Profeetta Job (Ayoub) (rauha hänelle)

Ibn Kathirin kirjasta Profeettojen tarinat:

Jobin sukuhistoria

Ibn Ishaaq sanoi, että hän oli Rumin miehiä. Hänen nimensä oli Job, Ibn Mose, Ibn Razeh, Ibn Esau,

Ibn Isaac (rauha hänelle), Ibn Abraham (rauha hänelle). (Ibn tarkoittaa jonkun poikaa) Joku muu sanoi hänen olleen Job, Ibn Mose, Ibn Rimil, Ibn Esau, Ibn Isaac, Ibn Jacob. Hänen sukulinjastaan on myös muita käsityksiä. Ibn Asaker kertoi, että hänen äitinsä oli Lotin (rauha hänelle) tytär. Sanottiin, että hänen isänsä oli yksi Abrahamiin (rauha hänelle) uskoneista, kun tämä paiskattiin tuleen.

Ensimmäinen vaihtoehto on uskottavin, koska hän polveutuu Abrahamista, sillä Kaikkivaltias Allah julisti:

Nämä olivat todistukset, jotka annoimme Aabrahamille hänen kansaansa vastaan. Ne, jotka haluamme, korotamme Me ylempään tietoon; Sinun Herrasi on totisesti viisas, tietävä.

Ja me annoimme hänelle Iisakin ja Jaakobin - kumpaakin Me johdatimme - ja Noakia olimme muinoin johdattaneet - ja hänen jälkeläisistään Daavidia, Salomonia, Jobia, Joosefia, Moosesta ja Aaronia - samoin kuin heidät palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät" (Koraani 6:83-84)

Allah ylistää Jobia

Allah sanoo Kirjassaan palvojastaan Jobista:

Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeämättä kääntyi hän rukoillen Meidän puoleemme. (Koraani 38:44)

Job (rh) oli katuvainen, joka muisteli Allahia kiitollisuudella, kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä. Sen takia Allah antoi hänelle pelastuksen ja hän oli Allahin suuresti arvostama.

Joukko enkeleitä keskustelivat muista Allahin luomista ihmisistä, kuinka heistä nöyrät ansaitsivat Allahin mielisuosion, kun taas ylimielisiin Hän ei ole tyytyväinen. Yksi enkeleistä huomautti: "Paras luomus tänä päivänä maassa on Job, jalo mies, joka osoittaa suurta kärsivällisyyttä ja aina muistelee avokätistä Herraansa. Hän on erinomainen esimerkki Allahin palvojille. Vastineeksi Herra on siunannut häntä pitkällä eliniällä ja lukuisilla palvelijoilla, kun puutteenalaiset ja köyhät jakavat hänen hyvän onnensa; hän ruokkii ja vaatettaa köyhät ja ostaa orjat vapauttaakseen heidät. Hän saa hyväntekeväisyytensä kohteet tuntemaan kuin he tekisivät palvelukseen hänelle, niin auttavainen ja kiltti hän on."

Iblisin kateus Jobista

Iblisiä tämän kaiken kuuleminen ärsytti. Hän suunnitteli houkuttelevansa Jobin korruptioon ja epäuskoon, joten hän kiiruhti tämän luokse. Hän yritti harhauttaa Jobin pois rukouksista kuiskailemalla tälle elämän hyvistä asioista, mutta Job oli tosiuskova, eikä antanut pahojen ajatusten vietellä häntä. Tämä häiritsi Iblisiä vielä enemmän; hän alkoi vihata Jobia entistäkin enemmän.

Iblis tuhoaa Jobin omaisuuden

Iblis nurisi Allahille Jobista. Hän sanoi, että vaikka Job jatkuvasti ylisti Allahia, hän ei tehnyt niin vilpittömyydestä, vaan tehdäkseen Allahin tyytyväiseksi, jottei menettäisi omaisuuttaan. Se kaikki oli show'ta, ahneuden vuoksi. "Jos poistat hänen omaisuutensa, tulet huomaamaan, ettei hänen kielensä enää mainitse nimeään ja hänen rukouksensa loppuvat."

Allah kertoi Iblisille Jobin olevan yksi hänen vilpittömimmistä palvojistaan. Job ei palvonut Allahia maallisen hyvän vuoksi; palvonta tuli hänen sydämestään, eikä sillä ollut mitään tekemistä materian kanssa. Mutta todistaakseen Iblisille Jobin vilpittömyydeen, Allah salli Iblisin avustajineen tehdä Jobin omaisuudelle mitä he halusivat.

Iblis oli hyvin onnellinen. Hän kokosi auttajansa ja aloitti Jobin karjan, palvelijoiden ja maiden tuhoamisen, kunnes mitään ei ollut jäljellä. Hieroen käsiään riemusta Iblis ilmestyi Jobin eteen viisaan, vanhan miehen hahmossa ja sanoi: ”Kaikki omaisuutesi on menetetty, jotkut ihmiset sanovat sen johtuvat siitä, että annoit liikaa hyväntekeväisyyteen ja että tuhlaat aikaasi rukoilemalla jatkuvasti Allahia. Toiset sanovat, että Allah teki sinulle näin miellyttääkseen vihollisiasi. Jos Allah pystyisi estämään vahingon, Hän olisi suojellut omaisuuttasi.”

Uskolleen omistautunut Job vastasi: ”Se, mitä Allah on ottanut minulta pois, kuuluu Hänelle. Olin vain sen valtuutettu vähän aikaa. Hän antaa kelle haluaa ja pidättelee, keltä haluaa.” Näin sanottuaan, Job kumartui taas maahan Herralleen.

Iblis tuhoaa Jobin lapset

Kun Iblis näki tämän, hän turhautui ja sanoi Allahille: ”Olen riisunut Jobin kaikesta hänen omaisuudestaan, mutta hän on silti yhä kiitollinen Sinulle. Hän kuitenkin vain peittelee pettymystään, sillä hän arvostaa suuresti lukuisia lapsiaan. Todellinen koettelemus vanhemmalle on hänen lastensa kautta. Tulet näkemään, kuinka Job hylkää sinut.”

Allah soi Iblisille toimivaltaa, mutta varoitti tätä, ettei se poistaisi Jobin uskoa Herraansa, eikä Jobin kärsivällisyyttä. Iblis kokosi taas auttajansa ja ryhtyi tekemään pahojaan. Hän ravisteli talon lähdettä, talon, jossa Jobin lapset asuivat ja laittoi rakennuksen sortumaan, tappaen heidät kaikki. Sitten hän meni Jobin luo naamioituneena mieheksi, joka oli tullut myötätuntoisena esittämään surunvalittelunsa. Lohduttavalla äänellä hän sanoi Jobille: ”Olosuhteet, joissa lapsesi kuolivat, olivat surulliset. Totisesti, Herrasi ei palkitse sinua oikein kaikista rukouksistasi.”

Näin sanottuaan Iblis odotti jännittyneenä, toivoen, että Job oli nyt valmis hylkäämään Allahin. Mutta taas Job tuotti hänelle pettymyksen vastaamalla: ”Joskus Allah antaa ja joskus ottaa. Joskus Hän on tyytyväinen, joskus tyytymätön tekoihimme. Olipa jokin asia hyödyllinen tai harmillinen minulle, pysyn vakaana uskossani ja kiitollisena Luojalleni.” Sitten Job painautui maahan kumartamaan Herralleen. Tästä Iblis oli äärimmäisen ärsyyntynyt.

Iblis tuhoaa Jobin terveyden

Iblis kutsui Allahia. "Oi, Herrani, Jobin omaisuus on poissa, hänen lapsensa ovat kuolleet ja hän on yhä ruumiiltaan ja niin kauan kuin nauttii ruumiillista terveyttä, hän jatkaa palvomistasi toivossa, että saisi takaisin omaisuutensa ja lisää lapsia. Anna minulle valta hänen kehonsa suhteen, jossa voit heikentää sitä. Hän totisesti laiminlyö palvomisesi ja siten tulee tottelemattomaksi."

Allah halsui antaa Iblisille oppitunnin siitä, että Job oli Herransa omistautunut palvelija, joten Hän vastasi myöntävästi Iblisin kolmanteen pyyntöön, mutta asetti ehdon: "Annan sinulle vallan hänen kehoonsa, mutta en sieluun, älyyn tai sydämeen, sillä näihin paikkoihin asetan tiedon Minusta ja Minun uskonnostasi."

Tällä uudella vallalla aseistettuna Iblis alkoi kostaa Jobin ruumiille ja täytti sen sairaudella, kunnes se oli pelkkää luuta ja nahkaa ja Job kärsi kovista kivuista. Mutta kaikesta kärsimyksestä huolimatta Job pysyi vahvana uskossaan, kärsien kaikki vaikeudet valittamatta. Allahin oikeamieliset palvelijat eivät vaivu epätoivoon, eivätkä käänny muiden puoleen hakemaan apua, vaan pysyvät toiveikkaina Allahin armon suhteen. Jopa lähisukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä Jobille. Vain hänen ystävällinen, lempeä vaimonsa pysyi hänen kanssaan. Kun Job tarvitsi häntä, hän osoitti miehelleen lempeyttä ja huolehti tästä. Hän pysyi tämän seuralaisena ja lohduttajana monien vuosien kärsimyksen ajan.

Jobin elämä – tiivistelmä

Ibn Asaker kertoi: ”Job oli mies, jolla oli paljon monenmoista omaisuutta; nautaa, orjia, lampaita, Haranin laajoja maita ja paljon lapsia. Kaikki nuo suosionosoitukset otettiin häneltä pois ja häntä koeteltiin myös fyysisesti. Mikään hänen elimensä ei voinut hyvin, paitsi sydän ja kieli, joilla molemmilla hän ylisti Kaikkivaltiasta Allahia päivin ja öin. Hänen sairautensa jatkui niin pitkään, että vierailijat tunsivat kuvotusta häntä kohtaan. Ystävät pysyivät hänestä erossa, eikä hänen luonaan enää käyty. Kukaan ei tuntenut sympatiaa häntä kohtaan, paitsi hänen vaimonsa. Vaimo piti hänestä hyvää huolta, tietäen, kuinka hän oli tehnyt hyvää ja ollut empaattinen vaimolle.”

Job rukoilee armoa

Iblis vaipui epätoivoon. Hän neuvotteli auttajiensa kanssa, mutta heillä ei ollut ideoita. He kyselivät: ”Miten älykkyytesi ei tepsi Jobiin, kun onnistuit harhauttamaan ihmiskunnan isän, Adamin, pois Paratiisista?”

Iblis meni Jobin vaimon luo miehen hahmossa. ”Missä aviomiehesi on?” hän kysyi.

Nainen osoitti lähes elotonta myttyä vuoteella ja sanoi: "Tuossa hän on, elämän ja kuoleman rajamailla." Valeasuinen Iblis muistutti naista ajasta, jolloin Jobin terveydentila oli hyvä ja hänellä oli omaisuutta ja lapsia. Yhtäkkiä vuosien vaikeudet ottivat vaimosta niskalenkin ja hän purskahti itkuun. Hän sanoi Jobille:

"Kuinka kauan meinaat kestää kidutusta Herraltamme? Jäämmekö ikuisesti ilman omaisuutta, lapsia ja ystäviä? Mikset pyydä Allahia lopettamaan tätä kärsimystä?"

Job huokaisi ja sanoi pehmeällä äänellä: "Iblisin on täytynyt kuiskutella sinulle ja tehnyt sinut tyytymättömäksi. Kerro, kuinka kauan nautin hyvästä terveydestä ja rikkauksista."

"80 vuotta."

"Kuinka kauan olen kärsinyt näin?"

"Seitsemän vuotta."

"Siinä tapauksessa minua hävettäisi pyytää Herraani poistamaan vaikeudet, sillä en ole kärsinyt pidempään kuin mitä minulla oli hyvä terveys ja omaisuutta. Näyttää siltä, että uskosi on heikentynyt ja olet tyytymätön Allahin kohtaloon. Jos koskaan toivun terveeksi, vannon rankaisevani sinua sadalla iskulla! Tästä päivästä eteenpäin kieltäydyn syömästä tai juomasta mitään kädestäsi. Jätä minut rauhaan ja anna Herrani tehdä, mitä Hän mielii.”

