Lopun ajat: Dajjal

Ad-Dajjal - Antikristus

Ubadah ibn as-Samit kertoi:
Profeetta (rauha hänelle) sanoi:
"Olen kertonut teille Dajjalista (Anti-Kristuksesta) niin paljon, että pelkään, ettette ymmärrä. Anti-Kristus on lyhyt, hänellä on kanan varpaat, pörröinen tukka, yksi silmä, jos ei näe ja se ei törrötä, eikä ole syvllä paikallaan. Jos hän sekoittaa teitä, tietäkää, että Herranne ei ole yksisilmäinen."
(Abu Dawud, kirja 32, hadith 4306)

Abu Bakr kertoi: "Allahin apostoli (rauha hänelle) sanoi: 'Al-Masih Ad-Dajjalin aiheuttama terrori ei saavu Medinaan ja siihen aikaan Medinassa on seitsemän porttia ja niistä kunkin luona kaksi enkeliä vartioimassa.'"
(Bukhari, kirja 30, hadith 103)

Hudhaifa kertoi:
Profeetta (rauha hänelle) sanoi, että Ad-Dajjalilla olisi mukana tulta ja vettä: se, mikä näyttäisi tulelta, olisi kylmää vettä ja se, mikä näyttäisi olevan vettä, olisi tulta.
(Bukhari, vol 9, kirja 88, hadith 244)

Abdullah kertoi: Profeetta mainitsi Messias Ad-Dajjalin ihmisten edessä sanoen: "Allah ei ole yksisilmäinen, kun taas Messias Ad Dajjalin oikea silmä on sokea ja hänen silmänsä näyttää pullottavalta rypäleeltä. Nukkuessani lähellä Kaabaa viime yönä, näin unessani ruskean miehen, joka oli paras, jonka ruskeiden joukossa voi nähdä, ja hänen hiuksensa olivat niin pitkät, että ne ulottuivat olkapäille. Hänen tukkansa oli ohut ja vesi valui hänen päästään ja hän piti käsiään kahden miehen olkapäillä kiertäessään Kaabaa.
Kysyin: 'Kuka hän on?'
He vastasivat: 'Hän on Jeesus, Marian poika.'
Hänen takanaan näin miehen, jolla oli hyvin kihara tukka ja jonka oikea silmä oli sokea ja joka muistutti Ibn Qatania (uskotonta) ulkonäöltään. Hän piteli käsiään toisen olkapäällä tehdessään Tawafia Kaaban ympäri.
Kysyin: 'Kuka tämä on?'
He vastasivat: 'Messias Ad-Dajjal.'"
(Bukhari, vol 4, kirja 55, hadith 649)

Salim kertoi isältään: "Ei, kautta Allahin, Profeetta ei kertonut, että Jeesus olisi ollut punaihoinen, mutta sanoi: 'Kun nukuin, näin unta, että kiersin Kaabaa ympäri ja yhtäkkiä näin kahden miehen välissä kävelevän miehen, jolla oli ruskea iho ja ohut tukka ja vesi valui hänen päästään. Kysyin: 'Kuka hän on?' Ihmiset vastasivat: 'Hän on Marian poika.' Sitten katsoin taakseeni ja näin punaihoisen, lihavan, kiharahiuksisen miehen, jonka oikea silmä oli sokea ja näytti pullistuneelta rypäleeltä. Kysyin: 'Kuka hän on?' He vastasivat: 'Hän on Ad-Dajjal.' Hänen kansansa keskuudessa oli yksi ihminen, joka muistutti häntä, Ibn Qatar." (Az-Zuhri sanoi: "Hän (Ibn Qatan) oli mies Khuza'an heimosta, joka kuoli esi-islamilaisena aikana.")
(Bukhari, vol 4, kirja 55, hadith 650)

'Abdullah bin 'Umar kertoi: Allahin apostoli sanoi: "Minä näin itseni (unessa) lähellä Ka'baa viime yönä, ja minä näin miehen, jolla oli valkeahko punainen iho, paras, jonka voitte nähdä ihmisistä, jolla on sen värinen iho, jolla oli pitkät hiukset, jotka ulottuivat hänen korvalehdilleen, mitkä olivat parhaimmanlaatuiset hiukset ja hän oli kammannut hiuksensa ja vesi valui siitä, ja teki Tawafia ympäri Ka'baa, samalla kun nojasi kahteen mieheen tai kahden miehen hartioihin. Kysyin: 'Kuka on tämä mies?' Joku vastasi: '(Hän on) Messias, Marian poika.' Sitten näin toisen miehen, jolla oli hyvin kiharat hiukset, jonka sokea oikea silmä näytti törröttävän kuin viinirypäle. Kysyin: 'Kuka hän on?' Joku vastasi: '(Hän on) Messias, Ad-Dajjal.'"
(Sahih Bukhari Vol 9, kirja 87, Hadith 128)

Abu Huraira kertoi: Minä olen rakastanut Bani Tamimin heimoa siitä asti kun kuulin Allahin apostolin sanovan heistä kolme asiaa. Kuulin hänen sanovan: "Nämä ihmiset (Bani Tamimin heimo) ovat järkähtämättömästi Ad-Dajjalia (Anti-Kristusta) vastaan."
Kun Sadaqat (hyväntekeväisyyden lahjat) siltä heimolta tulivat, Allahin apostoli sanoi: "Nämä ovat meidän porukkamme Sadaqatia".
'Aishalla oli orjatyttö siitä heimosta ja Profeetta sanoi 'Aishalle: "Vapauta hänet, sillä hän on (profeetta) Ishmaelin jälkeläinen."
(Bukhari, vol 3, kirja 46, hadith 719)

Ibn Umar kertoi: Kerran Allahin apostoli seisoi ihmisten joukossa, kunnioitti ja ylisti Allah, kuten Hän ansaitsee, ja sitten Allahin apostoli mainitsi Dajjalin, sanoen: "Minä varoitan teitä hänestä (Dajjalista), eikä ole ketään profeettaa, joka ei olisi varoittanut kansaansa hänestä. Ei ole epäilystäkään, Nooa varoitti kansaansa hänestä, mutta minä kerron hänestä (Dajjalista) jotain, mitä kukaan profeetta ei ole kertonut kansalleen ennen minua. Teidän tulisi tietää, että hän on yksisilmäinen, ja Allah ei ole yksisilmäinen."
(Bukhari, vol 4, kirja 55, hadith 553)

Abu Huraira kertoi: Allahin apostoli sanoi: "Kertoisinko teille Dajjalista tarinan, jota kukaan profeetoista ei kertonut kansalleen? Dajjal on yksisilmäinen ja tulee tuomaan mukanaan jotain, mikä muistuttaa Helvetistä ja Paratiisista, ja se mitä hän kutsuu Paratiisiksi, on itseasiassa Helvetti; joten minä varoitan teitä hänestä, kuten Nooa varoitti kansaansa hänestä."
(Bukhari, vol 4, kirja 55, hadith 554)

'Aisha kertoi: Kuulin Allahin apostolin (rauha hänelle) etsivän rukouksessaan turvaa Allahista Ad-Dajjalia vastaan.
(Bukhari, vol 9, kirja 88, hadith 243)

Luonto ja eläimet

Koska websissä ei ilmeisesti jostain käsittämättömästä voi enää käyttää html:ää, siirrän sivustoni sisällön sieltä tänne.

"Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään."
-ihmisoikeustaistelija Mahatma Gandhi

Ei ole eläintä maan päällä, ei lintua, joka kahdella siivellään lentää, jotka eivät olisi kaikkeuteen kuuluvaisia kuten tekin
(Koraani 6:38)

Etkö havaitse, että kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, julistaa Jumalan kunniaa? Niin tekevät myös linnut, kun ne siipensä levittävät. Hän tuntee jokaisen rukouksen ja ylistämistavan. Jumala tietää, mitä he tekevät.
(Koraani 24:41)

Kaikki, mitä on taivaassa ja maassa, julistaa Jumalan kunniaa, sillä Jumala on kaikkivoipa, viisas.
(Koraani 61:1)

Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja Jumalalla on kaikki vallassaan.
(Koraani 4:126)

Luonnosta
Eläimistä
Eläinten hyvä kohtelu - siitä Muhammad (rauha hänelle) puhui ja se näkyy myös käytönnössä
Eläinten kaltoinkohtelu esi-islamilaisella ajalla ja tänä päivänä
Oikeus hyvään kuolemaan
Muuta eläimistä
Linkkejä aiheesta

Luonnosta

Luonto tarkoittaa yleisimmin maaperää sekä vesi- ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen, varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä[1].
(Wikipedia)

Totisesti, Me panimme luottamuksemme taivaisiin ja maahan ja vuoriin, eivätkä ne pettäneet sitä, vaan pelolla sitä toteuttavat, mutta ihminen ei ole osoittautunut sen arvoiseksi, vaan on uskottomuudessaan typerä väärintekijä
(Koraani 33:72)

Islamin lakiin on kirjattu jopa kasvien ja puiden oikeudet. Luonto on osa Jumalan luomakuntaa, joka todistaa Hänen mahtavuuttaan. Ihminen ei saa turmella sitä, vaan hänen tulee kohdella sitä arvokkuudella. Koraanissa on useita suuria, joiden nimet viittaavat luonnonilmiöihin ja elollisiin tai elottomiin luontokappaleisiin, kuten Viikunapuun suura (95), Auringon suura (91) ja Vuoren suura (52). Bukharin hadith-kokoelmassa on kokonainen kirja Maanviljelylle (kirja 39) sekä Veden jakamiselle (kirja 40).

Anas bin Malik kertoi: Allahin apostoli sanoi: "Muslimien keskuudessa ei ole ketään, joka istuttaa puun tai kylvää siemeniä, ja sitten lintu, ihminen tai eläin syö siitä, ilman, että hänet palkittaisiin siitä."
(Bukhari, vol 3, kirja 39, hadith 513)

Muhammadin (rauha hänelle) opetuksissa toistuvat käsitteet puhtaus ja peseytyminen. Muslimin ei tule pitää puhtaana ainoastaan ruumistaan ja sieluaan, vaan myös ympäristönsä.

