämme, eikä meitä herätetä kuolleista. 

Hän on vain ihminen, joka on sepittänyt valhetta Jumalaa vastaan, emmekä ota häntä uskoaksemme.» 

(Koraani 23:33-38)

Hudin kansan johtajat kysyivät: "Eikö ole outoa, että Allah valitsee meistä yhden, jolle paljastaa viestinsä?"

Hud vastasi: "Mitä outoa siinä on? Allah haluaa johdattaa teitä oikealle polulle elämässä, joten Hän lähetti minut varoittamaan teitä. Noan vedenpaisumus ja hänen tarinansa eivät ole kaukana teistä, joten älkää unohtako, mitä tapahtui. Kaikki epäuskovat tuhoutuivat, riippumatta siitä, miten vahvoja he olivat."
"Kuka meidät tuhoaa, Hud?" johtajat kysyivät.
"Allah", vastasi Hud.

Epäuskovat hänen kansansa keskuudessa vastasivat: "Meidän jumalamme pelastavat meidät."
Hud selvensi heille, että heidän palvomansa jumalat olivat syy heidän turmioonsa, että Allah yksin pelastaa ihmiset, ja ettei mikään muu mahti maailmassa voi ketään hyödyttää tai vahingoittaa. Konflikti Hudin ja hänen kansansa keskuudessa jatkui. Vuodet kuluivat ja kävivät ylpeämmiksi jauppiniskaisemmiksi ja yhä tyrannisimmiksi ja uhmakkaammiksi Profeetansa viestille.

Lisksi he alkoivat syyttä, että Hud (rauha hänelle) oli hullu sekopää. Yhtenä päivän he sanoivat: "Me ymmrrämme nyt, että hulluutesi salaisuus on, että loukkasit jumaliamme ja ne vahingoittivat sinua; sen takia sinusta tuli mielenvikainen."

Allah Kaikkivaltias toistaa heidän sanansa Koraanissa:

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa. 

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
(Koraani 11:53-54)

Hänellä ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä yksin Allahin puoleen, ei muuta vaihtoehtoa kuin uhkavaatimus. Hän julisti heille sanoutuvansa irti heidän epäjumalistaan, tekivätpä he mitä hyvänsä, ja sanoi:

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä. Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:54-57)

Hud kielsi heidät ja heidän jumalansa ja vahvisti luottamuksensa Allahiin, joka loi hänet. Hud ymmärsi, että hänen kansansa uskottomia kohtaisi rangaistus. Se on yksi elämän laeista. Allah rankaisee epäuskovia, riippumatta siitä, miten rikkaita, tyranneja tai suuria he ovat. Hud ja hänen kansansa odottivat Allahin lupausta. Kuivuus levisi maahan, sillä taivas ei enää lähettänyt sadettaan. Aurinko porotti hiekkamaita, näyttäen tulikiekolta, joka oli asetettu ihmisten päiden yläpuolelle.
Hudin ihmiset kiirehtivät kysymään häneltä: "Mikä tämä kuivuus on, Hud?"
Hud vastasi: "Allah on vihainen teille. Jos uskotte häneen, Hän hyväksyy teidät ja alkaa satamaan ja teistä tulee vahvempia kuin olette."
He pilkkasivat häntä ja kävivät vielä uppiniskaisimmeksi ja sarkastisemmiksi epäuskossaan. Kuivuus pahentui, puut muuttuivat keltaisiksi ja kasvit kuolivat.
Tuli päivä, jona he näkivät taivaan olevan täynnä pilviä. Hudin ihmiset olivat iloisia, kun he tulivat ulos teltoistaan itkien.
"Pilvi, joka antaa meille sateen!"
Sää muuttui äkkiä polttavan kuivasta ja kuumasta pistävän kylmään, joka vapisutti kaikkea: puita, kasveja, telttoja, miehiä ja naisia. Tuuli kasvoi päivä päivän ja yö yön jälkeen.
Hudin ihmiset alkoivat muuttaa. He juoksivat teltoilleen piiloon, mutta sitten myrsky tuuli kävi vahvemmaksi, repien heidän telttansa irti maasta. He piiloutuivat vaatekertojen alle, mutta tuuli kävi voimakkaammaksi ja ankarammaksi ja puhalsi vaatteet pois. Se viilisi heidän vaatteitaan ja ihoaan. Se lävisti kehon aukot ja tuhosi heidät. Se ehti tuskin koskettaa mitään, ennen kuin se oli jo tuhonnut tai tappanut kohteensa, sen sydän himoitsi hajottamaan ja tuhoamaan. Myrsky raivosi 8 päivää ja 7 yötä.