Job parantuu

Raskain sydämin katkerasti itkevällä vaimolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistua ja etsiä turvaa muualta. Tässä avuttomassa tilassa Job kääntyi Allahin puoleen, ei valittaen, vaan pyytäen Hänen armoaan: ”Muistettakoon myös Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinä olet kaikkein armollisin armonosoittajista.» Sen tähden Me kuulimme häntä ja poistimme hänen vaivansa ja annoimme takaisin hänen perheensä sekä lisäksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme.” (21:83-84)

Kaikkivaltias Allah myös määräsi:

”Muistakaa myös palvelijaamme Jobia, joka huusi Herralleen: »Saatana on lyönyt minua vaivalla ja tuskalla!» (Ja Herra vastasi:) »Polje jalallasi maahan, ja siitä nousee viileä lähde peseytyäksesi ja sammuttaaksesi janosi!» Ja Me annoimme hänelle takaisin perheensä ja yhtä monta lisäksi armonosoituksenamme ja tunnusmerkkinä ymmärtäväisille.” (38:41-43)

Job totteli ja tervehtyi lähes välittömästi. Samaan aikaan hänen uskollinen vaimonsa ei kestänyt enää olla erossa ja palasi pyydellen anteeksi, kaivaten taas hänen rinnalleen. Kun Job tuli vaimonsa taloon, vaimo yllättyi kunnolla äkillisestä muutoksesta: Job oli taas terve! Hän syleili tätä ja kiitti Allahia Hänen armostaan.

Job ei ollut huolissaan, sillä hän oli vannonut valan, että löisi vaimoaan sata kertaa, jos parantuisi, mutta hänellä ei ollut halua satuttaa tätä. Hän tiesi, että jos ei täyttäisi valaansa, syyllistyisi lupauksen rikkomiseen Allahille. Niinpä viisaudessaan ja armossaan Allah tuli uskollisen palvelijansa avuksi ja neuvoi tätä: ”Ota käteesi nippu ruohoa ja hutki sillä vaimoasi, äläkä riko valaasi.”

”Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeämättä kääntyi hän rukoillen Meidän puoleemme.” (38:44)

Profeetta Muhammad (rauha hänelle) Jobista

Abu Hurairah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi, että Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi:

”Kun Job oli alasti kylpemässä, parvi kultaisia sirkkoja putosi hänen päälleen ja hän alkoi kerätä niitä vaatteeseensa. Hänen Herransa kutsui häntä: ’Oi, Job, enkö ole tehnyt sinua liian rikkaaksi tarvitsemaan näkemääsi?’ Hän sanoi: ’Kyllä, Herrani! Mutta en voi vieroksua Siunauksiasi.’” (Al Bukhari)

Profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarina

Allah kertoi profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarinan:
Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte. 

Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät. 

Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.»  

Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?» 

Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.» 

Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.» 

Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.

Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?» 

(Koraani 7:85-93)

Madyanin ihmiset olivat arabeja, jotka asuivat maassa nimeltä Ma'an, joka on nykyisin osa Syyriaa (Greater Syria). He olivat ahneita ihmsiiä, jotka eivät uskoneet Allahiin ja elivät syntistä elämää. He mittasivat lyhyellä mitalla, ylistivät tavaroitaan arvokkaammiksi kuin ne olivat ja piilottivat niiden viat. He valehtelivat asiakkailleen, kusettivat heitä.

Allah lähetti heille profeettansa Soeibin (rauha hänelle) monien ihmeiden kanssa. Soeib saarnasi heille, anoi heitä pohtimaan Allahin suosiota ja varoitti heitä heidän pahojen tapojensa seurauksista, mutta he vain pilkkasivat häntä. Soeib pysyi rauhallisena muistuttaessaan heitä, että kuului heidän sukuunsa, eikä tehnyt henkilökohtaisesta hyödystä sitä, mitä teki.

He varastivat Soeibin (rauha hänelle) ja hänen seuraajiensa omaisuuden ja ajoivat heidät ulos kaupungista. Lähettiläs kääntyi Herransa puoleen pyytäen apua ja hänen pyyntönsä vastattiin. Allah lähetti alas polttavan kuumuuden ja he kärsivät kauheasti. Nähdessään pilvien kerääntyvän taivaalle he luulivat, että se toisi viileyden ja alkaisi sataa ja he kiiruhtivat ulos siinä toivoissa, että saisivat nauttia sateesta. Sen sijaan taivaalta paiskautui salamoita ja tulta. He kuulivat yläpuoleltaan salamaniskuja, jotka saivat maan heidän jalkojen allaan tärisemään. Pahantekijät tuhoutuivat tässä kauhun tilassa.

Allah Kaikkivaltias sanoi:

Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina. 

Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa? 

Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja. 

Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua. 

En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa. 

Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin. 

Punnitkaa myös oikealla puntarilla.

Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.

Pelätkää Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»

He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan. Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»

Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»

Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.

Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin. 

(26:176-191)

(c) Ibn Kathir: Stories of Prophets

Profeetta Salihin (rauha hänelle) ja ihmeellisen kamelin tarina

'Adin kansan tuhoutumisen jälkeen Thamudin heimo eli heitä paremmassa loistossa ja vallassa. He olivat myös eksyneet epäjumalien palvontaan. Kun heidän maallinen omaisuutensa kasvoi, kasvoi myös heidän pahuutensa ja väheni heidän hyveensä. Kuten 'Adin ihmiset, hekin rakensivat korkeita rakennuksia tasangoille ja veistivät kauniita koteja kumpareille. Tyrannia ja alistaminen vallitsivat heidän keskuudessaan pahojen ihmisten johtaessa maata.

Joten Allah lähetti heille Profeettansa Salihin (rauha hänelle), miehen heidän joukostaan. Hänen nimensä oli Salih ibn Ubayd ibn Maseh ibn Ubayd ibn Hader ibn Thamud ibn Ather ibn Eram ibn Noah. Hän kutsui ihmisiä palvomaan yksin Allahia ja olemaan liittämättä kumppaneita Häneen. Jotkut uskoivat häneen, suurin osa ei, ja he satuttivat häntä sanoillaan ja teoillaan. Salih sanoi heille:
"Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän."
(Koraani 11:61)

Salih tunnettiin hyvyydestään, puhtaudestaan ja viisaudestaan ja hänen kansansa oli kunnioittanut häntä suuresti, ennen kuin hän sai ilmestykset Jumalalta. Salihin kansa sanoi hänelle:
"Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat."
(Koraani 11:62)

He halusivat palvella vain samoja jumalia, kuin heidän isänsä olivat palvoneet, ilman todisteita, ilman järkeä, ilman ajattelua.

Salihin (rauha hänelle) viestin todisteet olivat ilmeisiä, mutta siitä huolimatta kansa ei uskonut häneen. He epäilivät hänen sanojaan, ajatellen, että hän oli lumottu ja he näkivät, ettei hän lakannut saarnaamista. Peläten, että hänen seuraajajoukkonsa kasvaisi, he yrittivät lopettaa hänen touhunsa määrämällä hänelle tärkeän tehtävän: hänen piti todistaa olevansa Allahin profeetta tekemällä ihmeen. Antamaan ainutlaatuisen naaraskaamelin ilmestyä vuorilta.

Allah soi Salihille tämän ihmeen ja suuri, ainutlaatuinen naaraskaameli ilmestyi vuorien suunnalta. Koraanin kommentaattorit sanoivat, että Thamudin kansa kokoontui yhtenä päivänä tapaamispaikalle
ja profeetta Salih (rauha hänelle) tuli sinne ja neuvoi heitä uskomaan Allahiin, muistuttaen Allahin heille suomista siunauksista.

He osoittivat kiveä ja vaativat: "Pyydä Herraasi tekemään naaraskameli, jonka tulee olla 10:llä kuulla raskaana, pitkä ja kaunis, tulemaan kivestä meille."

Niinpä hän lupautui tähän ja rukoili sitten Allah Kaikkivaltiasta toteuttamaan heidän pyyntönsä. Allah käski kaukaista kiveä halkeamaan kahtia ja tuomaan esiin hienon, 10:llä kuulla raskaana olevan naaraskamelin. Kun he näkivät sen omin silmin, he hämmästyivät. He näkivät upean olennon, mahtavan näyn, häikäisevän voiman ja selvän todisteen!

Harvard Art Museums/Arthur M. Sackler Museum, The Edwin Binney, 3rd Collection of Turkish Art at the Harvard Art Museums - Kuva on ottomaanien ajalta Turkista 1600-luvulta

Osa Salihin kansasta uskoi, mutta enemmistö jatkoi kulkemistaan harhassa, epäuskossa ja itsepäisyydessä. Allah Kaikkivaltias sanoi:

Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.

(Koraani 17:59)

Totisesti, kalliolla asuvat väittivät lähettiläitä valehtelijoiksi. Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejämme, mutta he kääntyivät niistä pois.

(Koraani 15:80-81)

On lukuisia ikivanhoja kertomuksia tästä kamelista ja sen ihmeellisestä luonteesta. Sanottiin, että naaraskameli oli ihme, sillä kivi vuorilla halkesi kahtia ja se ilmestyi sieltä ja sen nuoret jälkeläiset seurasivat sitä. Toisten kertomusten mukaan kameli joi yhtenä päivänä kaiken veden kaivoista, eivätkä muut eläimet päässeet lähestymään vettä. Toiset kertoivat silti, että kameli tuotti maitoa, jota riitti kaikille ihmisille juotavaksi ja samana päivänä se joi kaiken veden, eikä jättänyt mitään muille.

Thamudin kansa ensimmäiseksi yllättyi suuresti, kun kameli ilmestyi vuoren kivistä. Se oli siunattu kameli ja sen maito riitti tuhansille miehille, naisille ja lapsille. Jos se astui nukkumaan yhteen paikkaan, muut eläimet eivät enää menneet siihen paikkaan. Oli selvää, ettei se ollut tavallinen kameli, vaan yksi Allahin merkeistä. Se eli Salihin kansan keskuudessa, joista osa uskoi Allahiin useimpien jatkaessa epäuskossa ja itsepintaisuudessa pysymistä.

Heidän vihansa Salihia kohtaan kääntyi siunattuun naaraskaameliin. He alkoivat juonia sitä vastaan.

Salih pelkäsi, että he saattaisivat tappaa kamelin, joten hän varoitti heitä:
"Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi."
(Koraani 11:64)

Jonkin aikaa Salihin kansa antoi eläimen laiduntaa ja juoda vapaasti, mutta sydämessään he vihasivat sitä. Ainutlaatuisen kamelin eläimen ilmaantuminen sai kuitenkin monet uskomaan Salihin viestin ja he kääntyivät Allahin uskoon.

Epäuskovat alkoivat nyt valittaa, että tämä suuri, epätavallinen kameli joi suurimman osan vedestä ja pelotti heidän karjaansa.

He laativat juonen kamelin surmaamiseksi ja käskivät naisväkeään houkuttelemaan miehet hoitamaan tehtävän. Saduq bint Mahya, joka oli rikkaasta ja ylhäisästä perheestä, tarjosi itseään nuorelle miehelle, Masrai ibn Mahrajille, sillä ehdolla, että tämä rampauttaisi kamelin. Anizah, vanha nainen, tarjosi yhtä tyttäristään nuorelle miehelle, Qudar ibn Salufille, palkkioksi kamelin tappamisesta. Nämä nuorukaiset luonnollisesti pitivät ehdotuksista ja löysivät seitsemään muuta avustamaan heitä.

He seurasivat kamelia läheltä, tarkkaillen kaikkia sen liikkeitä. Kun se joi vettä lähteeltä, Masrai ampui sitä jalkaan nuolella. Se yritti paeta, mutta nuoli rampautti sen. Qudar seurasi kamelia ja iski miekan sen toiseen jalkaan. Kun se lyyhistyi maahan, hän lävisti sen miekallaan.

Tappajia ylistettiin kuin sankareita, heidän kunniakseen laulettiin lauluja ja lausuttiin runoja. Heidän  röyhkeytensä satutti Salihia, mutta hän varoitti heitä:
"Nauttikaa elämästä vielä 3 päivää, kunnes rangaistus lankeaa yllenne."