Abu Malik at-Ash'ari raportoi:
Allahin lähettiläs (rh) sanoi: "Puhtaus on puoli uskoa..."
(Muslim, kirja 2, hadith 223)

Eläimistä

Islamin mukaan eläimet eivät ole jotain alempia olentoja, joita saa kohdella miten hyvänsä, vaan tämän pallon muita asukkaita, joilla on yhtä suuri oikeus turvalliseen elämään kuin ihmisilläkin. Eläimet ovat samankaltaisia luontokappaleita kuin ihmiset ja siksi muslimi niitä kunnioittaa, kuten ihmisiäkin.
Koraanissa on seitsemän eläinkunnan edustajaan viittaavaa suuraa: Lehmän suura (2), Karjan suura (6), Mehiläisten suura (16), Muurahaisen suura (27), Hämähäkin suura (29), Sotaratsun suura (100) ja Norsun suura (105).

Maan Hän on luonut eläviä olentoja varten
(55:10)

"Hyvä teko, joka tehdään eläimelle, on kuin tekisi hyvän teon ihmiselle."
- Profeetta Muhammad

Jumala loi ihmiset elämään harmoniassa muiden eläinlajien kanssa. Ihmisellä on oikeus hyötyä eläimistä: syömällä niitä ja ratsastamalla niillä - ja eläimellä on oikeus hyötyä ihmisestä: ihmisten tulee huolehtia eläinten oikeuksien toteutumisesta ja eläimen hoivaaminen yksi keino palvoa Jumalaa.

Ja juuri Hän hallitsee merta, niin että saatte siitä ravinnoksenne tuoretta lihaa ja etsitte merestä koristeita, joita kannatte. Ja sinä näet laivojen halkovan merta. Näin voitte turvautua Hänen armoonsa ja tuoda Hänelle kiitoksenne.
(Koraani 16:14)

Ja Hän on luonut hevoset ja muulit ja aasit, jotta voisitte niillä ratsastaa sekä myöskin ylvästellä. Hän on luonut sellaistakin, mitä ette tiedä.
(Koraani 16:8)

Eivätkö he havaitse, että Me olemme luonut heille karjan luontokappaleittemme joukosta ja totuttanut sen heidän alaisuuteensa? Ja me olemme pannut kotieläimet heitä tottelemaan, niin että he muutamilla ajavat ja muutamia käyttävät ruoaksensa. Tästä kaikesta heille on etua ja he saavat niistä juomiakin; eivätkö he osaa tästäkään kiittää? (Koraani 69:71-73)

Eläinten hyvä kohtelu

Historioitsija Gustave le Bon kirjoittaa eläinten nauttineen "paratiisista" muslimimaailmassa. Rahastoja perustettiin yksinomaan sairaille ja haavoittuneille eläimille. 1700-luvulla Kairon muslimit pystyttivät koirille vesi- ja leipäsäätiöitä. Damaskoksessa ikääntyville hevosille omistettiin kunnan alueita, joissa ne saivat siirtyä arvokkaasti ajasta iäisyyteen.
Eläinten hyvinvointisäätiöt kukoistavat sellaisissa muslimimaissa kuin Qatar, Malesia ja Pakistan.

Abu Huraira kertoi:
Profeetta sanoi: "Mies oli hyvin janoinen ja tuli lähteelle. Hän polvistui lähteelle, tyydytti janonsa ja tuli pois. Sitten hän näki koiran läähättämässä ja nuoleksimassa mutaa hirvittävässä janossaan. Hän sanoi itselleen: 'Tämä koira kärsii janosta, kuten minäkin kärsin'. Joten hän meni lähteelle ja täytti kenkänsä vedellä ja juotti koiran. Allah kiitti häntä ja antoi hänelle anteeksi.
Ihmiset sanoivat: "Oi Allahin apostoli! Onko meille mitään palkintoa eläinten hoitamisesta?"
Hän vastasi: "Kyllä, kaikkien elävien olentojen hoitamisesta on palkkio."
(Bukhari, vol 3, kirja 43, hadith 646)

Eläinten hyvään kohteluun ei kuulu ainoastaan niiden ruokkiminen ja se, ettei niihin sovelleta fyysistä väkivaltaa, vaan myöskään niiden tunteita ei saa loukata.

'Abdullah raportoi, että Profeetta (rauha olkoon hänen kanssaan) pysähtyi paikkaan ja sitten joku otti linnun munat ja lintu alkoi hakata siipiään yhteen Allahin lähettilään (rh) pään ympärillä.
Hän kysyi: "Kuka teistä on ottanut sen munat?"
Mies sanoi: "Allahin lähettiläs, minä olen ottanut sen munat."
Allahin lähettiläs (rh) sanoi: "Palauta ne armosta lintua kohtaan."
(Al-Adab Al-Mufrad, 382, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Utbah ibn AbdusSulami kuuli Allahin lähettilään (rh) sanovan:
"Älä leikkaa hevosen otsaharjaa, harjaa tai häntää, sillä häntä on kärpäslätkä, harja tuo lämpöä ja otsaharjassa on siunauksia."
(Abu Dawud, kirja 15, hadith 2542, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Miqdam b. Shuraih b. Hani kertoi:
"'Aisha nousi villin kamelin selkään ja alkoi kulkea ympyrää ja ympyrää. Siihen Allahin lähettiläs sanoi: "Sinun täytyy osoittaa ystävällisyyttä."
(Muslim, kirja 32, hadith 6275)

Anas ibn Malik kirosi raportoi, että mies kirosi kirput Profeetan (rh) läsnäollessa ja Profeetta (rh) sanoi: "Älä kiroa niitä. Kirppu herätti yhden profeetoista rukoilemaan."
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 51, Hadith 1237, Al-Albani sanoi, että tämä on da'if)

Eläinten kaltoinkohtelu

Eläinten kaltoinkohtelu on suurimpia syntejä islamissa.

'Abdullah bin 'Umar kertoi:
Allahin apostoli sanoi: "Naista kidutettiin ja hänet laitettiin Helvettiin, koska hän lukitsi kissan, kunnes se kuoli nälkään."
Allahin apostoli sanoi edelleen: (Allah tietää paremmin) Allah sanoi naiselle: "Sinä et ruokkinut, etkä juottanut sitä, kun lukitsit sen, etkä päästänyt sitä vapaaksi, jotta se olisi voinut syödä maan öttiäisiä."
(Sahih Bukhari, kirja 40, hadith 553)

(Sama tarina kerrotaan myös ainakin näissä haditheissa.)

Jabir raportoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) kielsi lyömästä eläintä kasvoihin tai tekemästä eläimelle kauterisaatiota kasvoihin.
(Muslim, kirja 24, hadith 5281)

Jabir kertoi: Profeetta (rauha hänelle) kielsi polttomerkitsemästä kasvoihin tai lyömästä kasvoihin.
(Jami`at-Tirmidhi 1710, tämä on sahih)

Tämä ei tarkoita, että eläimiä saisi lyödä muualle vartaloon muuten vain. Kun vaikkapa lehmiä ohjataan aitaukseensa, on sekin lyömistä, vaikka sillä ajetaan myös lehmien omaa etua ja kyllä hevosen hoidossakin hevosta joskus lyödään raipalla ilman mitään pahaa tarkoitusta.

Ibn 'Abbas (olkoon Allah tyytyväinen häneen) sanoi:
"Kasvoihin polttomerkitty aasi sattui kävelemään Profeetan (rauha hänelle) ohi. Allah kirotkoon sen, joka polttomerkitsi hänet."
[Muslim]

Toinen kertomus Muslimilta on: "Allahin lähettiläs (rh) kielsi meitä lyömästä tai polttomerkitsemästä eläintä kasvoihin."
(Riyad as-Salihin, kirja 18, hadith 1608)

Kun Muhammad (rh) siirtyi Mekasta Medinan kaupunkiin, hän huomasi järkytyksekseen, että siellä ihmisillä oli tapana silpoa eläviltä kameleilta irti kyttyrät ja pakarat tai hännät lampailta. Ihmiset tekivät sellaista väkivaltaa eläimille, koska mehukkaat kyttyrät ja lampaan rasvaiset ruumiinosat saattoi syödä, ja eläimet jäivät kuitenkin eloon myöhempää käyttöä varten. Muhammad (rh) vaati heti tämän lopettamista.

Abu Waqid Al-Laithi kertoi:
Profeetta (rh) saapui Medinaan ja heillä oli tapana silpoa kameleilta kyttyrät irti ja silpoa lampailta pakarat. Hän sanoi: "Kaikki, mikä eläimestä leikataan irti, kun se on elossa, on kuollutta raatoa."
(Tirmidhi, kirja 18, hadith 20, tämä on hasan)

Abu Sa’eed Al-Khudri sanoi: "Allahin lähettiläs kielsi silpomasta eläimiä."
(Sunan Ibn Majah, vol 1, kirja 27, hadith 3185)

AbuWaqid kertoi: Profeetta (rh) sanoi:
"Kaikki, mikä eläimestä leikataan irti, kun se on elossa, on kuollutta."
(Abu Dawud, kirja 17, hadith 2858, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Sahl bin 'Amr, joka tunnettiin nimellä Ibn Al-Hanzaliyyah, raportoi:
"Allahin lähettiläs (rh) sattui kulkemaan kamelin ohi, jonka vatsa oli kiinni sen selässä (koska se oli niin laiha), johon hän sanoi: 'Pelätkää Allahia kunnioituksessanne näitä mykkiä eläimiä kohtaan. Ratsastakaa niillä, kun ne ovat hyväkuntoisia ja teurastakaa ne, kun ne ovat hyväkuntoisia ja syökää niiden liha, kun ne ovat hyväkuntoisia.'"
[Abu Dawud]
(Riyad as-Salihin, kirja 8, hadith 966)

Koiratappelut ja -kukkotappelut, joilla jotkut ihmiset huvittelevat, ovat islamissa kiellettyjä.

Mujahid kertoi, että Ibn 'Umar inhosi sitä, että eläimet laitettiin taistelemaan toisiaan vastaan.
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 51, hadith 1232)

Eläimiinsekaantuminen kuuluu tietysti myös eläinten kaltoinkohteluun ja on paha ja väärä teko. Muutamissa haditheissa siitä määrätään kuolemantuomio.