(c) sunnahonline

Profeetta Nuh eli Noan tarina

Hän oli Noah ibn Lamik ibn Mitoshilkh ibn Enoch ibn Yard ibn Mahlabil ibn Qinan ibn Anoush ibn Seth ibn 'Adam, ihmiskunnan isä (alayhis-salam).

Kirjan kansojen (juutalaiset ja kristityt, koska he saivat paljastetut kirjat, nimiltään Tawrah, Zabur ja Injil, eli Toora, Psalmit ja Evankeliumit, mutta ne ovat korruptoituneet, paljastetuista kirjoista ainoastaan Koraani on säilynyt täsmälleen niin kuin paljastettiin) historiassa, ajanjakso Noan syntymän ja Adamin kuoleman välillä oli 146 vuotta. [Genesis 5:n mukaan (uusi uusittu standardi painosversio) Noa syntyi 1026 vuotta Adamin kuoleman jälkeen. Ibn 'Abbas kertoi Profeetta Muhammadin (sallalahu aleihi wassalam) sanoneen, "aikakausi Adamin ja Noan välillä oli 10 vuosikymmentä." [Sahih Bukhari] Noa syntyi 1056 vuotta Adamin luomisen jälkeen (tai kun hän jätti Edenin puutarhan). Lisäksi tämä hadith ei ole ristiriidassa edellisten lausuntojen kanssa Kirjojen Kansalta, kuten ensimmäiseksi voisi vaikuttaa. Lukijan tulisi pitää mielessään, että mikään Kirjan kansalta otettu lausunto tai kertomus ei välttämättä ole uskottava. Tämä otettiin Genesis 5:stä.)
Monen sukupolven ajan Noan ihmiset olivat palvoneet patsaita, joita kutsuivat jumaliksi. He uskoivat, että nämä jumalat auttaisivat heitä hyvään, suojelisivat heitä pahalta ja täyttäisivät kaikki heidän tarpeensa. He antoivat jumalilleen sellaisia nimiä kuin Waddan, Suwa'an, Yaghuthah, Ya'augah ja Nasran. Nämä idolit edustivat, tässä järjestyksessä, miehistä voimaa; muuttuvuutta, kauneutta; raakalaismaista voimaa, nokkeluutta, tarkkaa näköä, sen mukaan, minkä voiman he ajattelivat kunkin jumalansa omaavan.
Allah Kaikkivaltias paljasti:

"ja [he] sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!'"(17:23)

Alun perin nämä olivat heidän keskuudessaan eläneiden hyvien ihmisten nimiä. Heidän kuolemansa jälkeen, ihmiset pystyttivät patsaita pitääkseen näiden muistot elossa. Jonkin ajan päästä ihmiset alkoivat kuitenkin palvoa näitä patsaita. Myöhemmät sukupolvet eivät edes tienneet, miksi ne oli pystytetty; he tiesivät vain vanhempiensa rukoilleen niitä. Näin epäjumalien palvonta kehittyy. Koska he eivät ymmärtäneet Kaikkivaltias Allahista, joka rankaisisi heitä pahoista teoistaan, heistä tuli julmia ja moraalittomia.

