Heikko usko

Tämä kirjanen on suomennettu täältä: http://www.islambasics.com/view.php?bkID=32
Tässä on kolme osaa: heikon uskon oireet, heikon uskon syyt ja heikon uskon kiroaminen. 

Heikon uskon oireet
On useita heikon uskon merkkejä, kuten nämä:

Sortuminen syntiin ja kiellettyjen tekojen tekeminen: on joitain synnin tekijöitä, jotka tekevät synnin ja pysyvät siinä synnin teossa ja joitain, jotka tekevät monenlaisia syntejä. Kun ihminen tekee monia syntejä, synnistä tulee tapa, johon hän tottuu, eikä hänestä tunnu enää, että se on kauhistuttavaa. Asteittain hän etenee tasolle, jossa hän tekee syntiä avoimesti, ja lisäksi hänestä tulee yksi niistä, joihin viitataan seuraavassa hadithissa: "Kaikki minun ummassani tulevat olemaan hyviä, paitsi ne, jotka tekevät syntiä avoimesti, kuten mies, joka tekee jotain yöllä ja kun aamu koittaa, Allah on peittänyt hänen syntinsä, hän sanoo, "minä tein sitä ja sitä (syntiä) eilen". Hänen Herransa on peittänyt kaikki hänen syntinsä yöllä, mutta hän paljastaa kaiken, mitä Allah on peittänyt."

(al-Bukhaari, fath 10/486)

Tunne, että sydän on kylmä ja kova. Ihmisestä voi tuntua, että hänen sydämestään on tullut kivi, jotka mikään ei voi lävistää, eikä saavuttaa. Allah sanoo: "Senkin jälkeen paatuivat sydämenne ja tulivat kivikoviksi, jopa kiveäkin kovemmaksi..." (Lehmän suura, 2:74). Henkilö, jonka sydän on kova, ei liikutu kuoleman muistutuksesta tai kuolleiden näkemisestä tai hautajaisista. Hän voi jopa kantaa kuolleen ihmisen hautaansa ja heittää hänet maahan hautaan, mutta kun hän kävelee hautojen läpi, se on kuin hän kävelisi pelkästään kivien läpi. 

Se, ettei tee palvonnan tekoja täsmällisesti. Hän mielensä vaeltaa ja hän ei osaa keskittyä oikein rukoillessaan, lukiessaan Koraania, tehdessään du'aa', jne. Hän ei ajattele, mitä on sanomassa (esim. lausuessaan Koraania), ja lausuu sanoja kuin se olisi ikävystyttävä tapa, jos hän edes tekee niin säännöllisesti. Jos hänellä on tapana tehdä du'aaa tiettyinä aikoina, sunnan mukaan, hän ei ajatele rukouksien merkityksi, ja Allaah "ei hyväksy du'aa sellaiselta, jonka sydän on välinpitämätön Hänestä." (Tämän kertoi al-Tirmidhi, no. no. 3479; al-Silsilah al-Saheehah, 594).

Laiskuus ja huolimattomuus tehdessä palvonnan tekoja. Kun hän palvelee Jumalaa, se tuntuu hänestä vain tyhjiltä liikkeiltä, eikä herätä hänessä mitään oikeita tunteita. Allah on kuvannut näitä tekopyhiä näin: "...Kun he asettuvat rukoilemaan, he seisovat veltosti..." (Naisten suura, 4:142). Nämä ihmiset myös laiminlyövät islamin harjoittamista kaikkein erityisimmissä palvonnan tilaisuuksissa. Se osoittaa, ettei heillä ole kiinnostusta saada palkintoja, joten hän saattaa olla tekemättä pyhiinvaellusta Mekkaan, vaikka hänellä olisi siihen mahdollista, tai olla osallistumatta jihaadin, vaikka hänellä olisi voimia siihen, tai hän laiminlyö rukoukset, jopa perjantaina. Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Ihmiset pysyttelevät takana, eivätkä halua olla ensimmäisessä rivissä (moskeijassa rukoilessa) kunnes Allah heittää heidät Tuleen." (Tämän kertoi Abu Dawood, no. 679; Saheeh al-Targheeb, no. 510). Tällainen henkilö ei tunne minkäänlaista katumusta tai syyllisyyttä jos hän nukkuu pakollisen rukouksen ohi, tai sunnah rukouksen, joka on vahvasti suositeltu, tai wirdin (säännöllinen du'a ja dhikr eli Allahin muistelu). Hän ei halua korvata sitä myöhemmin, ja hän ehdoin tahdoin laiminlyö mitä tahansa, mikä on sunna tai fard kifaayah (velvollisuus, joka ei ole pakollinen, jos jotkut tekevät sen, mutta jos kukaan ei tee sitä, kaikki ovat velvollisia tekemään). Joten hän voi olla osallistumatta Eid-rukouksiin (vaikka osa oppineista sanoo, että ne ovat pakollisia) tai olla suorittamatta rukouksia kuun- ja auringonpimennysten aikaan, mikä on aivan toista, kuin mitä Allah sanoo Koraanissa: "...he kilpailivat keskenänsä hyvän tekemisessä ja rukoilivat Meitä toivoen ja peläten. He olivat nöyriä edessämme." (21:90)

Toinen esimerkki laiskuudesta tehdessä palvonnan tekoja, on laiminlyödä sunnaan kuuluvia tekoja, joita Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) suoritti säännöllisesti, ja rukoilu yöllä (qiyaam al-layl), lähteminen ulos ajoissa moskeijaan menoa varten, ja muihin naafil-rukouksiin, kuten duhaa, eivät koskaan edes juolahda hänen mieleensä ja hän vähät välittää tawbahin (katumuksen) kahdesta rakasta ja istikhaarahista.

Kireys rinnassa, mielialanvaihtelut ja masennus, joka saa ihmisen painumaan alas ja valittamaan pienimmistä asioista. Hän pettyy helposti kun ihmisiä on hänen ympärillään, eikä hän siedä enää mitään. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kuvaili uskoa sanoessaan, "iman on kärsivällisyyttä ja sietokykyä" (Al-Silsilah al-Saheehah, no. 554, 2/86), ja hän kuvaili uskovaisen olevan sellainen, "joka ystävystyy ja jonka kanssa muilla on mukava olla. Hyvyyttä ei ole sellaisessa, joka ei ystävysty muiden kanssa ja jonka seurassa muilla ei ole mukava olla." (Al-Silsilah al-Saheehah, no. 427.)

Se, ettei liikutu Koraanin säkeistä, sen lupauksista Paratiisista ja varoituksista Helvetistä, sen käskyistä ja kielloista tai kuvauksista Ylösnousemuksesta. Se, joka on heikko, ikävystyy kuullessaan Koraania lausuttavan, eikä voi jatkaa sen lukemista. Kun hän avaa mus-hafin, (tarkoittaa useimmiten Koraania) hän sulkee sen pian uudestaan.

Ei keskity Allahiin muistellessaan Häntä (dhikr) tai tehdessään du'aa, joten dhikristä tulee hänelle vaikeaa, ja kun hän kohottaa kätensä tehdäkseen du'aa, hän laskee ne pian taas. Allah kuvailee tekopyhiä näin: "...vähän välittävät Jumalasta". (4:142)

Ei tule vihaiseksi nähdessään Allahin asettamia rajoja rikottavan, koska kiihkon liekki on sammunut hänen sydämessään, joten hän ei enää tee mitään pysäyttäksseen pahaa, eikä iloitse siitä kun pahantekijät tekevät hyvää, eikä tuomitse sitä, mikä on väärin. Hän ei koskaan tule vihaiseksi Allahin tähden. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kuvaili heikkouden tuhoamaa sydäntä sahih hadihthissa: "Sydäntä tullaan koettelemaan ja koettelemaan, ja jokaiseen sydämeen, joka on vioittunut, tulee ilmaantumaan musta tahra, joka leviää, kunnes sydän on täysin musta ja mennyt umpeen, niin ettei tunnista enää mitään hyviä tekoja, eikä tuomitse pahoja, paitsi ne, jotka sopivat sen omiin tarkoituksiin. 

(kertoi Muslim, no. 144.) 

