Muslimien suvaitsevaisuus

5. Ei-muslimien menestys muslimien johtamissa maissa

Mietitäänpä vähän...
Mitä muslimeille on tapahtunut missä tahansa maassa, jossa ei-muslimit johtivat heitä?
Kommunisti-Venäjällä heidät pakotettiin marssimaan Siperian gullaggeihin (orjatyöleireihin).
Itäisessä Euroopassa Bosnian ja Srebrenican kansanmurha odotti heitä. Palestiinassa muslimit ovat viimeiset 60 vuotta kokeneet  miehitystä, nöyryytystä ja vangituksi tulemista. Espanjassa oli totaalinen hävitys, josta yksikään ihminen ei jäänyt huutamaan adhaania.

Vaan entä mitä muslimimaissa asuville ei-muslimeille on tapahtunut?

Moguli-Intiassa hindut selviytyivät, kukoistivat ja lopulta ottivat paikan haltuunsa. Umayyad-Espanjassa he elivät kaikki onnellisesti koko Euroopan moderneimmassa maassa. Ottomaani-imperiumissa juutalaiset löysivät turvan ja uuden kultakauden. Egyptissä ja Syyriassa on merkittävä kristittyjen vähemmistö, vaikka ne ovat olleet muslimien vallan alla 1400 vuotta. Muslimit ovat lähes aina olleet suvaitsevaisia ei-muslimi vähemmistöjä/enemmistöjä kohtaan maissa, joita ovat hallinneet. Jos islam olisi ollut yhtä suvaitsematon kuin muut ideologiat, ei-muslimiyhteisöt muslimimaailmassa olisivat kadonneet aivan kuin Espanjan nummet.

4. Muun väestön viisauden suojelu

Valloittaville ihmisille on tavallista olla näkemättä mitään arvoa kukistamissaan vihollisisissa. Koloniaalisen lännen orientalistikiihkoilu islamia ja muslimeja kohtaan on totisesti ollut todiste tästä tähän päivään saakka.
Islamia usein kuvaillaan ihmiskunnalle hyödyttömäksi ja muslimeja takapajuisiksi, vaikka päinvastaisesta on paljon suuria todisteita. Kuitenkin muslimikalifaatin aikana muiden kulttuureita ja kulttuuriperintöä kunnioitettiin. Tämä muiden viisauden suvaitseminen ja sen nöyrä hyväksyminen, että he, valloittajat, voisivat oppia valloitetuilta, teki muslimeista maailman tiedon vartijoita.
Ei ole ihme, että vanhimmat yliopistot ovat kaikki muslimimaailmasta. Kaikki muinaisten kreikkalaisten filosofiasta, muinaisen Intian numeerinen järjestelmä ja muinaisen Persian maanviljelyksen ihmeet säästettiin jälkipolvia varten, sen sijaan, että ne olisi tuhottu.

3. Jerusalemin valloitus

Ristiretkeilijä kronikat mainitsevat värikkään yksityiskohdan tapahtumasta, joka sattui, kun he valloittivat Jerusalemia.
"Meidän hevosemme kahlasivat polvia myöten saraseenien (muslimien) veressä", kirjoitti yksi temppeliherra.
He juhlivat veristä voittoaan muuttamalla kauniin Kalliomoskeijan ja Al Aqsan moskeijan palatseiksi ja talleiksi. Vuosisata myöhemmin Salahuddin oli viimeinen saapunut Jerusalemin porteille korjattuaan ensimmäisten ja toisten ristiretkeilijöiden väärinteot.
Salahuddin olisi voinut rynnäköidä kaupunkiin, kuten ristiretkeilijät ennen häntä ja jyrätä Pyhän haudan kirkon.
Itseasiassa juuri sitä osa hänen armeijastaan halusi. Sen sijaan hän neuvotteli kaupungin luovuttamisesta sillä, että kaikki asukkaat maksaisivat tietyn suuruiset lunnaat. Kun hän näki, että monilla köyhillä kristityillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksakseen lunnaita, tämä suvaitsevainen muslimivalloittaja maksoi hänen lunnaansa omasta taskustaan. Hänen esimerkkinsä nähdessään sotilaat tekivät samoin. 

2. Juutalaisten pelastaminen - kahdesti

Euroopan juutalaiset ovat aina olleet vainottu vähemmistö. He ovat kärsineet loputtomasti eläessään ghettoissa ja kun heitä on pilkattu avoimesti ja vainottu säännöllisesti. Missään tämä ei ollut pahempaa kuin Pyreneiden niemimaalla, jossa visigootti-kuninkaat päättivät päteä hiljattain löytämällään katolisella uskolla tekemällä elämästä helvettiä kaikille juutalaisille.

Ensin he ottivat heidän lapasensa ja kun se ei riittänyt juutalaisten hävittämiseksi Espanjasta, he päättivät potkia heidät ulos. Mutta ennen kuin he ehtivät saattaa loppuun etnistä puhdistustaan, muslimit olivat saapuneet ja laittaneet lopun sellaiselle barbaarisuudelle. Juutalaiset eivät olleet vain vapaita elämään elämäänsä, vaan heitä myös tuettiin välittömästi ja päästettiin korkeisiin virkoihin hallitukseen.
Tämä tilanne jatkui lähes 800 vuotta, kunnes lopulta katoliset yhdistivät voimansa ja osoittivat vanhojen tapojen olevan sitkeässä karkottamalla sekä juutalaiset että muslimit Espanjasta. Muslimit sulautuivat kuin pakolaiset muslimimaailmaan, mutta mihin juutalaiset menivät?
Heidät toivotettiin tervetulleiksi muslimimaihin yhtä lailla, Turkin sulttaani lähetti laivoja tuomaan heidät Istanbuliin ja kokonaisia alueita Marokossa varattiin heille. Muslimit pelastivat juutalaiset toisen kerran.

1. Profeetta

Ei tietenkään ole parempaa esimerkkiä suvaitsevaisuudesta kuin Profeetta itse. Kun hän kamppaili Mekassa harvojen seuraajien kanssa, hän ei korottanut ääntään niitä vastaan, jotka osoittivat vihamielisyytensä häntä kohtaan.

Kun hän meni Ta'ifiin, hän ei kironnut niitä, jotka kivittivät häntä. Kun hän näki rakkaan vaimonsa ja setänsä kuolevan karkotuksen ja nälkiintymisen vuosina, hän ei kohottanut kättään niitä kohtaan, jotka lähes tuhosivat hänen rakkaita perheen jäseniään. Kun hän saapui kotikaupunkiinsa valloittajana, hän ei halunnut kostaa kellekään - ei edes rakkaan setänsä tappajalle. Tietysti Profeetta nousi sortoa, aiheetonta aggressiota ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hänen käytöksensä oli kultaisella keskitiellä, hän ei ollut niitä, jotka alkavat ensimmäisenä polttaa tavaraa, eikä niitä, joiden mielestä kaikki provokaatio on jätettävä huomiotta.