1700-luvun Turkista

Ibn 'Abbas selitti: "Seuraten oikeamielisten miesten kuolemaa, Saatana inspiroi ihmisiä pystyttämään patsaita paikkoihin, joissa nämä (hyvät miehet) olivat tavanneet istua. He tekivät niin, mutta näitä patsaita ei palvottu, ennen kuin seuraavat sukupolvet hairahtuivat oikeasta elämäntavasta. Sitten he palvoivat niitä (patsaita) jumalinaan."

Omassa versiossaan Ibn Jarir kertoi, "he olivat hurskaita ihmisiä, jotka elivät 'Adamin ja Noan välisenä aikana ja joiden seuraajat pitivät heitä esikuvina. Kun nämä kuolivat, heidän ystävänsä, jotka seurasivat heidän esimerkkiään, sanoivat: "Jos teemme patsaita heitä, meillä tulee olemaan mukavampaa palvonnassa ja ne (patsaat) muistuttavat meitä heistä." Joten he rakensivat niistä kuvapatsaita, ja kun hekin kuolivat ja toisia tuli heidän tilalleen, Iblis ryömi heidän mieleensä sanomaan: 'Teidän esi-isänne palvoivat heitä ja palvonnalla saivat sateen.' Joten he alkoivat palvomaan niitä."

Ibn Abi Hatim kertoi tästä tarinasta: "Waddam oli vanhurskas mies, jota hänen ihmisensä rakastivat. Kun hän kuoli, he vetäytyivtä hänen haudalleen Babylonian maille ja olivat surun murtamia. Kun Iblis näki heidän surevan Waddamin kuolemaan, hän otti ihmisen muodon ja sanoi: 'Olen nähnyt teidän surunne tämän miehen kuoleman takia; voisinko tehdä hänenlaisensa patsaan, jonka voisitte laittaa tapaamispaikalle, jossa se muistuttaisi teitä hänestä?' He sanoivat: 'Kyllä'.

Joten hän teki patsaan, joka oli kuin Waddam. He laittoivat sen tapaamispaikalle muistuttamaan miehestä. Kun Iblis näki, miten kiinnostuneita he olivat muistelemaan tätä, hän sanoi: 'Voinko rakentaa hänestä patsaita teistä kunkin kotiin, niin että hän olisi kaikkien talossa ja voisitte muistella häntä?'

He suostuivat. Heidän lapsensa näkivät, mitä he tekivät. He oppivat myös muistelemaan tätä Allahin sijasta. Joten ensimmäinen, jota palvottiin Allahin tilalta, oli Waddam, epäjumala, jonka he nimesivät niin."

Tärkeä huomio tässä on, että kaikkia aiemmin mainittuja epäjumalia palvoivat tietyt ihmisryhmät. On kerrottu, että ihmiset tekivät kuvia hiuekkaan, ja kun vuodet kuluivat he tekivät niistä kuvista patsaita, jotta niiden hahmot olisi tunnistettavissa; jälkeenpäin he palvoivat niitä Allahin sijasta.
'Umm Salamah ja 'Umm Habibah kertoivat Profeetta Muhammadille (sallalahu aleihi wassalam) kirkosta nimeltä Maria, jonka he olivat nähneet Abyssinian maalla. He kuvailivat sen kauneutta ja kuvia siellä. Muhammed sanoi, "he ovat ihmisiä, jotka rakentavat palvontapaikkoja jokaisen vainajan - joka oli hurskas - haudalla ja sitten tekevät siinä niitä kuvia. He ovat Allahin huonoimpia luomuksia." [Sahih al-Bukhari]


Minkään muun kuin Allahin palvonta on tragedia, joka ei johda vain vapauden menetykseen; sillä on vakava vaikutus ihmisen mieleen ja se tuhoaa sen. Kaikkivaltias Allah loi ihmisen ja hänen mielensä siksi, että hän tulisi tietoiseksi kaikkein tärkeimmästä asiasta eli siitä, että Allah yksin on Luoja ja kaikki muut ovat hänen palvojiaan (orjiaan). Näin ollen, epäusko Allahiin, tai monijumalaisuus, johtaa vapauden menetykseen, mielen tuhoutumiseen ja minkään ylevän suunnan puuttumiseen elämässä. (Palvomalla mitään muuta kuin Allahia, ihmisestä tulee Saatanan orja, Saatanan, joka itsekin on luomus, joka tulee ottamaan käyttöönsä omat perusominaisuutensa.