Rakkaus hyvään ja viha pahaan on kadonnut tällaisesta sydämestä; kaikki asiat ovat samanarvoisia hänelle, hänellä ei ole syytä nauttia hyvästä, eikä kieltää pahasta. Hän saattaa kuulla jotain pahaa tehtäneen tässä maailmassa, ja saattaa hyväksyä sen; tässä tapauksessa hän kantaa samaa synnin taaakkaa, kuten se, joka todistaa pahaa ja hyväksyy sen tapahtuvan, kuten Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi sahih hadithissa: "Jos maassa tehdään syntiä, se, joka todistaa sen ja vihaa sitä [kerran hän sanoi 'tuomitsee sen'] on kuin se, joka ei tiedä mitään siitä (synnistä, jota joku tekee). Se, joka ei todista sitä, mutta hyväksyy sen, on kuin se, joka todisti sitä tehtävän."  (Tämän kertoi Abu Dawood, no. 4345; Saheeh al-Jaami’, 689.) Tämä hyväksyntä, joka on sydämessä tapahtuva teko, tekee hänet sellaiseksi, joka todisti syntiä.

Rakkaus kuuluisuuteen ja hallitsevuuteen, joka voi ottaa monia muotoja, kuten tämä:
Halu johtajuuteen ilman, että ymmärtää vakavaa vastuuta, joka siihen liittyy. Tästä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) varoitti meitä, kun hän sanoi, "te tulette olemaan hyvin kiintyneitä johtajan asemassa oloon, mutta tulette katumaan sitä Ylösnousemuksen päivänä, sillä vaikka se näyttää aluksi helpolta, siitä tulee myöhemmin vastoinkäyminen [kirjaimellisesti: imetys on luksusta, mutta vieroitus surullista]." (Tarkoittaa, että aluksi johtajuus tuo vaurautta, voimaa ja nautintoa, mutta myöhemmin tuo riskin tulla salamurhatuksi tai suistetuksi vallasta, ja joutuu tilille Ylösnousemuksen päivänä.) (Tämän kertoi al-Bukhaari, no. 6729). Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi myös: "Jos haluatte, voin kertoa teille johtajuudesta ja siitä mitä se on. Ensiksi, se on moite; toiseksi se on katumus; ja kolmanneksi, se on rangaistus Ylösnousemuksen päivänä - paitsi sille, joka on oikeudenmukainen." (Tämän kertoi al-Tabaraani in al-Kabeer, 18/72; Saheeh al-Jaami’, 1420.) 

Jos kyse on siitä, että joku haluaa hoitaa tehtäviä ja velvollisuuksia, joita kukaan muu ei voi hoitaa paremmin kuin hän, aikoen tehdä parhaansa ja olla vilpitön ja oikeudenmukainen, kuten Yusuf (rauha hänelle) teki, sitten se on oikeudenmukaista. Mutta useimmissa tapauksissa ihmisillä on vain suuri halu johtaa ja laittaa itsensä muiden edelle, vaikka joku muu voisi tehdä jonkin työn paremmin, kieltää johtamisen mahdollisuus päteviltä, ja halu olla ainoa, joka saa määräillä muita. 

Rakkaus istua kokousten johdossa, monopolisoida keskustelua, saada muut kuuntelemaan sanaasi, ja omata valtaa. Kokousten pää on "teurastamo", josta Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) varoitti meitä sanoessaan, "varokaa noita teurastamoita". (Raportoi al-Bayhaqi, 2/439; Saheeh al-Jaami’, 120.)

Rakkaus siihen, että ihmiset nousevat seisomaan, kun astut huoneeseen, koska tämä saa olosi mahtavaksi, jos sydämesi on sairas. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Joka tuntee onnea kun Allahin orjat nousevat seisomaan hänen vuokseen, antaa hänen asettua taloonsa Helvetin Tulessa." (Tämän kertoi al-Bukhaari in al-Adab al-Mufrad, 977; katso myös Silsilah al-Saheeh, 357.)

Kerran kun Mu’aawiyah kerran meni ulos nähdäkseen Ibn al-Zubayria ja Ibn ‘Aamiria, Ibn ‘Aamir nousi ylös ja Ibn al-Zubayr jäi istumaan (yhden raportin mukaan: Ibn al-Zubayr oli viisaampi ja vakaampi). Mu’aawiyah sanoi Ibn ‘Aamirille, että "istu alas, sillä kuulin Allahin lähettilään (sallalahu alehi wassalam) sanovan, "joka pitää siitä, että saa ihmiset nousemaan seisomaan hänen vuokseen, ottakoon hän paikan Helvetintulessa." (Abu Dawood, no. 5229, ja al-Bukhaari teoksessa al-Adab al-Mufrad, 977; al-Silsilah al-Saheehah, 357.) Tämänkaltainen henkilö tulee vihaiseksi, kun sunnaa seurataan ja ihmiset aloittavat oikealta [muslimit aloittavat esim. rukouspesun oikealta, eivätkä vasemmalta] (eikä hänestä, kun jaetaan virvoitusjuomia, tms.); kun tällainen ihminen tulee johonkin kokoukseen, hän ei ole tyytyväinen ennen kuin joku nousee ja antaa hänelle paikkansa, vaikka Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kielsi tämän sanoessaan:

"Kenenkään ei pitäisi saada toista nousemaan ylös paikaltaan, jotta hän voisi istua hänen paikkaansa." (Tämän kertoi al-Bukhaari, al-Fath, 11/62.)

Saituus ja pihiys. Allah ylistää ansaaria (auttajia) Kirjassaan: "...He pitäisivät näitä itseään parempana, vaikka itse eläisivät puutteessa." (59:9 [he huolehtivat muiden hyvinvoinnista, vaikka elivät itse puutteessa]) Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) selitti, että menestyviä ovat ne, jotka välttelevät saituutta, ja että uskon heikkous juurtuu pihiydestä: "Pihiys ja usko eivät koskaan ole yhdessä uskovaisen sydämessä." (Tämän kertoi al-Nisaa’i, al-Mujtaba, 6/13; Saheeh al-Jaami’, 2678.) Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kuvaili myös saituuden vakavaa luonnetta ja sen seurauksia: "Varokaa saituutta, sillä ne, jotka elivät ennen teitä, tuhoutuivat saituuden takia. Heidät määrättiin olemaan saitoja, joten he olivat saitoja: heidät määrättiin katkaisemaan perhesiteet, joten he katkaisivat perhesiteet; ja heidät määrättiin olemaan moraalittomia, joten he olivat moraalittomia." (Raportoi Abu Dawood, 2/324; Saheeh al-Jaami, no. 2678.) Mitä tulee saituuteen, ihminen, jonka usko on heikko, voi tuskin antaa mitään Allahin tähden, edes kun rehellisesti pyydetään ja kun on melko selvää, että hänen veljensä islamissa kärsivät köyhyyden vaikutuksesta ja ovat sairauden heikentämiä. Ei ole mitään niin vakuuttavaa lausuntoa saituudesta kuin nämä Allahin sanat: "Katso, te kuulutte niihin, jotka ovat kutsutut uhraamaan varojansa Jumalan asian edistämiseksi, mutta teidän joukossanne on kitsaita; ja jos joku on kitsas, se on vain hänen oman sielunsa vahingoksi. Jumalalta ei mitään puutu, mutta te tarvitsette Häntä, ja jos te käännytte pois, asettaa hän sijaanne toisia, jotka eivät ole niinkuin te" (47:38)

Et tee sitä, mitä opetat. Allah sanoo: "Uskovaiset, miksi lupaatte sanoilla sellaista, mitä ette tee? Jumalan silmissä on inhottavaa se, että lupaatte sellaista, mitä ette tee." (61:2-3) Ei ole epäilystäkään, että tämä on tekopyhyyttä, ja sellainen, joka puhuu toista kuin mitä tekee, on moitittava Allahin ja kurja tovereidensa silmissä. Helvetin tulen ihmiset huomaavat pian todellisuuden siitä, joka nauttii hyvästä, muttei tee sitä, ja kieltää pahasta, mutta tekee pahaa itselleen. 

Pahansuopa nautinto muiden muslimien epäonnistumisista, menetyksistä ja kärsimyksistä, kun siunaukset, joita he nauttivat otettiin heiltä pois, tai iloitseminen siitä, että jokin asia, joka sai toisen vaikuttamaan etevämmältä kuin sinä, on poissa.

Asioiden tarkastelu mustavalkoisesti, ovatko ne synnillisiä vai ei, ottaen makroohin käsitteen kevyesti. Jotkut ihmiset, kun he haluavat tehdä jotain, eivät kysy, mitä hyviä tekoja he voisivat tehdä, vaan sen sijaan he kysyvät, "lasketaanko tämä synniksi vai onko se 'vain' makrooh?" Tämän kaltainen ajattelutapa johtaa heidät ongelmakysymysten, jotka eivät ole yksiselitteisesti haram tai halal, ansaan, ja tekoihin, jotka ovat makrooh, ja lopulta saavat heidät haram tekoihin. Tällä tavalla ajatteleva ihminen voi mielestään aivan hyvin tehdä kaikkea, mikä on makrooh, tai epäselvää, niin kauan kun nämä teot eivät ole selkeästi haram. Juuri tästä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) puhui, kun hän sanoi: "Se, joka lankeaa epäilyttäviin tekoihin, lankeaa haramiin, kuin lammaspaimen, joka paimentaa laumaansa ympäri paikkaa, jonne hän ei saa mennä - pian hän menee sinne..." 

