Totuus Muhammadista ja Aishasta

Tämä on käännetty guardian.co.uk:in artikkelista, mutta olen jättänyt alusta pois viittauksen typerään elokuvaan ja lyhentänyt tai jättänyt pois lopusta pari lausetta ("To consider the marriages of the prophet outside of these calculations is profoundly ahistorical" ja "The Islamophobic depiction of Muhammad's marriage to Aisha as motivated by misplaced desire fits within a broader Orientalist depiction of Muhammad as a philanderer" ja "The stridency of those who lend credence to these literalist interpretations by concurring with their warped view of Islam does not help those Muslims who seek to challenge these aberrations" eli ei siis mitään merkityksen muuttavaa).


Kirjoittaessaan Muhammadista, Islamin profeetasta, orientalistioppinut W Montgomery Watt kirjoitti: "Kaikista historian upeista henkilöistä, ketään ei ole parjattu niin paljon kuin Muhammadia."

Monet haukkujat väittävät Muhammadia pedofiiliksi ja tämä väite ansaitsee lähempää tarkastelua.

Kriitikot väittävät, että Aisha oli vain 6-vuotias, kun hänet naitettiin viisikymppiselle Muhammadille, ja 9, kun avioliitto vietiin loppu. He perustelevat tätä sillä, että niin Aisha itse on kertonut (Sahih Bukhari vol 5, kirja 58, nro 234) ja tätä debattia monimutkaistaa se, että jotkut muslimit uskovat tämän historiallisesti paikkansapitäväksi kertomukseksi.
Vaikka suurin osa muslimeista ei harkitsisi 9-vuotiaiden tytärtensä naittamista, ne, jotka hyväksyvät tämän, perustelevat, että koska Koraanin mukaan avioliitto on mitätöity niin kauan kuin puolisot hyväksytään aikuisiksi, Aishan on täytynyt saavuttaa murrosikä varhain.

He tuovat esiin, että 7. vuosisadalla Arabiassa aikuisuus määriteltiin pubertiteetin puhkeamisella. (Tämä oli pitkälti totta ja niin oli myös Euroopassa: viisi vuosisataa Muhammadin ja Aishan avioliiton jälkeen, 33-vuotias Englannin kuningas John otti vaimokseen 12-vuotiaan Angoulêmen Isabellan.) Mielenkiintoista on, että mikään siitä paljosta kritiikistä, jota Muhammad sai aikanaan vastustajiltaan, ei kohdistunut Aishan ikään.

Tästä näkökulmasta Aisha on voinut olla nuori, mutta hän ei ollut nuorempi, kuin mikä oli normi siihen aikaan. Toiset muslimit epäilevät, että Aisha olisi ollut 6 avioliiton aikaan, viitaten historioitsijoihin, jotka ovat kyseenalaistaneet Aishan väitetyn iän luotettavuuden. Yhteiskunnnassa, jossa ei ollut syntymärekisteriä ja jossa syntymäpäiviä ei vietetty, useimmat ihmiset arvioivat oman ikänsä ja muiden. Aisha ei ollut poikkeus. Lisäksi, Aisha oli ollut kihlattu toiselle miehelle ennen kuin hän meni naimisiin Muhammadin kanssa, mikä viittaa siihen, että hän oli jo tarpeeksi kypsä yhteiskuntansa standardeilla harkitsemaan avioliittoa. Tätä on vaikea sovittaa siihen, että hän olisi ollut 6.

Lisäksi, jotkut nykyajan muslimioppineet ovat hiljattain esittäneet epäilyksiä tätä hadithia kohtaan, jota käytetään vakuuttamaan Aishan nuorta ikää. Islamissa hadith-kirjallisuus (profeetan sanomiset) huomioidaan vasta Koraanin jälkeen. Kun Koraania pidetään kirjaimellisesti Jumalan sanana, haditheja on välitetty kautta aikojen täsmällisesti, mutta ei erehtymättömällä metodologialla. Kun otetaan huomioon kaikki kertomukset ja selvitykset, siitä, minkä ikäinen Aisha on ollut avioon astuessaan, ikähaarukka vaihtelee 9-19.

Tämän takia on mahdoton tietää millään varmuudella, kuinka vanha Aisha oli. Se, mitä me tiedämme, on, mitä Koraani sanoo avioliitosta: että se on pätevä vain kahden suostuvaisen aikuisen välillä ja että naisella on oikeus valita oma puolisonsa. Islamin ruumillistumana Muhammadin teot heijastavat Koraanin opetuksia avioliittoon, vaikka jotkin muslimien hallintojen ja yksilöiden teot eivät.

Surullista kyllä, monissa maissa, nuoria tyttöjä pakkonaitetaan taloudellisista syistä. Toisinaan taas poliittista syistä. Se, että Iran ja Saudi-Arabia käyttävät Aishan ikää käyttävää hadithia oikeuttaakseen alhaisen naimaiän, kertoo meille näiden hallitusten suuresta patriarkaalisuudesta, eikä mitään Muhammadista tai islamin olennaisesta luonteesta.


Islamofoobikot kuvaavat Muhammadia himokkaaksi auervaaraksi. Tämä ajatus on lähtee ristiretkistä. Akateemisen Kecia Alin mukaan: "Väitteet himoista ja aistillisuudesta olivat tavallisia piirteitä keskiaikaisissa hyökkäyksiä profeetan luonneta vastaan ja lisäksi, islamin autenttisuutta vastaan."
Kun varhaiset kristityt ilmoittivat Kristuksen olevan roolimalli selibaatin hyveestä, Muhammadia - jolla oli monia vaimoja - pidettiin synnillisten himojen ajamana. Tämä kuvaus ei ottanut lainkaan huomioon sitä, että ennen avioliittoaan Aishan kanssa, Muhammad oli nainut Khadijan, vaikutusvaltaisen bisnesnaisen. Muhammad oli silloin 25 ja avioliitto kesti 15 vuotta. Kun Khadija kuoli, hän oli täysin murtunut ja ystävät kannustivat hänät uusiin naimisiin. Naistuttava suositteli Asihaa, valoisaa ja vilkasta luonnetta.

Aishan avioliitto myös vahvisti Muhammadin pitkäaikaista ystävyyssuhdetta Aishan isään,  Abu Bakriin. Kuten Arabiassa oli tapana (ja on yhä joissain maailman osissa), avioliitto tyypillisesti palveli sosiaalisia ja poliittisia funktioita - tapa yhdistää heimoja, ratkaista sukuriitoja, huolehtia leskistä ja orvoista ja yleisesti vahvistaa siteitä hyvin epävakaassa ja muuttuvassa poliittisessa ympäristössä.
Suurin osa naisista, joita Muhammad nai, oli leskiä.
Se, mikä on kertomuksista selvää, on, että Muhammadin ja Aishan suhde oli rakastava ja tasa-arvoinen, mikä asettaa standardit vastavuoroisuudelle, hellyydelle ja kunnioitukselle Koraanilla. Heidän suhteensa läheinen tarkastelu, kuten se, että he tykkäsivät juoda samasta kupista tai kisailla yhdessä, osoittaa syvää yhteyttä, joka osoittaa vääräksi kaikki pahat puheet heidän suhteestaan.

Aishan persoonaan ei sovi, että hänestä maalataan kuvaa uhrina. Hän ei todellakaan ollut mikään seinäkukkanen. Muslimihistorian kiistanalaisen taistelun aikana hän ilmaantui esiin kamelilla ratsastaen johtaakseen sotajoukkoja. Hänet tunnettiin määrätietoisesta temperamentistaan ja ilkikurisesta huumorintajustaan - Muhammadin saadessa joskus kantaa ikävimmät seuraukset vitseistä. Elämänsä aikana Muhammad vahvisti hänen auktoriteettiaan pyytämällä muslimeja neuvottelemaan asioista Aishan kanssa Muhammadin poissaollessa; Muhammadin kuoleman jälkeen, Aishasta tuli yksi aikansa tuotteliaimmista ja parhaimmista oppineista.