Tähän ilmapiiriin Allah lähetti Noan viestinsä kanssa ihmistensä luo. Noa oli ainoa intellektuaali, joka ei hukkunut niihin turmion syövereihin, jotka monijumalaisuus aiheuttaa.

Allah lähetti Armossaan Noan johdattamaan ihmisiä. Noa oli loistava puhuja ja hyvin kärsivällinen mies. Hän selitti kansalleen elämän mysteerejä ja universumin ihmeitä. Hän kertoi, kuinka yö aina seuraa päivää ja että Allah Kaikkivaltias suunnitteli näiden välisen tasapainon meidän hyväksemme. Yö tuo viileyttä ja lepoa, kun päivä tuo lämpöä ja saa meidät liikkeelle. Aurinko ylläpitää kasvua, pitäen kaikki kasvit ja eläimet elossa, kun kuu ja tähdet auttavat käsittämään aikaa, suuntaa ja vuodenaikoja. Hän toi esiin, että taivaat ja maan omistaa yksin Taivaallinen Luoja.

Näin ollen hän selitti kansalleen, ettei voi olla enempää kuin yksi Jumala. Hän selvensi heille, kuinka paholainen oli eksyttänyt heitä niin pitkään ja että oli tullut aika pysäyttää tämä huijaus. Noah puhui heille, kuinka Allah oli ylistänyt ihmistä, kuinka HÄN oli luonut ihmisen ja tarjonnut hänelle elatuksen ja mielen siunauksen. Hän kertoi heille idolien palvomisen olevan tukehduttava vääryys mielelle. Hän varoitti heitä palvomasta mitään muuta kuin Allahia ja varoitti heitä kauheasta rangaistuksesta, jota Allah soveltaisi heihin, jos he jatkaisivat pahoja tapojaan.

Ihmiset kuuntelivat häntä hiljaisuudessa. Hänen sanansa olivat shokki heidän seisahtuneelle mielelleen kuin ihminen, joka herätetään napakasti kesken unien, kun seinä on sortumassa hänen päälleen. Tälläinen henkilö saattaa olla levoton ja jopa suuttua, vaikka hänet aiottiin vain pelastaa.
Noan kansa jakautui kahteen ryhmään hänen varoituksensa jälkeen. Hänen sanansa koskettivat heikkoja, köyhiä ja onnettomia ja tyynnytti heidän haavojaan armolla. Rikkaat, vahvat, voimakkaat ja valtaa pitävät suhtautuivat varoitukseen kylmällä epäluottamuksella. Heistä oli parempi jatkaa samaa rataa kuin ennenkin. Siksi he aloittivat sanasodan Noaa vastaan.
Ensimmäiseksi he syyttivät Noan olevan vain ihminen, kuten hekin.

Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen

(Koraani 11:27)

Noa ei kuitenkaan ollut koskaan muuta väittänytkään. Hän vakuutti, että todella oli vain ihminen; Allah oli lähettänyt ihmislähettilään, koska maa oli ihmisten asuttamata. Jos se olisi ollut enkelien asuttama, Allah olisi lähettänyt enkelilähettilään.
Kilpailu polyteistien ja Noan välillä jatkui. Valtaapitävät luulivat aluksi, että Noan viesti heikentyisi itsestään.
Kun he huomasivat hänen viestinsä vetoavan köyhiin, avuttomiin ja tavallisiin työläisiin, he alkoivat sanallisesti hyökätä häntä vastaan ja pilkata häntä.
"Vain köyhät, nöyrät ja arvottomat seuraavat sinua."

Allah Kaikkivaltias kertoi meille:

Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi, ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan päivänä teille langetetaan.» Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen; huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.» 