Profeetta opetti mielle suvaitsevaisuutta ja sen rajoja.
Länsimaailma levittää syövyttävää islamofobiaansa maissaan ja muslimimaailma vastaa samalla mitalla heidän tekoihinsa - kun meillä kaikilla olisi hyvin, jos muistaisimme hänen esimerkkinsä. Muslimeilla on vaihtoehto - voimme joko soveltaa rajatonta rakkauttamme Profeettaan polttamalla maailman kostaaksemme hänelle tai yhdistyä uudelleen ja rakentaa uuden maailman hänen kunniakseen. Ei ole vaikea arvata, kumpaa hän olisi halunnut.

Ei ole ihme, että hänet tunnetaan nimellä “Rahmat lil-'Alimeen” – armo KAIKELLE ihmiskunnalle.

lähde: http://muslimmatters.org/2012/09/20/5-examples-of-supreme-muslim-tolerance/

Naisen oikeus pysyä aviottomana ja mennä naimisiin kenen kanssa haluaa

Islamissa on kiellettyä pakottaa ketään naimisiin. Ja vaikka siitä harvemmin puhutaan, on myös kiellettyä estää ketään menemästä naimisiin ilman pätevää syytä.

Oikeus olla menemättä naimisiin

Pakkoavioliitto ei siis ole islamin edessä pätevä, eikä laillinen avioliitto.

Abu Huraira (olkoon Allah häneen tyytyväinen) raportoi Allahin lähettilään (rauha hänelle) sanoneen: "Naista ilman aviomiestä (tai eronnutta tai leskeä) ei saa naittaa ilman hänen suostumustaan, eikä neitsyttää saa naittaa ennen kuin häneltä on saatu lupa."
He kysyivät Allahin profeetalta (rauha hänelle): "Kuinka tiedämme neitsyen suostuneen avioliittoon?" Pyhä Profeetta sanoi: "Siitä, että hän pysyttelee hiljaa."
(Muslim, Kirja 9, Hadith 3303)

Abu Huraira raportoi Profeetan (rauha hänelle) sanoneen: "Naista, joka on ollut ennen naimisissa, ei saa naittaa ilman hänen lupaansa, eikä neitsyttä saa naittaa ilman hänen lupaansa."
Ihmiset kysyivät: "Mikä on hänen lupansa, Allahin lähettiläs (rauha hänelle)?"
Hän vastasi: "Se, että hän pysyy hiljaa."
(Abu Dawud, kirja 12, hadith 2092, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)
 
Ibn ‘Abbaas (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi, että neitsyt tyttö tuli Profeetan (rauha hänelle) luo ja sanoi, että isä oli naittanut hänet vastoin hänen tahtoaan. Profeetta (rauha hänelle) antoi tytön valita, haluaako hän naimisiin vai ei.
(Abu Dawud, kirja 12, hadith 2096, al-Albaani sanoi, että tämä on sahih)

Al-Qasim kertoi: "Nainen Ja'farin jälkeläisistä pelkäsi, että hänen walinsa saattaisi naittaa hänet jollekulle vastoin hänen tahtoaan. Joten hänet lähetettiin kahden vanhemman ansari-miehen, 'AbdurRahmanin ja Mujammi'n, kahden Jariyan pojan luo ja he sanoivat: "Älä pelkää, sillä jos Khansa' bint Khidamin isä naittaisi hänet vastoin hänen tahtoaan, Profeetta mitätöisi sen avioliiton."
(Sahih Bukhari, vol 9, kirja 86, hadith 99)

Khansa' bint Khidam Al-Ansariya kertoi, että hänen isänsä naitti hänet, kun oli matroona, ja hän ei pitänyt siitä avioliitosta. Joten hän meni valittamaan Profeetalle ja hän julisti avioliiton epäpäteväksi.
(Sahih Bukhari, vol 9, kirja 85, hadith 78)
 
Khansa bint Khidam Al-Ansariya kertoi, että hänen isänsä naitti hänet, kun hän oli matroona, eikä hän pitänyt siitä avioliitosta. Joten hän meni Allahin apostolille ja tämä julisti avioliiton epäpäteväksi.
(Sahih Bukhari, vol 7, kirja 62, hadith 69)
 
'Aisha kertoi, että tyttö tuli hänen luokseen ja sanoi: "Minun isäni nai minut veljen pojalleen, jotta voisi kasvattaa omaa statustaan ja minä en halunnut". 'Aisha sanoi: "Istu tähän kunnes Profeetta tulee." "Sitten Allahin lähettiläs tuli ja kerroin hänelle mitä tyttö oli sanonnut. Hän lähetti viestin tämän isälle, kutsuen häntä ja isä jätti asian tytön päätettäväksi." Tyttö sanoi: "Oi, Allahin lähettiläs, hyväksyn, mitä isäni teki, mutta halusin tietää, onko naisilla sananvaltaa tässä asiassa."
(Sunan an-Nasa'i, Vol 4, kirja 26, Hadith 3271, sahih)


Sheikki Ali Badahdah on sanonut: "Jos mies tietää, että hänen morsiamensa perhe pakottaa tyttären naimisiin hänen kanssaan, miehen tulee itse kieltäytyä astumasta avioliittoon. Hänen ei ole laillista naida naista, jonka tietää olevan haluton avioliittoon."

Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoi isistä, jotka pakottavat tyttäriään naimisiin: "On haram miehelle pakottaa tyttö naimisiin miehen kanssa, jota hän ei halua puolisokseen, ja mikä on haram, ei voida hyväksyä, eikä toteuttaa, koska pakkoavioliiton solmiminen menisi vastaan sitä kieltoa. Kun sharia kieltää jonkin asian, sitten meidän ei tule osallistua siihen tai tehdä sitä. Jos toteutamme jonkin kielletyn asian, se tarkoittaa, että olemme tulleet osallisiksi siihen ja tehneet sen, ja olemme tehneet sen samanveroisiksi sharian sallimien asioiden kanssa. Näin ollen, oikea näkemys on, että pakkoavioliittoa ei ole hyväksytä avioliitoksi."