Ibn 'Abbas kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Kenen tahansa näette sekaantuvan eläimeen, tappakaa hänet ja tappakaa eläin."
Joten Ibn 'Abbas sanoi: "Miten on eläimen tapauksessa?"
Hän sanoi: "En kuullut Allahin lähettiläältä (rauha hänelle) mitään siitä, mutta näin, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) tunsi vastenmielisyyttä sen lihan syöntiä tai käyttöä kohtaan, koska sellainen kamala teko oli tehty eläimelle."
(Jami`at-Tirmidhi 1455, tämä on hasan)

Ibn 'Abbas kertoi, että Allahin lähettiläs (rauha hänelle) sanoi: "Kuka tahansa, jolla on sukupuolista kanssakäymistä mahram-sukulaisen kanssa, tapa hänet; ja kuka tahansa, jolla on sukupuolista kanssakäymistä eläimen kanssa, tapa hänet ja tapa eläin."
(Sunan Ibn Majah, vol 3, kirja 20, hadith 2564, tämä on sahih)

Oikeus hyvään kuolemaan

Eläimillä on myös oikeus kunnialliseen kuolemaan.
Eläimiä saa tappaa vain ruoaksi ja tilanteessa, jossa ne aiheuttavat muille välitöntä vaaraa - Muhammad (rh) esimerkiksi määräsi surmattavaksi vesikauhuisia koiria. Edes sodassa niitä ei saa tappaa ilman pätevää syytä. Eläimiä ei saa tappaa muiden eläinten nähden.

”Kuulin Sharidin sanovan: ’Kuulin Allahin lähettilään sanovan: ’Se, joka tappaa pienen linnun ilman syytä, se anoo Allahia Ylösnousemuksen päivänä sanoen: ’Oi, Herra, se-ja-se tappoi minut ilman syytä. Ja hän ei tappanut minua mistään hyödyllisestä tarkoituksesta.’”
(Sunan an-Nasa'i, Vol 5, kirja 43, Hadith 4451, hasan)

Shaddad b. Aws kertoi:
On kaksi tunnuspiirrettä, jotka kuulin Allahin lähettilään (rh) sanovan: "Allah on määrännyt kaiken tehtäväksi hyvällä tavalla, joten kun tapatte, tehkää se käyttäen hyvää metodia."

Toisessa versiossa kuin Muslimilla, sanotaan: "Joten tapa hyvällä maneerilla."
"Ja kun teurastatte, teidän tulisi käyttää hyvää metodia, teidän tulisi teroittaa veitsenne ja aiheuttaa niin vähän kipua kuin mahdollista."
(Abu Dawud, kirja 16, hadith 2809, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Sdhaddad bin Aws kertoi:
"Allahin lähettiläs sanoi: 'Allah on määrännyt taitavuuden kaikissa asioissa, joten kun tapatte, tappakaa hyvin, ja kun teurastatte, teurastakaa hyvin. Teroittakaa teränne ja säästäkää eläin kärsimyksiltä."
(Sunan an-Nasa'i, Vol 5, kirja 43, Hadith 4417, tämä on sahih)

Hisham b. Zaid kertoi: Saavuin al-Hakam b. Ayyubiin yhdessä Anasin kanssa. Hän näki joidenkin nuoria tai poikia, jotka olivat sitoneet kanan ja ampuivat sitä. Anas sanoi: "Allahin lähettiläs (rauha hänelle) kielsi tappamasta eläintä vankeudessa." (Abu Dawud, kirja 16, Hadith 2810, Al-Albani sanoi, että tämä on sahih)

Jabir bin ‘Abdullah kertoi:
"Allahin lähettiläs (rh) kielsi tappamasta mitään eläintä, kun se on sidottu (käyttämästä sitä maalitauluna)."
(Sunan Ibn Majah, vol 1, kirja 27, Hadith 3188, tämä on sahih)

Muuta eläimistä

Mundhir bin Jarir sanoi:
"Olin isäni kanssa Bawazijissa ja lehmät tulivat takaisin illalla. Hän näki lehmän, jota ei tunnistanut.
Hän kysyi: 'Mikä tämä on?'
Hän sanoi: 'Lehmä, joka liittyi laumaan.'
Ja hän määräsi, että se ajettaisiin pois, kunnes se katoaisi näköpiiristä. Sitten hän sanoi: 'Kuulin Allahin lähettilään (rh) sanovan: 'Kukaan ei anna turvapaikkaa (ota omakseen) harhautunutta eläintä, paitsi se, joka on itsekin eksyksissä.'"
(Sunan Ibn Majah, vol 3, kirja 18, Hadith 2503, sahih)

Abdullah ibn Umar kertoi:
Allahin lähettiläs (rauha hänelle) kielsi syömästä eläintä, joka käyttää ravintonaan roskaa, tai juomasta sen maitoa.
(Sunan Ibn Majah, vol 1, kirja 27, Hadith 3188, tämä on sahih)

Linkkejä aiheesta

Eläimet ja halal-teurastus
Islamin hevoset
Eläinten hoito (englanniksi)
Puutarhat, luonto ja ympäristönsuojelu islamissa (englanniksi)

Badrin taistelu

Hijran toisena vuonna Ramadan-kuun aikana muslimit taistelivat epäuskovia vastaan ratkaisevan Badrin taistelun, joka osoittautui kääntöpisteeksi, ei ainoastaan islamin, vaan koko ihmisrodun kohtalolle.

Tämä tapahtuma, jossa alivarustetut muslimit selvisivät voitokkaina on yhä tänä päivänä islamilaisen historian tärkeimpiä hetkiä. Badrin taistelu oli yksi suurimmista Jumalan merkeistä, jossa Hän osoitti, että ne, jotka uskoivat Häneen ja Hänen uskontoonsa, päätyisivät voittamaan, huolimatta heitä kohtaavista ylivoimaisista esteistä. Tämä päivä muistetaan Pyhässä Koraanissa Ratkaisun päivänä:

jos uskotte Jumalaan ja siihen, minkä lähetimme palvelijallemme ratkaisun päivänä, sinä päivänä, jolloin molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa
(Koraani 8:41)

Olosuhteet, jotka johtivat tähän taisteluun alkoivat Profeetan (rauha hänelle) saamilla uutisilla, että Abu Sufyan johti suurta karavaania, jolla oli paljon rahaa ja kauppatavaraa, takaisin Mekkaan Syyriasta. Maassa käytiin jo sotaa muslimien ja quraish-heimon välillä, sillä jälkimmäinen käytti kaiken voimansa muslimien vahingoittamiseksi ja pahoinpitelemiseksi, estääkseen heidän kehittymisensä ja kaapatakseen heidän nousevan valtansa. He eivät säästäneet taloudellisia, eivätkä fyysisiä resursseja yrityksissään ja heidän aseistetut armeijansa rämpivät hyvin usein pitkälle Medinan rajoille ja sen laidunmaille murskatakseen muslimeja.

Abu Sufyan oli yksi islamin pahimmista vihollisista, joten Profeetta (rh) pyysi muslimeja olemaan valmiina pysäyttämään karavaanit. Se oli kuitenkin kauppakaravaani, joten Profeetta (rh) ei tehnyt mitään yksityiskohtaisia järjestelyjä taistelua varten, vaan vain valmistautui ottamaan sen kiinni.

Abu Sufyan sai kuulla Profeetan (rh) aikeista pysäyttää hänet ja lähetti kuriirin Mekkaan mukanaan kiireellinen pyyntö lisäjoukoille. Quraish tuki heitä taitavasti ja kaikki Mekan huomattavat päälliköt muodostivat kiireesti armeijajoukon. Kaikki kynnelle kykenevät miehet naapuriheimoista liittyivät siihen - ja tämä armeija lähti avustamaan karavaania. Tuskin ainoatakaan miestä jäi Mekkaan, niin innoissaan Quraish keräsi armeijaa. 

ANSAARIEN USKOLLISUUS

Uutiset kantautuivat Profeetan (rh) korviin, että vahva Mekan armeija oli matkalla hyökätäkseen hänen kimppuunsa taistelussa. Profeetta (rh) kutsui seuraajansa koolle ja pyysi heidän neuvojaan.
Hän todella halusi saada selville ansaarien reaktiot, sillä he olivat vannonneet valan, että puolustaisivat häntä Medinassa, mutta vala ei velvoittanut heitä osallistumaan armeijan retkiin Medinan ulkopuolella. Muhajirinit vastasivat ensin ja vakuuttivat auttavansa ja pysyvänsä lojaaleina hänelle. Profeetta (rh) kuitenkin toisti anoomuksensa ja Muhajirinit antoivat saman vastauksen ja
Profeetta (rh) toisti kysymyksensä kolmannen kerrran.

Nyt Ansaarit ymmärsivät, että kysymys oli tarkoitettu heille. Sad b. Muad nousi heti ylös vastatakseen:

"Oi, Jumalan lähettiläs, näyttää siltä, että kysymys on osoitettu suoraan meille ja haluat vastauksemme. Ehkä ajattelet, oi Jumalan lähettiläs, että ansaarit ovat tarjoutuneet auttamaan sinua vain omalla alueellaan. Haluan kertoa sinulle ansaarien puolesta, että voit johtaa meitä minne ikinä haluat, asettua riviin kenen kanssa haluat tai rikkoa välit kenen kanssa katsot sopivaksi; voit ottaa omaisuudestamme miten paljon ikinä haluat ja antaa meille niin paljon kuin haluat; sillä mitä ikinä ottaisit omaisuudestamme, se olisi meille rakkaampaa, kuin se, mitä jättäisit meiltä. Me seuraamme sinua, minne ikinä meitä käsket. Kautta Jumalan, jos jatkat matkaasi Bark Ghimdaniin (1) saakka, me seuraamme mukanasi ja kautta Jumalan, jos marssit mereen, me teemme niin kanssasi."