(Koraani 11: 25-27)

(c) weheartit

Konflikti Noan ja hänen kansansa johdon välillä paheni. Epäuskovat yrittivät vedota: "Kuuntele Noa, jos haluat meidän uskovan sinuun, sitten hylkää uskovasi. He ovat nöyriä ja köyhiä, kun me olemme eliittiä ja rikkaita; eivät molemmat voi kuulua samaan uskoon."
Noa kuunteli kansansa pakanoita ja ymmärsi, että he olivat jääräpäisiä. Hän oli kumminkin ystävällinen vastauksessaan. Hän selitti ihmisille, ettei voinut hylätä uskovia, sillä he eivät olleen hänen vieraitaan, vaan Allahin.

Noa sanoi heille:

Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette tietämätöntä kansaa. Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidät pois? Ettekö jo ymmärrä? Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi väärämielisistä.» 

(Koraani 11: 29-31)

Noa kiisi epäuskovien argumentit profeetan terävällä tietämyksellä.
Johtajat olivat kyllästyneitä Noan argumentteihin. Allah Kaikkivaltias kertoo heidän suhtautumisestaan:

He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis, mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen. Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekä te voi Häntä väistää. Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne, ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.» 

(Koraani 11: 32-34)

Taistelu jatkui; riidat uskovien ja Noan välillä venyivät. Kun kaikki epäuskovien argumentit kaatuivat ja heillä ei ollut enempää sanottavaa, he kävivät röyhkeiksi ja parjasivat Allahin profeettaa

Hänen kansansa päälliköt vastasivat: »Me näemme tosiaankin, että olet ilmeisesti harhassa.» 

(Koraani 7:60) 

Noa vastasi profeetan tavalla:

Silloin sanoi hän: »Kansani, en ole harhassa, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs. Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; neuvon teitä omaksi parhaaksenne, ja Jumalalta olen saanut tietää, mitä te ette tiedä. 

(Koraani 7:61-62)  

Noa edelleen kutsui ihmisiä uskomaan Allahiin, tunti toisensa jälkeen, päivä päivän jälkeen, vuosi toisensa jälkeen. Hän nuhteli kansaansa ja kutsui heitä Allahin luo päivällä ja yöllä, salassa ja julkisesti. Hän antoi heille esimerkkejä, selitti Allahin merkkejä ja havainnollisti Allahin kykyjä Hänen luomuksillaan. Mutta aina kun hän kutsu ihmisiä Allahin luo, he juoksivat pois hänen luotaan. Aina kun hän kehotti heitä pyytämään Allahia antamaan heille anteeksi heidän syntinsä, he laittoivat sormet korviinsa ja kävivät liian ylpeiksi kuullakseen totuutta.

Allah kuvailee, mitä Noa sai kokea:

Totisesti Me lähetimme Nooan oman kansansa eteen sanoen: »Varoita kansaasi, ennenkuin tuskallinen rangaistus sen yllättää!» Hän julisti: »Kansa, totisesti olen julkinen varoittajasi.

Palvelkaa Jumalaa, tarkoin täyttäen velvollisuutenne Häntä kohtaan, ja olkaa kuuliaisia minulle, niin Hän antaa teille syntinne anteeksi ja myöntää teille armonaikaa. Mutta totisesti, kun Jumalan määräaika täyttyy, ei sitä voida pitkittää. Kunpa sen uskoisitte!» 

Hän sanoi: »Herra, katso, olen vedonnut kansaani päivin ja öin, mutta saarnani on heissä vain lisännyt vastahakoisuutta. Ja katso, vaikka kuinka usein olisin heitä kutsunut, jotta Sinä voisit antaa heille anteeksi, tukkivat he sormin korvansa ja kietoutuvat vaatteisiinsa torjuen kaiken itsepintaisesti ja paisuen ylpeydessään. Silloin totisesti saarnasin heille äänekkäästi, huusin kaikkien kuullen, haastoinpa heille myös kahden kesken, sanoen: 'Pyytäkää Herraltanne anteeksiantoa - Hän on totisesti armahtavainen - Hän lähettää päällenne pilvet ja runsaan sateen, enentää teille rikkautta ja lapsia sekä luo teitä varten paratiisin virtoineen. 