Oikeus mennä naimisiin

Abu Huraira kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle): "Jos joku, jonka uskonto ja luonne miellyttää sinua, kosii sinulta (henkilöä, jonka wali olet), antakaa tämä nainen hänen vaimokseen. Jos ette tee niin, maassa tulee olemaan kaaosta ja tulvimaan eripuraa."
(Tirmidhi, vol 2, kirja 6, Hadith 1084; sama kerrotaan: Sunan ibn Majah, vol 3, kirja 9, Hadith 1967: yhden lähteen mukaan da'if, toisen hasan)

Sheikki Muhammad ibn Ibraaheem on sanonut miehille - tässä siis ajatuksena, että kosija tulee kysymään naisen kättä naisen walilta, eikä suoraan naiselta itseltään (koska niin kulttuureissa usein on tapana): "Jos luoksenne saapuu joku, jonka uskonnollisuuteen ja luonteeseen nainen on tyytyväinen ja joka on yhteensopiva ja walilla ei ole mitään todisteita, ettei kosija ole sopiva, sitten walin täytyy vastata kosijan pyytöön ja luovuttaa nainen hänen vaimokseen. Jos wali kieltäytyy tekemästä niin, hänelle täytyy kertoa hänen velvollisuutensa (antaa nainen vaimoksi). Jos wali silti kieltäytyy tekemästä niin, hän menettää oikeutensa olla naisen wali, ja se oikeus siirtyy seuraavaksi läheisimmälle sukulaiselle isän puolelta."
Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoi: "Meidän pitäisi tulla sille tasolle, jossa nainen uskaltaa, jos isä kieltää häntä avioitumasta henkilön kanssa, joka on sopiva uskonnollisesti ja luonteeltaan, mennä qaadille (tuomarille) ja qaadi voisi sanoa: "Järjestä hänen avioliittonsa tai minä teen sen, tai joku muu wali tekee sen". Koska on tytön oikeus valittaa qaadille, jos isä kieltäytyy järjestämästä hänen naimisiin menoaan. Tämä on tytön oikeus sharian mukaan. Kunpa pääsisimme sille tasolle, mutta ujous estää useimpia tyttöjä tekemästä sitä."

Sheikki Ibn ‘Uthaymeen sanoo vielä:
"Jos wali kieltää antamasta naiselle lupaa ottamasta miestä, jonka uskonnollisuus ja luonne ovat hyvät, sitten 'walius' siirtyy seuraaviksi lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle isän puolelta, sitten seuraaviksi lähimmälle ja niin edelleen. Jos he kieltävät järjestämästä avioliittoa, kuten usein käy, 'walius' siirtyy qaadille (tuomarille) ja qaadin täytyy järjestää naisen avioliitto.

Islamilaiset lakimiehet (olkoon Allah armollinen heille) ovat sanoneet, että jos wali toistuvasti tyrmää sopivien miesten kosinnat, sitten hän on faasiq (pahantekijä) ja häntä ei pidetä enää hyväluontoisena, eikä walina, ja Imam Ahmadin madhhab mukaan hän myös menettää oikeutensa johtaa rukouksia ja hänen takanaan ei enää voi suorittaa yhteisrukouksia [ne rukoukset mitätöityvät]. Tämä on vakava asia.

Jotkut ihmiset kieltäytyvät antamasta naisia vaimoiksi sopiville miehille, mutta tyttö voi olla liian ujo pyytääkseen qaadia järjestämään hänen avioliittonsa. Tällaista tapahtuu.
Mutta tyttöjen pitäisi punnita hyviä puolia ja huonoja puolia ja päättää, kummalla on pahemmat seuraukset, sillä että hän pysyy ilman miestä ja antaa walinsa kontrolloida mielihalujensa ja oikkujensa mukaan hänen elämäänsä ja hän tulee vanhaksi, eikä enää halua naimisiin ja sitten wali järjestää hänen avioliittonsa, vaiko sillä, että hän menee qaadille ja pyytää tätä järjestämään avioliiton, koska se on hänen oikeutensa sharian mukaan.
Epäilemättä jälkimmäinen vaihtoehto on parempi, se, että hän menee qaadille ja pyytää tätä järjestämään avioliiton, koska hänellä on siihen oikeus, ja koska qaadille meno ja avioliiton järjestäminen palvelee muidenkin etuja, koska muutkin tulevat seuraamaan hänen esimerkkiään. [Siis muut naiset, joiden wali estää heitä menemästä naimisiin.] Toisin sanoen, tämä palvelee kolmea tarkoitusperää:

1. Naisen omia etuja, jotta hän ei jää ilman aviomiestä.

2. Muiden etuja, koska sse avaa oven naisille, jotka odottavat jonkun tulevan ennakkotapaukseksi, jota he voivat seurata.

3. Estää alistavia waleja, jotka tekevät päätöksiä tyttärilleen ja muille waliutensa alaisille naisille omien mielialojensa perusteella tai sen perusteella, mitä he itse haluavat.

Tämä palvelee myös Allahin lähettilään (rauha hänelle) käskyn toteutumista: "Jos joku, jonka uskonto ja luonne miellyttää sinua, kosii sinulta (henkilöä, jonka wali olet), antakaa tämä nainen hänen vaimokseen. Jos ette tee niin, maassa tulee olemaan kaaosta ja tulvimaan eripuraa."

Tämä palvelee myös erityistä etua, joka on avioliiton järjestäminen niille, jotka ovat sopivia uskonnollisuuden ja luonteen vuoksi ja estää heitä astumasta harhaan ja lankeamasta haramiin (kiellettyyn)."

Naiset hadith-oppineina

Onislam.netistä. Ei ole ihan koko tekstiä tässä, sellaiset puolet siitä.

http://weheartit.com/entry/59716471/via/Adele95

Naiset hadith-oppineina

Kirjoittanut Muhammad Zubayr Siddiqi
kääntänyt Kattila-Mauri

Naiset ovat historiassa vain harvoin, ainakin ennen moderneja aikoja, näytelleet tärkeää ja aktiivista roolia miesten rinnalla oppineisuudessa. Hadith-tiede muodostaa tässä silmiinpistävän poikkeuksen. Islam, uskontona, joka (toisin kuin kristinusko) kieltäytyy nimeämästä Jumalaa mieheksi ja ei ole koskaan nimennyt miespapistoa eliitiksi palvelemaan välikätenä luotujen ja Luojan välillä, aloitti elämän vakuuttaen, että vaikka miehet ja naiset on varustettu ennemmin toisiaan täydentävillä kuin identtisillä rooleilla, miehillä ei ole mitään ylemmyyttä naisiin nähden, he eivät ole parempia uskovia kuin naiset. Sen seurauksena muslimiyhteisö oli onnellinen uskoessaan miesten ja naisten olevan tasa-arvoisia Jumalan silmissä. Vain tämä voi selittää sen miksi, ainutlaatuisesti klassisten länsimaisten uskontojen keskellä, islam tuotti suuren määrän huomattavia naisoppineita, joiden todistuksista ja käsityksistä islam riippuu.