Sitten Miqdad nousi ylös ja sanoi: "Oi, Jumalan lähettiläs, me emme ole kuin Israelin lapset, jotka sanoivat Moosekselle: »Mene sinä ja sinun Herrasi ja taistelkaa! Me jäämme tänne.» (Koraani 5:24) Me taistelemme kanssasi vasemmalla ja oikealla puolellasi, edessäsi ja takanasi."

Profeetta (rh) ilahtui kuullessaan seuralaistensa vastaukset. Hän sanoi: "Menkää hyvien uutisten kanssa." (2)

NUORTEN INNOKKUUS

Kun armeijan yksiköt lähtivät ulos Medinasta, 16-vuotias poika nimeltä Umair b. Abi Waqqas liittyi myös salaa sotilaiden joukkoon, koska hän pelkäsi, että jos Profeetta (rh) näkisi hänet, tämä lähettäisi hänet takaisin hänen nuoren ikänsä takia. Hänen vanhempi veljensä Sad b. Abi Waqqas näki Umairin välttelevän Profeetan (rh) huomaamaksi tulemista.
Umair vastasi: "Pelkään, että Jumalan profeetta lähettää minut takaisin ikäni takia, mutta haluan osallistua taisteluun. Ehkä Jumala suo minulle marttyyriyden."
Kun Profeetta (rh) näki Umairin, hän pyysi tätä menemään takaisin, mutta poika alkoi itkeä, joten hänen annettiin jäädä heidän kanssaan. Umair surmattiin taistelussa ja niin hänen sydämensä toive toteutui. (Usd ul-Ghaba, Vol. IV, s. 148)

VASTAJOUKKUEEN VAHVUUS

Profeetta (rh) marssi taistelukentälle mukanaan 313 taistelijaa, jotka eivät olleet edes kunnolla varustettuja. Muslimeilla oli 70 kamelia ja kaksi hevosta, joilla miehet ratsastivat vuorotellen;
(Zad al-maad, Vol. I, s. 342) ei ollut mitään, mikä erottaisi sotilaat kapteeneista, edes korkea-arvoiset seuralaiset, kuten Abu Bakr ja Umar (olkoon Allah tyytyväinen heihin) tai edes

Profeetta (rh) itse ei kantanut mitään merkkiä, joka olisi erottanut hänet muista.

Armeijan sotalippu annettiin Musab b. Umayrille, Muhajirinien lippu annettiin Alille
(olkoon Allah tyytyväinen häneen) ja ansaarien lippu Sad b. Muadhille
(olkoon Allah tyytyväinen häneen).

Kun Abu Sufyan sai tietää, että hän lähestyi muslimiarmeijaa, hän käänsi karavaaninsa kohti merenrantaa. Kun hän oli turvallisen välimatkan päässä muslimiesta, hän myös lähetti sanan Quraish-armeijalle, että he menisivät takaisin kotiin, koska heitä ei enää tarvittu välttämättä kulkemaan siellä edellä. Monet mekkalaiset halusivatkin palata kotiin, mutta Abu Jahl halusi itsepintaisesti taistella etunenässä rangaistakseen hyökkääjiä. Hän ei halunnut heittää hukkaan tilaisuutta hyökätä muslimien kimppuun taistelussa. (Zad al-Maad, Vol. I, s. 343 ja Ibn Hisham, Vol. pp. 618-19)
Kun Profeetta (rh) sai tietää niiden mekkalaisten päälliköiden nimet, jotka seurasivat Abu Jahlia, hän sanoi: Mecca has brought the pieces of heart to you!

DEMOKRAATTINEN TAPA

Quraishin armeija pysähtyi saapuessaan Wadiin (laaksoon) lähelle Badria, jossa muslimit pystyttivät telttansa vihollisen toiselle puolelle. Hubab b. Al-Mundhir tiedusteli Profeetalta (rh): 

"Oi, Jumalan Profeetta, onko tämä paikka, johon Jumala on käskenyt sinua asettumaan, niin, ettemme voi lähteä tästä paikasta, vai onko kyse näkemyksistä ja sotataktiikoista?"

"Ei", vastasi Profeetta (rh), "kyse on vain näkemyksistä ja sotataktiikoista". 

Hubab sanoi sitten: "Oi, Jumalan Profeetta, ei meidän pidä tähän jäädä." 

Hän ehdotti toista paikkaa veden lähellä (Badrin lähteiden), joka oli sopivampi vihollisen kanssa taistelulle. Profeetta (rh) suostui ehdotukseen ja käski miehiään siirtymään sinne heti.
(Ibn Hisham, Vol. I, s. 620)

 

Profeetta (rh) ja jotkut hänen läheisistä seuralaisistaan olivat ensimmäiset, jotka saapuivat uudelle leirintäalueelle sinä iltana; säiliö oli rakennettu ja täytetty vedellä, jolla vihollisenkin sallittiin täyttää vesiastioitaan. (Ibn Hisham, Vol. I, s. 622)

Jumala lähetti yöllä alas sateen, joka aiheutti epäuskoville suurtaa vaivaa viivästyttämällä heidän liikkeittään,

mutta kuitenkin elvytti muslimien kadonneet sielut tekemällä ilmaston miellyttäväksi ja muuttamalla laakson pehmeän hiekan kiinteäksi maaksi.

Tämä oli voiton merkki, jonka Jumala paljasti seuraavassa Koraanin jakeessa:  

Hän -- lähetti vettä taivaasta puhdistaakseen teidät, poistaakseen paholaisen saastutuksen teistä ja vahvistaakseen sydämenne sekä lujittaakseen askeleenne. (Koraani 8:11)

PROFEETTA KENRAALINA

Tästä taistelusta opimme Profeetan (rh) mahtavista ominaisuuksista taitavana sotataktikkona, mikä täydentää hänen ikuista tehtäväänsä välittää johdatus ihmiskunnalle, tuoden taas todisteen siitä, että hänen saamansa inspiraatio oli voinut tulla vain Kaikkivaltiaalta Jumalalta. (3) Tapa, jolla hän organisoi sotajoukkoja taistelussa, sekä hänen reaktionsa ylivoimaisten vihollisjoukkojen äkillisiin ja odottamattomiin hyökkäyksiin, huolimatta sotilaiden rajallisesta määrästä, on tutkittava, jotta voi todella arvostaa Profeetan (rh) mahtavaa sotataktista neroutta.

VALMISTAUTUMINEN TAISTELUUN

Profeetalle (rh) rakennettiin koppi palmun oksista mäelle taistelukentän yläpuolelle. Profeetta (rh) osoitti seuralaisilleen kohdat, jonne vihollispäälliköt olivat kuolleina kaatuneet. Kuten myöhemmin kävi ilmi, hänen 
ennusteensa osoittautuivat täysin oikeiksi, sillä yhtäkään Quraish-päällikköä ei löydetty tapettuna muualta kuin Jumalan Profeetan (rh) osoittamasta paikasta.

Kun kaksi vastustajajoukkoa kohtasivat, Profeetta (rh) sanoi: "Oi, Jumala, tässä quraish tulee turhamaisuudellaan ja ylpeydellään: he väittelevät kanssasi kutsumalla profeettaasi valehtelijaksi."

Tämä oli perjantaiyö, 17. päivä Ramadan-kuuta. Ensiksi aamulla koko quraishin joukot virtasivat ulos laaksoon ja levittäytyivät sitten taistelukentälle, kun muslimit asettuivat ennen heitä etualalle.
(Zad al-Maad, Vol. pp. 343-344)

JUMALAAN VETOAMINEN JA RUKOUS

Profeetta (rh) asetti armeijansa rivit järjestykseen ja palasi majaan Abu Bakrin kanssa. Hän painoi kasvonsa maahan ja rukoili Jumalalta apua. Hän oli aivan perillä siitä, että jos voitto suotaisiin sille osapuolelle, jolla oli enemmän taistelijoita ja voimaa, kykyjä ja aseita, he tietysti häviäisivät. Hänellä ei ollut harhaluuloja, vaan hän ymmärsi täysin, että muslimit olivat heikkoja ja heitä oli vähän ja vastustaja oli vahva ja monilukuinen. Hän näki selvästi, että tilanne oli Quraishin eduksi; ja nyt hän rukoili apua joltain kaikkia vahvemmalta. Alakuloisena hän rukoili taivaiden ja maan Herraa, kaiken suunnittelijaa, auttamaan muslimeja heidän vaikeuksiensa aikoina. Hän rukoili:
"Oi, Jumala! Täytä lupauksesi minulle! Auta meitä, Jumala!"
Hän oli neuvoton rukouksessaan, että peite hänen hartioiltaan putosi maahan. Abu Bakr, joka oli myös surullinen nähdessään Jumalan Profeetan kyynelissä, lohdutti häntä. (4)

MUSLIMIEN TODELLINEN ASEMA JA MERKITYS

Profeetan (rh) rukous, vaikkakin lyhyt, oli merkityksellinen hänen puhdassydämisille seuralaisilleen, hänen vankkumaton luottamuksensa Jumalaan kriisin aikoina, hänen nöyryytensä Jumalan edessä ja hänen oman sydämensä tyyneys. Samalla rukous osoittaa kristallinkirkkaasti muslimien todellisen aseman ja merkityksen kaikkien maailman kansojen joukossa; se tuo esiin niiden ihmisten arvon ja välttämättömyyden, joilla on velvollisuus viedä tehtäväänsä eteenpäin.

Ja niin Jumala vastasi Profeetan (rh) rukoukseen raikuvalla voitolla, joka ylitti järjen ja mahdollisuudet. Se oli totuudenosoitus hänen seuraajilleen.

Profeetta (rh) palasi miestensä luo ennen taistelua ja piti lyhyen puheen, jossa painotti Jumalan tiellä taistelun hyötyjä. Tuolloin Utbah b. Rabia, yhdessä veljensä ja poikansa kanssa Shayba ja Waleed astuivat esiin arabeille tyypilliseen tapaan. Kolme ansaaria tulivat eteen kieltämään heitä, mutta nämä kolme quraish-heimolaista kysyivät: "Keitä te olette?"
"Olemme ansaareja", he vastasivat.
"Olette ylhäistä verta", quraishit sanoivat, "mutta lähettäkää meidän tovereitamme, miehiä omasta heimostamme."