(Hadith-kokoelmista al-Bukhaari ja Muslim; tämän version kertoi Muslim, no. 1599.)

Kun jotkut kuulevat fatwan jostain asiasta ja heille kerrotaan, että se on haram, he kysyvät, "onko se hyvin haram vai ei? Miten paljon syntiä siihen liittyy?" Tämänkaltaisilla ihmisillä ei ole kiinnostusta vältellä syntejä; he jopa näet valmistautuvat tekemään ensimmäisen tason haramia ja ottavat pienet synnit kevyesti, sillä seurauksella, että he rikkovat Allahin asettamia rajoja yhä vqakavammin. Tästä syystä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Minä totisesti tunnistan ihmiset, jotka tulevat Ylösnousemuksen päivänä tuoden hyviä tekoja, jotka ovat yhtä mahtavia kuin Tuhaamahin valkoinen vuori, ja Allah, olkoon Hän ylistetty, tekee siitä kuin pölyä, jota on ilmassa." Thawbaan sanoi, "oi Allahin lähettiläs, kuvaile heitä meille ja selitä tämä meille, jotta emme tahattomasti kuuluisi heihin." Hän sanoi: "He ovat teidän veljiänne ja he näyttävät siltä kuin te. He rukoilevat yöllä, kuten tekin, mutta jos heillä on mahdollisuus rikkoa Allahin asettamia rajoja, he tekevät sen." (Tämän raportoi Ibn Maajah, no. 4245. Hän sanoi sen al-Zawaa’idissa: sen isnaad on saheeh ja sen ihmiset ovat thiqaat, eli luotettavia kertojia. Katso myös Saheeh al-Jaami’, 5028.)

Joten näet ihmisen, joka tekee haraamia epäröimättä ja estoitta lainkaan, mikä tekee hänet pahemmaksi kuin sen, joka tekee haraamia epäröiden ja varautuneena. Molemmat ovat vaarassa, mutta edellinen pahemmassa kuin jälkimmäinen. Tämänkaltainen henkilö ottaa synnit kevyesti, sillä hänen uskonsa on heikko, eikä ajattele tehneensä mitään väärää. Tästä syystä Ibn Mas’ood (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kuvaili uskovaisen ja tekopyhän asennetta näin: "Uskova näkee syntinsä kuin hän istuisi vuoren alla, jonka pelkää putoavan hänen päällee, kun syntinen näkee syntinsä kuin ne lentäisivät hänen nenänsä ohi ja hän sanoo sitä-ja-sitä synneille" - toisin anoen, hän hätistelee ne tiehensä käden heilautuksessa. (Tämän raportoi al-Bukhaari, al-Fath, 11/102; Katso myös Taghleeq al-Ta’leeq, 5/136, julkaissut al-Maktab al-Islami.)

Ajatella vain vähän hyviä tekoja, ja se, ettei ole kiinnostunut tekemään pientä hasanaatia (hasanaat = hyviä "pisteitä", joita muslimi kerää tililleen tehdessään hyviä tekoja).
Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) opetti meitä kiinnittämään huomiota pieniin hyvyyden osoituksiin. Imaami Ahmad (olkoon Allah hänelle armollinen) kertoi Abu Juray al-Hujaymin sanoneen, "minä tulin Allahin lähettilään (sallalahu aleihi wassalam) luo ja sanoin, 'oi Allahin lähettiläs, me olemme aavikon ihmisiä. Opeta meille jotain, millä Allah, olkoon Hän siunattu ja ylistetty, hyötyy meistä.' Hän sanoi, 'älä väheksy hyvää tekoa, vaikka se olisi vain sangon kaataminen jonkun astiaan, joka haluaa juoda, tai puhuminen veljelleen hilpeästi.'" (Musnad Ahmad, 5/63; al-Silsilat al-Saheehah, 1352.) Jos joku tulee luoksesi haluten juoda lähteestä, ja kaadat ämpärisi ja tyhjennät sen hänelle, tämä on hyvä teko; vaikka se tuntuu epäolennaiselta, sinun ei pitäisi väheksyä sitä. Sama koskee veljesi tervehtimistä hyväntuulisesti, ja lian ja roskan puhdistamista moskeijasta, vaikka se olisi yhtä pieni kuin olki. Tämä teko voi saada Allahin antamaan syntisi anteeksi, sillä Hän arvostaa tämän luonnon hyviä tekoja ja antaa anteeksi synnit niiden takia. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Mies ohitti puun oksan, joka lojui maassa ja sanoi 'Allahin tähden, haluan siirtää tämän muslimien tieltä, jottei se vahingoita heitä' ja hän pääsi Paratiisiin." (Raportoi Muslim, no. 1914.)

Jotain on vialla ihmisessä, joka vähättelee yksinkertaisia hyvyyden tekoja. On riittävä rangaistus tälle asenteelle, että he kieltävät suuren hyödyn, jota Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kuvaili: "Se joka poistaa jotain vahingollista muslimien tieltä, yksi hasanah kirjataan hänelle, ja se, jolla on hyväksytty hasanah, pääsee Paratiisiin."
(Kertoi al-Bukhaari teoksessa al-Adab al-Mufrad, no. 593; katso myös al-Silsilat al-Saheehah, 5/387.)
Mu’aadh oli kävelemässä toisen miehen kanssa, ja nosti kiven maasta. Mies kysyi häneltä, "Mikä tämä on?" Hän sanoi: Kuulin Allahin lähettilään (sallalahu aleihi wassalam) sanovan, 'Se, joka poistaa kiven tieltä, yksi hasanah kirjataan hänelle, ja jokainen, jolla on hasanah, pääsee Paratiisiin.'"  (Näin kertoi al-Tabaraani teoksessa al-Mu’jam al-Kabeer, 20/101; al-Silsilat al-Saheeh, 5/387).

Se, ettei ole lainkaan huolissaan muslimien asioista, eikä halua mitään osallisuutta niihin, ei halua tehdä du'aa, hyväntekeväisyyttä, eikä auttaa heitä. Sellaisella ihmisellä on kylmä asenne alistamista, tukahduttamista ja onnettomuuksia kohtaan, joista hänen muslimisiskonsa ja -veljensä kärsivät muissa osissa Maata, ja hänelle riittää pelkästään hänen oma turvallisuutensa. Tämä on seurausta heikosta uskosta, koska uskovaisen kuuluisi olla aivan toisenlainen. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Uskovaisen suhde hänen uskovia tovereitaan kohtaan on samanlainne kuin oään suhde vartaloon; uskovainen tuntee tovereidensa kipua, kuten keho tuntee pään kärsimää kipua." (Musnad Ahmad, 5/340; al-Silsilat al-Saheehah, 1137.)

Veljeyden siteiden rikkominen kahden ihmisen, jotka olivat läheisiä, väliltä. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Eivät kaksi ihmistä ole ystäviä Allahin tai islamin vuoksi, jos he erkanevat toisistaan ensimmäisen synnin takia, jonka jompikumpi heistä tekee." (“No two people are friends for the sake of Allaah or in Islam, but they will be split apart by the first sin (according to another report: they will only be split apart by the first sin) committed by either of them.”) (al-Bukhaari, al-Adab al-Mufrad, nro. 401; Ahmad, al-Musnad, 2/68; katso myös al-Silsilat al-Saheehah, 637.) Tämä viittaa pahoihin vaikutuksiin, joita voi aiheutua veljeyden siteiden tuhoamisesta. Tämä vieraantuminen, jonka ihminen tuntee itsensä ja veljensä välillä, on seurausta synnin aiheuttamasta uskon heikkenemisestä, koska Allah laskee hänen asemansa silmissään, ja tämä henkilö on kurjassa asemassa, vailla kunnioitusta, ja menettää uskovaisten toveruuden ja Allahin suojeluksen, sillä Allah suojelee niitä, jotka uskovat. 

Se, ettei tunne minkäänlaista vastuuta tehdä työtä islamin tähden ja levittää tätä uskontoa, mikä on aivan toisenlainen asenne kuin mikä oli Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) seuraajilla, jotka, heti kun tulivat tähän uskontoon, tunsivat tämän velvollisuudekseen, kuten esimerkiksi al-Tufayl ibn ‘Amr (olkoon Allah häneen tyytyväinen), joka tuli islamiin ja meni heti saman tien kutsumaan ihmisiä islamiin. Hän oli vain uusi muslimi, mutta tunsi, että hänen kuului mennä takaisin ja kutsua ihmisiään islamiin, ja hän meni ja teki tämän - kun taas nykypäivänä monet ihmiset odottavat, tultuaan islamiin, pitkään, ennen kuin he tulevat sille asteelle, että alkavat kutsua muita Allahin, olkoon Hän ylistetty, luo. 