Islamin varhaisina päivinä päivät

Islamin varhaisista päivistä lähtien naiset ottivat tärkeää osaa hadithin säilyttämisessä ja viljelyssä ja niin jatkui vuosisatoja. Muslimihistorian jokaisessa vaiheessa eli lukuisia korkea-arvoisia naispuolisia hadith-oppineita, joita heidän veljensä (uskossa) kohtelivat kunnioituksella ja arvostuksella. Todella monet naisten välittämät hadithit on löydettävissä elämäkerrallisista sanakirjoista.

Profeetan (rauha hänelle) elinaikana monet naiset eivät vain esiintyneet monien hadithien kehityskulussa, vaan myös välittivät niitä siskoilleen ja velijilleen uskossa. Profeetan kuoleman jälkeen, monia hänen naispuolisia seuralaisiaan, pääosin vaimojaan, pidettiin elintärkeinä tiedon lähteinä ja heitä lähestyttiin muiden seuralaisten neuvoista, joille he auliisti jakoivat rikasta tietämystään Profeetasta.

Nimet Hafsah, Umm Habibah, Maymunah, Umm Salamah ja `Aisha ovat tuttuja jokaiselle hadith-opiskelijalle, varhaisimpina ja parhaimpina välittäjinä. Erityisesti 'Aisha on yksi tärkeimmistä henkilöistä koko hadith-kirjallisuuden historiassa - ei vain siksi, että hän oli yksi varhaisimmista raportojista, joka raportoi hyvin suuren määrän haditheja, vaan myös siksi, että hän oli yksi huolellisimmista välittäjistä. 

 

http://www.123rf.com/

Seuraajien aikakautena

Seuraajien aikakautena naisilla oli tärkeä asema hadith-oppineina. Ibn Sirinin tytär Hafsah,
Umm Ad-Darda' Nuorempi (kuoli vuonna 81 jälkeen hijran / 700 jälkeen ajanlaskun alun) ja
`Amrah bint `Abdur-Rahman ovat vain muutamia tämän ajan tärkeitä naispuolisia hadith-oppineita.
Iyas ibn Mu`awiyah piti Umm Ad-Darda'a tärkeänä hadith-oppineena, ja selvästi parempana kuin ketään muuta sen ajan hadith-oppinutta, edes sellaisia ylistettyjä hadith-mestareita kuin Al-Hasan Al-Basria ja Ibn Sirinia.
`Amrahia pidettiin loistavana asiantuntijana 'Aishan kertomissa perimätiedoissa. Kalifi `Umar ibn `Abdul-`Aziz määräsi hänen oppilaansa Abu Bakr ibn Hazmin, Medinan juhlitun tuomarin, kirjoittamaan ylös kaikki hadithit, jotka tiesi opettajansa 'Amrahin auktoriteetilla.

Heidän jälkeensä `Abidah Al-Madaniyyah, `Abdah bint Bishr, Umm `Umar Ath-Thaqafiyyah, Ali ibn `Abdullah ibn `Abbas lapsenlapsi Zaynab, Nafisah bint Al-Hasan ibn Ziyad, Khadijah Umm Muhammad, `Abdah bint `Abdur-Rahman ja monet muut naiset loistivat julkisisissa hadith-luennoissaan. Nämä hurskaat naiset tulivat erilaisimmista taustoista, osoittaen, että luokka tai sukupuoli eivät estä nousemasta islamin oppineisuuden riveihin. Esimerkiksi `Abidah, joka aloitti elämänsä Muhammad ibn Yazidin omistamana orjana, oppi suuren määrän haditheja opettajilta Medinassa. Hänen isäntänsä antoi hänet Habib Dahhunille, mahtavalle hadith-oppineelle Espanjaan, kun isäntä vieraili Jerusalemin pyhässä kaupungissa matkallaan Hajj'lle (pyhiinvaellukselle Mekkaaan). Dahhun oli niin vaikuttunut `Abidahin oppimisesta, että vapautti tämän, otti vaimokseen ja toi Andalusiaan. On sanottu, että `Abidah kertoi 10 000 hadithia medinalaisten opettajiensa auktoriteetilla.

Zaynab bint Sulayman (kuoli 142 jälkeen hijran / 759 jälkeen ajanlaskun alun) oli prinsessa syntyessään. Hänen isänsä serkku oli As-Saffah, Abbasiittien dynastian perustaja ja oli ollut Basrahin, Omanin ja Bahrainin kuvernööri Al-Mansurin kalifaatin aikana. Zaynab, joka sai hyvän koulutuksen, saavutti hadithin mestaruuden, saavutti mainetta yhtenä aikansa parhaimmista hadith-oppineista ja monet tärkeät miehet kuuluivat hänen oppilaisiisiinsa. 

Hadithien kokoaminen

Tämä naisten kumppaanuus miesten kanssa Profeetan perimätiedon viljelyssä jatkui aikakaudelle, jona suuret hadith-kokoelmat koottiin. Tekstien tarkastelu paljastaa, että kaikki tärkeät hadith-kerääjät varhaisina aikakausina saivat monia haditheja naisopettajilta: kaikki suuret kokoelmat antavat monien naisten nimiä välittöminä kertojina. Ja kun nämä työt oli koottu, naisoppineet itse hallitsivat ne ja pitivät oppitunteja suurille luokille, joiden oppilaille he antoivat oman ijazahinsa (lupa välittää haditheja tai hadith-kirjoja).
4. vuosissadalta löydämme Fatimah bint `Abdur-Rahmanin (kuoli 312 hijran jälkeen / 924 jälkeen ajanlaskun alun), joka tunnettiin nimellä As-Sufiyyah, ksoka hän oli niin hurskas; Fatimahin, Abu Dawudin tyttären;  Amat Al-Wahidin (kuoli 377 hijran jälkeen / 987 jälkeen ajanlaskun alun), loistavan juristin Al-Muhamilin tyttären; Umm Al-Fath Amat As-Salamin (kuoli 390 hijran jälkeen / 999 jälkeen ajanlaskun alun), tuomari
Abu Bakr Ahmadin (k. 350 hijran jälkeen / 961 jälkeen ajanlaskun alun) tyttären; Jumu`ah bint Ahmadin ja monia muita naisia, joiden oppitunneille osallistui aina kunnioittavaa yleisöä. 