Profeetta (rh) sanoi sitten: "Menkää vain, Ubayda b. al-Harith, Hamza ja Ali, kulkekaa te kaikki kolme ja pyydystäkää heidän kanssaan."
Quraish sanoi sitten: "Kyllä. Te olette ylhäisiä ja tovereitamme."
Nyt Ubayda, joka oli vanhin, kohtasi Utbah b.Rabian. Hamza kohtasi Shayban ja Ali oli vastakkain Waleedin kanssa. Hamza ja Ali hyökkäsivät Utban kimppuun ja pakenivat häneltä. He voittivat hänet ja toivat takaisin riveihinsä Ubaydan, joka oli haavoittunut pahasti. Myöhemmin Ubayda kuoli menetettyään huomattavan paljon verta. (Ibn Hisham, Vol. I, s. 625)

HYÖKKÄYS

Quraish oli nyt täyttynyt uudesta raivosta. Vihan huutonsa saattelemina he rynnäköivät ja hyökkäsivät muslimitaistelijoiden kimppuun, jolloin Profeetta (rh) huusi: "Nouskaa Paratiisiin, joka on yhtä leveä kuin taivaat ja maa!"

ENSIMMÄINEN MARTTYYRI

Umayr b. al-Hunaim kuuli Profeetan (rh) kutsun ja kysyi: "Onko Paratiisi samanveroinen taivaiden ja maan kanssa, oi, Jumalan Profeetta?"
"Kyllä", vastasi Profeetta (rh). 
"Kuinka upea se on?" hän sanoi ja kun Profeetta (rh) tiedusteli, miksi hän sitä kysyi, tämä vastasi: "En miksikään, oi, Jumalan Profeetta, mutta toivon, että voin olla yksi sen asukkaista."
Profeetta (rh) kertoi, että hän tulee olemaan yksi sen asukkaista.
Umayr otti sitten taateleita nuolikotelostaan ja alkoi syödä niitä, mutta sanoi yhtäkkiä: "Jos elän niin kauan, kuin taatelini kestää, se tarkoittaa sen pitkittämistä niin kauan."
Joten hän viskasi taatelit kädestään ja juoksi taistelukentälle taistelemaan vihollisen kanssa, kunnes kuoli. Hän oli ensimmäinen marttyyri Badrin päivänä. (Zad al-Maad, Vol. I, s. 345 ja Ibn Hisham, Vol. II, s. 215)

Muslimit sotivat mekkalaisia vastaan, ollen luja, yhdistynyt ja kurinalainen armeja Jumalan nimi huulillaan. Siihen asti Profeetta (rh) oli pysynyt vaitonaisena ja rauhallisena, mutta nyt hän rynnäköi kohti vihollisen rivejä. Kukaan ei ollut rohkeampi kuin hän, kukaan ei uskaltanut tulla niin lähellä vihollista. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 425)

Jumala lähetti alas enkelinsä avustamaan muslimeja. Vihollinen näytti äkkiä kesyltä ja ilmeni, että näkymättömät sotilaat saivat ajettua heidät pois kovalla voimallaan.
 

Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» 
(Koraani 8:12)

KAHDEN VELJEN KUNNIANHIMO

Intoa täynnä kaikki näyttivät olevan taipuvaisia päihittämään toiset urheuden teoissa ja Paratiisin hankkimisessa. Jopa läheiset ystävät ja todelliset veljet kilpailivat toistensa kanssa ylittääkseen toiset.
Abdur Rahman b. Auf sanoo: "Olin taistelemassa rivissäni Badrin päivänä, kun katso, näin oikealla ja vasemmalla puolellani kaksi hyvin nuorta poikaa; enkä ollut oikein iloinen nähdessäni heidät siinä. (5) Yhtäkkiä toinen heistä kysyi matalalla äänellä, jotta toinen ei kuulisi: "Oi, setäni! Näytä minulle Abu Jahl!"
Sanoin: "Oi, veljeni poika! Mitä sinulla on hänen kanssaan tekemistä?"
Hän vastasi: "Olen vannonut Jumalalle, että tapan hänet, kun näen hänet tai tulen hänen tappamakseen!"
Ja toinen poika puhui minulle samalla lailla matalalla äänellä, jotta toinen toveri ei kuulisi. Osoitin kyseisen henkilön heille ja he kävivät tämän kimppuun kuin kaksi haukkaa ja iskivät hänet alas. He olivat Afran poikia. (6)

Kun Abu Jahl oli tapettu, Jumalan Profeetta (rh) totesi: "Tämä oli Abu Jahl, tämän kansan faarao."

SUURI VOITTO

Badrin päivän lähestyessä muslimit aistivat ja jo vakuuttuivat onnistumisesta, siinä missä epäuskovat talloivat pölyä. Tässä tilanteessa Profeetta (rh) vannoi uskollisuudenvalan Jumalalle: "Ylistys Allahille, joka täytti lupauksensa ja auttoi palvelijaansa ja yksin ohjasi kaikkia vihollisia. Täsmälleen näin tapahtui, sillä Koraanikin sanoo:

Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa , kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! (Koraani 3:123)

Profeetta (rh) käski, että kuolleet epäuskovat tulisi heittää kuoppaan. Kun muslimit heittivät heitä kaivaamaansa kuoppaan Profeetta (rh) meni seisomaan sen vierelle ja sanoi: "Oi, kuopan ihmiset, tajusitteko, että mitä Herranne sanoi, oli totta? Sillä olen huomannut, että mitä minun Jumalani lupasi, on tullut toteen."
(Bukhari, Bara b. Azibin auktoriteetilla)

Badrin päivänä 70 epäuskovaa surmattiin ja saman verran otettiin vangeiksi. Kuolonuhreja muslimien puolella oli 14, heistä kuusi oli muhajirineja ja kahdeksan ansaareja. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 463)

BADRIN VOITON VAIKUTUKSET
 

Profeetta (rh) palasi Medinaan voittaneen armeijan johtajana. Islamin viholliset olivat kauhistuneet ja lamautuneet Badrin voitosta. Profeetan (rh) maine kiiri Medinaan ja hänen vaikutuksensa kasvoi ympäröivälle alueelle. Monet ihmiset, jotka olivat ennen vastustaneet ajatusta pitkään, kääntyivät nyt islamiin. 

Abdallah b. Rawaha oli toinen Profeetan (rh) kahdesta Medinaan lähettämästä henkilöstä, ennen kuin Profeetta (rh) palasi kaupunkiin. Rawaha antoi ihmisille hyviä uutisia, sanoen: "Iloitkaa, oi, ansaarit, sillä Jumalan Profeetta on turvassa ja epäuskovat on tapettu ja vangittu." Sitten hän luetteli ylhäisten qurayshien nimi, jotka olivat mukana lähetystössä, kun he näkivät hänet laulemassa lauluja ilosta; osa otti uutiset todesta, osa kävi hämilleen. Sitten Profeetta (rh) palasi Medinaan ja häntä seurasivat sotavangit, joita Profeetan (rh) orja Shuqran piti silmällä. (Ibn Kathir, Vol. II, pp. 470-73)


Kun Profeetta (rh) saapui Ruhaan, muslimit tapasivat ja onnittelivat häntä ja hänen seuralaisiaan voitosta, jonka Jumala oli antanut heille. 

Epäuskovien kärsimä häviö syöksi Mekan synkkyyteen. Kaupungissa ei ollut taloa, jossa ei olisi surtu. (Ibn Hisham, Vol. pp. 647-48) Mekkalaiset olivat kauhuissaan ja kuohuissaan. Abu Sufyan vannoi, että hän ei menisi kylpyyn, ennen kuin olisi taistellut Profeetan (rh) kanssa. Mekan hiljennetyt muslimit saattoivat huokaista helpotuksesta ja olivat haltioissaan ja tunsivat nyt, että heidät oli puhdistettu epäilyksistä.

VEREN TAI USKON SITEET

Vankien joukossa oli Abu Aziz b. Umayr. B. Hashim, Musab b. Umayrin oikea veli. Veljekset olivat toisiaan vastaan taistelevissa armeijoissa.
Musab b. Umyr ohitti veljensä, kun nuori ansaarimies oli sitomassa Abu Aziz b. Umayrin käsiä. Musab huikkasi: "Sido hänet nopeasti, sillä hänen äitinsä on kyllin rikas; ehkä hän maksaa hyvät lunnaat."
Abu Aziz b. Umayr kääntyi hämmästyneenä Musabia päin ja sanoi: "Veli, tämänkö annat neuvoksi?"
"Et ole veljeni", Umayr vastasi. "Hän on veljeni, joka on sitomassa käsiäsi."

VANKIEN KOHTELU

Profeetta (rh) käski seuraajiaan kohtelemaan vankeja ystävällisesti. Hän sanoi: "Toimikaa ystävällisesti heidän kanssaan."

Abu Aziz b. Umayr kertoo, että hänet majoitettiin ansaariperheeseen, kun hänet oli tuotu Badrista. He antoivat hänelle leipää aamulla ja iltaruoat, mutta he itse söivät vain taateleita, kuten Jumalan lähettiläs (rh) oli käskenyt. Jos jollakulla oli leivänmuru, hän antoi sen Abu Azizille, vaikka tämä tuntui hänestä kiusalliselta ja hän kieltäytyi siitä, mutta he palauttivat sen koskemattomana ja vaativat häntä ottamaan sen. (Ibn Kathir, Vol. II, s. 475) 

VANKIEN LUNNAAT

Profeetta (rh) hyväksyi vangeilta lunnaat heidän mahdollisuuksiensa mukaan; vankien quraish-sukulaiset maksoivat näiden vapauttamisesta ja ne, jotka eivät pystyneet maksamaan mitään lunnaita, päästettiin vapaaksi ilmaiseksi. Profeetan (rh) setä Abbas b. Abdul Muttalib, hänen serkkunsa Aqil b. Abi Talib, (Ibn Hisham Vol. II, s. 3), hänen vävynsä Abul As b. Ar-Rabi, joka oli naimisissa hänen tyttärensä Zainabin kanssa, olivat sotavankeja, mutta ketään heistä ei suostittu; kaikkia kohdeltiin, kuten muitakin vankeja.