Salih toivoi, että he näkisivät tekojensa typeryyden ja muuttaisivat asennetaan, ennen kuin kolme päivää ehtisi kulua.
"Miksi kolme päivää?" he kysyivät. "Antaa rangaistuksen tulla niin äkkiä kuin mahdollista."
Hän vastasi heille: "Kansani, miksi kiiruhdatte pahaan mieluummin kuin hyvään? Miksette pyydä Allahilta armahdusta, jotta saisitte armon?"
He vastasivat: "Näemme, että sinun ja seuraajiesi läsnäolon tuovan pahan meille."

Berliinin valtionkirjaston digitaalisista kokoelmista: Isḥāq Ibn-Ibrāhīmin teoksesta Profeettojen tarinat

Allah Kaikkivaltias kertoi heidän tarinansa:

Totisesti, Me lähetimme Tamuudin heimon luokse heidän veljensä Saalihin, joka lausui: »Palvelkaa Jumalaa!» Mutta katso! He jakautuivat kahdeksi riiteleväksi puolueeksi.

Hän sanoi: »Kansalaiseni, miksi haluatte edistää pahaa enemmän kuin hyvää, miksi ette ano Jumalan anteeksiantoa, jotta teille osoitettaisiin armo?» 

He vastasivat: »Me pidämme sinua ja seuralaisiasi enteenä meitä kohtaavasta onnettomuudesta.» Hän sanoi: »Teidän kohtalonne on Jumalan huomassa. Mutta te olette kansa, joka on vitsauksen kokeva.» 

Ja kaupungissa oli yhdeksän miehen joukkio, joka ympäri maata teki pahaa, eikä lainkaan hyvää.

He sanoivat: »Vannokaamme keskenämme Jumalan nimeen, että me varmasti yöllä käymme hänen ja hänen perheensä kimppuun ja sanomme sitten hänen kostonsa perijälle: 'Emme ole nähneet hänen perheensä surmaamista, puhumme täyttä totta'.» 

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet. 

Ja katso, mikä oli heidän juoniensa loppu! Me hävitimme heidät ja heidän kansansa kaikki.

Tuossa ovat heidän kotinsa autioina, koska he olivat jumalattomia. Totisesti, tässä on merkki niille, joilla on ymmärrystä. Ja me pelastimme ne, jotka uskoivat ja hartautta harjoittivat.
(Koraani 27:45-53)

He juonittelivat myös surmaavansa Salihin ja hänen perheensä, kuten Allah Kaikkivaltias kuvaili:

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet.

(Koraani 27:50)

Allah säästi Salihin ja hänen seuraajansa heidän kieroilta suunnitelmiltaan. Raskain sydämin he jättivät pahantekijät ja muuttivat toiseen paikkaan. 

Kolme päivää Salihin varoituksen jälkeen salamat täyttivät taivaan ja niitä seurasivat vakavat maanjäristykset, jotka tuhosivat koko kansan ja sen kotimaan. Maa vapisi rajusti, tuhoten kaikki elävät olennot siinä. Kuului yksi kauhea huuto, joka ehti tuskin loppua, kun Salihin väen epäuskovat oli lyöty kuolleiksi, kaikki samaan aikaan. Heidän vahvat rakennuksensa ja kiveen louhitut kotinsa eivät pystyneet heitä suojelemaan.

Allah Kaikkivaltias sanoi:
Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.  

Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!» 

Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»  

Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.» 

Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.» 
(Koraani 7:73-79)

Kaikki he tuhoutuivat, ennen kuin he ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa. Ne, jotka olivat uskoneet Salihin (rauha hänelle) viestin, olivat pelastuneet, koska olivat lähteneet paikasta.

Ibn 'Umar kertoi, että kun Profeetta Muhammad (rauha hänelle) ohtti Thamudin taloja matkalla Tabukin taisteluun, hän pysähtyi yhdessä mukanaan olleen joukon kanssa. Ihmiset hakivat vettä kaivosta, josta Thamudin ihmiset olivat juoneet. He valmistivat taikinaa (leipomista varten) ja täyttivät vesileilinsä siellä. Muhammad (rauha hänelle) käski heitä tyhjentämään leilit ja antamaan taikinan kameleille. Sitten hän lähti pois ryhmän kanssa, kunnes he pysähtyivät kaivolle, josta Salihin naaraskameli oli tavannut juoda. Hän varoitti heitä tulemasta ihmisten luo, joita oli rangaistu, sanoen:
"Pelkään, että teitä voi kohdata se, mikä kohtasi heitä; joten älkää menkö heitä kohti."

Ibn Kathir: Stories of Prophets
http://sunnahonline.com/library/stories-of-the-prophets/292-5-story-of-salih-the

Profeetta Hud - 'Adin kansan lähettiläs

'Adin ihmiset elivät monia vuosia tuulenpieksämillä vuorilla Jemenin ja Omanin välisellä alueella. He olivat fyysisesti vahvoja ja heidät tunnettiin ammattitaidostaan erityisesti korkeiden rakennusten ja niiden tornien rakentamisessa. Kaikista kansoista 'Adin kansalla oli eniten valtaa ja rikkauksia, mikä valitettavasti teki heidät röyhkeiksi ja leuhkiksi. Poliittinen valta oli epäoikeudenmukaisilla johtajilla, joita vastaan kukaan ei rohjennut asettua. 

He eivät olleet tietämättömiä Allahista, eivätkä kieltäytyneet palvomasta Häntä. He vain kieltäytyivät palvomasta yksin Häntä. He palvoivat Hänen rinnallaan muita jumalia ja idoleita. Tätä syntiä Allah ei anna anteeksi.
Allah halusi johdattaa ja kurittaa näitä ihmisiä, joten Hän lähetti profeetan heidän keskuuteensa. Tämä profeetta oli Hud (rauha hänelle), ylevä mies, joka otti vastaan profeetan tehtävän ja oli pestissään hyvin tuloksellinen ja kärsivällinen.

Ibn Jarir raportoi, että hän oli Hud ibn Shalikh ibn Arfakhshand ibn Sam ibn Noah (rauha hänelle).
Hän raportoi myös, että Profeetta Hud (rauha hänelle) oli heimosta nimeltä 'Ad ibn 'Us ibn Sam ibn Noah. He olivat arabeja, jotka asuivat al-Ahqafissa, Jemenissä, Omanin ja Hadramawt, maassa nimeltä Ashar
Heidän laaksonsa nimi oli Mughith.

Jotkut traditiot väittävät, että Hud (rauha hänelle) oli ensimmäinen ihminen, joka puhui arabiaa, kun taas jotkut väittävät, että se oli Adam ja jotkut, että se oli Noa.
Hud (rauha hänelle) tuomitsi idolien palvonnan ja moitti kansaansa: "Kansani, mitä te hyödytte näistä kivistä, jotka teitte omin käsinne ja joita palvotte? Tosiasiassa se loukkaus älylle. On vain palvonnanarvoinen Yksi Jumaluus ja se on Allah. Palvokaa Häntä ja yksin Häntä, se on pakollista teille."
"Hän loi teidät, Hän ruokkii teitä ja Hän on Ainoa, joka aiheuttaa teidän kuolemanne. Hän antoi teille mahtavat ruumiinrakenteet ja siunasi teitä monin tavoin. Joten uskokaa Häneen ja älkää olko sokeita Hänen palveluksilleen, tai sama kohtalo, joka tuhosi Noan kansan, kohtaa teidät."

Tällä järkeilyllä Hud toivoi valavansa uskoa heihin, mutta he kieltäytyivät hyväksymäst hänen viestiiään. Hänen kansansa kysyi häneltä: "Himoitsetko pääseväsi meidän herraksemme tällä kutsumisellasi? Minkä palkan haluat?"
Hud yritti saada heidät ymmärtämän, että hän saisi palkkansa Allahilta; hän ei vaatinut heiltä mitään, paitsi että he antaisivat totuuden valon koskettaa mieltään ja sydämiään.

Allah Kaikkivaltias sanoo: 

Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne. 

Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä? 

Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.» 

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.  

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle. 

Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä. 

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä.  

Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:50-57)

Hud yritti puhua heille ja selittää heille Allahin siunauksia: kuinka Allah Kaikkivaltias on tehnyt heistä Noan seuraajia, kuinka Hän on antanut heille valtaa ja voimaa, ja kuinka Hän lähettä heille sateen, joka elvyttää maan.

Hudin kansa katsoi itseään, että he olivat vahvimpia maailmassa, joten he ylpistyivät ja kävivät jääräpäisiksi.
He riitelivät paljon Hudin kanssa. He kysyivät: "Oi, Hud! Sanotko, että kun me myöhemmin kuolemme ja muutumme pölyksi, palaisimme ja ylösnousisimme?"
Hän vastasi: "Kyllä, tulette takaisin Tuomiopäivänä ja jokaiselta teistä kysytään, mitä teitte."

Ihmiset puhkesivat nauruun tämän kuultuaan. 
"Kuinka outoja Hudin väitteet ovat!" epäuskovat mutisivat keskenään.
He uskoivat, että kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa mätänee ja muuttuu pölyksi, jonka tuuli vie mukanaan. Miten se voisi enää palata alkuperäiseen muotonsa? Ja mikä merkitys Tuomiopäivällä sitten on? Miksi kuollut palaisi eloon?
Kaikki nämä kysymykset Hud vastaanotti kärsivällisesti. Sitten hän kertoi kansalleen Tuomiopäivästä. Hän selitti uskon Tuomiopäivän olevan olennaista Allahin oikeuden kannalta, opettaen samat asiat, jotka kaikki profeetat olivat ennen häntä opettaneet. 

Hud selitti heille, että oikeudenmukaisuus vaatii Tuomiopäivää, koska hyvä ei aina voita elämässä.
Joskus paha voittaa hyvän. Eikö sellaisista rikoksista tulisi rangaistusta? Jos oletamme, ettei Tuomiopäivää ole, silloin suuri epäoikeudenmukaisuus hallitsisi, mutta Allah on kieltänyt epäoikeudenmukaisuuden seuraavan Hänestä tai Hänen luomuksiaan. Näin ollen Tuomiopäivän olemassaolo, päivä, jona tekomme punnitaan ja niistä palkitaan tai rangaistaan, paljastaa Allahin oikeudenmukaisuuden. Hud puhui heille kaikista näistä asioista. He kuuntelivat, mutta eivät uskoneet häneen. Allah kertoo näiden ihmisten asenteen Tuomiopäivää kohtaan:

Mutta päämiehet hänen kansansa keskuudessa, jotka olivat epäuskoisia ja kielsivät tulevan elämän ja joille olimme antanut hyvinvointia tässä maailmassa, lausuivat: »Hän on vain kuolevainen kuten tekin, hän syö mitä tekin syötte ja juo mitä te juotte. 
Jos tottelette kaltaistanne ihmistä, menette totisesti turmioon.  

Lupaako hän teille, että kun olette kuolleet; ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, niin teidät herätetään jälleen eloon? 

Se on mahdotonta, aivan mahdotonta, mitä teille on luvattu. 

On olemassa ainoastaan tämän maailman elämä, me kuolemme ja me elämme, eikä meitä herätetä kuolleista. 

Hän on vain ihminen, joka on sepittänyt valhetta Jumalaa vastaan, emmekä ota häntä uskoaksemme.» 

(Koraani 23:33-38)

Hudin kansan johtajat kysyivät: "Eikö ole outoa, että Allah valitsee meistä yhden, jolle paljastaa viestinsä?"

Hud vastasi: "Mitä outoa siinä on? Allah haluaa johdattaa teitä oikealle polulle elämässä, joten Hän lähetti minut varoittamaan teitä. Noan vedenpaisumus ja hänen tarinansa eivät ole kaukana teistä, joten älkää unohtako, mitä tapahtui. Kaikki epäuskovat tuhoutuivat, riippumatta siitä, miten vahvoja he olivat."
"Kuka meidät tuhoaa, Hud?" johtajat kysyivät.
"Allah", vastasi Hud.