Valtion päänainen, oppinut, mufti ja tuomari, Aisha yhdisti hengellisyyden, aktivismin ja tiedon ja pysyy roolimallina monille muslimeille tänä päivänä. Juopa hänen todellisen perintönsä ja sen välillä, miten hänet on kuvattu islamofobisessa materiaalissa, ei ole pelkästään historiallisesti paikkansapitämätön, se on loukkaus urauurtavan naisen muistolle.

Niillä, jotka manipuloivat hänen tarinaansa oikeuttaakseen nuorten tyttöjen pahoinpitelyn ja niillä, jotka manipuloivat sitä esittääkseen islamin uskontona, joka hyväksyy sellaisen pahoinpitelyn, on enemmän yhteistä, kuin he uskovatkaan. Molemmat osoittavat jättävänsä huomiotta sen, mitä tiedämme ajasta, joina Muhammad eli ja naisautonomiasta, jota Aishan tarina kuvaa.

Muhammadin (rauha hänelle) lukutaidottomuus ja profeettius

Kuvitellaan jotain: Lukutaidoton ihminen aikoo kehittää maailmanlaajuisen ohjelman itselleen.
Tämä lukutaidoton henkilö kehittää omaa projektiaan vuosia kertomatta siitä kenellekään ja lopulta, hän julistaa sitä vanhoilla päivillään. Julistamisen jälkeen, ilman mitään tökkiviä kohtia tai virheitä, hän jatkaa tätä kuolemaansa saakka, eikä luovuta kaikista vaikeuksista huolimatta ja hänen suunnitelmansa onnistuu suunnitelman mukaisesti ja leviää kaikkialle maailmaan. Onko tämä mahdollista?

Ja oletetaan vielä, että hänen asiansa on niin vahva, että se muuttaa radikaalisti kaikkea, kuten kansoja, heimoja, tapoja, perinteitä, uskontoja ja kaikkea, jolla on syvät juuret. Sellainen uudistus ja muutos lukutaidottomalta henkilöltä on mahdoton.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle), omaamatta mitään suunnitelmaa tai projektia, julisti islamia koko ihmiskunnalle. Näin tehdessään hän ei osoittanut mitään jahkailua, pelkoa tai ongelmaa
ja valloitti satojen tuhansien ihmisten sydämet alueella, joka on kolme miljoonaa neliökilometriä. Hän muutti murhaavan yhteiskunnan, joka hautasi jälkikasvunsa elävältä, sivistyneeksi yhteiskunnaksi hyvin lyhyessä ajassa; viisitoista vuotta kuolemansa jälkeen, Muhammadin (rauha hänelle) uskonto levisi kolmeen maanosaan ja saavutti miljoonat ihmiset.

Nyt kysymme: jos hänen väitteensä profeettiudesta olisi satuilua, ja jos hän olisi alkanut kuuluttaa sitä vuosien valmistelun jälkeen, eivätkö hänen ystävänsä, sukulaisensa ja vaimonsa olisi tienneet siitä? Ja jos hän ei olisi kertonut totuutta mahtavasta ja itsevarmasta asiastaan, olisivatko ensimmäiset uskovat niin uhranneet henkensä ja omaisuutensa sillä tavalla? Tiedämme hyvin vaikeudet, joista ensimmäiset muslimit kärsivät.

Mietitäänpä; mitä jos Muhammad (rauha hänelle) ei olisi ollut profeetta? (Jumala, suo anteeksi) ja olisi keksinyt itse islamin uskonnon, niin miksi hän olisi niin tehnyt?

• Elääkseen mukavasti? Todellisuudessa hänen elämänsä olisi täynnä vaikeuksia, hän antoi (omaisuutensa) sen, mitä hänellä oli ja hän oli pantannut tavaroitaan velkojen vuoksi ennen kuolemaansa. Joten, hän ei voinut väittää niin saadakseen helpon tai leveän elämän. 

• Johtajuuden takia? Oikeasti koko hänen elämänsä on todiste siitä, että hän eli ihmisten keskellä ja oikea herruus ja johtajuus on työskentelemistä renkinä. Hän taisteli ensimmäisissä riveissä, huolsi vaatteitaan ja teki työtä ystäviensä kanssa, kun oli aika tehdä työtä. Joten väite niin kutsutusta johtajuudesta ei ole totta. Jos hän olisi halunnut vain päästä johtajaksi, olisiko hän kieltäytynyt omaisuudesta ja johtajuudesta, jota Mekan monijumalaiset tarjosivat, ja valinnut köyhyyden? 

• Olisiko hän voinut väittää olevansa profeetta säästääkseen ihmiset heidän kauheasta tilastaan? Jumala suokoon anteeksi; tämä väite ei ole totta. Hurskas mies, joka haluaa pelastaa ihmiset uskonnon nimissä, ei voi kertoa valheita Jumalan nimessä. Jos hän olisi valehdellut, hän ei olisi ollut oikeasti hurskas ihminen ja hänen valheensa olisi ennemmintai myöhemmin paljastunut. Hänen uskontonsa on ainutlaatuinen. Hänen uskonnossaan on kaikkien uskontojen ominaisuudet ja samaan aikaan, se on alkuperäinen ja eroaa niistä. Se on täydellinen uskonto lukutaidottoman ihmisen kykyjen lisäksi. Joten tämäkään väite ei ole totta.

Joten kaikki nämä väitteet tulevat Saatanalta ja ne ovat meidän nafsimme (pahaan käskevän sielun aiheuttamia harhakuvitelmia. Profeetta Muhammad (rauha hänelle) oli viimeinen ja ylin Jumalan profeetta. Hän on koko ihmiskunnan johtaja. Hän ei ennen koskaan väittänyt olevansa profeetta ja sitten profeettius suotiin hänelle 40-vuotiaana ja hän jatkoi asiaansa kuolemaansa saakka kohdaten monia kärsimyksiä.

(c) questionsonislam

Islamin näkemys henkiseen väkivaltaan avioliitossa (ja samalla varmasti muissakin ihmissuhteissa)

Tämä kysymys ja sen vastaus on käännetty onislam-sivustolta, jonne voi lähettää kysymyksiä uskonoppineelle. 

Islamin näkemys henkiseen väkivaltaan avioliitossa

"Arvoisat oppineet, As-Salamu `alaykum. Fyysinen pahoinpitely parisuhteessa on laajasti tunnettu ja tuomittu, mutta entä henkinen pahoinpitely? Minusta se on yhtä haitallista ja vielä vahingoittavampaa, vaikka emme puhu siitä paljon. Kuinka te tarkalleen ottaen määrittelette henkisen pahoinpitelyn ja mitä islam sanoo siitä? Jazakum Allah khayran."


Wa `alaykum As-Salamu wa Rahmatullahi wa Barakatuh.
Allahin, Armeliaimman, Armollisimman nimeen.
Kaikki kunnia ja kiitos Allahille ja rauha ja siunaukset Hänen lähettiläälleen.

Rakas sisko, haluaisimme kiittää sinua mielenkiintoisesta kysymyksestäsi, jne...
Islamissa avioliitto ei ole vain taloudellinen ja fyysinen järjestely yhdessä asumisesta, vaan pyhä sopimus, Allahin lahja, johtamaan onneen, nautittavaan elämään ja suvun jatkamiseen. Islamissa avioliiton ensisijainen päämäärä on puolisoiden välisen levollisuuden ja myötunnon tavoittaminen. 
Puolisoiden välisen suhteen pitäisi perustua tasapainoon, rakkauteen ja armoon. Nämä kolme kiteyttävät islamilaisen avioliiton ihanteet. On aviomiehen ja vaimon velvollisuus nähdä, että he ovat toistensa mukavuuden ja tasapainon lähde.