Jotkut vangit eivät pystyneet maksamaan mitään lunnaita vapauttamisekseen. Mutta koska he olivat lukutaitoisia, he ansaitsivat vapauttamisensa opettamalla lukemista ansaarien lapsille, kukin vanki vapautui opetettuaan kymmentä lasta. (Musnad Ahmad b. Hanbal, Vol. I, s. 247) (Tabaqat Ibn Sad, Vol. II, s. 14) Zaid b. Thabit oli yksi heistä, jota Badrin vangit olivat opettaneet. Profeetan (rh) päätös tässä asiassa osoittaa valaistumisen ja sivistymisen tärkeyden islamissa. 

MUUT RETKET

Abu Sufyanin vannoma vala, kuten aiemmin mainittiin, velvoitti hänet olemaan edes loiskauttamasta vettä päähänsä ennen kuin olisi aiheuttanut sekasortoa muslimeille. Juutalaisheimo Bani an-Nadirin päällikkö tarjosi tietoa, jota hän himoitsi Medinasta. Näinollen Abu Sufyan onnistui pääsemään pakoon surmattuaan kaksi ansaaria.

Profeetta (rh) sai varoituksen pahoista hyökkääjistä ja meni ulos jahtaamaan heitä. Abu Sufyan karisti Profeetan (rh) kannoiltaan, mutta hänen oli pakko heittää pois suuri määrä muonavarojaan, etenkin paahdettua viljaa tai al-sawiqia, ja siksi retki onkin nimetty sen mukaan.(Ibn Hisham, Vol. II, pp. 144-45)
 

Medinan juutalaiset, jotka ensimmäiseksi rikkoivat sopimuksen Profeetan (rh) kanssa, olivat
Banu Qaynuqa. He väittelivät muslimien kanssa ja puhuivat pilkallisesti Profeetasta (rh). Lopulta
Profeetta (rh) piiritti heitä - piiritys kesti 15 yötä - kunnes Banu Qaynuqa luovutti varauksetta.

Hyökkäykseen ryhdyttiin tekopyhien johtajan Abdallah b. Ubayyn ehdotuksesta. (Ibn Hisham Vol. II, pp. 47-49)

Banu Qaynuqa operoi kauppoja Medinassa ja harjoitti käden töitä, kuten kultasepän alaa. (Zad al-Maad, Vol. s. 348) Heidät pakotettiin hylkäämään kaupunki, vaikka 700 henkeä heistä pystyi kantamaan asetta.

TAISTELUN TULOKSET 

Joku saattaisi ajatella, että taistelun lopputulos oli uskomaton ja epälooginen: mekkalaiset olivat menettäneet vain 140 taistelijaa. Heitä oli yhä jäljellä yli 800, yli kaksi kertaa enemmän kuin muslimeja. Voisi olettaa, että heidän täytyy perääntyä, sitten järjestäytyä uudelleen ja jatkaa taistelua.

Tutkiessamme tarkasti muslimiarmeijan taktiikoita heidän ensimmäisessä taistelussaan, voimme kuitenkin löytää selityksen heidän upealle onnistumiselleen. Syitä, miten he saattoivat onnistua, on tässä:

1. YKSIMIELISYYS JOHTAJUUDESTA

Profeetta (rh) oli taistelun ylivoimainen komentaja, ideaalijohtaja, joka neuvotteli seuralaistensa kesken, hyväksyi hyvät ideat ja meni joukkojensa johtoon, kun tarve siihen ilmeni. Tämä sai aikaan upean järjestyksen muslimiarmeijassa, mikä on vastakohta pakana-armeijan syvälle hajaantuneisuudelle.

2. SOTAKELPAISUUS

Muslimisotilas tunnettiin esimerkillisestä taistelukelpoisuudestaan, tiukasta kurista ja tottelevaisuudesta johtajalle ja yhteishengestä, jonka Profeetta (rh) iskosti seuraajiensa mieleen kovalla työllä. Tämä ilmensi veljeyttä Muhaajirunien (Mekan muslimien) ja Ansaarien (Medinan muslimien) välillä. Vihollispuolella huomaamme, että äärimmäinen itsekkyys ja individualismi vallitsivat Mekan pakana-armeijan riveissä.

3. UUSI SUUNNITELMA

Muslimiarmeija marssi Medinasta taistelunhaluisena, mikä muistuttaa nykyaikaisia taistelustrategioita.
Profeetta (rh) lähetti etujoukkoja jäi jälkeen vartioimaan perälle -- hyökkäsi vihollisleiriin ottaakseen vankeja, jotka paljastivat tietoja ennen taistelua ja uhmasivat sotaa uudella tyylillä, mikä perustui yhteistyöhön, taisteluun suljetuilla riveillä.
The Prophet (peace be upon him) sent off a vanguard and left behind a rear-guard, made use of exploratory patrols, raided the enemy camps to take captives that divulge information before the battle and braved the war in a new fashion based on cooperation, that of fighting with closed ranks.
Mekan pakana-armeija suosi iske-ja-juokse-lähestymistapaa.

4. YHTEISHENKI

Muslimitaistelija nautti korkeaa moraalia, joka säteili vakaasta uskosta. Profeetta (rh) kannusti miehiään ja paransi heidän yhteishenkeään säännöllisillä rukouksilla ja lupaamalla, että he onnistuisivat. 

5. SELKEÄ TARKOITUS

Muslimien ensisijainen tarkoitus oli tuhota uskottomuuden johtajat ja poistaa esteet tehtävän - tuoda johdatus ihmiskunnalle - tieltä. Quraishin karavaanin kimppuun hyökkääminen oli vain taktinen aie. Tämän takia Profeetta (rh) päätti hyökätä Mekan pakana-armeijan kimppuun ymmärtääkseen aiemmin mainitun strategisen päätarkoituksen sen faktan valossa, että karavaani oli livahtanut pois.


6. YLEVÄ LOPPU

Muslimit taistelivat saadakseen Jumalan mielisuosion, nostaakseen Jumalan maailman kaikkien muiden yläpuolelle, poistaakseen materiaaliset esteet islamin tieltä, vapauttaakseen ihmiskunnan orjuudesta ja sorrosta. Sitä vastoin pakanat taistelivat maallisten tavoitteiden takia, korruptoituneiden ikivanhojen ajatusten tai tukeakseen fanaattisesti jotain heimoa tai klaania.

Lyhyesti listattuna taistelusta seurasi seuraavaa:

- Taistelu asetti vaaraan Mekan kauppareitit Syyrian alueiden kanssa.

- Se heikensi Quraishin mainetta ja kunnioitusta arabien keskuudessa.
- Se vahvisti muslimien asemaa ja heidän uuden keskuksensa Medinan asemaa.

- Se helpotti islamin levittämistä Arabian heimojen keskuudessa murskaamalla Quraishille suodun kunnioituksen muurin.

- Se parani Muhajirunien ja Ansaarien välistä solidaarisuutta.

- Se tarjosi tilaisuuden ajaa lakia, jonka mukaan viidesosa sotasaaliista kuuluu muslimirahastoon. Koraanin jakeet, jotka paljastettiin heti taistelun jälkeen tekivät tämän lain, mikä paransi muslimirahastoa ja valtio budjettia. Tästä laista suurin tulonlähde rahastolle muslimivalloitusten loppuun asti islamin varhaisina päivinä.

KAB B. ASHRAF KOHTAA TUHONSA

Kab b. Ashraf oli tärkeä juutalaisten johtaja. Islamin leppymättömänä vihollinsena hän aina teki kaikkensa saadakseen Profeetan (rh) vaikeuksiin. Hän oli myös runoilija, joka käytti taitoaan halventaakseen musliminaisia. Välittömästi Badrin taistelun jälkeen hän kulki koko matkan Mekkaan kostaen huutamalla tulenarkoja värssyjä ja yllyttämällä Quraishia tasaamaan tilit heidän hävittyään Badrissa.
Kun Profeetta (rh) kuuli tästä palattuaan Medinaan, hän sanoi seuralaisilleen: 
"Kab b. Ashraf on loukannut Jumalaa ja Hänen profeettaansa. Kuka hankkiutuu hänestä eroon?"
Muutama ihminen ansaareista (Muhammad b. Maslamah ja neljä hänen ystäväänsä) tarjoutuivat heti ja surmasivat Jumalan vihollisen. (Zad al-Maad, Vol. s. 348).

kuvat: http://hordesofthethings.blogspot.fi/2012/04/battle-of-badr.html
http://warfare.uphero.com/Persia/13-14C/Jami_al-Tawarikh-Mohammed_exhorting_his_family_before_the_battle_of_Badr-Khalili-Ms727-f66a.htm

Teot, jotka vievät ulos islamista

1. Shirk - jonkin asettaminen Allahin rinnalle, jonkin liittäminen Allahiin palvonnassa

Totisesti, Jumala ei anna anteeksi, että jotakuta muuta Hänen rinnallaan jumaloidaan. Kaiken muun paitsi tämän antaa Hän anteeksi kenelle tahtoo, sillä se, joka asettaa jonkun Jumalan rinnalle, on eksynyt äärimmäiseen harhaan.
(Koraani 4:116)

Jos et ole ehtinyt katua tätä syntiä elämäsi aikana, Allah ei anna sitä anteeksi. Shirkin eri muotoja on esimerkiksi uskomus, että Jumalalla on tai voi olla lapsia, Jumalan inhimmillistäminen - esimerkiksi uskomus, että Hän on pilven päällä istuva parrakas mies tai että Hän syö ja juo, pyrkimys saada yhteys kuolleisiin esim. ouija-laudalla tai rukoilemalla heitä, vain Jumalalle kuuluvien ominaisuuksien antaminen jollekulle muulle - kuten uskomus, että joku muu voi olla kuolematon, amulettien ja talismaanien pitäminen, palvonnan tekojen tekeminen, jotta muut ihailisivat ja kiittelisivät sinua sekä vannominen jonkun muun kuin Allahin kautta (esim. "vannon kautta likaisten varpaitteni").

Jos joku luopuu islamista, koska joku toinen ihminen haluaa hänen tekevän niin, silloin hän on rakastanut tätä ihmistä enemmän kuin Allahia.