Islamilainen traditio naisten hadith-oppineisuudesta jatkui viidennelle ja kuudennelle Hijran jälkeiselle vuosisadalle. Fatimah bint Al-Hasan ibn `Ali ibn Ad-Daqqaq Al-Qushayria juhlittiin paitsi hurskautensa takia ja siksi, että hän oli mestari kalligrafiassa, myös siksi, että hän oli niin tietävä hadithissa ja tunsi niiden kertojaketjut. Vielä pätevämpi oli Karimah Al-Marwaziyyah (k. 563 hijran jälkeen / 1070 jälkeen ajanlaskun alun), jota pidettiin aikana parhaana auktoriteettina Sahih Al-Bukharissa.
Shahdah oli kuuluisa kalligrafian tekijä ja hyvämaineinen oppinut; elämäkerturit kuvaavat häntä "kalligraferiksi, loistavaksi asiantuntijaksi hadithisssa ja naissukupuolen ylpeydeksi".  

Rakkauteen perustuva koti

HUOMIO
Jos osaat englantia edes jonkin verran, voisitko kääntää pätkän tästä Koraanin selitysteoksesta ja lähettää sen tulevaisuus.orgiin tänne:
http://tulevaisuus.org/keskustelu/viewtopic.php?t=7007
Allah ja varmasti myös Suomen umma arvostavat pientäkin työpanosta! (Kun päätät kääntää jostain suurasta, niin sinun ei tarvitse kääntää sitä koko selitystekstiä, käännä edes vähän matkaa siitä - ja jos jaksat ja osaat, saat kääntää vaikka vähän enemmänkin)


Ensisijainen piirre Profeetan (rauha hänelle) kodin elämässä, oli rakkaus. Rakkaus on välttämätön ominaisuus onnen saavuttamiseksi. Kun rakkaus on läsnä, onni on taattu. Profeetta eli köyhyydessä, kärsien joskus nälästä. Tämä ei poistanut sitä tosiseikkaa, että hänen kotinsa oli hyvin onnellinen koti, jossa rakkaus levisi kaikkien niiden huoneista, jotka jollain tavalla liittyivät Profeetan perheeseen.

Jos rakkaus poistettaisiin minkä tahansa perheen elämänsä, kaikki kärsisivät onnen puutteesta, riippumatta siitä, miten varakas perhe on. Rahalla voi ostaa mukavuutta ja luksusta, mutta sillä ei voi ostaa rakkautta ja onnea. Muhammad (rauha hänelle) koki köyhnä elämän, kun häntä kasvatti hänen vähävarainen setänsä Abu Talib, jolla oli iso perhe. Profeetan täytyi tehdä työtä ja ansaita elantonsa jo varhaismurrosiässä. Sitten hän sai elää mukavammin ja leveämmin ensimmäisen vaimonsa, Khadijan kanssa, joka oli rikas ja jonka liikeasioiden perään hän katsoi. Sitten Profeetta eli Medinassa köyhyydessä, vaikka hän olisi voinut saada mitä tahansa mitä hän halusi. Hän oli valtion päämies ja hänellä oli kaikki avaimet valtion kassaan. Hän kuitenkin valitsi itse elää köyhyyden rajamailla. Kun hänellä oli yhdelle päivälle enemmän kuin perheensä tarpeisiin, hän antoi pois kaiken ylimääräisen. 

Hänen elämänsä Khadijan kanssa oli rakkauden symboli. Hän helli tätä ja katsoi tämän perään mitä esimerkillisimmällä tavalla. Hän ymmärsi, että Profeetassa yhdistyivät ylväät piirteet, jotka tekivät hänet ainutlaatuiseksi. Khadijassa taas yhdistyivät kauneus, järki, kypsä arvostelukyky sekä rakastava ja epäitsekäs sydän. He olivat pareista rakastavaisimpia. He elivät yhdessä 15 vuotta tai pidemään ennen kuin Profeetta alkoi saada viestiään. He elivät onnellisen pariskunnan arkea. Kun hän sai viestinsä, Khadija ymmärsi tehtävänsä suurenevan ja hän täytti sen hyvin omistautuneesti. Profeetta saattoi viettää koko päivän puhumassa ihmisille islamista, painottaen, että heidän täytyi uskoa Allahiin universumin ainoana jumalana, eikä saanut kuin taas kerran yhden vihamielisen reaktion. Silti hän oli vakuuttunut siitä, että kun hän astuisi kotiin, lämmin sydän siellä odottaisi häntä ja karkottaisi kaikki murheet hänen sydämestään. Profeettaa tuskastutti, etteivät ihmiset ymmärtäneet, että johdatus, jota hän heille antoi, oli heidän omaksi parhaakseen sekä tässä elämässä että seuraavassa. Khadija vakuutti miehelleen, että sellainen itsepäinen torjunta oli seurausta tietämättömyydestä tai itsekkyydestä ja että se olisi väliaikaista ja kun ihmiset näkisivät sen luontaisen totuuden, he hyväksyisivät sen.

Khadija oli hänen ainoa vaimonsa 25 vuoden ajan tai pidempäänkin. Kun Khadija kuoli, se jätti valtavan tyhjiön, jota kukaan nainen ei pystynyt helposti täyttämään. Myöhemmin Profeetan täytyi mennä naimisiin useiden naisten kanssa sosiaalisista, poliittisista ja lainsäädännöllisistä syistä. Jumala salli hänelle rajattoman määrän vaimoja, poiketen säännöstä, ettei miehellä saisi olla enempää kuin neljä vaimoa kerralla. Huolimatta siitä, että jotkut näistä avioliitoista solmittiin nopeassa järjestyksessä, rakkaus levitti siipensä kaikkia Profeetan kodeissa. Kenenkään miehen elämää ei ole dokumentoitu niin yksityiskohtaisesti kuin Profeetan ja emme tiedä mitään sattumusta, jossa hänen vaimonsa olisivat tunteneet mitään muuta kuin rakkautta häntä kohtaan. Koskaan kukaan heistä ei ollut loukkaantunut ikävien sanojen tai tekojen takia. Profeetta ei koskaan kohottanut kättään vakavissaan tai leikillään ilmaistakseen vihaisia tunteita.

lähde:

http://www.lastprophet.info/a-home-based-on-love

Totuus Muhammadista ja Aishasta

Tämä on käännetty guardian.co.uk:in artikkelista, mutta olen jättänyt alusta pois viittauksen typerään elokuvaan ja lyhentänyt tai jättänyt pois lopusta pari lausetta ("To consider the marriages of the prophet outside of these calculations is profoundly ahistorical" ja "The Islamophobic depiction of Muhammad's marriage to Aisha as motivated by misplaced desire fits within a broader Orientalist depiction of Muhammad as a philanderer" ja "The stridency of those who lend credence to these literalist interpretations by concurring with their warped view of Islam does not help those Muslims who seek to challenge these aberrations" eli ei siis mitään merkityksen muuttavaa).