Kun yleensä on selvää, mitä on fyysinen väkivalta, ei aina välttämättä ole selvää, mitä on henkinen väkivalta ja se pahoinpitely itse saattaa olla salakavalampaa. Henkiseen väkivaltaan kuuluu nimittelyä, vähättelyä, erolla uhkailun käyttämistä aseena toisen manipuloimiseen, oikealla aseella uhkailua (silloinkaan, kun ei aikoisi käyttää sitä). Siihen voi kuulua muitakin piirteitä, kuten että ei anna vaimon käydä tai olla yhteydessä perheeseen tai ystäviin. Jopa satunnainen kiusaaminen, vaikka se alkaa hauskuudesta, voi tulla yhden tyyppiseksi väkivallaksi, jos se muuttuu sarkastisiksi tai toista alentaviksi huomautuksiksi.

Joillekin ihmisille on yleistä, että suuttuessaan he nimittelevät tai vähättelevät toista. Jos joku suuttuu nopeasti ja helposti puolisoonsa, se voi johtaa henkiseen pahoinpitelyyn. Profeetta (rauha hänelle) neuvoi meitä kontrolloimaan vihamme, olemaan nimittelemättä toisiamme, olemaan käyttämättä rumaa kieltä ja olemaan osoittamasta aseella toisiamme. Neuvot koskivat yleisesti kaikkai tilanteita, mutta avioliitossa ne pitää ottaa erityisen vakavasti. 

Nämä yleiset ohjeistukset löytyvät Koraanista seuraavista jakeista: 
Te, jotka uskotte, älkää antako ihmisten nauraa toisilleen, olkoonpa, että he ovat näitä parempia; älkööt naiset naurako toisille naisille, vaikka olisivatkin parempia kuin nämä. Älkää etsikö vikoja toisistanne älkääkä kutsuko toisianne pilkkanimillä. Kurjaa on joutua huonoon huutoon, uskon omaksumisen jälkeen, ja ne, jotka eivät käänny, ovat jumalattomia. Te, jotka uskotte, karttakaa pahoja luuloja, sillä epäileminen on totisesti joissakin tapauksissa synti. Älkää vakoilko älkääkä panetelko toisianne! Haluaako joku teistä syödä kuolleen veljensä lihaa? Sitä kyllä inhoatte. Huolehtikaa velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan! Jumala on armahtavainen ja laupias. 
(49:11-12)

Ja Profeetta (rauha hänelle) sanoi: "Ei ole laillista muslimille pelotella toista muslimia."
(Ahmad & Abu Dawud raportoivat tämän)

Abu Huraira (olkoon Allah tyytyväinen häneen) raportoi, että Profeetta (rauha hänelle) sanoi myös:
"Kenenkään teistä ei pitäisi osoittaa aseella veljeään, sillä Saatana voi provosoida häntä (vahingoittamaan veljeään) ja seurauksena hän voi pudota Tulen kuoppaan."
(Kertoi al-Bukhari)
Toisessa versiossa: "Se, joka osoittaa veljeään metallin palalla, on enkeleiden kiroama, kunnes hän laskee sen alas, vaikkei se olisi hänen veriveljensä [tai siskonsa]"
(Raportoi Muslim) 

Vastattaessa kysymykseen, tärkeä muslimioppinut ja Da`iyah (islamiin kutsuja) Zienab Mostafa sanoo: 

Henkinen väkivalta totisesti haavoittaa ja satuttaa yhtä paljon kuin fyyssinen väkivalta. Islamissa puolisoiden välillä on erityinen, toisten huomioon ottamiseen perustuvasuhde. Allah sanoo: 

Eräs Hänen merkeistään on myös se, että Hän on teistä itsestänne luonut teille puolisot, jotta löytäisitte heistä tyydytyksen, ja Hän on antanut teille keskinäistä rakkautta ja laupeutta. Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka ajattelevat.  

(30:21) 

On osoitettu, että miehen ja vaimon suhteen tulee perustua myötuntoon ja armoon. Monissa Profeetan (rauha hänelle) haditheissa on mainittu, että jos aviomies katsoo vaimoaan ystävällisyydellä ja armolla, Allah Kaikkivaltias katsoo heitä Hänen armollaan, ja jos he kättelevät toisiaan, kaikki heidän syntinsä katoavat. Joten, meidän tulee opiskella erittäin hyvin, miten Profeetta (rauha hänelle) toimi vaimojensa kanssa. Todellakin hän oli armollinen, ystävällinen ja rakastava, ja kun heidän avioelämässään oli joitain ongelmia, he kohtasivat ne suurella viisaudella ja ystävällisyydellä. Profeetta (rauha hänelle) ei koskaan pahoinpidellyt vaimojaan fyysisesti tai henkisesti.

Näin ollen kumpikaan puoliso ei saa pahoinpidellä toista henkisesti. Tämä on kiellettyä islamissa. Jos jompikumpi tekee niin, Kaikkivaltias Allah pitää häntä tilivelvollisena sen vuoksi ja hänen tulee katua Allahille tekoaan. On selvää, että paras opas onnistuneeseen avioelämään on seurata Profeettaa (rauha hänelle. 

Allah Kaikkivaltias tietää parhaiten.

Profeetta Hud - 'Adin kansan lähettiläs

'Adin ihmiset elivät monia vuosia tuulenpieksämillä vuorilla Jemenin ja Omanin välisellä alueella. He olivat fyysisesti vahvoja ja heidät tunnettiin ammattitaidostaan erityisesti korkeiden rakennusten ja niiden tornien rakentamisessa. Kaikista kansoista 'Adin kansalla oli eniten valtaa ja rikkauksia, mikä valitettavasti teki heidät röyhkeiksi ja leuhkiksi. Poliittinen valta oli epäoikeudenmukaisilla johtajilla, joita vastaan kukaan ei rohjennut asettua. 

He eivät olleet tietämättömiä Allahista, eivätkä kieltäytyneet palvomasta Häntä. He vain kieltäytyivät palvomasta yksin Häntä. He palvoivat Hänen rinnallaan muita jumalia ja idoleita. Tätä syntiä Allah ei anna anteeksi.
Allah halusi johdattaa ja kurittaa näitä ihmisiä, joten Hän lähetti profeetan heidän keskuuteensa. Tämä profeetta oli Hud (rauha hänelle), ylevä mies, joka otti vastaan profeetan tehtävän ja oli pestissään hyvin tuloksellinen ja kärsivällinen.

Ibn Jarir raportoi, että hän oli Hud ibn Shalikh ibn Arfakhshand ibn Sam ibn Noah (rauha hänelle).
Hän raportoi myös, että Profeetta Hud (rauha hänelle) oli heimosta nimeltä 'Ad ibn 'Us ibn Sam ibn Noah. He olivat arabeja, jotka asuivat al-Ahqafissa, Jemenissä, Omanin ja Hadramawt, maassa nimeltä Ashar
Heidän laaksonsa nimi oli Mughith.

Jotkut traditiot väittävät, että Hud (rauha hänelle) oli ensimmäinen ihminen, joka puhui arabiaa, kun taas jotkut väittävät, että se oli Adam ja jotkut, että se oli Noa.
Hud (rauha hänelle) tuomitsi idolien palvonnan ja moitti kansaansa: "Kansani, mitä te hyödytte näistä kivistä, jotka teitte omin käsinne ja joita palvotte? Tosiasiassa se loukkaus älylle. On vain palvonnanarvoinen Yksi Jumaluus ja se on Allah. Palvokaa Häntä ja yksin Häntä, se on pakollista teille."
"Hän loi teidät, Hän ruokkii teitä ja Hän on Ainoa, joka aiheuttaa teidän kuolemanne. Hän antoi teille mahtavat ruumiinrakenteet ja siunasi teitä monin tavoin. Joten uskokaa Häneen ja älkää olko sokeita Hänen palveluksilleen, tai sama kohtalo, joka tuhosi Noan kansan, kohtaa teidät."

Tällä järkeilyllä Hud toivoi valavansa uskoa heihin, mutta he kieltäytyivät hyväksymäst hänen viestiiään. Hänen kansansa kysyi häneltä: "Himoitsetko pääseväsi meidän herraksemme tällä kutsumisellasi? Minkä palkan haluat?"
Hud yritti saada heidät ymmärtämän, että hän saisi palkkansa Allahilta; hän ei vaatinut heiltä mitään, paitsi että he antaisivat totuuden valon koskettaa mieltään ja sydämiään.