Muhammadin (sallalahu aleihi wassalam) seuralaiset, islamiin tulon seurauksena, tunsivat usein vihaa epäuskoisia kohtaan, ja kielsivät kuuluvansa heihin ja vetivät selkeän rajan itsensä ja heidän välille. Thamaamah ibn Athaal (olkoon Allah häneen tyytyväinen), al-Yamaamah ihmisten päällikkö, otettiin vangiksi, häntä pidettiin moskeijassa, ja Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) kertoi hänelle islamista. Allah sanoi islamin valon palamaan hänen sydämessään ja hänestä tuli muslimi. Hän meni 'Umrahin uluo, ja kun hän saapui Mekkaan, hän kertoi Quraishin kuffaarille, "yksikään vehnän siemen al-Yamaamahista ei pääse luoksenne, paitsi Allahin lähettilään (rauha hänen yllään) luvalla." (Kertoi al-Bukhaari,Fath, 8/78.) 

Pelko ja paniikki kun onnettomuus sattuu tai ongelmia ilmenee. Näet tällaisen ihmisen vapisevan ja menettävän taspainonsa, ilman suuntaa, tapittavan silmät ymmyrkäisinä ilman mitään käsitystä, mitä tehdä epäonnen kohdatessa. Hänen pelkonsa ovat vallaneet hänet, eikä hän näe pakotietä; hän ei voi kohdata todellisuutta vahvan ja lujan sydämen kanssa. Kaikki tämä on seurausta heikosta uskosta, sillä jos usko on vahva, ihminen olisi sinnikäs ja kohtaisi pahimmatkin katastrofit rauhallisuudella ja vahvuudella.
 

Liiallinen väittely ja vastustelu. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi saheeh hadithissa: "Yksikään ihminen ei joudu harhaan saatuaan johdatuksen, paitsi ne, jotka ovat väittelynhaluisia. (Tämän raportoi Ahmad teoksessa  al-Musnad, 5/252;Saheeh al-Jaami’, 5633.) Vastaan väittäminen ilman todisteita ja ilma hyvää syytä johtaa pois Oikealta Polulta, ja useimmat ihmisten turhista argumenteista nykyään johdetaan ilman tietämystä tai johdatusta tai (viittausta) Kirjaan, antaen valoa (Koraaniin). Meillä on hyvä syy vältellä turhia väittelyitä, sillä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Minä takaan talon Paratiisin laitakaupungista sille, joka hylkää vastaväitteen, vaikka hän olisi oikeassa." (Tämän kertoi Abu Dawood, 5/150; Saheeh al-Jaami’, 1464.)

Kiintyminen tähän maailmaan ja riemuitseminen siitä. Ihminen voi olla niin kiintynyt tähän maailmaan, että tuntee kipua, jos menettää siitä jotain jakaessaan siitä, kuten rahaa, valtaa, auktoriteettia tai majapaikkaa. Hän kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, kun hänellä ei ole jotain, mitä muilla ei ole. Hän stressaantuu lisää nähdessään veljensä islamissa, jolla on jotain tässä maailmassa, mitä hänellä ei ole, joten hän kadehtii tätä (hasad) ja toivoo, että kyseinen veli menettäisi tuon siunauksen. Tämä menee imaania vastaan, sanoihan Profeetta (sallalahu aleihi wassalam): "Iman ja hasad eivät ole olemassa yhdessä oikean (Allahin) orjan sydämessä." (Abu Dawood, 5/150; Saheeh al-Jaami’, 1464).

Hän puhuu ja ajattelee puhtaasti rationaalisella tavalla, kokonaan ilman uskon piirteitä. Hänen puheessaan on tuskin mitään jälkeä viittauksista Koraaniin ja sunnaan tai salafien (islamin varhaiset sukupolvet - olkoon Allahin armo heidän kanssaan) sanoihin.

Menee äärimmäisyksiin siin, miten huolehtii itsestään, ruoassa, juomassa, vaatteissa, asunnossa ja kuljetuksen keinoissa. Näen näiden ihmisten olevan ylellisen kiinnostuneita luksuksesta, yrittävän olla hienostuneita, ostavan vain fiinempiä vaatteita, törsäävän rahaa asunnonvalinnassa ja käyttävät liikaa aikaa ja rahaa tarpeettomaan koristukseen, kun heidän muslimiveljensä olisivat todella sen rahan tarpeessa. Tämä jatkuu kunnes he hukkuvat pehmeän elämänsä luksukseen, mikä on kiellettyä, kuten Mu’aadh ibn Jabalin (olkoon Allah häneen tyytyväinen) välittämässä hadithissa kerrotaan: kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) lähetettiin Jemeniin, hän neuvoi tätä:
"Varokaa luksusta, sillä Allahin orjat eivät elä luksuselämää." (Tämän kertoi Abu Na’eem in al-Hilyah, 5/155; Silsilat al-Saheehah, 353. Samankaltaisen hadithin kertoi myös Ahmad teoksessa al-Musnad, 5/243.)

Heikon uskon syitä

On useita heikon uskon syitä, joista osa on sama kuin oireet, kuten synnin tekeminen tai se, että tämä elämä on täyttänyt ajatuksesi [eli et ole keskittynyt siihen, miten päästä Taivaaseen, vaan olet keskittynyt muihin ohimeneviin asioihin]. Tässä lista joitain muista syistä:

Pysytteleminen poissa uskon täytteisestä ympäristöstä liian pitkään. Tämä heikentää ihmisen uskoa. Allah sanoo: "Eikö ole aika niiden, jotka uskovat, nöyrtyä sydämissään, muistaa Jumalaa ja Hänen lähettämäänsä totuutta, jotta heidän ei kävisi kuin niiden, joille Kirjoitus annettiin aikaisemmin, niin että heidän aikansa näytti pidennetyltä, mutta jotka paaduttivat sydämensä ja joista useimmista tuli lainrikkojia." (57:16) Tämä jae viittaa siihen, että ajan viettäminen liian kauan poissa uskon täytteisestä ympäristöstä, johtaa uskon heikkenemiseen sydämessä. Esimerkiksi ihminen, joka pysyttelee kaukana veljistään ja siskoistaan islamissa, työn, matkustelun, tms. takia, tulee kaipaamaan uskon ilmapiiriä, jossa hän eli ja jossa hänen sydämensä vahvistui. Uskova on heikko itsessään, mutta vahva veljiensä kansa. Al-Hasan al-Basri (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Veljemme ovat meille rakkaampia kuin perheemme, sillä perheemme muistuttavat meitä tästä maailmasta, mutta veljemme muistuttavat meitä Tuonpuoleisesta." Jos tämä poissaolo jatkuu liian kauan, se kehittää syrjäytymistä sydämessä, joka lopulta muuttuu halveksunnaksi uskontäyttämää ilmapiiriä kohtaan, sammuttaen imanin (uskon) valon. Tämä selittää valtavat muutokset sydämessä osassa ihmisiä, jotka matkustavat muihin maihin lomailemaan tai jotka muuttavat työn tai opiskelujen takia.  

Hyvien johtajien luota poissapysyminen. Henkilö, joka oppii oikeamieliseltä ihmiseltä, saavuttaa hyödyllistä tietoa, tekee hurskaita tekoja ja vahvistaa imaniaan samalla; tämä johtaja pitää huolta hänestä ja siirtää hänelle tietonsa, korkean moraalinsa ja hyveensä. Jos hän pysyy erossa tästä opettajasta jonkin aikaa, hän alkaa tuntea kovuutta sydämessään. Tästä syystä, kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kuoli ja haudattiin, hänen Sahaabah (seuralaiset) sanoivat, "me katsoimme sydämiimme ja tunsimme siellä olleen syvä  muutos." He tunsivat olonsa yksinäisiksi ja eksyneiksi, koska heidän opettajansa ja esimerkkinsä (sallalahu aleihi wassalam) oli kuollut. Joidenkin kertomusten mukaan heitä kuvattiin "kuin lampaiksi kylmänä talviyönä". Mutta Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) jätti jälkeensä mahtavia johtajia, jättiläisiä miesten keskuuteen, joista kaikki olivat päteviä ottamaan johtajan ohjat, ja joistain tuli esimerkkejä muille. Mutta nykyään muslimit ovat epätoivoisesti esimerkkien tarpeessa, jotka olisivat heille läheisiä kuin heidän kätensä. 