Epäuskovat hänen kansansa keskuudessa vastasivat: "Meidän jumalamme pelastavat meidät."
Hud selvensi heille, että heidän palvomansa jumalat olivat syy heidän turmioonsa, että Allah yksin pelastaa ihmiset, ja ettei mikään muu mahti maailmassa voi ketään hyödyttää tai vahingoittaa. Konflikti Hudin ja hänen kansansa keskuudessa jatkui. Vuodet kuluivat ja kävivät ylpeämmiksi jauppiniskaisemmiksi ja yhä tyrannisimmiksi ja uhmakkaammiksi Profeetansa viestille.

Lisksi he alkoivat syyttä, että Hud (rauha hänelle) oli hullu sekopää. Yhtenä päivän he sanoivat: "Me ymmrrämme nyt, että hulluutesi salaisuus on, että loukkasit jumaliamme ja ne vahingoittivat sinua; sen takia sinusta tuli mielenvikainen."

Allah Kaikkivaltias toistaa heidän sanansa Koraanissa:

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa. 

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
(Koraani 11:53-54)

Hänellä ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä yksin Allahin puoleen, ei muuta vaihtoehtoa kuin uhkavaatimus. Hän julisti heille sanoutuvansa irti heidän epäjumalistaan, tekivätpä he mitä hyvänsä, ja sanoi:

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä. Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:54-57)

Hud kielsi heidät ja heidän jumalansa ja vahvisti luottamuksensa Allahiin, joka loi hänet. Hud ymmärsi, että hänen kansansa uskottomia kohtaisi rangaistus. Se on yksi elämän laeista. Allah rankaisee epäuskovia, riippumatta siitä, miten rikkaita, tyranneja tai suuria he ovat. Hud ja hänen kansansa odottivat Allahin lupausta. Kuivuus levisi maahan, sillä taivas ei enää lähettänyt sadettaan. Aurinko porotti hiekkamaita, näyttäen tulikiekolta, joka oli asetettu ihmisten päiden yläpuolelle.
Hudin ihmiset kiirehtivät kysymään häneltä: "Mikä tämä kuivuus on, Hud?"
Hud vastasi: "Allah on vihainen teille. Jos uskotte häneen, Hän hyväksyy teidät ja alkaa satamaan ja teistä tulee vahvempia kuin olette."
He pilkkasivat häntä ja kävivät vielä uppiniskaisimmeksi ja sarkastisemmiksi epäuskossaan. Kuivuus pahentui, puut muuttuivat keltaisiksi ja kasvit kuolivat.
Tuli päivä, jona he näkivät taivaan olevan täynnä pilviä. Hudin ihmiset olivat iloisia, kun he tulivat ulos teltoistaan itkien.
"Pilvi, joka antaa meille sateen!"
Sää muuttui äkkiä polttavan kuivasta ja kuumasta pistävän kylmään, joka vapisutti kaikkea: puita, kasveja, telttoja, miehiä ja naisia. Tuuli kasvoi päivä päivän ja yö yön jälkeen.
Hudin ihmiset alkoivat muuttaa. He juoksivat teltoilleen piiloon, mutta sitten myrsky tuuli kävi vahvemmaksi, repien heidän telttansa irti maasta. He piiloutuivat vaatekertojen alle, mutta tuuli kävi voimakkaammaksi ja ankarammaksi ja puhalsi vaatteet pois. Se viilisi heidän vaatteitaan ja ihoaan. Se lävisti kehon aukot ja tuhosi heidät. Se ehti tuskin koskettaa mitään, ennen kuin se oli jo tuhonnut tai tappanut kohteensa, sen sydän himoitsi hajottamaan ja tuhoamaan. Myrsky raivosi 8 päivää ja 7 yötä.



(c) sunnahonline

Profeetta Nuh eli Noan tarina

Hän oli Noah ibn Lamik ibn Mitoshilkh ibn Enoch ibn Yard ibn Mahlabil ibn Qinan ibn Anoush ibn Seth ibn 'Adam, ihmiskunnan isä (alayhis-salam).

Kirjan kansojen (juutalaiset ja kristityt, koska he saivat paljastetut kirjat, nimiltään Tawrah, Zabur ja Injil, eli Toora, Psalmit ja Evankeliumit, mutta ne ovat korruptoituneet, paljastetuista kirjoista ainoastaan Koraani on säilynyt täsmälleen niin kuin paljastettiin) historiassa, ajanjakso Noan syntymän ja Adamin kuoleman välillä oli 146 vuotta. [Genesis 5:n mukaan (uusi uusittu standardi painosversio) Noa syntyi 1026 vuotta Adamin kuoleman jälkeen. Ibn 'Abbas kertoi Profeetta Muhammadin (sallalahu aleihi wassalam) sanoneen, "aikakausi Adamin ja Noan välillä oli 10 vuosikymmentä." [Sahih Bukhari] Noa syntyi 1056 vuotta Adamin luomisen jälkeen (tai kun hän jätti Edenin puutarhan). Lisäksi tämä hadith ei ole ristiriidassa edellisten lausuntojen kanssa Kirjojen Kansalta, kuten ensimmäiseksi voisi vaikuttaa. Lukijan tulisi pitää mielessään, että mikään Kirjan kansalta otettu lausunto tai kertomus ei välttämättä ole uskottava. Tämä otettiin Genesis 5:stä.)
Monen sukupolven ajan Noan ihmiset olivat palvoneet patsaita, joita kutsuivat jumaliksi. He uskoivat, että nämä jumalat auttaisivat heitä hyvään, suojelisivat heitä pahalta ja täyttäisivät kaikki heidän tarpeensa. He antoivat jumalilleen sellaisia nimiä kuin Waddan, Suwa'an, Yaghuthah, Ya'augah ja Nasran. Nämä idolit edustivat, tässä järjestyksessä, miehistä voimaa; muuttuvuutta, kauneutta; raakalaismaista voimaa, nokkeluutta, tarkkaa näköä, sen mukaan, minkä voiman he ajattelivat kunkin jumalansa omaavan.
Allah Kaikkivaltias paljasti:

"ja [he] sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!'"(17:23)

Alun perin nämä olivat heidän keskuudessaan eläneiden hyvien ihmisten nimiä. Heidän kuolemansa jälkeen, ihmiset pystyttivät patsaita pitääkseen näiden muistot elossa. Jonkin ajan päästä ihmiset alkoivat kuitenkin palvoa näitä patsaita. Myöhemmät sukupolvet eivät edes tienneet, miksi ne oli pystytetty; he tiesivät vain vanhempiensa rukoilleen niitä. Näin epäjumalien palvonta kehittyy. Koska he eivät ymmärtäneet Kaikkivaltias Allahista, joka rankaisisi heitä pahoista teoistaan, heistä tuli julmia ja moraalittomia.

1700-luvun Turkista

Ibn 'Abbas selitti: "Seuraten oikeamielisten miesten kuolemaa, Saatana inspiroi ihmisiä pystyttämään patsaita paikkoihin, joissa nämä (hyvät miehet) olivat tavanneet istua. He tekivät niin, mutta näitä patsaita ei palvottu, ennen kuin seuraavat sukupolvet hairahtuivat oikeasta elämäntavasta. Sitten he palvoivat niitä (patsaita) jumalinaan."

Omassa versiossaan Ibn Jarir kertoi, "he olivat hurskaita ihmisiä, jotka elivät 'Adamin ja Noan välisenä aikana ja joiden seuraajat pitivät heitä esikuvina. Kun nämä kuolivat, heidän ystävänsä, jotka seurasivat heidän esimerkkiään, sanoivat: "Jos teemme patsaita heitä, meillä tulee olemaan mukavampaa palvonnassa ja ne (patsaat) muistuttavat meitä heistä." Joten he rakensivat niistä kuvapatsaita, ja kun hekin kuolivat ja toisia tuli heidän tilalleen, Iblis ryömi heidän mieleensä sanomaan: 'Teidän esi-isänne palvoivat heitä ja palvonnalla saivat sateen.' Joten he alkoivat palvomaan niitä."

Ibn Abi Hatim kertoi tästä tarinasta: "Waddam oli vanhurskas mies, jota hänen ihmisensä rakastivat. Kun hän kuoli, he vetäytyivtä hänen haudalleen Babylonian maille ja olivat surun murtamia. Kun Iblis näki heidän surevan Waddamin kuolemaan, hän otti ihmisen muodon ja sanoi: 'Olen nähnyt teidän surunne tämän miehen kuoleman takia; voisinko tehdä hänenlaisensa patsaan, jonka voisitte laittaa tapaamispaikalle, jossa se muistuttaisi teitä hänestä?' He sanoivat: 'Kyllä'.

Joten hän teki patsaan, joka oli kuin Waddam. He laittoivat sen tapaamispaikalle muistuttamaan miehestä. Kun Iblis näki, miten kiinnostuneita he olivat muistelemaan tätä, hän sanoi: 'Voinko rakentaa hänestä patsaita teistä kunkin kotiin, niin että hän olisi kaikkien talossa ja voisitte muistella häntä?'

He suostuivat. Heidän lapsensa näkivät, mitä he tekivät. He oppivat myös muistelemaan tätä Allahin sijasta. Joten ensimmäinen, jota palvottiin Allahin tilalta, oli Waddam, epäjumala, jonka he nimesivät niin."

Tärkeä huomio tässä on, että kaikkia aiemmin mainittuja epäjumalia palvoivat tietyt ihmisryhmät. On kerrottu, että ihmiset tekivät kuvia hiuekkaan, ja kun vuodet kuluivat he tekivät niistä kuvista patsaita, jotta niiden hahmot olisi tunnistettavissa; jälkeenpäin he palvoivat niitä Allahin sijasta.
'Umm Salamah ja 'Umm Habibah kertoivat Profeetta Muhammadille (sallalahu aleihi wassalam) kirkosta nimeltä Maria, jonka he olivat nähneet Abyssinian maalla. He kuvailivat sen kauneutta ja kuvia siellä. Muhammed sanoi, "he ovat ihmisiä, jotka rakentavat palvontapaikkoja jokaisen vainajan - joka oli hurskas - haudalla ja sitten tekevät siinä niitä kuvia. He ovat Allahin huonoimpia luomuksia." [Sahih al-Bukhari]


Minkään muun kuin Allahin palvonta on tragedia, joka ei johda vain vapauden menetykseen; sillä on vakava vaikutus ihmisen mieleen ja se tuhoaa sen. Kaikkivaltias Allah loi ihmisen ja hänen mielensä siksi, että hän tulisi tietoiseksi kaikkein tärkeimmästä asiasta eli siitä, että Allah yksin on Luoja ja kaikki muut ovat hänen palvojiaan (orjiaan). Näin ollen, epäusko Allahiin, tai monijumalaisuus, johtaa vapauden menetykseen, mielen tuhoutumiseen ja minkään ylevän suunnan puuttumiseen elämässä. (Palvomalla mitään muuta kuin Allahia, ihmisestä tulee Saatanan orja, Saatanan, joka itsekin on luomus, joka tulee ottamaan käyttöönsä omat perusominaisuutensa.


Tähän ilmapiiriin Allah lähetti Noan viestinsä kanssa ihmistensä luo. Noa oli ainoa intellektuaali, joka ei hukkunut niihin turmion syövereihin, jotka monijumalaisuus aiheuttaa.

Allah lähetti Armossaan Noan johdattamaan ihmisiä. Noa oli loistava puhuja ja hyvin kärsivällinen mies. Hän selitti kansalleen elämän mysteerejä ja universumin ihmeitä. Hän kertoi, kuinka yö aina seuraa päivää ja että Allah Kaikkivaltias suunnitteli näiden välisen tasapainon meidän hyväksemme. Yö tuo viileyttä ja lepoa, kun päivä tuo lämpöä ja saa meidät liikkeelle. Aurinko ylläpitää kasvua, pitäen kaikki kasvit ja eläimet elossa, kun kuu ja tähdet auttavat käsittämään aikaa, suuntaa ja vuodenaikoja. Hän toi esiin, että taivaat ja maan omistaa yksin Taivaallinen Luoja.