Allah Kaikkivaltias sanoo: 

Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne. 

Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä? 

Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.» 

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.  

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle. 

Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä. 

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä.  

Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:50-57)

Hud yritti puhua heille ja selittää heille Allahin siunauksia: kuinka Allah Kaikkivaltias on tehnyt heistä Noan seuraajia, kuinka Hän on antanut heille valtaa ja voimaa, ja kuinka Hän lähettä heille sateen, joka elvyttää maan.

Hudin kansa katsoi itseään, että he olivat vahvimpia maailmassa, joten he ylpistyivät ja kävivät jääräpäisiksi.
He riitelivät paljon Hudin kanssa. He kysyivät: "Oi, Hud! Sanotko, että kun me myöhemmin kuolemme ja muutumme pölyksi, palaisimme ja ylösnousisimme?"
Hän vastasi: "Kyllä, tulette takaisin Tuomiopäivänä ja jokaiselta teistä kysytään, mitä teitte."

Ihmiset puhkesivat nauruun tämän kuultuaan. 
"Kuinka outoja Hudin väitteet ovat!" epäuskovat mutisivat keskenään.
He uskoivat, että kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa mätänee ja muuttuu pölyksi, jonka tuuli vie mukanaan. Miten se voisi enää palata alkuperäiseen muotonsa? Ja mikä merkitys Tuomiopäivällä sitten on? Miksi kuollut palaisi eloon?
Kaikki nämä kysymykset Hud vastaanotti kärsivällisesti. Sitten hän kertoi kansalleen Tuomiopäivästä. Hän selitti uskon Tuomiopäivän olevan olennaista Allahin oikeuden kannalta, opettaen samat asiat, jotka kaikki profeetat olivat ennen häntä opettaneet. 

Hud selitti heille, että oikeudenmukaisuus vaatii Tuomiopäivää, koska hyvä ei aina voita elämässä.
Joskus paha voittaa hyvän. Eikö sellaisista rikoksista tulisi rangaistusta? Jos oletamme, ettei Tuomiopäivää ole, silloin suuri epäoikeudenmukaisuus hallitsisi, mutta Allah on kieltänyt epäoikeudenmukaisuuden seuraavan Hänestä tai Hänen luomuksiaan. Näin ollen Tuomiopäivän olemassaolo, päivä, jona tekomme punnitaan ja niistä palkitaan tai rangaistaan, paljastaa Allahin oikeudenmukaisuuden. Hud puhui heille kaikista näistä asioista. He kuuntelivat, mutta eivät uskoneet häneen. Allah kertoo näiden ihmisten asenteen Tuomiopäivää kohtaan:

Mutta päämiehet hänen kansansa keskuudessa, jotka olivat epäuskoisia ja kielsivät tulevan elämän ja joille olimme antanut hyvinvointia tässä maailmassa, lausuivat: »Hän on vain kuolevainen kuten tekin, hän syö mitä tekin syötte ja juo mitä te juotte. 
Jos tottelette kaltaistanne ihmistä, menette totisesti turmioon.  

Lupaako hän teille, että kun olette kuolleet; ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, niin teidät herätetään jälleen eloon? 

Se on mahdotonta, aivan mahdotonta, mitä teille on luvattu. 

On olemassa ainoastaan tämän maailman elämä, me kuolemme ja me elämme, eikä meitä herätetä kuolleista. 

Hän on vain ihminen, joka on sepittänyt valhetta Jumalaa vastaan, emmekä ota häntä uskoaksemme.» 

(Koraani 23:33-38)

Hudin kansan johtajat kysyivät: "Eikö ole outoa, että Allah valitsee meistä yhden, jolle paljastaa viestinsä?"

Hud vastasi: "Mitä outoa siinä on? Allah haluaa johdattaa teitä oikealle polulle elämässä, joten Hän lähetti minut varoittamaan teitä. Noan vedenpaisumus ja hänen tarinansa eivät ole kaukana teistä, joten älkää unohtako, mitä tapahtui. Kaikki epäuskovat tuhoutuivat, riippumatta siitä, miten vahvoja he olivat."
"Kuka meidät tuhoaa, Hud?" johtajat kysyivät.
"Allah", vastasi Hud.

Epäuskovat hänen kansansa keskuudessa vastasivat: "Meidän jumalamme pelastavat meidät."
Hud selvensi heille, että heidän palvomansa jumalat olivat syy heidän turmioonsa, että Allah yksin pelastaa ihmiset, ja ettei mikään muu mahti maailmassa voi ketään hyödyttää tai vahingoittaa. Konflikti Hudin ja hänen kansansa keskuudessa jatkui. Vuodet kuluivat ja kävivät ylpeämmiksi jauppiniskaisemmiksi ja yhä tyrannisimmiksi ja uhmakkaammiksi Profeetansa viestille.

Lisksi he alkoivat syyttä, että Hud (rauha hänelle) oli hullu sekopää. Yhtenä päivän he sanoivat: "Me ymmrrämme nyt, että hulluutesi salaisuus on, että loukkasit jumaliamme ja ne vahingoittivat sinua; sen takia sinusta tuli mielenvikainen."

Allah Kaikkivaltias toistaa heidän sanansa Koraanissa:

He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa. 

Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
(Koraani 11:53-54)

Hänellä ei ollut muuta keinoa kuin kääntyä yksin Allahin puoleen, ei muuta vaihtoehtoa kuin uhkavaatimus. Hän julisti heille sanoutuvansa irti heidän epäjumalistaan, tekivätpä he mitä hyvänsä, ja sanoi:

Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä. Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.» 

(Koraani 11:54-57)

Hud kielsi heidät ja heidän jumalansa ja vahvisti luottamuksensa Allahiin, joka loi hänet. Hud ymmärsi, että hänen kansansa uskottomia kohtaisi rangaistus. Se on yksi elämän laeista. Allah rankaisee epäuskovia, riippumatta siitä, miten rikkaita, tyranneja tai suuria he ovat. Hud ja hänen kansansa odottivat Allahin lupausta. Kuivuus levisi maahan, sillä taivas ei enää lähettänyt sadettaan. Aurinko porotti hiekkamaita, näyttäen tulikiekolta, joka oli asetettu ihmisten päiden yläpuolelle.
Hudin ihmiset kiirehtivät kysymään häneltä: "Mikä tämä kuivuus on, Hud?"
Hud vastasi: "Allah on vihainen teille. Jos uskotte häneen, Hän hyväksyy teidät ja alkaa satamaan ja teistä tulee vahvempia kuin olette."
He pilkkasivat häntä ja kävivät vielä uppiniskaisimmeksi ja sarkastisemmiksi epäuskossaan. Kuivuus pahentui, puut muuttuivat keltaisiksi ja kasvit kuolivat.
Tuli päivä, jona he näkivät taivaan olevan täynnä pilviä. Hudin ihmiset olivat iloisia, kun he tulivat ulos teltoistaan itkien.
"Pilvi, joka antaa meille sateen!"
Sää muuttui äkkiä polttavan kuivasta ja kuumasta pistävän kylmään, joka vapisutti kaikkea: puita, kasveja, telttoja, miehiä ja naisia. Tuuli kasvoi päivä päivän ja yö yön jälkeen.
Hudin ihmiset alkoivat muuttaa. He juoksivat teltoilleen piiloon, mutta sitten myrsky tuuli kävi vahvemmaksi, repien heidän telttansa irti maasta. He piiloutuivat vaatekertojen alle, mutta tuuli kävi voimakkaammaksi ja ankarammaksi ja puhalsi vaatteet pois. Se viilisi heidän vaatteitaan ja ihoaan. Se lävisti kehon aukot ja tuhosi heidät. Se ehti tuskin koskettaa mitään, ennen kuin se oli jo tuhonnut tai tappanut kohteensa, sen sydän himoitsi hajottamaan ja tuhoamaan. Myrsky raivosi 8 päivää ja 7 yötä.