Se, ettei hae tietoa ja tutustu salafien (varhaiset sukupolvet) kirjoihin ja uskonnolliseen kirjallisuuteen, joka kohottaa ja elvyttää sydämen. On lukuisia kirjoja, joiden lukija tuntee herättävän uskon sydämessään ja motivoivan häntä täyttämään hengellisen potentiaalinsa, etummaisena Allahin kirja, olkoon Hän ylistetty, ja hadith-kirjat, joita seuraavat oppineiden kirjat, jotka koskevat sydämen pehmentymistä, ja jotka selittävät 'aqeedahia (oikeaa uskoa) tavalla, jotka liikuttaa sielua ja ylentää sydäntä, sellaisten oppineiden kuin esim. Ibn al-Qayyim ja Ibn Rajab. Näiden kirjojen sivuuttaminen ja vain intellektuellien kirjojen tai fiqh-määräysten lukeminen, jotka eivät tarjoa todisteita, tai kielioppikirjat 'aqeedahin perusteista (books of grammar rules andusool [bases of ‘aqeedah]), on jotain, mikä voi kovettaa sydämen. Tämä ei ole sinällään näiden kirjojen kritisointia, vaan vain niiden varoittamista, jotka eivät lue Tafseer- ja hadith-kirjoja, vaikka ne tuovat lähemmäksi Allahia. Esimerkiksi se, jotka lukee al-Saheehayn (Bukhari ja Muslim) tuntee Profeetan (saas) ja Sahaabahin aikojen ilmapiirin, ja tunnet henkäyksen imaanissasi osallistuessasi tapahtumiin, jotka sattuivat siihen aikaan.

Hadithien ihmisten ovat Lähettilään ihmisiä; vaikka heillä ei olisi ollut mahdollisuutta olla hänen kanssaan, ne ovat hänen sanojaan.

Eläminen ympäristössä, joka on täyttynyt synnillä, jolloin näet jonkun rehentelevän viimeisellä tekemällään rikkeellä, toisen hyräilevän suosittuja lauluja itsekseen, kolmannen tupakoivan, neljännen lukevan pornolehteä, viidennen kiroilevan, ja niin poispäin. Ihmiset puhuvat siitä, mitä kukakin sanoi kenellekin, juoruavan, puhuvan selän takana ja keskustelevan viimeisimmästä jalkapallo-ottelusta, ja loputtomiin sitä rataa. Jotkut ympäristöt muistuttavat vain tästä maailmasta, kuten useimmat kokoontumisen ja työpaikat nykyisin. Keskustelut bisneksistä, työstä, rahasta, sijoituksista, työhön liittyvistä ongelmista, kasvusta, tarjouksista, sopimuksista, jne. ottavat nykyään etusijan useimpien mielessä ja puheessa.

Mitä tulee koteihin - siellä on paljon sellaista, mitä voimme sanoa kauheudeksi ja pahoiksi teoiksi, jotka aiheuttavat muslimille häpeää ja satuttavat häntä syvästi.

Muslimikodit ovat täyttyneet häpeämättömillä lauluissa, moraalittomilla elokuvilla, sukupuolten välisellä sopimattomuudella, jne. Ei ole epäilystäkään, että sellaisessa ympäristössä sydämet ovat lyöty kovuuden sairaudella. 

Kiintyminen tähän maailmaan, niin että sydän on sen orja. Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Hän on tuhon oma, dinaarin orja, ja dirhamin orja" (raportoi al-Bukhaari, no. 2730) ja "Kukaan teistä ei tarvitse tässä maailmassa enempää kuin matkustajan tarvikkeet" (raportoi al-Tabaraani teoksessa al-Kabeer, 4/78;Saheeh al-Jaami’, 2384).

Tämä ilmiö (kiintyminen tähän maailmaan) on hyvin näkyvää meidän aikoinamme, kun materiaalinen ahneus ja halu saada lisää turhaa maallista hyvää, on levinnyt laajalle ja ihmiset ryntäävät kauppoihin.

Tämä vahvistaa sen, mitä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Allah, olkoon Hän ylistetty, sanoi: 'Me olemme lähettäneet alas vaurautta rukousta ja zakatin maksua varten, mutta jos Adamin pojalla on laakso, hän tahtoo toisen, ja jos hänellä on kaksi laaksoa, hän toivoo, että hänellä olisi kolmas. Adamin pojan vatsa täyttyy vain pölyllä (ts. hän ei ole koskaan tyytyväinen) sitten Allah hyväksyy katumuksen siltä, jotka katuu.'" (Reported by Ahmad, 5/219; Saheeh al-Jaami’, 1781)

Kiintyminen vaurauteen, vaimoon ja lapsiin.  Allah sanoo: "Ja tietäkää, että rikkautenne ja lapsenne ovat Teille koetus, ja että suuri palkinto odottaa Jumalan luona!" [al-Anfaal 8:28] ja "Ihmiset etsivät nautintoa naisista, lapsista, kootuista kulta ja hopea-aarteista, parhaina pidetyistä hevosista, karjasta ja pelloista; nämä ovat vain maallisen elämän nautintoja, mutta Jumalan luona tulee olemaan ihanin asunto". [Aal ‘Imraan 3:14] Nämä jakeet tarkoittavat, että jos rakastaa näitä asioita, erityisesti naisia ja lapsia, niin paljon, että asettaa etusijalle ne, eikä Jumalan ja Hänen lähettiläänsä tottelua, silloin se on paha asia, mutta näiden asioiden rakastaminen sharian puitteissa, auttaa miestä tottelemaan Allahia ja silloin se on ylistyksenarvoista. 
Tämä tarkoittaa siis siitä, ettei vaimoon tai lapsiin saa kiintyä sillä tavalla, että sallii heidän johdattaa sinut kiellettyihin tekoihin. 

Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Tässä maailmassa, naiset ja hyvät hajusteet on tehty minulle mieluisiksi, mutta kaikkein rakkainta minulle on rukous." (Kertoi Ahmad, 3/128; Saheeh al-Jaami’, 3124.) Monet miehet seuraavat vaimojaan haram-tekojen tekemisessä ja sallivat lastensa etäännyttää heidät Allahin palvomisesta. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Lapset ovat murheen, pelkuruuden, tietämättömyyden ja saituuden aiheuttaja." (Raportoi al-Tabaraani teoksessa al-Kabeer, 24/241; Saheeh al-Jaami’, 1990.) Kun hän sanoi, että he ovat saituuden aiheuttaja, hän tarkoitti, että jos mies haluaa käyttää rahaa Allahin tähden, Shaitan muistuttaa häntä hänen lapsistaan, joten hän ajttelee, "lapseni ansaitsevat rahaa, joten jätän sitä heille, kun kuolen", joten saituus pidättelee häntä käyttämästä sitä Allahin tähden. Kun hän sanoi, että ne ovat pelkuruuden aiheuttaja, hän tarkoitti, että kun mies haluaa taistella jihadissa Allahin vuoksi, Shaitaan tulee hänen luokseen ja sanoo, "sinut tapetaan ja kuolet, ja lapsesi jäävät orvoiksi, eksyksiin ja yksin", joten hän jää kotiin, eikä lähde jihadiin. Kun hän sanoi lasten olevan tietämättömyyden aiheuttaja, hän tarkoitti, että he etäännyttävät isää etsimästä tietoa ja yrittämästä hankkia oppia käymällä tapaamisissa ja lukeamalla kirjoja. Kun hän sanoi, että lapset ovat murheen aiheuttaja, hän tarkoitti, että jos lapsi sairastuu, vanhemmat tuntevat surua; jos lapsi pyytää jotain, mitä isä ei voi antaa, tämä surettaa isää; ja jos lapsi kasvaa ja kapinoi isäänsä vastaan, tämä on jatkuvan surun ja stressin aiheuttaja. 