Anas kertoi, että Profeetta sanoi: "Kukaan teistä ei usko, ennen kuin rakastaa minua enemmän kuin isäänsä ja lapsiaan ja koko ihmiskuntaa."
(Bukhari, vol 1, kirja 2, hadith 15)

Profeetta Muhammadia (rauha hänelle) on rakastettava enemmän kuin ketään toista ihmistä, sillä hän on meille täydellinen esimerkki Allahin palvonnasta. Häntä ei kuitenkaan missään nimessä saa pitää jumalana, eikä osoittaa mitään palvonnan tekoja hänelle.

Se, joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa
(Koraani 4:80)

(c) http://data2.whicdn.com/images/101085601/large.jpg

2. Välikäsien asettaminen ihmisen ja Allahin välille

Älä huuda avuksesi Jumalan vertaisena sellaista, mikä ei sinua hyödytä eikä vahingoita, sillä jos näin teet, olet kuuluva väärämielisten joukkoon.
(Koraani 10:106)

`Abdullah kertoi:
Mies sanoi: "Oi, Allahin lähettiläs (rauha hänelle)! Mikä synti on suurin Allahin silmissä?"
Profeetta (rauha hänelle) sanoi: "Asettaa kilpailija Allahille, kun Hän yksin loi sinut."
--
(Bukhari, Vol 9, Kirja 83, Hadith 1)

Meidän pitää osoittaa kaikki palvonnan tekomme suoraan Allahille. Emme voi esimerkiksi rukoilla häntä kenenkään toisen kautta, kuten katoliset rukoilevat Jumalaa Marian (Maryamin) kautta.

3. Uskoa, että shirkin tekijät eivät ole epäuskovia tai epäillä, etteivät he olisi. 

4. Uskoa, että jonkun muun johdatus kuin on parempi kuin Profeetta Muhammadin (rauha hänelle) tai että jonkun muun käskyt ovat parempia kuin hänen. 

Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan tuntematta sisimmässään mielikarvautta sinun langettamasi päätöksen johdosta ja täydellisesti alistuen.
(Koraani 4:65)

Joitain esimerkkejä tästä islamista ulos vievästä synnistä on:
- Uskominen, että ihmisten säätämät lakijärjestelmät ovat parempia tai yhtä hyviä kuin sharia.
- Uskominen, että Allahin säätämät lait, kuten varkaan käden katkaiseminen, ovat vanhanaikaisia, eivätkä sovi tähän aikakauteen.

5. Jonkin Profeetta Muhammadin (rauha hänelle) käskyn tai viestin vihaaminen.
 
Näin tapahtuu sentähden, että he ylenkatsoivat Jumalan ilmoituksia, ja niin Hän antaa heidän tekojensa raueta tyhjiin.
(Koraani 4:79)

6. Jonkin islamin osan pilkkaaminen tai halventaminen.
 
Jos heiltä kyselet, he varmaan vastaavat: »Me vain juttelimme ja laskimme leikkiä». Sano: »Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä lähettiläästäänkö te teitte pilkkaa?»
(Koraani 9:65)

7. Taikuuden harjoittaminen tai muuten siihen sekaantuminen.

Yksi esimerkki tästä on ennustajalla käyminen.
 
Totta kai he tietävät, että sillä, joka hankkii loitsuja, ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa kuolemanjälkeisessä elämässä. Mistä surkeasta hinnasta myyvätkään he sielunsa; jospa he vain tietäisivät sen!
(Koraani 2:102)

Abu Huraira kertoi:
Allahin lähettiläs sanoi: "Se, joka harrastaa seksiä naisen kanssa, kun tällä on kuukautiset tai menee naisen anukseen tai joka menee ennustajalle ja uskoo, mitä tämä sanoo, hän on epäuskonut siihen, mikä paljastettiin Muhammadille."
(Sunan Ibn Majah, vol 1, kirja 1, Hadith 639, hasan)

8. Epäuskovien auttaminen ja tukeminen heidän taistelussaan muslimeja vastaan.



9. Uskominen, että joidenkin "erityisten" ihmisten ei tarvitse harjoittaa islamia.
 
Kuinka Jumala ohjaisi ihmisiä, jotka ovat tulleet uskottomiksi, senjälkeen kuin he olivat uskossa ja tunnustivat Muhammedin oikeaksi profeetaksi ja (Jumalan kaikkivallan) selvät todistukset heille näytettiin? Jumala ei ohjaa jumalattomia ihmisiä.
(Koraani 3:85)

10. Allahin uskonnosta pois kääntyminen, se, ettei opiskele, eikä harjoita sitä.

Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitä niiden välillä on vain totuudessa ja määrätyksi ajaksi, mutta ne, jotka ovat epäuskoisia, kääntyvät pois saamistaan varoituksista.
(Koraani 46:3)

Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistä kääntää niille selkänsä? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiä.
(Koraani 32:22)

Profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarina

Allah kertoi profeetta Soeibin (rauha hänelle) tarinan:
Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte. 

Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät. 

Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.»  

Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?» 

Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.» 

Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.» 

Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.

Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?» 

(Koraani 7:85-93)

Madyanin ihmiset olivat arabeja, jotka asuivat maassa nimeltä Ma'an, joka on nykyisin osa Syyriaa (Greater Syria). He olivat ahneita ihmsiiä, jotka eivät uskoneet Allahiin ja elivät syntistä elämää. He mittasivat lyhyellä mitalla, ylistivät tavaroitaan arvokkaammiksi kuin ne olivat ja piilottivat niiden viat. He valehtelivat asiakkailleen, kusettivat heitä.

Allah lähetti heille profeettansa Soeibin (rauha hänelle) monien ihmeiden kanssa. Soeib saarnasi heille, anoi heitä pohtimaan Allahin suosiota ja varoitti heitä heidän pahojen tapojensa seurauksista, mutta he vain pilkkasivat häntä. Soeib pysyi rauhallisena muistuttaessaan heitä, että kuului heidän sukuunsa, eikä tehnyt henkilökohtaisesta hyödystä sitä, mitä teki.

He varastivat Soeibin (rauha hänelle) ja hänen seuraajiensa omaisuuden ja ajoivat heidät ulos kaupungista. Lähettiläs kääntyi Herransa puoleen pyytäen apua ja hänen pyyntönsä vastattiin. Allah lähetti alas polttavan kuumuuden ja he kärsivät kauheasti. Nähdessään pilvien kerääntyvän taivaalle he luulivat, että se toisi viileyden ja alkaisi sataa ja he kiiruhtivat ulos siinä toivoissa, että saisivat nauttia sateesta. Sen sijaan taivaalta paiskautui salamoita ja tulta. He kuulivat yläpuoleltaan salamaniskuja, jotka saivat maan heidän jalkojen allaan tärisemään. Pahantekijät tuhoutuivat tässä kauhun tilassa.

Allah Kaikkivaltias sanoi:

Myös metsien heimo piti lähettiläitä valehtelijoina. 

Shuaih puhui heille: »Ettekö pelkää Jumalaa? 

Totisesti, olen teille luotettava sananjulistaja. 

Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua. 

En pyydä teiltä siitä mitään palkkaa, palkkani on yksin maailmojen valtiaan huomassa. 

Antakaa täysi mitta, ettette kuuluisi vajavasti mittaaviin. 

Punnitkaa myös oikealla puntarilla.

Älkää anastako vääryydellä ihmisten varoja älkääkä levittäkö turmelusta maassa väärillä teoillanne.

Pelätkää Häntä, joka loi teidät ja entisetkin kansat.»

He vastasivat: »Sinä olet itse lumouksen vallassa. Olethan vain meidän kaltaisemme ihminen, ja tiedämme sinun tosiaankin valehtelevan. Anna vaikka taivaan lohkon pudota päällemme, jos olet tosissasi.»

Hän lausui: »Herra tietää, mitä te teette.»

Niin he kielsivät hänet, ja tuomiopäivän rangaistus lankesi heidän päällensä. Se oli todella kauhunpäivän tuomio.

Totisesti, tässä on merkki, mutta useimmat heistä eivät ota uskoakseen.

Katso, Hän, sinun Herrasi, on kaikkivaltias, kaikkein armollisin. 

(26:176-191)

(c) Ibn Kathir: Stories of Prophets

Profeetta Salihin (rauha hänelle) ja ihmeellisen kamelin tarina

'Adin kansan tuhoutumisen jälkeen Thamudin heimo eli heitä paremmassa loistossa ja vallassa. He olivat myös eksyneet epäjumalien palvontaan. Kun heidän maallinen omaisuutensa kasvoi, kasvoi myös heidän pahuutensa ja väheni heidän hyveensä. Kuten 'Adin ihmiset, hekin rakensivat korkeita rakennuksia tasangoille ja veistivät kauniita koteja kumpareille. Tyrannia ja alistaminen vallitsivat heidän keskuudessaan pahojen ihmisten johtaessa maata.

Joten Allah lähetti heille Profeettansa Salihin (rauha hänelle), miehen heidän joukostaan. Hänen nimensä oli Salih ibn Ubayd ibn Maseh ibn Ubayd ibn Hader ibn Thamud ibn Ather ibn Eram ibn Noah. Hän kutsui ihmisiä palvomaan yksin Allahia ja olemaan liittämättä kumppaneita Häneen. Jotkut uskoivat häneen, suurin osa ei, ja he satuttivat häntä sanoillaan ja teoillaan. Salih sanoi heille:
"Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän."
(Koraani 11:61)

Salih tunnettiin hyvyydestään, puhtaudestaan ja viisaudestaan ja hänen kansansa oli kunnioittanut häntä suuresti, ennen kuin hän sai ilmestykset Jumalalta. Salihin kansa sanoi hänelle:
"Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat."
(Koraani 11:62)

He halusivat palvella vain samoja jumalia, kuin heidän isänsä olivat palvoneet, ilman todisteita, ilman järkeä, ilman ajattelua.