(c) sunnahonline

Saatana - Shaitan

Abu Huraira kertoi: Profeetta sanoi: "Nimetkää itsenne minun nimelläni (käyttäkää nimeäni), mutta älkää nimetkö itseänne Kunya-nimelläni (ts. Abu-l Qasim). Ja se, joka näkee minut unessa, on totisesti nähnyt minut, sillä Saatana ei voi esiintyä minuna. Ja joka kertoo valheen minusta (tarkoituksellisesti), on totisesti varannut paikkansa Helvetin tulessa."
(Bukhari, vol 1, kirja 3, hadith 110)

Ibn 'Abbas kertoi: Profeetta sanoi: "Jos joku teistä, harrastaessaan seksiä vaimonsa kanssa sanoi (ja hänen täytyy sanoa ennen aloittamista): 'Allahin nimeen. Oi, Allah! Suojele meitä Saatanalta ja suojele myös, mitä lahjoitat meille (tulevia lapsia) Saatanalta", ja jos on määrätty, että he saavat lapsia, Saatana ei pysty milloinkaan vahingoittamaan tuota jälkikasvua."
(Bukhari, vol 1, kirja 4, hadith 143)


Ibn 'Umar kertoi: Profeetta sanoi: "Oi, Allah! Siunaa Shamiamme ja Jemeniämme."
Ihmiset sanoivat: "Myös meidän Najdiamme."
Profeetta sanoi taas: "Oi, Allah! Siunaa Shamiamme ja Jemeniämme."
He sanoivat taas: "Myös meidän Najdiamme."
Siihen Profeetta sanoi: "Sinne tulee maanjäristyksiä ja kärsimystä, ja sieltä nousee Saatanan pään puoli."
(Bukhari, vol 2, kirja 17, hadith 147)


'Abdullah kertoi: Profeetalle mainittiin eräs henkilö ja kerrottiin, että tämä oli nukkunut aamuun saakka, eikä ollut noussut pystyyn rukoukseen. Profeetta sanoi: "Saatana pissasi hänen korviinsa."
(Bukhari, vol 2, kirja 21, hadith 245)

Safiya (Profeetan vaimo) kertoi, että hän tuli vierailemaan Allahin apostolin luo, kun tämä vietti Itikafia (vietti Ramadanin 10 viimeistä päivää moskeijassa poistumatta sieltä). Kun Safiya nousi palatakseen (poistuakseen moskeijasta), Allahin apostoli nousi myös ja liittyi hänen seuraansa ja kun hän tuli melkein moskeijan portille, lähelle Um Salaman - Profeetan vaimon - kodin ovea, kaksi ansarimiestä kulkivat heidän ohitsensa ja tervehtivät Allahin apostolia ja lähtivät sitten pois. Allahin apostoli puhutteli heitä sanoen: "Älkää kiirehtikö! (Hän on minun vaimoni)".
He sanoivat: "Ylistetty olkoon Allah! Oi Allahin apostoli (sinä olet kaukana kaikista epäilyksistä)" ja hänen sanomisensa oli kyseenalaistamaton heille. Allahin apostoli sanoi: "Saatana kiertää ihmisen mielessä kuten veri kiertää ihmisen ruumiissa. Pelkäsin, että Saatana voisi laittaa jotain pahoja ajatuksia teidän mieleenne."
(Bukhari, vol 4, kirja 53, hadith 333)


'Abdullah kertoi: Profeetta nousi seisomaan ja piti saarnan ja osoittaen 'Aishan taloon (itää kohti) hän sanoi kolmesti: "Kärsimystä (näkyy) täällä" ja "siellä, missä Saatanan päätä tulee esiin (idässä)."
(Bukhari, vol 4, kirja 53, hadith 336)


Abu Huraira kertoi: Allahin apostoli sanoi: "Saatana tulee teistä yhdelle ja sanoo: 'Kuka loi hänet-ja-hänet?' kunnes hän sanoo: 'Kuka on luonut Herrasi?' Joten, kun hän herättää sellaisen kysymyksen, pitäisi etsiä turvaa Allahista ja luopua sellaisista ajatuksista."
(Bukhari, Vol 4, kirja 54, Hadith 496)

Abu Huraira kertoi: Profeetta rukoili ja rukoiltuaan hän sanoi: "Saatana tuli eteeni yrittäen alituisesti kääntää huomioni pois rukouksesta, mutta Allah antoi minulle voimaa päihittää hänet."
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 504)

Abu Huraira kertoi: Profeetta sanoi: "Aina kun ihminen syntyy, Saatana koskettaa hänen kehonsa molempia puolia kahdella sormellaan, paitsi Jeesusta, Marian poikaa, jota Saatana yritti koskettaa, mutta epäonnistui, jolloin hän kosketti sen sijaan istukkaa."
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 506)

'Aisha kertoi: Profeetta sanoi: Kun enkelit pilvien keskellä asioista, jotka ovat tulossa tapahtumaan maassa, paholainen kuulee sanan siitä ja vuotaa sen ennustajan korviin kuin vuodattaisi jotain pulloon, ja he lisäävät siihen yhteen sanaan tuhat valhetta."
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 508)


Abu Huraira kertoi: Profeetta sanoi: "Haukottelu on Saatanalta ja jos joku teistä haukottelee, hänen tulisi hillitä haukotustaan niin paljon kuin mahdollista, sillä jos joku teistä haukottelun aikana sanoo: 'Ha', Saatana nauraa hänelle."
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 509)

'Aisha kertoi: Uhudin taistelun päivänä, kun pakanat oli voitettu, Saatana huusi: "Oi, Allahin orjat! Varokaa väkeä takananne", ja siihen muslimit edessä taakse jääneitä muslimeja vastaan (luullen, että he olivat pakanoita). Hudhaifa katsoi taakse ja näki muslimien hyökkäävän hänen isänsä, Al-Yamanin kimppuun. Hän huusi: "Oi, Allahin orjat! Minun isäni! Minun isäni!"
Kautta Allahin, he eivät lakanneet tappamasta häntä.
Hudhaifa sanoi: "Antakoon Allah anteeksi teille."
'Urwa sanoi, että Hudhaifa jatkoi hyvän tekemistä (pyysi yhä Allahia antamaan anteeksi isänsä tappajille, kunnes tapasi Allahin, eli kuoli).
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 510)


'Aisha kertoi: "Kysyin Profeetalta sinne ja tänne katsomisesta rukouksen aikana. Hän vastasi: 'Se on se, mitä Saatana varastaa rukoukselta.'"
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 511)


Abu Qatada kertoi: Profeetta sanoi: "Hyvä uni on Allahilta ja huono tai paha uni on Saatanalta; joten jos joku teistä näkee pahaa untaa, joka säikäyttää hänet, hänen tulisi sylkäistä vasemmalle puolelleen ja etsiä turvaa Allahista sen pahaa vastaan, sillä sitten se ei vahingoita häntä."
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 513)

Abu Huraira kertoi: Profeetta sanoi: "Jos joku teistä nousee unesta ja puhdistatuu, hänen tulee pestä nenänsä laittamalla vettä siihen ja siihen puhaltamalla se ulos kolmesti, koska Saatana on pysynyt hänen nenänsä yläosassa kaiken yötä."
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 516)

Abu Huraira kertoi: Profeetta sanoi: "Kun kuulet kukon kiekuvan, pyydä Allahin siunauksia, sillä niiden kiekuminen tarkoittaa, että ne ovat nähneet enkelin. Ja kun kuulet aasien hirnuvan, etsi turvaa Allahista Saatanaa vastaan, sillä niiden hirnuminen tarkoittaa, että ne ovat nähneet Saatanan.
(Bukhari, vol 4, kirja 54, hadith 522)

Profeetta Nuh eli Noan tarina

Hän oli Noah ibn Lamik ibn Mitoshilkh ibn Enoch ibn Yard ibn Mahlabil ibn Qinan ibn Anoush ibn Seth ibn 'Adam, ihmiskunnan isä (alayhis-salam).