Huolestumien vaurauden tilasta. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Kaikilla kansoilla on fitnah'nsa (koettelemus tai negatiivinen houkutus) ja minun ummani fitnah on rikkaudet. (Raportoi al-Tirmidhi, 2336; Saheeh al-Jaami’, 2148.) Halu saada rikkauksia on ihmisen uskonnolle tuhoisampaa kuin susi, joka hyökkää lammaslauman kimppuun. Tätä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) tarkoitti sanoessaan: "Kaksi nälkäistä sutta lähetettynä lammasta vastaan, eivät ole tuhoisampia kuin ihmisen halu saada rikkauksia, on hänen uskovaisuudelleen." (Kertoi al-Tirmidhi, no. 2376; Saheeh al-Jaami’, 5620.) Tästä syystä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) kehotti muslimejaan ottamaan vain sen, mikä on kylliksi, toivomatta enemää, mikä voisi etäännyttää hänet Allahista. 
Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) varoitti niitä, jotka halauvat kerätä vaurautta, paitsi niitä, jotka antavat hyväntekeväisyyteen: "Voi niitä, jotka haluavat kerätä omaisuutta, paitsi se, joka sanoo omaisuutensa kanssa, 'Täällä! Täällä! Täällä!' (eli antaa sitä pois) yhdelle oikealla kädellään, toiselle vasemmalla kädellään, yhdelle edessään ja yhdelle takanaan" (raportoi Ibn Maajah, no. 4129; Saheeh al-Jaami’, 7137) - tarkoittaen kaikkia hyväntekeväisyyden muotoja. 

Pitkän elämän toivominen. Allah sanoo: Anna heidän syödä ja nauttia aikansa, ja johtakoon heidän toiveensa heidät harhaan. Mutta tulevaisuudessa he kyllä sen älyävät. [al-Hijr 15:3] 'Ali (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Mitä minä pelkään sinulle tapahtuvan, on että seuraat himojasi ja toivot pitkää elämää, sillä himojen seuraaminen saa ihmisen hylkäämään totuuden, ja pitkän elämän toivominen saa ihmisen unohtamaan Tuonpuoleisen". (Fath al-Baari, 11/236.) Kerrotaan myös tällaista: "Neljä ihmistä aiheuttavan tuhon: kuivat silmät (se, ettei itke koskaan), kova sydän, pitkän elämän toivominen ja kiihko tähän maailmaan". Pitkän elämän toivominen kehittää laiskuutta palvonnassa, lykkäämistä, tämän elämän asioiden himoitsemista, Tuonpuoleisen laiminlyömistä ja sydämen kovuutta, koska sydämen pehmeys ja haaveen [Paratiisista?] selkeys voidaan saavuttaa vain muistamalla kolemaa, hautaa ja palkintoja ja rangiasuksia, ja Tuomiopäivän kauhuja, kuten Allah sanoo:"...heidän aikansa näytti heille pidennetyltä ja heidän sydämensä olivat koventuneet..." [al-Hadeed 57:16] Sanotaan: "Se, joka ei toivo pitkää elämä, sillä on vähemmän huolia ja hänen sydämensä täyttyy valolla, koska hän kutsuu kuolemaa mieleensä ja ponnistelee tottelemaan Allahia..." (Fath al-Baari, 11/237)

Yksi uskon heikentäjä ja sydämen koventaja on liika syöminen, liika nukkuminen, liian myöhään valvominen, liika puhuminen ja liika seurustelu muiden ihmisten kanssa.
Liian paljon syöminen saa aivot hitaammiksi ja kehon raskaaksi, mikä estää ihmistä palvomasta Allahia ja tekee Shaitaanille helpoksi taivutella häntä, kuten on sanottu: "Se, joka syö liikaa, juo liikaa tai nukkuu liikaa, menettää mahtavan palkinnon". Liian paljon puhuminen heikentää sydäntä, ja liika seurustelu muiden kanssa estää ihmistä olemasta omassa seurassaan ja pohdiskelemasta omaa tilaansa. Liian paljon nauraminen tyhjentää elämää sydämestä. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi saheeh hadithissa: "Älä naura liikaa, sillä liialiinen nauru kuolettaa sydämen." (Kertoi Ibn Maajah, 4193; see also Saheeh al-Jaami’.) Aika, joka ei ole täytetty Allahin palvonnalla, johtaa myös sydämen kovenemiseen, kun ihminen ei huomioi Koraanin ohjeita, eikä neuvoja.

[Tässä taas kohta tästä tekstistä, jonka saattaa helposti ymmärtää väärin. Huomaa, että a) tässä tekstissä puhuttiin liiallisesta seurustelusta muiden kanssa. Onhan selvää, että ihmisellä on ongelma, ellei hän pysty olemaan hetkeäkään yksin.
b) tässä tekstissä sanottiin aiemmin aika rajusti uskovaisen olevan sellainen, "joka ystävystyy" ja että "hyvyyttä ei ole sellaisessa, joka ei ystävysty muiden kanssa".
Profeetankin (sallalahu aleihi wassalam) kerrottiin nauraneen usein ja olleen positiivinen persoona. Mutta jos ihminen vain nauraa kaikelle, eikä pysty olemaan vakava missään tilanteessa, se on ongelma.] 

Heikon uskon aiheuttajia on monia ja mahdotonta listata niitä kaikkia, mutta se, mitä olemme listanneet ylle, antaa lukijalle tuntuman muista syistä, joita emme ole listanneet. Viisas ihminen ymmärtää tämän luontaisesti. Pyydämme Allahia puhdisamaan sydämemme ja suojelemaan meitä oman itsemme pahalta.

Heikon uskon kiroaminen 

Al-Hakiim raportoi teoksessa al-Mustadrak ja al-Tabaraani kertoi teoksessa al-Mu’jam, että Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Usko pukee sydämiämme kuin vaatteet pukevat meitä ulkoisesti, joten pyytäkää Allahia vahvistamaan uskoanne sydämissänne." (Raportoi al-Haakim kirjassa al-Mustadrak, 1/4; katso myös al-Silsilat al-Saheehah, 1585. Al-Haythami sanoi teoksessa Majma’ al-Zawaa’id, 1/52, “Sen kertoi al-Tabaraani kirjassa al-Kabeer ja sen isnaad on saheeh.”) Hän tarkoitti, että usko pukee sydäntä, kuten vaatteet pukevat meitä ja tulevat vanhoiksi. Uskovan sydämen on joskus vallannut synnin pilvi ja niin se synkkenee. Tällaisen kuvan Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) piirtää meille saheeh hadithissa: "Ei ole sydäntä, jota pilvi ei olisi peittänyt, kuten pilvi peittää kuun, kun se valaisee, ja äkkiä tulee pimeää, mutta kun pilvi lähtee pois, se valisee taas." (Tämän kertoi Abu Na’eem in al-Hilyah, 2/196; al-Silsilat al-Saheehah, 2268.) Joskus kuun peittävät pilvet, jotka kätkevät sen valon, mutta vähän ajan päästä ne hälvenevät, ja kuun valo tulee takaisin valaisemaan taivasta. Samalla tavalla uskovaisen sydän on joskus synnin tummien pilvien peittämä, jolloin sen valo on hunnutettu, ja uskova huomaa eksyneensä pimeyteen, mutta kun hän ponnistelee kohottamaan imaniaan ja etsii apua Allahilta, se pilvi menee pois ja valo palaa paistamaan sydämeen, kuten ennenkin.

*Ahl al-Sunnah wa’l-Jamaa’ah = ne, jotka pitävät kiinni sunnasta ja eheyttävät sen

[Eipä liity aiheeseen mitenkään, mutta mieleeni juolahti sellainen mielenkiintoinen seikka, että Koraaanissa kerrottiin jo 1400 vuotta sitten, että kuun valo on heijastettua valoa, eikä kuun omaa valoa. Tämäkään ei liity aiheeseen, mutta muistelisin Raamatussa lukevan, että kuu itse tuottaisi valoa, mutta tästä jälkimmäisestä seikasta en ole varma.]

Yksi tärkeimmistä periaatteista, joka tulee ymmärtää, jotta voi hoitaa heikkoa uskoa, on, että usko kasvaa ja laskee, tai tulee ja hiipuu. Tämä on yksi Ahl al-Sunnah wa’l-Jamaa’ahin* 'aqeedahin perusperiaatteista, jotka sanovat uskon olevan jotain, mikä tulee puhua sanoin, uskoa sydämellä ja laittaa toteen teoilla. Usko kasvaa tottelevaisuudella (Jumalalle) ja laskee tottelemattomuudella (Jumalalle). Koraani ja sunna todistavat tämän, esimerkiksi Allah sanoo: jotta heidän uskonsa lisääntyis... [48:4] ja "»Kenelle teistä se on lisännyt uskoa?»" [9:124]. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Kuka teidän keskuudessa ikinä näkee pahan teon, hänen tulee muuttaa se kädellään (teolla), ja ellei hän pysty, sitten kielellään (puheilla), ja jos hän ei pysty, sitten sydämellään (tuntea, että se teko oli väärin), ja se on uskoista heikoin." (Al-Bukhaari, Fath, 1/51)

Tottelevaisuuden ja synnin vaikutukset, jotka kasvattavat tai laskevat uskoa, ovat hyvin huomatut ja koetut. Jos ihminen lähtee supermarkettiin, jossa hän katselee paljastavasti pukeutuneita, meikattuja naisia, ja kuulee huutoa ja tyhjänpäiväistä puhetta, sitten hän menee hautausmaalle ja lakkaa ajattelemasta ja antaa sydämensä pehmentyä, hän näkee eron kahden ympäristön välillä ja sen, miten nopeasti hänen sydämensä muuttuu.