Kirjoittaessaan Muhammadista, Islamin profeetasta, orientalistioppinut W Montgomery Watt kirjoitti: "Kaikista historian upeista henkilöistä, ketään ei ole parjattu niin paljon kuin Muhammadia."

Monet haukkujat väittävät Muhammadia pedofiiliksi ja tämä väite ansaitsee lähempää tarkastelua.

Kriitikot väittävät, että Aisha oli vain 6-vuotias, kun hänet naitettiin viisikymppiselle Muhammadille, ja 9, kun avioliitto vietiin loppu. He perustelevat tätä sillä, että niin Aisha itse on kertonut (Sahih Bukhari vol 5, kirja 58, nro 234) ja tätä debattia monimutkaistaa se, että jotkut muslimit uskovat tämän historiallisesti paikkansapitäväksi kertomukseksi.
Vaikka suurin osa muslimeista ei harkitsisi 9-vuotiaiden tytärtensä naittamista, ne, jotka hyväksyvät tämän, perustelevat, että koska Koraanin mukaan avioliitto on mitätöity niin kauan kuin puolisot hyväksytään aikuisiksi, Aishan on täytynyt saavuttaa murrosikä varhain.

He tuovat esiin, että 7. vuosisadalla Arabiassa aikuisuus määriteltiin pubertiteetin puhkeamisella. (Tämä oli pitkälti totta ja niin oli myös Euroopassa: viisi vuosisataa Muhammadin ja Aishan avioliiton jälkeen, 33-vuotias Englannin kuningas John otti vaimokseen 12-vuotiaan Angoulêmen Isabellan.) Mielenkiintoista on, että mikään siitä paljosta kritiikistä, jota Muhammad sai aikanaan vastustajiltaan, ei kohdistunut Aishan ikään.

Tästä näkökulmasta Aisha on voinut olla nuori, mutta hän ei ollut nuorempi, kuin mikä oli normi siihen aikaan. Toiset muslimit epäilevät, että Aisha olisi ollut 6 avioliiton aikaan, viitaten historioitsijoihin, jotka ovat kyseenalaistaneet Aishan väitetyn iän luotettavuuden. Yhteiskunnnassa, jossa ei ollut syntymärekisteriä ja jossa syntymäpäiviä ei vietetty, useimmat ihmiset arvioivat oman ikänsä ja muiden. Aisha ei ollut poikkeus. Lisäksi, Aisha oli ollut kihlattu toiselle miehelle ennen kuin hän meni naimisiin Muhammadin kanssa, mikä viittaa siihen, että hän oli jo tarpeeksi kypsä yhteiskuntansa standardeilla harkitsemaan avioliittoa. Tätä on vaikea sovittaa siihen, että hän olisi ollut 6.

Lisäksi, jotkut nykyajan muslimioppineet ovat hiljattain esittäneet epäilyksiä tätä hadithia kohtaan, jota käytetään vakuuttamaan Aishan nuorta ikää. Islamissa hadith-kirjallisuus (profeetan sanomiset) huomioidaan vasta Koraanin jälkeen. Kun Koraania pidetään kirjaimellisesti Jumalan sanana, haditheja on välitetty kautta aikojen täsmällisesti, mutta ei erehtymättömällä metodologialla. Kun otetaan huomioon kaikki kertomukset ja selvitykset, siitä, minkä ikäinen Aisha on ollut avioon astuessaan, ikähaarukka vaihtelee 9-19.

Tämän takia on mahdoton tietää millään varmuudella, kuinka vanha Aisha oli. Se, mitä me tiedämme, on, mitä Koraani sanoo avioliitosta: että se on pätevä vain kahden suostuvaisen aikuisen välillä ja että naisella on oikeus valita oma puolisonsa. Islamin ruumillistumana Muhammadin teot heijastavat Koraanin opetuksia avioliittoon, vaikka jotkin muslimien hallintojen ja yksilöiden teot eivät.

Surullista kyllä, monissa maissa, nuoria tyttöjä pakkonaitetaan taloudellisista syistä. Toisinaan taas poliittista syistä. Se, että Iran ja Saudi-Arabia käyttävät Aishan ikää käyttävää hadithia oikeuttaakseen alhaisen naimaiän, kertoo meille näiden hallitusten suuresta patriarkaalisuudesta, eikä mitään Muhammadista tai islamin olennaisesta luonteesta.


Islamofoobikot kuvaavat Muhammadia himokkaaksi auervaaraksi. Tämä ajatus on lähtee ristiretkistä. Akateemisen Kecia Alin mukaan: "Väitteet himoista ja aistillisuudesta olivat tavallisia piirteitä keskiaikaisissa hyökkäyksiä profeetan luonneta vastaan ja lisäksi, islamin autenttisuutta vastaan."
Kun varhaiset kristityt ilmoittivat Kristuksen olevan roolimalli selibaatin hyveestä, Muhammadia - jolla oli monia vaimoja - pidettiin synnillisten himojen ajamana. Tämä kuvaus ei ottanut lainkaan huomioon sitä, että ennen avioliittoaan Aishan kanssa, Muhammad oli nainut Khadijan, vaikutusvaltaisen bisnesnaisen. Muhammad oli silloin 25 ja avioliitto kesti 15 vuotta. Kun Khadija kuoli, hän oli täysin murtunut ja ystävät kannustivat hänät uusiin naimisiin. Naistuttava suositteli Asihaa, valoisaa ja vilkasta luonnetta.

Aishan avioliitto myös vahvisti Muhammadin pitkäaikaista ystävyyssuhdetta Aishan isään,  Abu Bakriin. Kuten Arabiassa oli tapana (ja on yhä joissain maailman osissa), avioliitto tyypillisesti palveli sosiaalisia ja poliittisia funktioita - tapa yhdistää heimoja, ratkaista sukuriitoja, huolehtia leskistä ja orvoista ja yleisesti vahvistaa siteitä hyvin epävakaassa ja muuttuvassa poliittisessa ympäristössä.
Suurin osa naisista, joita Muhammad nai, oli leskiä.
Se, mikä on kertomuksista selvää, on, että Muhammadin ja Aishan suhde oli rakastava ja tasa-arvoinen, mikä asettaa standardit vastavuoroisuudelle, hellyydelle ja kunnioitukselle Koraanilla. Heidän suhteensa läheinen tarkastelu, kuten se, että he tykkäsivät juoda samasta kupista tai kisailla yhdessä, osoittaa syvää yhteyttä, joka osoittaa vääräksi kaikki pahat puheet heidän suhteestaan.