Kirjan kansojen (juutalaiset ja kristityt, koska he saivat paljastetut kirjat, nimiltään Tawrah, Zabur ja Injil, eli Toora, Psalmit ja Evankeliumit, mutta ne ovat korruptoituneet, paljastetuista kirjoista ainoastaan Koraani on säilynyt täsmälleen niin kuin paljastettiin) historiassa, ajanjakso Noan syntymän ja Adamin kuoleman välillä oli 146 vuotta. [Genesis 5:n mukaan (uusi uusittu standardi painosversio) Noa syntyi 1026 vuotta Adamin kuoleman jälkeen. Ibn 'Abbas kertoi Profeetta Muhammadin (sallalahu aleihi wassalam) sanoneen, "aikakausi Adamin ja Noan välillä oli 10 vuosikymmentä." [Sahih Bukhari] Noa syntyi 1056 vuotta Adamin luomisen jälkeen (tai kun hän jätti Edenin puutarhan). Lisäksi tämä hadith ei ole ristiriidassa edellisten lausuntojen kanssa Kirjojen Kansalta, kuten ensimmäiseksi voisi vaikuttaa. Lukijan tulisi pitää mielessään, että mikään Kirjan kansalta otettu lausunto tai kertomus ei välttämättä ole uskottava. Tämä otettiin Genesis 5:stä.)
Monen sukupolven ajan Noan ihmiset olivat palvoneet patsaita, joita kutsuivat jumaliksi. He uskoivat, että nämä jumalat auttaisivat heitä hyvään, suojelisivat heitä pahalta ja täyttäisivät kaikki heidän tarpeensa. He antoivat jumalilleen sellaisia nimiä kuin Waddan, Suwa'an, Yaghuthah, Ya'augah ja Nasran. Nämä idolit edustivat, tässä järjestyksessä, miehistä voimaa; muuttuvuutta, kauneutta; raakalaismaista voimaa, nokkeluutta, tarkkaa näköä, sen mukaan, minkä voiman he ajattelivat kunkin jumalansa omaavan.
Allah Kaikkivaltias paljasti:

"ja [he] sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!'"(17:23)

Alun perin nämä olivat heidän keskuudessaan eläneiden hyvien ihmisten nimiä. Heidän kuolemansa jälkeen, ihmiset pystyttivät patsaita pitääkseen näiden muistot elossa. Jonkin ajan päästä ihmiset alkoivat kuitenkin palvoa näitä patsaita. Myöhemmät sukupolvet eivät edes tienneet, miksi ne oli pystytetty; he tiesivät vain vanhempiensa rukoilleen niitä. Näin epäjumalien palvonta kehittyy. Koska he eivät ymmärtäneet Kaikkivaltias Allahista, joka rankaisisi heitä pahoista teoistaan, heistä tuli julmia ja moraalittomia.

1700-luvun Turkista

Ibn 'Abbas selitti: "Seuraten oikeamielisten miesten kuolemaa, Saatana inspiroi ihmisiä pystyttämään patsaita paikkoihin, joissa nämä (hyvät miehet) olivat tavanneet istua. He tekivät niin, mutta näitä patsaita ei palvottu, ennen kuin seuraavat sukupolvet hairahtuivat oikeasta elämäntavasta. Sitten he palvoivat niitä (patsaita) jumalinaan."

Omassa versiossaan Ibn Jarir kertoi, "he olivat hurskaita ihmisiä, jotka elivät 'Adamin ja Noan välisenä aikana ja joiden seuraajat pitivät heitä esikuvina. Kun nämä kuolivat, heidän ystävänsä, jotka seurasivat heidän esimerkkiään, sanoivat: "Jos teemme patsaita heitä, meillä tulee olemaan mukavampaa palvonnassa ja ne (patsaat) muistuttavat meitä heistä." Joten he rakensivat niistä kuvapatsaita, ja kun hekin kuolivat ja toisia tuli heidän tilalleen, Iblis ryömi heidän mieleensä sanomaan: 'Teidän esi-isänne palvoivat heitä ja palvonnalla saivat sateen.' Joten he alkoivat palvomaan niitä."

Ibn Abi Hatim kertoi tästä tarinasta: "Waddam oli vanhurskas mies, jota hänen ihmisensä rakastivat. Kun hän kuoli, he vetäytyivtä hänen haudalleen Babylonian maille ja olivat surun murtamia. Kun Iblis näki heidän surevan Waddamin kuolemaan, hän otti ihmisen muodon ja sanoi: 'Olen nähnyt teidän surunne tämän miehen kuoleman takia; voisinko tehdä hänenlaisensa patsaan, jonka voisitte laittaa tapaamispaikalle, jossa se muistuttaisi teitä hänestä?' He sanoivat: 'Kyllä'.

Joten hän teki patsaan, joka oli kuin Waddam. He laittoivat sen tapaamispaikalle muistuttamaan miehestä. Kun Iblis näki, miten kiinnostuneita he olivat muistelemaan tätä, hän sanoi: 'Voinko rakentaa hänestä patsaita teistä kunkin kotiin, niin että hän olisi kaikkien talossa ja voisitte muistella häntä?'

He suostuivat. Heidän lapsensa näkivät, mitä he tekivät. He oppivat myös muistelemaan tätä Allahin sijasta. Joten ensimmäinen, jota palvottiin Allahin tilalta, oli Waddam, epäjumala, jonka he nimesivät niin."

Tärkeä huomio tässä on, että kaikkia aiemmin mainittuja epäjumalia palvoivat tietyt ihmisryhmät. On kerrottu, että ihmiset tekivät kuvia hiuekkaan, ja kun vuodet kuluivat he tekivät niistä kuvista patsaita, jotta niiden hahmot olisi tunnistettavissa; jälkeenpäin he palvoivat niitä Allahin sijasta.
'Umm Salamah ja 'Umm Habibah kertoivat Profeetta Muhammadille (sallalahu aleihi wassalam) kirkosta nimeltä Maria, jonka he olivat nähneet Abyssinian maalla. He kuvailivat sen kauneutta ja kuvia siellä. Muhammed sanoi, "he ovat ihmisiä, jotka rakentavat palvontapaikkoja jokaisen vainajan - joka oli hurskas - haudalla ja sitten tekevät siinä niitä kuvia. He ovat Allahin huonoimpia luomuksia." [Sahih al-Bukhari]


Minkään muun kuin Allahin palvonta on tragedia, joka ei johda vain vapauden menetykseen; sillä on vakava vaikutus ihmisen mieleen ja se tuhoaa sen. Kaikkivaltias Allah loi ihmisen ja hänen mielensä siksi, että hän tulisi tietoiseksi kaikkein tärkeimmästä asiasta eli siitä, että Allah yksin on Luoja ja kaikki muut ovat hänen palvojiaan (orjiaan). Näin ollen, epäusko Allahiin, tai monijumalaisuus, johtaa vapauden menetykseen, mielen tuhoutumiseen ja minkään ylevän suunnan puuttumiseen elämässä. (Palvomalla mitään muuta kuin Allahia, ihmisestä tulee Saatanan orja, Saatanan, joka itsekin on luomus, joka tulee ottamaan käyttöönsä omat perusominaisuutensa.


Tähän ilmapiiriin Allah lähetti Noan viestinsä kanssa ihmistensä luo. Noa oli ainoa intellektuaali, joka ei hukkunut niihin turmion syövereihin, jotka monijumalaisuus aiheuttaa.

Allah lähetti Armossaan Noan johdattamaan ihmisiä. Noa oli loistava puhuja ja hyvin kärsivällinen mies. Hän selitti kansalleen elämän mysteerejä ja universumin ihmeitä. Hän kertoi, kuinka yö aina seuraa päivää ja että Allah Kaikkivaltias suunnitteli näiden välisen tasapainon meidän hyväksemme. Yö tuo viileyttä ja lepoa, kun päivä tuo lämpöä ja saa meidät liikkeelle. Aurinko ylläpitää kasvua, pitäen kaikki kasvit ja eläimet elossa, kun kuu ja tähdet auttavat käsittämään aikaa, suuntaa ja vuodenaikoja. Hän toi esiin, että taivaat ja maan omistaa yksin Taivaallinen Luoja.