Toinen tekijä tässä keskustelussa on yhden salafin sanat: "Yksi oikean ymmärryksen merkeistä on, kun (Allahin) orja kantaa huolta imanistaan, kiinnittää huomioita siihen, mikä laskee sitä, ja tietää milloin se kasvaa ja laskee, ja tunnistaa Shaitaanin viettelyn, kun Shaitaan tulee hänen luokseen." (Ibn ‘Eesa kirjassa Sharh Nooniyah Ibn al-Qayyim, 2/140).

On tärkeää tietää, että jos uskon heikentyminen johtaa velvollisuuksien laiminlyömiseen ja haram-tekojen tekemiseen, tämä löystyminen on hyvin vakavaa ja siitä kärsivän tulee katua Allahille ja alkaa tehdä jotain asialle. Ellei se johda velvollisuuksien laiminlyömiseen ja haram-tekoihin, mutta saa ihmisen vain esim. unohtamaan mustahabb (suositellut) teot, hänen tulee silti etsiä keinoja tilanteen selvittämiseen ja itsensä oikaisemaan, kunnes hän palaa oikealle energisyyden tasolle ja saa taas voimaa palvontaan. Tämän opimme Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) sanoista, "jokaisessa teossa on energiaa ja voimaa, ja sitten tätä energiaa ja voimaa seuraa löysäily, joten sillä, joka löysäilee minun sunnani rajoissa, kaikki on hyvin, mutta se, joka löysäilee muutoin (tehden laittomia ja kiellettyjä tekoja), hän on tuhon oma." (Tämän kertoi
Ahmad, 2/210; Saheeh al-Targheeb, no. 55.)

Ennen kuin tutkimme sitä, kuinka hoitaa heikon uskon ongelmaa, on jotain, mitä meidän tulee huomioida: monet niistä, jotka tuntevat sydämiensä olevan kovia, etsivät ulkoista ratkaisua, toivoen voivansa luottaa muihin, vaikka heidän tulee huolehtia itse itsestään. Niin pitäisi tehdä, koska iman (usko) on orjan ja hänen Herransa välinen suhde (eli uskovan ja Allahin välinen). Alempana käsittelemme lukuisia islamin säätämiä tapoja, joilla muslimi voi hoitaa uskonsa heikkoutta ja sydämensä kovuutta, kun hän on laittanut luottamuksensa Allahiin ja alistuu sille tosiseikalle, että hänen täytyy kamppailla päästäkseen tavoitteeseensa: 

Koraanin merkitysten pohtiminen - Koraanin, jonka Allah on paljastanut selittääkseen kaiken ja kuin Valon, jolla Hän johdattaa ketä orjistaan ikinä haluaa johdattaa. Ei ole epäilystä, että siihen kuuluu voimakas ja tehokas parannuskeino. Allah sanoo: "Ja Me lähetämme ylhäältä sellaista Koraanin sisältöä, mikä on parannukseksi ja armoksi uskovaisille..." [17:82] Hoitokeino on ajatella ja mietiskellä sen merkityksiä. 

Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) tapasi miettiä Allahin Kirjan merkityksiä ja resitoida sitä seisoessaan öisin rukouksessa. Erään kerran hän seisoi rukouksessa yöllä ja lausui yhtä jaetta Koraanista, eikä mennyt yhtään sitä yhtä jaetta pidemmälle (ei lausunut muuta kuin sitä) ennen aamua. Kyseinen jae oli "Jos Sinä suvaitset kurittaa heitä, niin ovathan he totisesti Sinun palvelijoitasi, ja jos Sinä suvaitset heille anteeksi antaa, niin olethan Sinä mahtava ja viisas" [5:118]. (Tämän raportoi Ahmad, 4/149; see also Sifat al-Salaah by al-Albaani, p. 102.)

Hän (sallalahu aleihi wassalam) tapasi pohtia Koraanin merkityksiä hyvin kattavasti. Ibn Hibbaan raportoi saheehissaan jayyid isnaadilla, että ‘Ataarah kertoi: Ubayd-Allaah ibn ‘Umayr ja minä menimme 'Aishan (olkoon Allah häneen tyytyväinen) luo ja ‘Ubayd-Allaah ibn ‘Umayr sanoi: 'Kerro meille mahtavimmasta asiasta, jonka olet nähnyt osassa Allahin lähettilästä (sallalahu aleihi wassalam).

Hän kyynelehti ja sanoi, 'hän nousee ylös yöllä (rukoillakseen) ja sanoo 'Oi Aisha, jätä minut palvomaan Herraani.' Minä sanoin, 'Allahin nimeen, rakastan olla lähelläsi, ja rakastan sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.' Hän nousi ylös, puhdisti itsensä ja asettui seisomaan rukoillakseen ja itki, kunnes hänen sylinsä kastui märäksi, sitten hän itki ja itki, kunnes maa tuli märäksi. Bilaal tuli huutamaan adhaania hänelle, ja nähdessään Muhammedin itkevän, hän kysyi, 'oi Allahin lähettiläs, miksi itket, kun Allah on antanut anteeksi kaikki syntisi, menneisyyden ja tulevaisuuden?' Hän sanoi, 'eikö minun pidä olla kiitollinen orja? Tänä yönä jokin jae on paljastettu minulle, voi sitä, joka lukee sen, eikä ajattele sitä (sen jakeen merkitystä). Niiden joukossa on: "Taivasten ja maan luominen sekä yön ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on ymmärrystä, jotka muistavat Jumalaa seisoessaan, istuessaan ja maatessaan ja miettivät taivasten ja maan luomista..." [3:198-190] (Al-Silsilat al-Saheehah, 1/106) Tämä viittaa siihen, että näiden jakeiden mietiskely on pakollista. 

Koraani puhuu tawheedista (Jumalan ykseys) ja siinä on lupauksia palkinnoista, uhkauksia rangaistuksista, sääntöjä ja määräyksiä, selvityksiä, tarinoita, käyttäytymissääntöjä ja hyviä moraaliohjeita ja sen vaikutukset sydämeen ovat moninaiset. Jotkut suurat täyttävät sydäntä enemmän pelolla kuin toisen, kuten Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) hadith viittaa, "suura Hood (suura 11) ja sen sisaret saivat minut harmaantumaan ennen aikaani". (al-Silsilat al-Saheehah, 2/679) Toisen raportin mukaan: "Hood ja al-Waaqi’ah (suura 56) ja al-Mursalaat (suura 77) ja ‘amma yatasaa’aloon ja Idha’l-shamsu kuwwirat (al-Tirmidhi, 3297; al-Silsilat al-Saheehah, no. 955.) Profeetan hiukset harmaantuivat, koska näissä suurissa oli uskon realiteetteja ja suuria velvollisuuksia, jotka täyttivät hänen sydämensä ja joilla oli näkyvä vaikutus hänen hiuksiinsa ja kehoonsa. "Pysy siis lujana (monoteistisessa islaminuskossa), kuten sinua on käsketty, samoin kuin hänkin, joka sinun laillasi on kääntynyt Jumalan puoleen..." [Hoodin suura 11:112]

Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) seuralaiset resitoivat Koraania ja pohtivat sen merkityksiä ja liikuttuivat niistä. Abu Bakr (olkoon Allah häneen tyytyväinen) oli ystävällinen, pehmeäsydäminen mies ja kun hän johdatti väkensä rukoukseen ja lausui Allahin sanoja, hän ei voinut estää itseään itkemästä. 'Umar tuli sairaaksi lausuttuaan Allahin sanat: "totisesti, Herrasi rangaistus on tuleva; kukaan ei voi sitä välttää." [52:7-8] (Tämä raportti ja sen isnaad ovat teoksessa Tafseer Ibn Katheer, 7/406.)