Näin ollen hän selitti kansalleen, ettei voi olla enempää kuin yksi Jumala. Hän selvensi heille, kuinka paholainen oli eksyttänyt heitä niin pitkään ja että oli tullut aika pysäyttää tämä huijaus. Noah puhui heille, kuinka Allah oli ylistänyt ihmistä, kuinka HÄN oli luonut ihmisen ja tarjonnut hänelle elatuksen ja mielen siunauksen. Hän kertoi heille idolien palvomisen olevan tukehduttava vääryys mielelle. Hän varoitti heitä palvomasta mitään muuta kuin Allahia ja varoitti heitä kauheasta rangaistuksesta, jota Allah soveltaisi heihin, jos he jatkaisivat pahoja tapojaan.

Ihmiset kuuntelivat häntä hiljaisuudessa. Hänen sanansa olivat shokki heidän seisahtuneelle mielelleen kuin ihminen, joka herätetään napakasti kesken unien, kun seinä on sortumassa hänen päälleen. Tälläinen henkilö saattaa olla levoton ja jopa suuttua, vaikka hänet aiottiin vain pelastaa.
Noan kansa jakautui kahteen ryhmään hänen varoituksensa jälkeen. Hänen sanansa koskettivat heikkoja, köyhiä ja onnettomia ja tyynnytti heidän haavojaan armolla. Rikkaat, vahvat, voimakkaat ja valtaa pitävät suhtautuivat varoitukseen kylmällä epäluottamuksella. Heistä oli parempi jatkaa samaa rataa kuin ennenkin. Siksi he aloittivat sanasodan Noaa vastaan.
Ensimmäiseksi he syyttivät Noan olevan vain ihminen, kuten hekin.

Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen

(Koraani 11:27)

Noa ei kuitenkaan ollut koskaan muuta väittänytkään. Hän vakuutti, että todella oli vain ihminen; Allah oli lähettänyt ihmislähettilään, koska maa oli ihmisten asuttamata. Jos se olisi ollut enkelien asuttama, Allah olisi lähettänyt enkelilähettilään.
Kilpailu polyteistien ja Noan välillä jatkui. Valtaapitävät luulivat aluksi, että Noan viesti heikentyisi itsestään.
Kun he huomasivat hänen viestinsä vetoavan köyhiin, avuttomiin ja tavallisiin työläisiin, he alkoivat sanallisesti hyökätä häntä vastaan ja pilkata häntä.
"Vain köyhät, nöyrät ja arvottomat seuraavat sinua."

Allah Kaikkivaltias kertoi meille:

Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi, ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan päivänä teille langetetaan.» Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen; huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.» 

(Koraani 11: 25-27)

(c) weheartit

Konflikti Noan ja hänen kansansa johdon välillä paheni. Epäuskovat yrittivät vedota: "Kuuntele Noa, jos haluat meidän uskovan sinuun, sitten hylkää uskovasi. He ovat nöyriä ja köyhiä, kun me olemme eliittiä ja rikkaita; eivät molemmat voi kuulua samaan uskoon."
Noa kuunteli kansansa pakanoita ja ymmärsi, että he olivat jääräpäisiä. Hän oli kumminkin ystävällinen vastauksessaan. Hän selitti ihmisille, ettei voinut hylätä uskovia, sillä he eivät olleen hänen vieraitaan, vaan Allahin.

Noa sanoi heille:

Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette tietämätöntä kansaa. Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidät pois? Ettekö jo ymmärrä? Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi väärämielisistä.» 

(Koraani 11: 29-31)

Noa kiisi epäuskovien argumentit profeetan terävällä tietämyksellä.
Johtajat olivat kyllästyneitä Noan argumentteihin. Allah Kaikkivaltias kertoo heidän suhtautumisestaan:

He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis, mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen. Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekä te voi Häntä väistää. Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne, ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.» 

(Koraani 11: 32-34)

Taistelu jatkui; riidat uskovien ja Noan välillä venyivät. Kun kaikki epäuskovien argumentit kaatuivat ja heillä ei ollut enempää sanottavaa, he kävivät röyhkeiksi ja parjasivat Allahin profeettaa

Hänen kansansa päälliköt vastasivat: »Me näemme tosiaankin, että olet ilmeisesti harhassa.» 

(Koraani 7:60) 

Noa vastasi profeetan tavalla:

Silloin sanoi hän: »Kansani, en ole harhassa, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs. Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; neuvon teitä omaksi parhaaksenne, ja Jumalalta olen saanut tietää, mitä te ette tiedä. 

(Koraani 7:61-62)  

Noa edelleen kutsui ihmisiä uskomaan Allahiin, tunti toisensa jälkeen, päivä päivän jälkeen, vuosi toisensa jälkeen. Hän nuhteli kansaansa ja kutsui heitä Allahin luo päivällä ja yöllä, salassa ja julkisesti. Hän antoi heille esimerkkejä, selitti Allahin merkkejä ja havainnollisti Allahin kykyjä Hänen luomuksillaan. Mutta aina kun hän kutsu ihmisiä Allahin luo, he juoksivat pois hänen luotaan. Aina kun hän kehotti heitä pyytämään Allahia antamaan heille anteeksi heidän syntinsä, he laittoivat sormet korviinsa ja kävivät liian ylpeiksi kuullakseen totuutta.

Allah kuvailee, mitä Noa sai kokea:

Totisesti Me lähetimme Nooan oman kansansa eteen sanoen: »Varoita kansaasi, ennenkuin tuskallinen rangaistus sen yllättää!» Hän julisti: »Kansa, totisesti olen julkinen varoittajasi.

Palvelkaa Jumalaa, tarkoin täyttäen velvollisuutenne Häntä kohtaan, ja olkaa kuuliaisia minulle, niin Hän antaa teille syntinne anteeksi ja myöntää teille armonaikaa. Mutta totisesti, kun Jumalan määräaika täyttyy, ei sitä voida pitkittää. Kunpa sen uskoisitte!» 

Hän sanoi: »Herra, katso, olen vedonnut kansaani päivin ja öin, mutta saarnani on heissä vain lisännyt vastahakoisuutta. Ja katso, vaikka kuinka usein olisin heitä kutsunut, jotta Sinä voisit antaa heille anteeksi, tukkivat he sormin korvansa ja kietoutuvat vaatteisiinsa torjuen kaiken itsepintaisesti ja paisuen ylpeydessään. Silloin totisesti saarnasin heille äänekkäästi, huusin kaikkien kuullen, haastoinpa heille myös kahden kesken, sanoen: 'Pyytäkää Herraltanne anteeksiantoa - Hän on totisesti armahtavainen - Hän lähettää päällenne pilvet ja runsaan sateen, enentää teille rikkautta ja lapsia sekä luo teitä varten paratiisin virtoineen. 

 Miksi ette pyydä armolahjoja Jumalalta? Totisesti, Hänhän on luonut teidät eri vaiheiden kautta. Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle?

Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi. Jumala on kasvattanut teidät maasta,

Hän käskee teidän myöskin palata siihen ja antaa teille ylösnousemuksen. Teitä varten Jumala on levittänyt maan ääret, vaeltaaksenne sen avarilla teillä.'»

Nooa sanoi: »Herra, totisesti he ovat olleet minua kohtaan uppiniskaisia ja pitäneet niitä esikuvinaan, joiden rikkaus ja lapset vain lisäävät heidän turmelustaan.

He ovat punoneet monia juoni, ja sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!' Näin he ovat totisesti johtaneet monia harhaan, ja villitys käy yhä suuremmaksi jumalattomien keskuudessa.» 

Heidät hukutettiin vääryyksiensä tähden, ja heidän oli käytävä tuleen, eikä heillä ollut muita auttajia kuin Jumala.

(Koraani 71:1-25)

Noa kutsui ihmisiä islamiin 950 vuoden ajan. Allah Kaikkivaltias sanoi: 

Totisesti, Me lähetimme Nooan kansansa luokse, ja hän oleskeli siellä viisikymmentä vaille tuhannen vuotta. Sitten vedenpaisumus yllätti heidät, koska he olivat väärämielisiä.

(Koraani 29:14)

Tapahtui niin, että sukupolvi toisensa jälkeen ihmisjoukkiot kieltäytyivät uskomasta Noa ja lietsoivat sotaa häntä vastaan, isä käänsivät lapsensa Noaa vastaan ja nämä aikuisiksi tultuaan torjuivat Noan sanoman.

Noa näki, ettei uskovien määrä kasvanut, mutta epäuskovien kylläkin. Hän oli surullinen kansansa vuoksi, muttei koskaan vaipunut epätoivoon.


Koitti päivä, jona Allah paljasti Noalle jotain, mitä muut eivät uskoneet. Allah innoitti häntä olemaan menettämättä toivoaan ja Noa rukoili epäuskovien tuhoutumista.

Ja Nooa sanoi: »Herra, älä jätä maan päälle ainoatakaan jumalatonta asumaan! Totisesti, jos säästät heistä ketään, he johtavat palvelijasi harhaan ja siittävät irstaita ja epäuskoisia jälkeläisiä. 

(Koraani 71:26-27)

Allah hyväksyi Noan rukouksen. Epäuskovat saivat kokea Hänen rangaistuksensa vedenpaisumuksen muodossa. Allah Kaikkivaltias käski Hänen palvojaansa Noaa rakentamaan arkin Hänen tietämyksellään ja enkeleiden avulla. Kaikkivaltias Allah käski: 

Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät hukutetaan.» 

(Koraani 11:37) 

Noa valitsi paikan kaupungin ulkopuolelta, kaukana mereltä. Hän keräsi puuta ja työkaluja ja alkoi yöllä ja päivällä rakentaa arkkia. Ihmisten pilkka jatkui: "Oi, Nooa! Maistuuko puusepäntyö enemmän kuin profeettius? Miksi rakennat arkkia niin kaukana merestä? Aiotko raahata sen veteen vai tuuliko sinua kannattelee?" 

Noa vastasi:  "Te tulette tietämään, kuka joutuu häpeään ja kärsimykseen."

Allah Kaikkivaltias kertoi: 

Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle. Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä nauramaan teille, kuten te nyt teette. Silloin tulette tietämään, kenet yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.» 

(Koraani 11:38-39) 

Laiva oli rakennettu ja Noa istuutui odottamaan Allahin käskyä. Allah paljasti hänelle, että kun vesi ihmeellisesti purkautui eteenpäin Noan talon uunista, se olisi merkki tulvan alkamisesta ja merkki Noalle, että hänen pitää toimia. 

Kauhea päivä saapui, kun vesi pursui voimalla Noan talosta. Noa kiirehti avaamaan arkin ja keräämään uskovat koolle. Hän otti myös parin - uroksen ja naaraan - kaikkia eläimiä, lintuja ja ötököitä. Kun ihmiset näkivät Noan raahaavan näitä elukoita arkkiinsa, he nauroivat hänelle: "Noan on täytynyt menettää järkensä! Mitä hän tekee eläimillä?"

Allah kertoi: 

Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen. 

(Koraani 11:40) 

Noan vaimo ei ollut uskova, joten hän ei liittynyt miehensä seuraan; eivätkä Noan pojatkaan, jotka olivat teeskennelleet uskovia isänsä edessä, mutta olivat oikeasti epäuskovia. Samoin suurin osa ihmisistä muutoinkin oli epäuskovia, eikä astunut arkkiin. 

Oppineilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka moni ihminen tuli Noan arkkiin. Ibn 'Abbas sanoi, että heitä oli 80, kun Ka'ab al-Ahbarin mukaan heitä oli 72. Toiset sanovat, että Noan lisäksi matkassa oli 10 uskovaa. 

Vesi nousi maan halkeamista: ei ollut halkeamaa, josta vesi ei olisi noussut. Vettä satoi niin kovasti, ettei sellaista rankkasadetta oltu koskaan nähty. Ja se paheni tunti toisensa jälkeen. Meret ja aallot hyökkäsivät maalle. Maan sisusta liikehti oudosti ja meren pohja nousi yhtäkkiä, tulvien kuivalle maalle. Ensimmäistä kertaa maa upposi.

Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen.
   
Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se purjehtikoon ja määränpäähänsä pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»

Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa, jotka eivät usko.»
   
Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat.

Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois väärämieliset ihmiset!»

Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta oikeamielisin.»

Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.»

Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»

Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.»