Näin ollen hän selitti kansalleen, ettei voi olla enempää kuin yksi Jumala. Hän selvensi heille, kuinka paholainen oli eksyttänyt heitä niin pitkään ja että oli tullut aika pysäyttää tämä huijaus. Noah puhui heille, kuinka Allah oli ylistänyt ihmistä, kuinka HÄN oli luonut ihmisen ja tarjonnut hänelle elatuksen ja mielen siunauksen. Hän kertoi heille idolien palvomisen olevan tukehduttava vääryys mielelle. Hän varoitti heitä palvomasta mitään muuta kuin Allahia ja varoitti heitä kauheasta rangaistuksesta, jota Allah soveltaisi heihin, jos he jatkaisivat pahoja tapojaan.

Ihmiset kuuntelivat häntä hiljaisuudessa. Hänen sanansa olivat shokki heidän seisahtuneelle mielelleen kuin ihminen, joka herätetään napakasti kesken unien, kun seinä on sortumassa hänen päälleen. Tälläinen henkilö saattaa olla levoton ja jopa suuttua, vaikka hänet aiottiin vain pelastaa.
Noan kansa jakautui kahteen ryhmään hänen varoituksensa jälkeen. Hänen sanansa koskettivat heikkoja, köyhiä ja onnettomia ja tyynnytti heidän haavojaan armolla. Rikkaat, vahvat, voimakkaat ja valtaa pitävät suhtautuivat varoitukseen kylmällä epäluottamuksella. Heistä oli parempi jatkaa samaa rataa kuin ennenkin. Siksi he aloittivat sanasodan Noaa vastaan.
Ensimmäiseksi he syyttivät Noan olevan vain ihminen, kuten hekin.

Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen

(Koraani 11:27)

Noa ei kuitenkaan ollut koskaan muuta väittänytkään. Hän vakuutti, että todella oli vain ihminen; Allah oli lähettänyt ihmislähettilään, koska maa oli ihmisten asuttamata. Jos se olisi ollut enkelien asuttama, Allah olisi lähettänyt enkelilähettilään.
Kilpailu polyteistien ja Noan välillä jatkui. Valtaapitävät luulivat aluksi, että Noan viesti heikentyisi itsestään.
Kun he huomasivat hänen viestinsä vetoavan köyhiin, avuttomiin ja tavallisiin työläisiin, he alkoivat sanallisesti hyökätä häntä vastaan ja pilkata häntä.
"Vain köyhät, nöyrät ja arvottomat seuraavat sinua."

Allah Kaikkivaltias kertoi meille:

Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi, ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan päivänä teille langetetaan.» Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen; huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.» 

(Koraani 11: 25-27)

(c) weheartit

Konflikti Noan ja hänen kansansa johdon välillä paheni. Epäuskovat yrittivät vedota: "Kuuntele Noa, jos haluat meidän uskovan sinuun, sitten hylkää uskovasi. He ovat nöyriä ja köyhiä, kun me olemme eliittiä ja rikkaita; eivät molemmat voi kuulua samaan uskoon."
Noa kuunteli kansansa pakanoita ja ymmärsi, että he olivat jääräpäisiä. Hän oli kumminkin ystävällinen vastauksessaan. Hän selitti ihmisille, ettei voinut hylätä uskovia, sillä he eivät olleen hänen vieraitaan, vaan Allahin.

Noa sanoi heille:

Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette tietämätöntä kansaa. Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidät pois? Ettekö jo ymmärrä? Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi väärämielisistä.» 

(Koraani 11: 29-31)

Noa kiisi epäuskovien argumentit profeetan terävällä tietämyksellä.
Johtajat olivat kyllästyneitä Noan argumentteihin. Allah Kaikkivaltias kertoo heidän suhtautumisestaan:

He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis, mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen. Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekä te voi Häntä väistää. Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne, ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.» 

(Koraani 11: 32-34)

Taistelu jatkui; riidat uskovien ja Noan välillä venyivät. Kun kaikki epäuskovien argumentit kaatuivat ja heillä ei ollut enempää sanottavaa, he kävivät röyhkeiksi ja parjasivat Allahin profeettaa

Hänen kansansa päälliköt vastasivat: »Me näemme tosiaankin, että olet ilmeisesti harhassa.» 

(Koraani 7:60) 

Noa vastasi profeetan tavalla:

Silloin sanoi hän: »Kansani, en ole harhassa, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs. Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; neuvon teitä omaksi parhaaksenne, ja Jumalalta olen saanut tietää, mitä te ette tiedä. 

(Koraani 7:61-62)  

Noa edelleen kutsui ihmisiä uskomaan Allahiin, tunti toisensa jälkeen, päivä päivän jälkeen, vuosi toisensa jälkeen. Hän nuhteli kansaansa ja kutsui heitä Allahin luo päivällä ja yöllä, salassa ja julkisesti. Hän antoi heille esimerkkejä, selitti Allahin merkkejä ja havainnollisti Allahin kykyjä Hänen luomuksillaan. Mutta aina kun hän kutsu ihmisiä Allahin luo, he juoksivat pois hänen luotaan. Aina kun hän kehotti heitä pyytämään Allahia antamaan heille anteeksi heidän syntinsä, he laittoivat sormet korviinsa ja kävivät liian ylpeiksi kuullakseen totuutta.

Allah kuvailee, mitä Noa sai kokea:

Totisesti Me lähetimme Nooan oman kansansa eteen sanoen: »Varoita kansaasi, ennenkuin tuskallinen rangaistus sen yllättää!» Hän julisti: »Kansa, totisesti olen julkinen varoittajasi.

Palvelkaa Jumalaa, tarkoin täyttäen velvollisuutenne Häntä kohtaan, ja olkaa kuuliaisia minulle, niin Hän antaa teille syntinne anteeksi ja myöntää teille armonaikaa. Mutta totisesti, kun Jumalan määräaika täyttyy, ei sitä voida pitkittää. Kunpa sen uskoisitte!» 

Hän sanoi: »Herra, katso, olen vedonnut kansaani päivin ja öin, mutta saarnani on heissä vain lisännyt vastahakoisuutta. Ja katso, vaikka kuinka usein olisin heitä kutsunut, jotta Sinä voisit antaa heille anteeksi, tukkivat he sormin korvansa ja kietoutuvat vaatteisiinsa torjuen kaiken itsepintaisesti ja paisuen ylpeydessään. Silloin totisesti saarnasin heille äänekkäästi, huusin kaikkien kuullen, haastoinpa heille myös kahden kesken, sanoen: 'Pyytäkää Herraltanne anteeksiantoa - Hän on totisesti armahtavainen - Hän lähettää päällenne pilvet ja runsaan sateen, enentää teille rikkautta ja lapsia sekä luo teitä varten paratiisin virtoineen. 

 Miksi ette pyydä armolahjoja Jumalalta? Totisesti, Hänhän on luonut teidät eri vaiheiden kautta. Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle?

Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi. Jumala on kasvattanut teidät maasta,

Hän käskee teidän myöskin palata siihen ja antaa teille ylösnousemuksen. Teitä varten Jumala on levittänyt maan ääret, vaeltaaksenne sen avarilla teillä.'»

Nooa sanoi: »Herra, totisesti he ovat olleet minua kohtaan uppiniskaisia ja pitäneet niitä esikuvinaan, joiden rikkaus ja lapset vain lisäävät heidän turmelustaan.

He ovat punoneet monia juoni, ja sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!' Näin he ovat totisesti johtaneet monia harhaan, ja villitys käy yhä suuremmaksi jumalattomien keskuudessa.» 

Heidät hukutettiin vääryyksiensä tähden, ja heidän oli käytävä tuleen, eikä heillä ollut muita auttajia kuin Jumala.

(Koraani 71:1-25)

Noa kutsui ihmisiä islamiin 950 vuoden ajan. Allah Kaikkivaltias sanoi: 

Totisesti, Me lähetimme Nooan kansansa luokse, ja hän oleskeli siellä viisikymmentä vaille tuhannen vuotta. Sitten vedenpaisumus yllätti heidät, koska he olivat väärämielisiä.