 Miksi ette pyydä armolahjoja Jumalalta? Totisesti, Hänhän on luonut teidät eri vaiheiden kautta. Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle?

Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi. Jumala on kasvattanut teidät maasta,

Hän käskee teidän myöskin palata siihen ja antaa teille ylösnousemuksen. Teitä varten Jumala on levittänyt maan ääret, vaeltaaksenne sen avarilla teillä.'»

Nooa sanoi: »Herra, totisesti he ovat olleet minua kohtaan uppiniskaisia ja pitäneet niitä esikuvinaan, joiden rikkaus ja lapset vain lisäävät heidän turmelustaan.

He ovat punoneet monia juoni, ja sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!' Näin he ovat totisesti johtaneet monia harhaan, ja villitys käy yhä suuremmaksi jumalattomien keskuudessa.» 

Heidät hukutettiin vääryyksiensä tähden, ja heidän oli käytävä tuleen, eikä heillä ollut muita auttajia kuin Jumala.

(Koraani 71:1-25)

Noa kutsui ihmisiä islamiin 950 vuoden ajan. Allah Kaikkivaltias sanoi: 

Totisesti, Me lähetimme Nooan kansansa luokse, ja hän oleskeli siellä viisikymmentä vaille tuhannen vuotta. Sitten vedenpaisumus yllätti heidät, koska he olivat väärämielisiä.

(Koraani 29:14)

Tapahtui niin, että sukupolvi toisensa jälkeen ihmisjoukkiot kieltäytyivät uskomasta Noa ja lietsoivat sotaa häntä vastaan, isä käänsivät lapsensa Noaa vastaan ja nämä aikuisiksi tultuaan torjuivat Noan sanoman.

Noa näki, ettei uskovien määrä kasvanut, mutta epäuskovien kylläkin. Hän oli surullinen kansansa vuoksi, muttei koskaan vaipunut epätoivoon.


Koitti päivä, jona Allah paljasti Noalle jotain, mitä muut eivät uskoneet. Allah innoitti häntä olemaan menettämättä toivoaan ja Noa rukoili epäuskovien tuhoutumista.

Ja Nooa sanoi: »Herra, älä jätä maan päälle ainoatakaan jumalatonta asumaan! Totisesti, jos säästät heistä ketään, he johtavat palvelijasi harhaan ja siittävät irstaita ja epäuskoisia jälkeläisiä. 

(Koraani 71:26-27)

Allah hyväksyi Noan rukouksen. Epäuskovat saivat kokea Hänen rangaistuksensa vedenpaisumuksen muodossa. Allah Kaikkivaltias käski Hänen palvojaansa Noaa rakentamaan arkin Hänen tietämyksellään ja enkeleiden avulla. Kaikkivaltias Allah käski: 

Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät hukutetaan.» 

(Koraani 11:37) 

Noa valitsi paikan kaupungin ulkopuolelta, kaukana mereltä. Hän keräsi puuta ja työkaluja ja alkoi yöllä ja päivällä rakentaa arkkia. Ihmisten pilkka jatkui: "Oi, Nooa! Maistuuko puusepäntyö enemmän kuin profeettius? Miksi rakennat arkkia niin kaukana merestä? Aiotko raahata sen veteen vai tuuliko sinua kannattelee?" 

Noa vastasi:  "Te tulette tietämään, kuka joutuu häpeään ja kärsimykseen."

Allah Kaikkivaltias kertoi: 

Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle. Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä nauramaan teille, kuten te nyt teette. Silloin tulette tietämään, kenet yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.» 

(Koraani 11:38-39) 

Laiva oli rakennettu ja Noa istuutui odottamaan Allahin käskyä. Allah paljasti hänelle, että kun vesi ihmeellisesti purkautui eteenpäin Noan talon uunista, se olisi merkki tulvan alkamisesta ja merkki Noalle, että hänen pitää toimia. 