Aishan persoonaan ei sovi, että hänestä maalataan kuvaa uhrina. Hän ei todellakaan ollut mikään seinäkukkanen. Muslimihistorian kiistanalaisen taistelun aikana hän ilmaantui esiin kamelilla ratsastaen johtaakseen sotajoukkoja. Hänet tunnettiin määrätietoisesta temperamentistaan ja ilkikurisesta huumorintajustaan - Muhammadin saadessa joskus kantaa ikävimmät seuraukset vitseistä. Elämänsä aikana Muhammad vahvisti hänen auktoriteettiaan pyytämällä muslimeja neuvottelemaan asioista Aishan kanssa Muhammadin poissaollessa; Muhammadin kuoleman jälkeen, Aishasta tuli yksi aikansa tuotteliaimmista ja parhaimmista oppineista.

Valtion päänainen, oppinut, mufti ja tuomari, Aisha yhdisti hengellisyyden, aktivismin ja tiedon ja pysyy roolimallina monille muslimeille tänä päivänä. Juopa hänen todellisen perintönsä ja sen välillä, miten hänet on kuvattu islamofobisessa materiaalissa, ei ole pelkästään historiallisesti paikkansapitämätön, se on loukkaus urauurtavan naisen muistolle.

Niillä, jotka manipuloivat hänen tarinaansa oikeuttaakseen nuorten tyttöjen pahoinpitelyn ja niillä, jotka manipuloivat sitä esittääkseen islamin uskontona, joka hyväksyy sellaisen pahoinpitelyn, on enemmän yhteistä, kuin he uskovatkaan. Molemmat osoittavat jättävänsä huomiotta sen, mitä tiedämme ajasta, joina Muhammad eli ja naisautonomiasta, jota Aishan tarina kuvaa.

Muhammadin (rauha hänelle) lukutaidottomuus ja profeettius

Kuvitellaan jotain: Lukutaidoton ihminen aikoo kehittää maailmanlaajuisen ohjelman itselleen.
Tämä lukutaidoton henkilö kehittää omaa projektiaan vuosia kertomatta siitä kenellekään ja lopulta, hän julistaa sitä vanhoilla päivillään. Julistamisen jälkeen, ilman mitään tökkiviä kohtia tai virheitä, hän jatkaa tätä kuolemaansa saakka, eikä luovuta kaikista vaikeuksista huolimatta ja hänen suunnitelmansa onnistuu suunnitelman mukaisesti ja leviää kaikkialle maailmaan. Onko tämä mahdollista?

Ja oletetaan vielä, että hänen asiansa on niin vahva, että se muuttaa radikaalisti kaikkea, kuten kansoja, heimoja, tapoja, perinteitä, uskontoja ja kaikkea, jolla on syvät juuret. Sellainen uudistus ja muutos lukutaidottomalta henkilöltä on mahdoton.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle), omaamatta mitään suunnitelmaa tai projektia, julisti islamia koko ihmiskunnalle. Näin tehdessään hän ei osoittanut mitään jahkailua, pelkoa tai ongelmaa
ja valloitti satojen tuhansien ihmisten sydämet alueella, joka on kolme miljoonaa neliökilometriä. Hän muutti murhaavan yhteiskunnan, joka hautasi jälkikasvunsa elävältä, sivistyneeksi yhteiskunnaksi hyvin lyhyessä ajassa; viisitoista vuotta kuolemansa jälkeen, Muhammadin (rauha hänelle) uskonto levisi kolmeen maanosaan ja saavutti miljoonat ihmiset.

Nyt kysymme: jos hänen väitteensä profeettiudesta olisi satuilua, ja jos hän olisi alkanut kuuluttaa sitä vuosien valmistelun jälkeen, eivätkö hänen ystävänsä, sukulaisensa ja vaimonsa olisi tienneet siitä? Ja jos hän ei olisi kertonut totuutta mahtavasta ja itsevarmasta asiastaan, olisivatko ensimmäiset uskovat niin uhranneet henkensä ja omaisuutensa sillä tavalla? Tiedämme hyvin vaikeudet, joista ensimmäiset muslimit kärsivät.

Mietitäänpä; mitä jos Muhammad (rauha hänelle) ei olisi ollut profeetta? (Jumala, suo anteeksi) ja olisi keksinyt itse islamin uskonnon, niin miksi hän olisi niin tehnyt?

• Elääkseen mukavasti? Todellisuudessa hänen elämänsä olisi täynnä vaikeuksia, hän antoi (omaisuutensa) sen, mitä hänellä oli ja hän oli pantannut tavaroitaan velkojen vuoksi ennen kuolemaansa. Joten, hän ei voinut väittää niin saadakseen helpon tai leveän elämän. 

• Johtajuuden takia? Oikeasti koko hänen elämänsä on todiste siitä, että hän eli ihmisten keskellä ja oikea herruus ja johtajuus on työskentelemistä renkinä. Hän taisteli ensimmäisissä riveissä, huolsi vaatteitaan ja teki työtä ystäviensä kanssa, kun oli aika tehdä työtä. Joten väite niin kutsutusta johtajuudesta ei ole totta. Jos hän olisi halunnut vain päästä johtajaksi, olisiko hän kieltäytynyt omaisuudesta ja johtajuudesta, jota Mekan monijumalaiset tarjosivat, ja valinnut köyhyyden? 

• Olisiko hän voinut väittää olevansa profeetta säästääkseen ihmiset heidän kauheasta tilastaan? Jumala suokoon anteeksi; tämä väite ei ole totta. Hurskas mies, joka haluaa pelastaa ihmiset uskonnon nimissä, ei voi kertoa valheita Jumalan nimessä. Jos hän olisi valehdellut, hän ei olisi ollut oikeasti hurskas ihminen ja hänen valheensa olisi ennemmintai myöhemmin paljastunut. Hänen uskontonsa on ainutlaatuinen. Hänen uskonnossaan on kaikkien uskontojen ominaisuudet ja samaan aikaan, se on alkuperäinen ja eroaa niistä. Se on täydellinen uskonto lukutaidottoman ihmisen kykyjen lisäksi. Joten tämäkään väite ei ole totta.

Joten kaikki nämä väitteet tulevat Saatanalta ja ne ovat meidän nafsimme (pahaan käskevän sielun aiheuttamia harhakuvitelmia. Profeetta Muhammad (rauha hänelle) oli viimeinen ja ylin Jumalan profeetta. Hän on koko ihmiskunnan johtaja. Hän ei ennen koskaan väittänyt olevansa profeetta ja sitten profeettius suotiin hänelle 40-vuotiaana ja hän jatkoi asiaansa kuolemaansa saakka kohdaten monia kärsimyksiä.