(Koraani 29:14)

Tapahtui niin, että sukupolvi toisensa jälkeen ihmisjoukkiot kieltäytyivät uskomasta Noa ja lietsoivat sotaa häntä vastaan, isä käänsivät lapsensa Noaa vastaan ja nämä aikuisiksi tultuaan torjuivat Noan sanoman.

Noa näki, ettei uskovien määrä kasvanut, mutta epäuskovien kylläkin. Hän oli surullinen kansansa vuoksi, muttei koskaan vaipunut epätoivoon.


Koitti päivä, jona Allah paljasti Noalle jotain, mitä muut eivät uskoneet. Allah innoitti häntä olemaan menettämättä toivoaan ja Noa rukoili epäuskovien tuhoutumista.

Ja Nooa sanoi: »Herra, älä jätä maan päälle ainoatakaan jumalatonta asumaan! Totisesti, jos säästät heistä ketään, he johtavat palvelijasi harhaan ja siittävät irstaita ja epäuskoisia jälkeläisiä. 

(Koraani 71:26-27)

Allah hyväksyi Noan rukouksen. Epäuskovat saivat kokea Hänen rangaistuksensa vedenpaisumuksen muodossa. Allah Kaikkivaltias käski Hänen palvojaansa Noaa rakentamaan arkin Hänen tietämyksellään ja enkeleiden avulla. Kaikkivaltias Allah käski: 

Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät hukutetaan.» 

(Koraani 11:37) 

Noa valitsi paikan kaupungin ulkopuolelta, kaukana mereltä. Hän keräsi puuta ja työkaluja ja alkoi yöllä ja päivällä rakentaa arkkia. Ihmisten pilkka jatkui: "Oi, Nooa! Maistuuko puusepäntyö enemmän kuin profeettius? Miksi rakennat arkkia niin kaukana merestä? Aiotko raahata sen veteen vai tuuliko sinua kannattelee?" 

Noa vastasi:  "Te tulette tietämään, kuka joutuu häpeään ja kärsimykseen."

Allah Kaikkivaltias kertoi: 

Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle. Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä nauramaan teille, kuten te nyt teette. Silloin tulette tietämään, kenet yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.» 

(Koraani 11:38-39) 

Laiva oli rakennettu ja Noa istuutui odottamaan Allahin käskyä. Allah paljasti hänelle, että kun vesi ihmeellisesti purkautui eteenpäin Noan talon uunista, se olisi merkki tulvan alkamisesta ja merkki Noalle, että hänen pitää toimia. 

Kauhea päivä saapui, kun vesi pursui voimalla Noan talosta. Noa kiirehti avaamaan arkin ja keräämään uskovat koolle. Hän otti myös parin - uroksen ja naaraan - kaikkia eläimiä, lintuja ja ötököitä. Kun ihmiset näkivät Noan raahaavan näitä elukoita arkkiinsa, he nauroivat hänelle: "Noan on täytynyt menettää järkensä! Mitä hän tekee eläimillä?"

Allah kertoi: 

Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen. 

(Koraani 11:40) 

Noan vaimo ei ollut uskova, joten hän ei liittynyt miehensä seuraan; eivätkä Noan pojatkaan, jotka olivat teeskennelleet uskovia isänsä edessä, mutta olivat oikeasti epäuskovia. Samoin suurin osa ihmisistä muutoinkin oli epäuskovia, eikä astunut arkkiin. 

Oppineilla on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka moni ihminen tuli Noan arkkiin. Ibn 'Abbas sanoi, että heitä oli 80, kun Ka'ab al-Ahbarin mukaan heitä oli 72. Toiset sanovat, että Noan lisäksi matkassa oli 10 uskovaa. 

Vesi nousi maan halkeamista: ei ollut halkeamaa, josta vesi ei olisi noussut. Vettä satoi niin kovasti, ettei sellaista rankkasadetta oltu koskaan nähty. Ja se paheni tunti toisensa jälkeen. Meret ja aallot hyökkäsivät maalle. Maan sisusta liikehti oudosti ja meren pohja nousi yhtäkkiä, tulvien kuivalle maalle. Ensimmäistä kertaa maa upposi.

Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen.
   
Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se purjehtikoon ja määränpäähänsä pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»

Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa, jotka eivät usko.»
   
Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat.

Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois väärämieliset ihmiset!»

Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta oikeamielisin.»

Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.»

Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»

Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.»

(Koraani: 11:40-48)

Taivaallisen käskyn seurauksena rauha palasi maahan, vesi vetäytyi, kuiva maa loisti taas auringon paisteessa. Vedenpaisumus oli puhdistanut maan epäuskovista ja monijumalaisista. 

Noa päästi vapauteen linnut ja pedot, jotka levittäytyivät kaikkialle maailmaan. Tämän jälkeen uskovat astuivat maihin. Noa painoi otsansa maahan rukoillen. Selviytyjät sytyttivät tulen ja istuivat sen ympärille. Laivalla he eivät olleet saaneet sytyttää tulta, jotta se ei tarttuisi laivan puuhun ja sytyttäisi sitä liekkeihin. Kukaan heistä ei ollut syönyt kuumaa ruokaa koko vedenpaisumuksen aikana. Maihinnousun jälkeen he pitivät paastopäivän kiittäkseen Allahia.

Koraani laskee verhon Noan tarinan ylle. Me emme tiedä, mitä Noan ihmisille tapahtui tämän jälkeen. Tiedämme vain sen, että kuolinvuoteellaan hän käski kahta poikaansa palvomaan Allahia ja sitten hän kuoli pois. 

'Abdullah ibn 'Amr ibn al-'As kertoi, että Profeetta Muhammad (rauha hänelle) sanoi: "Kun Allahin lähettilään Noan kuolema lähestyi, hän neuvoi kahta poikaansa: 'Totisesti, annan teille kauaskantaisen neuvon, käsken teitä kahteen asiaan ja kiellä kahdesta asiasta yhtä lailla. Määrään teidät uskomaan, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja että jos seitsemän taivasta ja seitsemän maata laitettaisiin yhdelle puolelle vaakakuppia ja toiselle puolelle laitettaisiin sanat 'ei ole muuta jumalaa kuin Allah', jälkimmäinen painaisi enemmän kuin edellinen. Varoitan teitä liittämästä Allahiin seuralaisia ja ylpeydestä."
[Sahih al-Bukhari]

Jotkut tarinat sanovat hänen hautansa olevan Scared moskeijassa Mekassa, toiset sanovat, että hänet haudattiin Balabakiin, Irakiin.

lähde: sunnahonline

Profeetta Elisa

Muistakaa myös palvelijoitamme Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia, miehiä, joilla oli voimaa ja viisautta. Totisesti Me kasvatamme heidät puhtaaksi koko olemukseltaan ja alinomaa pitämään silmällä lopullista määränpäätään. Ja totisesti he pääsivätkin Meidän tykömme valittuina, parhaina. Muistakaa Ismaelia, Elisaa ja Hesekieliä, jotka myös parhaitten joukkoon kuuluivat.
Koraani 38:45-48

Ibn Ishaaq sanoi, että Elisa (rauha hänelle) lähetettiin lapsille Elijahin (rauha hänelle) jälkeen. Hän asui ihmistensä parissa, kutsui heitä Allahin luo noudattaen Elijahin viestiä ja lakeja, kunnes kuoli pois.
Erimielisyydet kasvoivat heidän keskuudessaan huonoin seurauksin. Synnit kasvoivat kaikkialla, tyrannit kasvoivat ja tappoivat profeetat.
Al-Hafiz Abu Al-Qasim Ibn Asakerin mukaan Elisa oli Ibn Adi, Ibn Shultam, Ibn Aphraem, Ibn Joseph, Ibn Isaac, Ibn Abraham.
On sanottu, että hän oli Elijahin serkku. Toiset lähteet sanovat hänen piileskelleen Elijahin kanssa Qasium-vuoren luolassa, kun he pakenivat Ba'alabakin kuninkaalta ja kun Elijah kuoli, Elisa seurasi häntä profeettana hänen ihmistensä parissa.