(Koraani: 11:40-48)

Taivaallisen käskyn seurauksena rauha palasi maahan, vesi vetäytyi, kuiva maa loisti taas auringon paisteessa. Vedenpaisumus oli puhdistanut maan epäuskovista ja monijumalaisista. 

Noa päästi vapauteen linnut ja pedot, jotka levittäytyivät kaikkialle maailmaan. Tämän jälkeen uskovat astuivat maihin. Noa painoi otsansa maahan rukoillen. Selviytyjät sytyttivät tulen ja istuivat sen ympärille. Laivalla he eivät olleet saaneet sytyttää tulta, jotta se ei tarttuisi laivan puuhun ja sytyttäisi sitä liekkeihin. Kukaan heistä ei ollut syönyt kuumaa ruokaa koko vedenpaisumuksen aikana. Maihinnousun jälkeen he pitivät paastopäivän kiittäkseen Allahia.

Koraani laskee verhon Noan tarinan ylle. Me emme tiedä, mitä Noan ihmisille tapahtui tämän jälkeen. Tiedämme vain sen, että kuolinvuoteellaan hän käski kahta poikaansa palvomaan Allahia ja sitten hän kuoli pois. 

'Abdullah ibn 'Amr ibn al-'As kertoi, että Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi: "Kun Allahin lähettilään Noan kuolema lähestyi, hän neuvoi kahta poikaansa: 'Totisesti, annan teille kauaskantaisen neuvon, käsken teitä kahteen asiaan ja kiellä kahdesta asiasta yhtä lailla. Määrään teidät uskomaan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että jos seitsemän taivasta ja seitsemän maata laitettaisiin yhdelle puolelle vaakakuppia ja toiselle puolelle laitettaisiin sanat 'ei ole muuta jumalaa kuin Allah', jälkimmäinen painaisi enemmän kuin edellinen. Varoitan teitä liittämästä Allahiin seuralaisia ja ylpeydestä."
[Sahih al-Bukhari]

Jotkut tarinat sanovat hänen hautansa olevan Scared moskeijassa Mekassa, toiset sanovat, että hänet haudattiin Balabakiin, Irakiin.

lähde: sunnahonline

Profeetta Elisa

Muistakaa myös palvelijoitamme Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia, miehiä, joilla oli voimaa ja viisautta. Totisesti Me kasvatamme heidät puhtaaksi koko olemukseltaan ja alinomaa pitämään silmällä lopullista määränpäätään. Ja totisesti he pääsivätkin Meidän tykömme valittuina, parhaina. Muistakaa Ismaelia, Elisaa ja Hesekieliä, jotka myös parhaitten joukkoon kuuluivat.
Koraani 38:45-48

Ibn Ishaaq sanoi, että Elisa (rauha hänelle) lähetettiin lapsille Elijahin (rauha hänelle) jälkeen. Hän asui ihmistensä parissa, kutsui heitä Allahin luo noudattaen Elijahin viestiä ja lakeja, kunnes kuoli pois.
Erimielisyydet kasvoivat heidän keskuudessaan huonoin seurauksin. Synnit kasvoivat kaikkialla, tyrannit kasvoivat ja tappoivat profeetat.
Al-Hafiz Abu Al-Qasim Ibn Asakerin mukaan Elisa oli Ibn Adi, Ibn Shultam, Ibn Aphraem, Ibn Joseph, Ibn Isaac, Ibn Abraham.
On sanottu, että hän oli Elijahin serkku. Toiset lähteet sanovat hänen piileskelleen Elijahin kanssa Qasium-vuoren luolassa, kun he pakenivat Ba'alabakin kuninkaalta ja kun Elijah kuoli, Elisa seurasi häntä profeettana hänen ihmistensä parissa.

Jeesus, Marian poika (rauha hänelle)

Suuri kiitos tämän tekstin haditheista kuuluu Hannu Karpolle, joka on kirjoittanut islam-aiheisia tekstejä myös omaan Sotakirves-blogiinsa. Kuvat Wikipediasta.

Yksi islamin perususkomuksista on usko profeettoihin, hurskaisiin ihmisiin, jotka Jumala valitsi kansoista levittimään ihmisten parissa sanaa yhden Jumalan palvonnasta, paastosta, köyhien auttamisesta ja Tuomiopäivästä. Yksi näistä profeetoista on Jeesus (rauha hänelle), joka syntyi Neitsyt-Mariasta ja teki ihmetekoja sairaiden parantamisesta kuolleiden henkiin herättämiseen. Jeesus (rauha hänelle) ei ole ainoastaan profeetta, vaan myös Messias, joka palaa keskuuteemme Lopun aikoina toisen messiaan, Mahdin kanssa, ja he surmaavat Anti-Kristus Al-Dajjalin.

Jeesuksen (rauha hänelle) tarina alkaa luonnollisesti syntymästä, joka oli erikoinen, kuten koko mies.

"Ja katso, enkelit sanoivat: "Maria, Jumala ilmoittaa sinulle hyvän sanoman, että hänen Sanansa tulee sinulle. Hänen nimensä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, Hän on kuuluisa tässä ja tulevassa elämässä, yksi niistä, jotka korotetaan Jumalan läheisyyteen. Hän on puhuva ihmisille kehdostaan samoin kuin täysi-ikäisenä ja on oleva yksi vanhurskaista."
(Koraani 3:44-45) 

Maria, johon ei ollut yksikään mies koskenut, tuli raskaaksi, koska Jumala niin tahtoi, ja siirtyi kauas syrjäiseen paikkaan.
"Sitten synnytystuskat pakottivat hänet nojautumaan taatelipalmun runkoon. Hän lausui: »Voi, kun olisin kuollut ennen tätä ja minut olisi kokonaan unohdettu.»"

Jumala kuitenkin käski olla murehtimatta ja huolehti Mariasta. Sitten neiti palasi ihmisten luo ja he häntä toruivat lapsen synnyttämisestä, luullen Mariaa kevytkenkäiseksi naiseksi. Heidän ihmetyksekseen Jeesus-vauva (rauha hänelle) virkkoi heille:
"Totisesti, minä olen Jumalan palvelija. Hän on antanut minulle Kirjan ja Hän on tehnyt minut profeetaksi. Hän antaa minulle siunauksensa missä tahansa olenkin, ja Hän on määrännyt minun tehtäväkseni rukoilemisen ja almut niin kauan kuin elän. (Hän on luonut minut) hyväksi äitiäni kohtaan, eikä Hän ole tehnyt minua kapinalliseksi, onnettomaksi. Rauha ylläni sinä päivänä, jolloin synnyin, sinä päivänä, jolloin kuolen sekä sinä päivänä, jolloin minut herätetään kuolleista."
(Koraani 19:30-33)

Synnytystuskat pakottivat Marian nojautumaan taatelipuun runkoon.

Neitsyt-Maria onnellisena Jeesus-lapsen kanssa

Jeesus jäi toisiksi viimeiseksi profeetaksi; hänen jälkeensä tuli vain Muhammad (rauha hänelle).

Abu Huraira kertoi:
Kuulin Allahin Apostolin sanovan, "Olen kaikista ihmisistä lähimpänä Marian poikaa ja kaikki profeetat ovat isällisiä veljiä ja minun ja hänen (Jeesuksen) välillä ei ole profeettoja."
(Sahih Bukhari Vol 4, Kirja 55, nro 651)

Abu Huraira kertoi:
Allahin apostoli sanoi, "Sekä tässä elämässä että tuonpuoleisessa, minä olen kaikista ihmisistä lähimpänä Jeesusta, Marian poikaa. Profeetat ovat isällisiä veljiä; heillä on eri äidit, mutta heidän uskontonsa on sama."
(Vol 4, kirja 55, nro 652)

Jeesus (rauha hänelle) oli juutalaisille lähetetty profeetta, joka myös ennusti heille seuraavan lähettilään tulon.

»Israelin lapset, totisesti olen sananjulistaja, jonka Jumala on lähettänyt teille vahvistamaan Toorasta sen, mikä annettiin ennen minua, ja ilmoittamaan ilosanoman sananjulistajasta, joka on tuleva minun jälkeeni ja jonka nimi on oleva Ahmad.»

(Koraani 61:6)

Jumala lähetti Jeesukselle (rauha hänelle) Evankeliumin (Injilin), jotta hän saisi saarnata sitä israelilaisille.

Ja Me lähetimme profeettain jälkeen Jeesuksen, Marian pojan, vahvistaen sen, mikä ennen Häntä oli sanottu Toorassa; Hänelle Me annoimme evankeliumin, joka sisälsi johdatuksen ja valkeuden sekä varmensi sen, mikä edellä oli sanottu Toorassa, - ollen myös johdatukseksi ja kehoitukseksi niille, jotka karttavat pahaa.

(Koraani 5:46)

Nykypäivän muslimien ei kuitenkaan kuulu seurata Evankeliumia - tai evankeliumeja, jotka ovat vääristeltyjä ja korruptoituneita. Meille on lähetetty Koraani, joka on täydellinen ohjekirja, jota muslimien tulee seurata, kuten allaolevasta hadithista käy ilmi:

Koraanissa sanotaan

إن الذين آمنوا و الذين هادوا و النصارى و الصابئين من آمن بالله و اليوم اللآخر و عمل صالحا فلهم أجرهم عند ربهم و لا خوف عليهم و لا هم يحزنون



"Ne, jotka ovat uskoneet ja ne Judean kansasta, jotka katuivat kultaista vasikkaa, ja kristytyt ja sabialaiset: ken heistä on uskonut Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tehnyt uskossaan hyviä töitä, heitä odottaa palkintonsa herransa luona, eikä heillä tule olemaan pelkoa tulevasta, eikä surua ja kaipausta siihen, mikä on heidän taaksensa jäänyt"
(Koraani 2:62)


Al-Tabari on kirjannut ylös hadithin, joka kuuluu näin:

وقال السدي {إن الذين آمنوا والذين هادوا والنصارى والصابئين من آمن بالله واليوم الاَخر وعمل صالحاً} الاَية, نزلت في أصحاب سلمان الفارسي بينا هو يحدث النبي صلى الله عليه وسلم إذ ذكر أصحابه فأخبره خبرهم, فقال كانوا يصلون ويصومون ويؤمنون لك ويشهدون أنك ستبعث نبيا, فلما فرغ سلمان من ثنائه عليهم قال له نبي الله صلى الله عليه وسلم «يا سلمان هم من أهل النار», فاشتد ذلك على سلمان فأنزل الله هذه الاَية وفكان إيمان اليهود أنه من تمسك بالتوراة وسنة موسى عليه السلام حتى جاء عيسى فلما جاء كان من تمسك بالتوارة وأخذ بسنة موسى فلم يدعها ولم يتبع عيسى كان هالكاً وإيمان النصارى أن من تمسك بالانجيل منهم وشرائع عيسى كان مؤمناً مقبولاً منه حتى جاء محمد صلى الله عليه وسلم, فمن لم يتبع محمدا صلى الله عليه وسلم منهم ويدع ما كان عليه من سنة عيسى والإنجيل كان هالكاً. قال ابن أبي حاتم, وروي عن سعيد بن جبير نحو هذا

Al-Suddi sanoi: ”Tämä jae (Ne, jotka ovat uskoneet ja ne Judean
kansasta, jotka katuivat...) laskeutui kertomaan Salman Persialaisen
seuralaisista, kristityistä askeeteista. Kerran Salmanin tarinoidessa
Profeetalle  صلى الله عليه و سلمtulivat hänen vanhat seuralaisensa
puheeksi. Hän kuvaili heitä Profeetalle: ”Heillä oli tapana rukoilla ja
paastota. He uskoivat Allahiin ja antoivat todistuksensa, että sinä
tulisit vielä lähetetyksi profeettana.” Kun hän sai ylistyksensä vietyä
loppuun, Profeetta صلى الله عليه و سلم sanoi hänelle: ”Salman, he ovat
helvetin asukkaita.” Tämä oli Salmanin vaikea kestää, kunnes Allah
lähetti tämän jakeen. Juutalaisten usko oli pitää kiinni Toorasta ja
Mooseksen sunnasta Jeesuksen tuloon asti. Kun Jeesus sitten  tuli, oli
Toorasta ja Mooseksen sunnasta itsepintaisesti kiinnipitävän kohtalona
tuho. Ja kristityiden usko oli pitää kiinni Injilista ja Jeesuksen
tuomista uudistuksista; joka näin teki, oli oikea uskova Muhammadin  صلى
الله عليه و سلم tuloon asti. Ken heistä ei sitten seurannutkaan
Muhammadia صلى الله عليه و سلم ja jättänyt Injilia ja Jeesuksen sunnaa,
tuhoutui.” Ibn Abi Hatim sanoi: ”Samaan tapaan on raportoitu Said ibn
Jubairin sanoneen.”