(c) questionsonislam

Islamin näkemys henkiseen väkivaltaan avioliitossa (ja samalla varmasti muissakin ihmissuhteissa)

Tämä kysymys ja sen vastaus on käännetty onislam-sivustolta, jonne voi lähettää kysymyksiä uskonoppineelle. 

Islamin näkemys henkiseen väkivaltaan avioliitossa

"Arvoisat oppineet, As-Salamu `alaykum. Fyysinen pahoinpitely parisuhteessa on laajasti tunnettu ja tuomittu, mutta entä henkinen pahoinpitely? Minusta se on yhtä haitallista ja vielä vahingoittavampaa, vaikka emme puhu siitä paljon. Kuinka te tarkalleen ottaen määrittelette henkisen pahoinpitelyn ja mitä islam sanoo siitä? Jazakum Allah khayran."


Wa `alaykum As-Salamu wa Rahmatullahi wa Barakatuh.
Allahin, Armeliaimman, Armollisimman nimeen.
Kaikki kunnia ja kiitos Allahille ja rauha ja siunaukset Hänen lähettiläälleen.

Rakas sisko, haluaisimme kiittää sinua mielenkiintoisesta kysymyksestäsi, jne...
Islamissa avioliitto ei ole vain taloudellinen ja fyysinen järjestely yhdessä asumisesta, vaan pyhä sopimus, Allahin lahja, johtamaan onneen, nautittavaan elämään ja suvun jatkamiseen. Islamissa avioliiton ensisijainen päämäärä on puolisoiden välisen levollisuuden ja myötunnon tavoittaminen. 
Puolisoiden välisen suhteen pitäisi perustua tasapainoon, rakkauteen ja armoon. Nämä kolme kiteyttävät islamilaisen avioliiton ihanteet. On aviomiehen ja vaimon velvollisuus nähdä, että he ovat toistensa mukavuuden ja tasapainon lähde.

Kun yleensä on selvää, mitä on fyysinen väkivalta, ei aina välttämättä ole selvää, mitä on henkinen väkivalta ja se pahoinpitely itse saattaa olla salakavalampaa. Henkiseen väkivaltaan kuuluu nimittelyä, vähättelyä, erolla uhkailun käyttämistä aseena toisen manipuloimiseen, oikealla aseella uhkailua (silloinkaan, kun ei aikoisi käyttää sitä). Siihen voi kuulua muitakin piirteitä, kuten että ei anna vaimon käydä tai olla yhteydessä perheeseen tai ystäviin. Jopa satunnainen kiusaaminen, vaikka se alkaa hauskuudesta, voi tulla yhden tyyppiseksi väkivallaksi, jos se muuttuu sarkastisiksi tai toista alentaviksi huomautuksiksi.

Joillekin ihmisille on yleistä, että suuttuessaan he nimittelevät tai vähättelevät toista. Jos joku suuttuu nopeasti ja helposti puolisoonsa, se voi johtaa henkiseen pahoinpitelyyn. Profeetta (rauha hänelle) neuvoi meitä kontrolloimaan vihamme, olemaan nimittelemättä toisiamme, olemaan käyttämättä rumaa kieltä ja olemaan osoittamasta aseella toisiamme. Neuvot koskivat yleisesti kaikkai tilanteita, mutta avioliitossa ne pitää ottaa erityisen vakavasti. 

Nämä yleiset ohjeistukset löytyvät Koraanista seuraavista jakeista: 
Te, jotka uskotte, älkää antako ihmisten nauraa toisilleen, olkoonpa, että he ovat näitä parempia; älkööt naiset naurako toisille naisille, vaikka olisivatkin parempia kuin nämä. Älkää etsikö vikoja toisistanne älkääkä kutsuko toisianne pilkkanimillä. Kurjaa on joutua huonoon huutoon, uskon omaksumisen jälkeen, ja ne, jotka eivät käänny, ovat jumalattomia. Te, jotka uskotte, karttakaa pahoja luuloja, sillä epäileminen on totisesti joissakin tapauksissa synti. Älkää vakoilko älkääkä panetelko toisianne! Haluaako joku teistä syödä kuolleen veljensä lihaa? Sitä kyllä inhoatte. Huolehtikaa velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan! Jumala on armahtavainen ja laupias. 
(49:11-12)

Ja Profeetta (rauha hänelle) sanoi: "Ei ole laillista muslimille pelotella toista muslimia."
(Ahmad & Abu Dawud raportoivat tämän)

Abu Huraira (olkoon Allah tyytyväinen häneen) raportoi, että Profeetta (rauha hänelle) sanoi myös:
"Kenenkään teistä ei pitäisi osoittaa aseella veljeään, sillä Saatana voi provosoida häntä (vahingoittamaan veljeään) ja seurauksena hän voi pudota Tulen kuoppaan."
(Kertoi al-Bukhari)
Toisessa versiossa: "Se, joka osoittaa veljeään metallin palalla, on enkeleiden kiroama, kunnes hän laskee sen alas, vaikkei se olisi hänen veriveljensä [tai siskonsa]"
(Raportoi Muslim) 

Vastattaessa kysymykseen, tärkeä muslimioppinut ja Da`iyah (islamiin kutsuja) Zienab Mostafa sanoo: 

Henkinen väkivalta totisesti haavoittaa ja satuttaa yhtä paljon kuin fyyssinen väkivalta. Islamissa puolisoiden välillä on erityinen, toisten huomioon ottamiseen perustuvasuhde. Allah sanoo: 

Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat.  

(30:21) 

On osoitettu, että miehen ja vaimon suhteen tulee perustua myötuntoon ja armoon. Monissa Profeetan (rauha hänelle) haditheissa on mainittu, että jos aviomies katsoo vaimoaan ystävällisyydellä ja armolla, Allah Kaikkivaltias katsoo heitä Hänen armollaan, ja jos he kättelevät toisiaan, kaikki heidän syntinsä katoavat. Joten, meidän tulee opiskella erittäin hyvin, miten Profeetta (rauha hänelle) toimi vaimojensa kanssa. Todellakin hän oli armollinen, ystävällinen ja rakastava, ja kun heidän avioelämässään oli joitain ongelmia, he kohtasivat ne suurella viisaudella ja ystävällisyydellä. Profeetta (rauha hänelle) ei koskaan pahoinpidellyt vaimojaan fyysisesti tai henkisesti.

Näin ollen kumpikaan puoliso ei saa pahoinpidellä toista henkisesti. Tämä on kiellettyä islamissa. Jos jompikumpi tekee niin, Kaikkivaltias Allah pitää häntä tilivelvollisena sen vuoksi ja hänen tulee katua Allahille tekoaan. On selvää, että paras opas onnistuneeseen avioelämään on seurata Profeettaa (rauha hänelle. 

Allah Kaikkivaltias tietää parhaiten.