Kauhea päivä saapui, kun vesi pursui voimalla Noan talosta. Noa kiirehti avaamaan arkin ja keräämään uskovat koolle. Hän otti myös parin - uroksen ja naaraan - kaikkia eläimiä, lintuja ja ötököitä. Kun ihmiset näkivät Noan raahaavan näitä elukoita arkkiinsa, he nauroivat hänelle: "Noan on täytynyt menettää järkensä! Mitä hän tekee eläimillä?"

Allah kertoi: 

Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen. 

(Koraani 11:40) 

Noan vaimo ei ollut uskova, joten hän ei liittynyt miehensä seuraan; eivätkä Noan pojatkaan, jotka olivat teeskennelleet uskovia isänsä edessä, mutta olivat oikeasti epäuskovia. Samoin suurin osa ihmisistä muutoinkin oli epäuskovia, eikä astunut arkkiin. 

Oppineilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka moni ihminen tuli Noan arkkiin. Ibn 'Abbas sanoi, että heitä oli 80, kun Ka'ab al-Ahbarin mukaan heitä oli 72. Toiset sanovat, että Noan lisäksi matkassa oli 10 uskovaa. 

Vesi nousi maan halkeamista: ei ollut halkeamaa, josta vesi ei olisi noussut. Vettä satoi niin kovasti, ettei sellaista rankkasadetta oltu koskaan nähty. Ja se paheni tunti toisensa jälkeen. Meret ja aallot hyökkäsivät maalle. Maan sisusta liikehti oudosti ja meren pohja nousi yhtäkkiä, tulvien kuivalle maalle. Ensimmäistä kertaa maa upposi.

Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen.
   
Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se purjehtikoon ja määränpäähänsä pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»

Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa, jotka eivät usko.»
   
Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat.

Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois väärämieliset ihmiset!»

Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta oikeamielisin.»

Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.»

Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»

Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.»

(Koraani: 11:40-48)

Taivaallisen käskyn seurauksena rauha palasi maahan, vesi vetäytyi, kuiva maa loisti taas auringon paisteessa. Vedenpaisumus oli puhdistanut maan epäuskovista ja monijumalaisista. 

Noa päästi vapauteen linnut ja pedot, jotka levittäytyivät kaikkialle maailmaan. Tämän jälkeen uskovat astuivat maihin. Noa painoi otsansa maahan rukoillen. Selviytyjät sytyttivät tulen ja istuivat sen ympärille. Laivalla he eivät olleet saaneet sytyttää tulta, jotta se ei tarttuisi laivan puuhun ja sytyttäisi sitä liekkeihin. Kukaan heistä ei ollut syönyt kuumaa ruokaa koko vedenpaisumuksen aikana. Maihinnousun jälkeen he pitivät paastopäivän kiittäkseen Allahia.

Koraani laskee verhon Noan tarinan ylle. Me emme tiedä, mitä Noan ihmisille tapahtui tämän jälkeen. Tiedämme vain sen, että kuolinvuoteellaan hän käski kahta poikaansa palvomaan Allahia ja sitten hän kuoli pois. 

'Abdullah ibn 'Amr ibn al-'As kertoi, että Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi: "Kun Allahin lähettilään Noan kuolema lähestyi, hän neuvoi kahta poikaansa: 'Totisesti, annan teille kauaskantaisen neuvon, käsken teitä kahteen asiaan ja kiellä kahdesta asiasta yhtä lailla. Määrään teidät uskomaan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että jos seitsemän taivasta ja seitsemän maata laitettaisiin yhdelle puolelle vaakakuppia ja toiselle puolelle laitettaisiin sanat 'ei ole muuta jumalaa kuin Allah', jälkimmäinen painaisi enemmän kuin edellinen. Varoitan teitä liittämästä Allahiin seuralaisia ja ylpeydestä."
[Sahih al-Bukhari]

Jotkut tarinat sanovat hänen hautansa olevan Scared moskeijassa Mekassa, toiset sanovat, että hänet haudattiin Balabakiin, Irakiin.

lähde: sunnahonline