Salihin (rauha hänelle) viestin todisteet olivat ilmeisiä, mutta siitä huolimatta kansa ei uskonut häneen. He epäilivät hänen sanojaan, ajatellen, että hän oli lumottu ja he näkivät, ettei hän lakannut saarnaamista. Peläten, että hänen seuraajajoukkonsa kasvaisi, he yrittivät lopettaa hänen touhunsa määrämällä hänelle tärkeän tehtävän: hänen piti todistaa olevansa Allahin profeetta tekemällä ihmeen. Antamaan ainutlaatuisen naaraskaamelin ilmestyä vuorilta.

Allah soi Salihille tämän ihmeen ja suuri, ainutlaatuinen naaraskaameli ilmestyi vuorien suunnalta. Koraanin kommentaattorit sanoivat, että Thamudin kansa kokoontui yhtenä päivänä tapaamispaikalle
ja profeetta Salih (rauha hänelle) tuli sinne ja neuvoi heitä uskomaan Allahiin, muistuttaen Allahin heille suomista siunauksista.

He osoittivat kiveä ja vaativat: "Pyydä Herraasi tekemään naaraskameli, jonka tulee olla 10:llä kuulla raskaana, pitkä ja kaunis, tulemaan kivestä meille."

Niinpä hän lupautui tähän ja rukoili sitten Allah Kaikkivaltiasta toteuttamaan heidän pyyntönsä. Allah käski kaukaista kiveä halkeamaan kahtia ja tuomaan esiin hienon, 10:llä kuulla raskaana olevan naaraskamelin. Kun he näkivät sen omin silmin, he hämmästyivät. He näkivät upean olennon, mahtavan näyn, häikäisevän voiman ja selvän todisteen!

Harvard Art Museums/Arthur M. Sackler Museum, The Edwin Binney, 3rd Collection of Turkish Art at the Harvard Art Museums - Kuva on ottomaanien ajalta Turkista 1600-luvulta

Osa Salihin kansasta uskoi, mutta enemmistö jatkoi kulkemistaan harhassa, epäuskossa ja itsepäisyydessä. Allah Kaikkivaltias sanoi:

Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.

(Koraani 17:59)

Totisesti, kalliolla asuvat väittivät lähettiläitä valehtelijoiksi. Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejämme, mutta he kääntyivät niistä pois.

(Koraani 15:80-81)

On lukuisia ikivanhoja kertomuksia tästä kamelista ja sen ihmeellisestä luonteesta. Sanottiin, että naaraskameli oli ihme, sillä kivi vuorilla halkesi kahtia ja se ilmestyi sieltä ja sen nuoret jälkeläiset seurasivat sitä. Toisten kertomusten mukaan kameli joi yhtenä päivänä kaiken veden kaivoista, eivätkä muut eläimet päässeet lähestymään vettä. Toiset kertoivat silti, että kameli tuotti maitoa, jota riitti kaikille ihmisille juotavaksi ja samana päivänä se joi kaiken veden, eikä jättänyt mitään muille.

Thamudin kansa ensimmäiseksi yllättyi suuresti, kun kameli ilmestyi vuoren kivistä. Se oli siunattu kameli ja sen maito riitti tuhansille miehille, naisille ja lapsille. Jos se astui nukkumaan yhteen paikkaan, muut eläimet eivät enää menneet siihen paikkaan. Oli selvää, ettei se ollut tavallinen kameli, vaan yksi Allahin merkeistä. Se eli Salihin kansan keskuudessa, joista osa uskoi Allahiin useimpien jatkaessa epäuskossa ja itsepintaisuudessa pysymistä.

Heidän vihansa Salihia kohtaan kääntyi siunattuun naaraskaameliin. He alkoivat juonia sitä vastaan.

Salih pelkäsi, että he saattaisivat tappaa kamelin, joten hän varoitti heitä:
"Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi."
(Koraani 11:64)

Jonkin aikaa Salihin kansa antoi eläimen laiduntaa ja juoda vapaasti, mutta sydämessään he vihasivat sitä. Ainutlaatuisen kamelin eläimen ilmaantuminen sai kuitenkin monet uskomaan Salihin viestin ja he kääntyivät Allahin uskoon.

Epäuskovat alkoivat nyt valittaa, että tämä suuri, epätavallinen kameli joi suurimman osan vedestä ja pelotti heidän karjaansa.

He laativat juonen kamelin surmaamiseksi ja käskivät naisväkeään houkuttelemaan miehet hoitamaan tehtävän. Saduq bint Mahya, joka oli rikkaasta ja ylhäisästä perheestä, tarjosi itseään nuorelle miehelle, Masrai ibn Mahrajille, sillä ehdolla, että tämä rampauttaisi kamelin. Anizah, vanha nainen, tarjosi yhtä tyttäristään nuorelle miehelle, Qudar ibn Salufille, palkkioksi kamelin tappamisesta. Nämä nuorukaiset luonnollisesti pitivät ehdotuksista ja löysivät seitsemään muuta avustamaan heitä.

He seurasivat kamelia läheltä, tarkkaillen kaikkia sen liikkeitä. Kun se joi vettä lähteeltä, Masrai ampui sitä jalkaan nuolella. Se yritti paeta, mutta nuoli rampautti sen. Qudar seurasi kamelia ja iski miekan sen toiseen jalkaan. Kun se lyyhistyi maahan, hän lävisti sen miekallaan.

Tappajia ylistettiin kuin sankareita, heidän kunniakseen laulettiin lauluja ja lausuttiin runoja. Heidän  röyhkeytensä satutti Salihia, mutta hän varoitti heitä:
"Nauttikaa elämästä vielä 3 päivää, kunnes rangaistus lankeaa yllenne."

Salih toivoi, että he näkisivät tekojensa typeryyden ja muuttaisivat asennetaan, ennen kuin kolme päivää ehtisi kulua.
"Miksi kolme päivää?" he kysyivät. "Antaa rangaistuksen tulla niin äkkiä kuin mahdollista."
Hän vastasi heille: "Kansani, miksi kiiruhdatte pahaan mieluummin kuin hyvään? Miksette pyydä Allahilta armahdusta, jotta saisitte armon?"
He vastasivat: "Näemme, että sinun ja seuraajiesi läsnäolon tuovan pahan meille."

Berliinin valtionkirjaston digitaalisista kokoelmista: Isḥāq Ibn-Ibrāhīmin teoksesta Profeettojen tarinat

Allah Kaikkivaltias kertoi heidän tarinansa:

Totisesti, Me lähetimme Tamuudin heimon luokse heidän veljensä Saalihin, joka lausui: »Palvelkaa Jumalaa!» Mutta katso! He jakautuivat kahdeksi riiteleväksi puolueeksi.

Hän sanoi: »Kansalaiseni, miksi haluatte edistää pahaa enemmän kuin hyvää, miksi ette ano Jumalan anteeksiantoa, jotta teille osoitettaisiin armo?» 

He vastasivat: »Me pidämme sinua ja seuralaisiasi enteenä meitä kohtaavasta onnettomuudesta.» Hän sanoi: »Teidän kohtalonne on Jumalan huomassa. Mutta te olette kansa, joka on vitsauksen kokeva.» 

Ja kaupungissa oli yhdeksän miehen joukkio, joka ympäri maata teki pahaa, eikä lainkaan hyvää.

He sanoivat: »Vannokaamme keskenämme Jumalan nimeen, että me varmasti yöllä käymme hänen ja hänen perheensä kimppuun ja sanomme sitten hänen kostonsa perijälle: 'Emme ole nähneet hänen perheensä surmaamista, puhumme täyttä totta'.» 

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet. 

Ja katso, mikä oli heidän juoniensa loppu! Me hävitimme heidät ja heidän kansansa kaikki.

Tuossa ovat heidän kotinsa autioina, koska he olivat jumalattomia. Totisesti, tässä on merkki niille, joilla on ymmärrystä. Ja me pelastimme ne, jotka uskoivat ja hartautta harjoittivat.
(Koraani 27:45-53)

He juonittelivat myös surmaavansa Salihin ja hänen perheensä, kuten Allah Kaikkivaltias kuvaili:

Ja niin he punoivat juonensa, mutta Me teimme oman suunnitelmamme, josta he eivät tienneet.

(Koraani 27:50)

Allah säästi Salihin ja hänen seuraajansa heidän kieroilta suunnitelmiltaan. Raskain sydämin he jättivät pahantekijät ja muuttivat toiseen paikkaan. 

Kolme päivää Salihin varoituksen jälkeen salamat täyttivät taivaan ja niitä seurasivat vakavat maanjäristykset, jotka tuhosivat koko kansan ja sen kotimaan. Maa vapisi rajusti, tuhoten kaikki elävät olennot siinä. Kuului yksi kauhea huuto, joka ehti tuskin loppua, kun Salihin väen epäuskovat oli lyöty kuolleiksi, kaikki samaan aikaan. Heidän vahvat rakennuksensa ja kiveen louhitut kotinsa eivät pystyneet heitä suojelemaan.

Allah Kaikkivaltias sanoi:
Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.  

Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!» 

Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»  

Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.» 

Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan. 

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.» 
(Koraani 7:73-79)

Kaikki he tuhoutuivat, ennen kuin he ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa. Ne, jotka olivat uskoneet Salihin (rauha hänelle) viestin, olivat pelastuneet, koska olivat lähteneet paikasta.

Ibn 'Umar kertoi, että kun Profeetta Muhammad (rauha hänelle) ohtti Thamudin taloja matkalla Tabukin taisteluun, hän pysähtyi yhdessä mukanaan olleen joukon kanssa. Ihmiset hakivat vettä kaivosta, josta Thamudin ihmiset olivat juoneet. He valmistivat taikinaa (leipomista varten) ja täyttivät vesileilinsä siellä. Muhammad (rauha hänelle) käski heitä tyhjentämään leilit ja antamaan taikinan kameleille. Sitten hän lähti pois ryhmän kanssa, kunnes he pysähtyivät kaivolle, josta Salihin naaraskameli oli tavannut juoda. Hän varoitti heitä tulemasta ihmisten luo, joita oli rangaistu, sanoen:
"Pelkään, että teitä voi kohdata se, mikä kohtasi heitä; joten älkää menkö heitä kohti."

Ibn Kathir: Stories of Prophets
http://sunnahonline.com/library/stories-of-the-prophets/292-5-story-of-salih-the