Tärkein profeetoista on siis selkästi Muhammad (rauha hänelle), ei Jeesus, onhan Muhammad (rauha hänelle) sanonutkin:
"Jos Mooses tai Jeesus eläisivät, he olisivat seuranneet minua."
(Al-Yawaqit wal-Jawahir, s. 24; Fath al-Bayan, vol. 2, s. 246; Tafsir Ibn Kathir, Al Imranin jakeen 81 alla.)

On hyvin olennaista ymmärtää ja sisäistää, ettei Jeesus (rauha hänelle) ollut Jumalan poika, sillä kuten Koraani korostaa, sellainen ajatus on kertakaikkisen mahdoton.

Ja kun Jumala sanoo: »Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: »Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella», hän (Jeesus) vastaa: »Ylistys olkoon Sinulle, en voinut sanoa sellaista, johon minulla ei ollut oikeutta; jos olisin niin sanonut, Sinä olisit varmasti sen tietänyt; Sinä tiedät, mitä on minun mielessäni, mutta minä en tiedä, mitkä ovat Sinun aivoituksesi: totisesti olet Sinä suuri näkymättömien asioiden tuntija. En minä sanonut heille muuta, kuin minkä Sinä minulle uskoit: »Palvelkaa Jumalaa, minun Herraani ja teidän - Herraanne! ja minä pidin vaarin heistä niin kauan, kuin minä olin heidän keskuudessaan, mutta kun Sinä annoit minun kuolla, Sinusta tuli heidän kaitsijansa, ja Sinä olet kaiken tapahtuvan todistaja.

(Koraani 5:116-117)

Jeesus (rauha hänelle) oli pelkkä inhimmillinen ihminen, jolla ei ollut Jumalan ominaisuuksia, kuten kellään ihmisellä tai eläimellä ei voi olla.

Kristityt tulivat Muhammadin luo ja väittelivät hänen kanssaan Jeesuksesta, Marian pojasta. He kysyivät häneltä, kuka oli hänen (Jeesuksen) isänsä ja hourivat monia valheita ja herjaavia asioita Allahista - hän on (tosi asiassa) ainoa jumala; hänellä ei ole vaimoa, eikä liioin lasta. Muhammad sanoi heille: "Tiedättekö, että meidän Herramme on elävä ja että hän ei koskaan kuole? Jeesus kuitenkin paljastui kuolevaiseksi." He sanoivat, "Kyllä". Hän kysyi heiltä, "Oliko syytä, miksi Jeesus olisi ollut erilainen?" He sanoivat, "Ei". Hän sanoi, "Tiedättekö, että mikään ei ole piilossa Allahilta, ei maan päällä, eikä taivaassa?" He sanoivat, "Kyllä". Hän sanoi heille, "Tiesikö Jeesus enemmän kuin mitä Allah oli opettanut hänelle?" He sanoivat, "Ei". Hän sanoi: "Meidän Herramme muovasi Jeesuksen sellaiseksi, joka häntä miellytti, Jeesuksen äidin kohtuun. Ettekö tiedä, ettei Herramme syö eikä juo eikä poista mitään epäpuhdasta (peseydy liasta)?" He vastasivat, "Kyllä". Hän sanoi: "Tiedättekö, että Jeesuksen äiti oli raskaana ja synnytti hänet, kuten jokainen äiti synnyttää lapsensa; että hän ravitsi tätä, kuten ketä tahansa lasta, ja hän söi, joi ja päästi itsensä epäpuhtauksista (peseytyi)?" He sanoivat, "Kyllä". Hän sanoi: "Kuinka se, mitä väitätte, voi olla totta?"
Ibn Hisham, as-Siratu'n-nabawiyya, Cairo 1955, Vol. 1, pp. 224-225.

Ei Jumala voi syödä, juoda, eikä likaantua ja pestä likaa pois, sillä Hän on tämän luomakuntansa yläpuolella! Kukaan ei voi synnyttää Jumalaa, sillä Hän on ikuinen, eikä ruokkia Häntä, sillä hän ei tarvitse ruokaa mihinkään.

Aikoinaan kun Muhammad (rauha hänelle) lähti siivekkäällä ratsulla katsomaan Taivaan ihmeitä, hän tapasi edeltävät profeetat ja kuvaili Jeesuksen (rauha hänelle) ulkonäköä:

Ibn Umar kertoi, että Profeetta (saas) sanoi, "Minä näin Mooseksen, Jeesuksen ja Aabrahamin (astuessani yöllä taivaaseen). Jeesus oli punaihoinen, kiharahiuksinen ja hänellä oli leveä rintakehä. Mooses oli ruskeaihoinen, hänellä oli suorat hiukset ja hän oli yhtä pitkä kuin hän olisi ollut Az-Zuttin ihmisiä."
(Bukhari, Volume 4, kirja 55, numero 648)

Abd'Allah bin Umar on kertonut Allahin lähettilään (rauha ja Allahin siunaus hänelle) sanoneen:
"Viime yönä näin itseni näyssä Ka'bassa. Näin punertavaihoisen miehen, joka oli erittäin komean näköinen ja jolla oli kaunein mahdollinen kihara tukka. Hän oli kammannut sen auki ja siitä tippui vesipisaroita. Hän nojasi kahden miehen harteisiin ja kulki ympäriinsä Talossa. Kun kysyin, kuka hän oli, minulle kerrottiin, että hän oli Messias, Marian poika... "
(Bukhari, Muslim)

Kertomuksen mukaan Ka'b al-Akbar antoi perusteellisen kuvauksen Jeesuksesta (rauha hänelle):
"Jeesuksella, Marian pojalla, oli punertava, vaaleansävyinen iho; hänellä ei ollut pitkiä hiuksia ja hän ei koskaan voidellut päätään. Jeesuksella oli tapana kävellä paljain jaloin, hänellä ei ollut taloa, eikä koristeita, ei tavaroita, eikä vaatteita tai ruokaa, paitsi päivittäinen ateriansa. Aina kun aurinko laski, hän järjesti jalkansa rukousasentoon ja oli siinä, kunnes aamu koitti. Hän paransi syntymästään saakka sokeina olleita, spitaalisia ja herätti kuolleita Allahin luvalla. Hän kertoi ihmisille, mitä he söivät taloissaan, mitä heillä oli varastossa seuraavaa päivää varten ja käveli vetten päällä merellä. Hänen hiuksensa olivat epäjärjestyksessä ja hänen kasvonsa olivat pienet; maan päällä hän eli askeettisesti, kaivaten elämää seuraavassa maailmassa ja palvoi innokkaasti Allahia. Hän oli pyhiinvaeltaja maan päällä siihen saakka, kunnes juutalaiset ottivat hänet kiinni ja halusivat tappaa hänet. Silloin Allah nosti hänet ylös taivaisiin ja Allah tietää parhaiten, mitä hän tekee."

Tavoiltaan Jeesus (rauha hänelle) oli vaatimaton ja piti kielensä kurissa, kuten kirjassa  الموطأ (al-Muwatta) kerrotaan:

1780: حدثني مالك عن يحيى بن سعيد ان عيسى بن مريم لقي خنزيرا بالطريق فقال
له انفذ بسلام فقيل له تقول هذا لخنزير فقال عيسى اني أخاف ان أعود لساني
النطق بالسوء

Malik kertoi minulle kuulleensa Yahya ibn Sa'idilta, että Jeesus Marian poika (rauha hänelle) kohtasi tiellä kulkiessaan sian. Jeesus sanoi sialle: ”Jatka matkaasi rauhassa”.
Silloin häneltä kysyttiin: ”Näinkö sinä sanot sialle?”
Jeesus vastasi: ”En uskalla totuttaa kieltäni puhumaan pahaa”.

وحدثني مالك أنه بلغه أن عيسى ابن مريم كان يقول لا تكثروا الكلام بغير ذكر الله فتقسو قلوبكم فإن القلب القاسي بعيد من الله ولكن لا تعلمون ولا تنظروا في ذنوب الناس كأنكم أرباب وانظروا في ذنوبكم كأنكم عبيد فإنما الناس مبتلى ومعافى فارحموا أهل البلاء واحمدوا الله على العافية

Malik kertoi minulle kuulleensa, että Jeesuksella, Marian pojalla oli tapana sanoa: ”Älkää puhuko paljoa muuten kuin Jumalaa muistaen, jotta eivät sydämenne kovettuisi, sillä kova sydän on todellakin Jumalasta
kaukana, vaikka te ette sitä tiedä. Älkääkä tuijottako ihmisten synteihin kuin olisitte herroja, vaan tuijottakaa omia syntejänne niin kuin olisittekin orjia; sillä ihmiset jakautuvat synnissä vain kahteen leiriin: siitä turvaan saatettuihin ja sillä koeteltuihin. Olkaa siis armollisia koetelluiksi joutuneille ja ylistäkää ja kiittäkää Jumalaa Hänen suomastaan turvasta.”

Jeesus varoi jopa äärimmäisyyksiin asti ajattelemasta pahaa kenestäkään ihmisestä tai eläimestä.

3260 وقال إبراهيم بن طهمان عن موسى بن عقبة عن صفوان بن سليم عن عطاء بن يسار عن أبي هريرة رضي الله عنه قال قال رسول الله صلى الله عليه وسلم وحدثنا عبد الله بن محمد حدثنا عبد الرزاق أخبرنا معمر عن همام عن أبي هريرة عن النبي صلى الله عليه وسلم قال رأى عيسى ابن مريم رجلا يسرق فقال له أسرقت قال كلا والله الذي لا إله إلا هو فقال عيسى آمنت بالله وكذبت عيني

(…) Abu Huraira sanoi: ”Allahin lähettiläs (SAAS) kertoi Jeesuksen, Marian pojan nähneen miehen varastavan, joten hän sanoi tälle: ”Varastitko sinä?” Mies vastasi: ”En todellakaan! Vannon sen Jumalan nimeen, ainoan, jolla on oikeus tulla palvotuksi!”. Jeesus sanoi: ”Olen asettanut uskoni Jumalaan ja todennut silmieni valehtelevan.”
(al-Bukhari)

Jeesus ja hänen opetuslapsensa ohittivat kuolleen koiran. Opetuslapsi sanoi, "se haisee hirvittävälle". Mutta Jeesus sanoi, "sen hampaat ovat niin valkoiset."
Kirjasta Hilyatu'l-awliya, Vol. 2, p. 283. (Toisen lähteen mukaan kyseessä oli porsasvainajan raato.)

Hän oli erityisen nöyrä.

Hän sanoi Israelin lapsille, "Missä siemen kasvaa?" He vastasivat, "Pölyssä". 

Hän sanoi, "Totisesti minä sanon teille, totuus voi kasvaa vain sydämessä, joka on murskattu kuin tomu(ksi)."
Abu Talib, Atiyya'l-Harisiyyul-Waizu'l-Makki, Qutu'l-qulub fi muamalati'l-mahbub wa wasfi tariqi'l-murid ila maqami't-tawhid, Cairo Vol. 2, s. 74.

Jeesus (rauha hänelle) tunnettiin askeettisena kaverina, jolla ei ollut himoja materiaan.
blala blla

Tha'labin toimittamassa kirjassa Stories of the Prophets and in al-Ghazzali's Revival of the Life-Transaction Sciences kerrotaan sukupolvelta sukupolvelle välittyneitä tarinoita, joissa kerrotaan tällaista:

Jeesus, Messias (as) ei kantanut mukanaan mitään muuta kuin kampaa ja ruukkua. Sitten hän näki miehen kampaavan partaansa sormillaan, joten hän heitti kamman pois; sitten hän näki toisen miehen juovan joesta kämmenillään, joten hän heitti ruukun pois.

Jos haluat, saat seurata häntä, joka oli Henki ja Sana, Jeesusta, Marian poikaa (rauha hänelle), sillä hänellä oli tapana sanoa, "Minun mausteenani on nälkä, alusvaatteenani on Allahin pelko, päällysvaatteenani on villa, takkatuleni talvisin ovat auringonsäteet, lamppuni on kuu, jalkani ovat juhtani, ruokani ja hedelmäni on se, mitä maa viljelemättä tuottaa. Yöllä minulla ei ole mitään, myöskään aamulla minulla ei ole mitään, kuitenkaan maan päällä ei ole ketään minua rikkaampaa.

Messiaalla, Marian pojalla, rauha hänelle, oli tapana käyttää jouhikankaisia vaatteita, syödä luonnonvaraisia hedelmiä, hänellä ei ollut poikaa, joka olisi voinut kuolla, eikä taloa, joka olisi voinut tuhoutua, eikä hän laittanut mitään säästöön huomispäivän varalle. Hän nukkui missä tahansa, jossa ilta hänet yllätti.

Vaikka Jeesus (rauha hänelle) oli ankara itselleen, hän oli lempeä synnintekijöille, jopa niille, jotka loukkasivat häntä.

Joku näki hänen kerran tulevan ulos prostituoidun talosta ja sanoi hänelle, "Oi Allahin henki, mitä sinä teet tuollaisen naisen kanssa?" Mutta hän sanoi, "Lääkärin pitää käydä sairaan luona!"

Al-Jahiz, Amr b. Bahr, Kitabu'l-bayan wa't-tabyin, Bulaq 1313, Vol. 2, s. 90

Jeesus, Marian poika, ohitti kerran ihmisiä, jotka herjasivat häntä. Hän jatkoi matkaansa ja tapasi muita, jotka myös soimasivat häntä. Mutta joka kerta kun hän kuuli pahoja sanoja, hän vastasi hyvillä sanoilla. Sitten, yksi hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Mitä ilkeämmin joku sanoo sinulle, sitä kauniimmin vastaat hänelle. On kuin haluaisit yllyttää ja kannustaa ihmiset sinua vastaan, herjaamaan sinua." Mutta Jeesus vastasi, "Ihminen antaa toisille, mitä hänellä itsellään on."
Al-Jahiz, Vol. 2, s. 74.

Jeesus (rauha hänelle) ripustettiin ristiin, mutta hän ei kuollut sinne, vaan Jumala nosti hänet sieltä Taivaaseen ja vaihtoi tilalle toisen, Jeesuksen (rauha hänelle) näköisen miehen. Ihmiset ristiinnaulitsivat tämän miehen, jota erehtyivät Jeesukseksi (rauha hänelle).

... mutta eivät he ole surmanneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan
heistä näytti siltä.
(Koraani 4:155)

"Aisha (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi, että Pyhä Profeetta, sairastaessaan tautia, johon myöhemmin kuoli, sanoi: "Joka vuosi Gabriel tapasi toistaa kanssani Pyhää Koraania kerran, mutta tänä vuonna hän on tehnyt niin kahdesti. Hän on informoinut minua, että hän on ainoa profeetta, joka elää puolet niin pitkään kuin se, joka kulkee hänen edellään. Ja hän kertoi minulle, että Jeesus eli sata ja kaksikymmentä vuotta, ja näen, että jätän tämän maailman kuudenkymmenen iässä."
(Hujjaj al-Kiramah, p. 428; Kanz al-Ummal, vol. 6, p. 160, from Hazrat Fatima; and Mawahib al-Ladinya, vol. 1, s. 42)

Kuten aiemmin on mainittu, muslimit odottavat Jeesusta (rauha hänelle) vielä palaavaksi, kuten Muhammad (rauha hänelle) on luvannut:

 "Se (Tuomiopäivä) ei tule ennen kuin näette kymmenen merkkiä" ja (tässä yhteydessä) hän mainitsi savun, Dajjalin, Paholaisen, lännestä nousevan auringon, Jeesuksen, Marian pojan laskeutumisen...
(Sahih Muslim)

Abu Huraira kertoi:
Allahin Apostoli sanoi: "Hänen kauttaan, jonka käsissä sieluni on, Marian
poika (Jeesus) tulee hitaasti laskeutumaan keskuuteenne oikeuden valtiana
ja hän hajottaa ristit ja tappaa porsaat ja lakkauttaa Jizya-veron. Sitten
rahaa tulee olemaan yltäkylläisesti, eikä kukaan enää ota sitä."
(Sahih Bukhari, vol 3, kirja 34, nro 425)

"Jeesus, Marian poika, laskeutuu ja sitten heidän (muslimien) johtaja kutsuu hänet heidän luokseen ja johtajamaan heitä rukouksessa, mutta Jeesus sanoo: "Ei, jotkut teidän keskuudessanne ovat toisten johtajia. Tämä on kunnia Allahilta tälle Ummalle (yhteisölle)."
(Sahih Muslim)

Abdullah bin Amr raportoi Sayyidina Muhammadin (rauha hänelle) sanoneen, "Jesus, Marian poika, lasketuu maahan, saa lapsia, ja  jää 45:ksi vuodeksi, minkä jälkeen hän kuolee ja hänet haudataan yhdessä minun kanssani minun hautaani. Sitten Jeesus, Marian poika, ja minä, nousemme yhdestä haudasta Abu Bakrin ja Umarin väliin. "
[Ibn al-Jauzi välitti tämän teoksessa Kitab al-Wafa']

"Mitä te teette sitten, kun Marian poika (Jeesus) laskeutuu keskuuteenne ja tuomitsee ihmiset Koraanin lain mukaan, eikä Gospelin lain mukaan?"
(Fateh-ul Bari sivu 304 ja 305, Vol 7, Vol 4, kirja 55, Nro 658)

"Yksikään profeetta ei tule ajanjaksona minun ja Profeetta Jeesuksen (rauha hänelle) välissä. Ja Profeetta Jeesus (rauha hänelle) tulee laskeutumaan. Tunnistatte, kun näette hänet. Hän on keskikokoinen mies, jolla on punainen, vaalea iho. Hän tulee pukeutuneena kahteen keltaiseen vaatekappaleeseen. Hiukset hänen päässään näyttävät kuin vesi noruisi siitä, vaikka hänen hiuksensa eivät ole märät. Hän taistelee islamin vuoksi... Ja Profeetta Jeesus (rauha hänelle) tekee Dajjalista tehottoman. Hän elää tämän maan päällä 40 vuotta, ja tämän ajanjakson lopussa hän kuolee. Muslimit rukoilevat Jeesuksen hautajaisissa."
(Abu Dawud)

"Totisesti, rukousaika tulee ja Jeesus (rauha hänelle), Marian poika laskeutuu ja johtaa heitä rukouksessa. Kun Allahin vihollinen näkee hänet, hän (vihollinen) katoaa aivan kuin suola veteen."

(Sahih Muslim)

"Maailma asettuu hänen jalkojensa alle... Hänen silmänsä näkevät myös etäisyyden... Hän näkee uskottomien linnat ja kylät..."
(Al-Barzanji, Al-Isha'ah li-ashrat al-sa'ah, s. 244)

"Kun heidän (uskovaisten) imaami tulee johtamaan heitä aamulla, Profeetta Jeesus, Marian poika (rauha hänelle), laskeutuu heidän keskuuteensa aamulla. Tällöin imaami vetäytyy takaperin kävellen, jotta Profeetta Jeesus (rauha hänelle) tulisi edemmäs johtamaan väkeä rukouksessa. Mutta hän laittaa kätensä hartioidensa välille ja sanoo: "Tule edemmäs ja johda rukousta, sillä sinut on nimitetty siihen tehtävään."
(Sunan Ibn Majah)

Kun Dajjal kohtaa hänet [Jeesuksen], hän [Dajjal] alkaa liueta kuin suola veteen. Hän [Jeesus] sanoo hänelle: "Minun täytyy astua sisään; et voi paeta." Niinpä Jeesus (rauha hänelle) tappaa hänet [tekee hänet tehottomaksi] keihällään Luddin portilla.
(Sunan Ibn Majah)

"Sitten Jeesus (rauha hänelle) tulee ihmisten luo, joita Allah suojeli Dajjalilta (Anti-Kristukselta). Hän pyyhkii jäljet vaikeuksista heidän kasvoiltaan ja kertoo heille, millä tasoilla he ovat Paratiisissa."
(Sunan Ibn Majah)

Abdullah ibn Amr kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi:

"Dajjal (Anti-Kristus) ilmestyy ummaani ja hän jää (maailmaan) neljäksikymmeneksi - en osaa sanoa, tarkoittiko hän 40 päivää, 40 kuukautta vai 40 vuotta. Allah lähettää Jeesuksen, Marian pojan, joka muistuttaa Urwah ibn Mas'udia. Hän (Jeesus Kristus) jahtaa häntä ja tappaa hänet."

(Sahih Muslim Hadith 7023)

Jeesus, Marian poika, rauha hänelle, on sanonut, "Viimeisinä päivinä on oppineita, jotka saarnaavat pidättyvyyden puolesta maailmassa, mutta eivät itse noudata pidättyvyyttä, he opettavat ihmisiä iloitsemaan tulevan maailmaan nautinnoista, mutta eivät itse noudata tätä neuvoa, he myös varoittavat ihmisiä menemästä hallitsijoiden eteen, mutta eivät itse jätä menemättä sinne. He lähestyvät rikkaita, mutta pysyvät kaukana köyhistä; he ovat ystävällisiä suurmiehille, mutta kavahtavat vaatimattomia ihmisiä. He ovat paholaisten veljiä ja Armon vihollisia."
Kirjassa Stories of the Prophets and in al-Ghazzali's Revival of the Life-Transaction Sciences kerrottu tarina, ei autenttinen hadith.

Profeetalta (SAAS) Ibn Abbasin kertomana: ”Jeesus kohtasi matkoillaan raunioituneen kaupungin. Sen muoto teki häneen vaikutuksen, joten hän sanoi: ”Oi herrani, käske tätä kaupunkia vastaamaan minulle”.
Allah ilmoitti kaupungille: ”Kuule, sinä raunioitunut kaupunki: käsken sinua vastaamaan Jeesukselle”.
Silloin Kaupunki kutsui: ”Jeesus, rakkaani, mitä tahdot minusta?”
Jeesus kysyi: ”Mitä on tapahtunut puillesi ja joillesi, ja mitä on tapahtunut linnoituksillesi ja asukkaillesi?”
”Rakkaani, herrasi totuudenmukainen lupaus koitti ja puuni kuihtuivat, jokeni kuivuivat, linnoitukseni raunioituivat ja asukkaani menehtyivät”
Jeesus kysyi: ”Missä heidän omaisuutensa ovat?”
”He keräsivät ne kielletystä ja sallitusta, ja ne ovat nyt varastoituna vatsaani, ja Jumala perii kaiken, mikä on taivaissa ja maan päällä”
Silloin Jeesus lausui: ”Olen ihmeissäni kolmenlaisista ihmisistä: maallisen maailman metsästäjistä, ja kuolema metsästää heitä; linnoitusten rakentajista, ja hauta on heidän kotinsa; ja heistä, jotka nauravat suunsa täydeltä Tulen ollessa heidän edessään. Aatamin poika! Et tule paljosta kylläiseksi, eikä vähä sinua tyydytä. Kokoat omaisuutesi hänelle, joka ei sinua ylistä, ja saavut hänen luokseen, joka ei sinulle tekosyitä anna. Et ole mitään muuta kuin oman vatsasi ja himojesi orja, etkä täytä vatsaasi kuin silloin, kun saavut hautaasi. Ja sinä, Aatamin poika, tulet näkemään omaisuutesi kerättynä jonkun toisen tilille.”
(Ibn Asakir; ibn Kathir sanoi hadithin olevan harvinainen, mutta siihen sisältyvän saarnan kauneuden vuoksi hän kuitenkin mainitsi sen kirjassaan)