Hänen nyyhkytyksensä kuuluivat väkijoukon takaa kun hän resitoi Allahin sanoja Ya’qoobista (rauha hänen yllään): "Hän vastasi: »Minä ilmaisen vain Jumalalle suuren suruni ja tuskani" [12:86] (Manaaqib ‘Umar, jonka kirjoitti Ibn al-Jawzi, 167)
‘Uthmaan (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Jos sydämemme olisivat puhtaita ja synnittömiä, emme voisi koskaan saada kylliksemme Allahin Sanoista." Hänet tapettiin epäoikeudenmukaisesti marttyyrina ja hänen verensä vuosi hänen mus-hafilleen (tarkoittaa useimmissa tapauksissa Koraania) - Sahaabah (Profeetan [saas] seuralaisten]) kertomukset tästä ovat monet. Ayyoob sanoi: "Kuulin Sa’eedin (ibn Jubayrin) resitoivat tätä ayaahia parisenkymmentä kertaa: "Ja pelätkää sitä päivää, jona teidän on palattava Allahin luo..." [2:281] (Siyar A’laam al-Nubala’, 4/324.) Tämä oli viimeinen jae, joka paljastettin Koraanista, ja se jatkuu näin: "...Silloin on jokainen sielu saapa täyden mitan mukaan, mitä on ansainnut, eikä ketään väärin tuomita." Ibraaheem ibn Bashshaar sanoi: "Jae, jota ‘Ali ibn Fudayl luki kuollessaan, oli: "Jospa voisit nähdä, kun heidät asetetaan tulen eteen ja he sanovat: »Voi, että voisimme palata takaisin!.." [6:27] Kun hän pääsi tähän kohtaan, hän kuoli, ja olin yksi niistä, jotka rukoilivat  hänelle [hänen hautajaisissaan], olkoon Allahin armo hänen kanssaan." (Siyar A’laam al-Nubala’, 4/446.) Jopa silloin kun he heittäytyivät maahan, kuten Koraania lukiessa kuuluu (sajadaat al-tilaawah - lattiaan painautumisen, jotka pitää tehdä tiettyjä Koraanin kohtia lukiessa**), he lähestyivät sitä eri tavoilla. Yksi niistä oli ymies - olkoon Allah armollinen hänelle - joka, lukiessaan, jaetta 17:109, Ja kyynelsilmin he lankeavat kasvoilleen, sillä se on lisännyt heidän nöyryyttään, hän heittäytyi maahan kuten kuuluu ja sitten torui itseään: "Tässä prostraatio, mutta missä on itku?"

**Tällä sivustolla, jos ymmärsin oikein, sanotaan, että jos tekee näitä liikkeitä Koraania lukiessa, saa palkinnon, muttei ole syntiä, jos ei tee - en tiedä tarkemmin, mitä jakeita nämä ovat, tms.

Koraanin ominaisuuksia, jotka ansaitsevat eniten tutkiskelua, ovat esimerkit ja vertaukset, joita Allah käyttää ja kehottaa meitä pohtimaan ja miettimään. Hän kertoo meille: "...Ja Jumala esittää edelleen vertauksia ihmisille, että he painaisivat ne mieleensä" [14:25] ja "...Nämä vertaukset lähetämme ihmisille, jotta he mietiskelisivät." [59:21] 
Yksi salafi luki kerran näistä Allahin vertauksista, eikä voinut ymmärtää niiden merkityksiä, joten hän alkoi itkeä. Häneltä kysyttiin, "mikä saa sinut itkemään?" Hän vastasi, "Allah sanoo: 'Me olemme esittänyt nämä vertaukset ihmissuvun hyväksi, mutta vain viisaat niitä ymmärtävät' [29:43] ja minä en ymmärrä vertausta. Minä en ole se, jolla on viisautta, ja itken kaikkea aikaa, jonka olen hukannut, enkä saavuttanut viisautta."

Allah esittää meille  Koraanissa monia vertauksia, kuten seuraavat: "se, joka sytyttää tulen [2:17], se, joka kutsuu lammaslaumaa, jotka eivät erota muuta kuin äänen ja huudon [2:171], kuin viljanjyvä, joka kasvattaa seitsemän tähkää [2:261], koira, jonka kieli pursuu sen suusta ulos [7:176], aasi, joka kantaa kirjakuormaa (muttei opi niistä mitään) [62:5], kärpänen (jota ei voi luoda kukaan muu kuin Allah, ei, vaikka he yhdistäisivät voimansa tehdäkseen niin [22:73], hämähäkki, joka rakentaa itselleen talon, mutta se on kaikista taloista hatarin [29:41], paha puu [14:26], vesi, joka lähetetään alas taivaasta [6:99], lamppu seinän syvennyksessä [24:35], toise omistaman orja, jolla ei ole valtaa mihinkään (sillä omistajalla) [16:75], (orja)mies, joka on liittynyt moniin seuralaisiin [39:29], ja muut. Näihin jakeisiin meidän tulee kiinnittää huomiota ja mietiskellä niiden merkityksiä.

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah häneen tyytyväinen) summasi, mitä muslimin tulee tehdä korjatakseen sydämensä kovuus lukiessaan Koraania. Hän sanoi: "On kaksi pääasiaa, mitä sinun pitää tehdä. Ensimmäinen on siirtää sydämesi majailemasta tämän maailman asioissa ja siirtää se oleilemaan Tuonpuoleisessa, sitten keskittää koko sydämesi Koraaniin ja mietiskellä sen merkityksiä ja miksi se paljastettiin. Yritä ymmärtää jotain jokaisesta jakeesta ja soveltaa sitä sydämesi sairauteen. Nämä jakeet paljastettiin lääkitsemään sydämen sairautta, joten sinä paranet, Allahin luvalla."

Yritä tuntea tietoisuus Allahin mahdista, opetele Hänen nimensä ja ominaisuutensa, mieti niiden merkityksiä, yritä ymmärtää niitä ja vahvista näitä tuntemuksia sydämessäsi, jotta niillä voi olla vaikutus tekoihisi. Sydän hallitsee kykyjä, jotka ovat kuin sotilaita ja seuraajia; jos se on terve, nekin tulevat olemaan terveitä, ja jos se on korruptoitunut, nekin korruptoituvat.

Koraanissa ja sunnassa on useita tekstejä, joissa puhutaan Allahin upeudesta ja voimasta. Kun muslimi lukee niitä, hän on järkyttynyt ja tulee nöyräksi Korkeimman, Mahtavimman, Kaiken kuulevan, Kaiken tietävän edessä, ja hänen pelkonsa ensimmäisen ja viimeisen Herralle kasvaa. Monet hänen nimistään ja ominaisuuksistaan mainitaan Koraanissa. Hän on Kaikkein Korkein (al-‘Azeem), Kaikkien olentojensa Vartija (al-Muhaymin), Käskijä (al-Jabbaar), Majesteettinen (al-Mutakabbir), Kaikkein Vahvin (al-Qawi), Kukistava (al-Qahhaar), Upea (al-Kabeer), Kaikkein Ylistetyin (al-Muta’aal). Hän on se Elävä, joka ei kuole, vaikka jinnit ja ihmiset kuolevat. Hän on se, jolla on rajaton valta orjiinsa. Ukkonen ylistää ja palvoo häntä, ja niin tekevät enkelitkin tuntien pelonsekaista kunnioitusta Häntä kohtaan. Hän on Kaikkivoipa ja voi rangaista, miten haluaa. Hän on itsensä elättäjä, joka ei nuku. Hänellä on kaikki tieto kaikista asioista. Hän tietää silmien petoksen, jonka sydänala kätkee. Hän on kuvaillut suunnatonta tietämykstään näin:

"Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kosteata eikä kuivaa, joka ei olisi selvästi (Jumalan) kirjoissa." [6:59]

Yksi Hänen mahtavuutensa ominaisuuksia, joista Hän on kertonut meille: "vaikka ylösnousemuspäivänä koko maa on Hänen käsissään ja Hän käärii taivaat oikeaan käteensä..." [39:67]

Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Allah tarraa kiinni maasta Ylösnousemuksen päivänä ja kääri taivaat kokoon oikealla kädellään ja sanoo sitten: 'Minä olen kuningas, missä ovat maiden kuninkaat?'" (Raportoi al-Bukhaari, 6947.) Ihmisen sydän vavisee, kun hän lukee tarinaa Mooseksesta, kun tämä sanoi: »Herrani, ilmesty minulle, jotta saisin katsella Sinua!» Herra vastasi: »Et kykene katselemaan Minua; mutta katsele vuorta, ja jos se seisoo lujana paikallaan, saat sinä nähdä minut», ja kun hänen Herransa peitti vuoren kirkkaudellaan, raukesi se hajalleen, ja Mooses lankesi pyörtyneenä maahan." [7:143]

Kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) selitti tämän jakeen, hän sanoi "kuin tämä", ja liikutti peukalonsa pikkusormen ylimpään rystyseen, sanoi sitten, "ja vuori tärisi ja luhistui". (Tämän kertoi al-Tirmidhi, no. 3074; Ahmad, 3/125, 209. Ibn Katheer siteerasi sen isnaadia teoksessaan Tafseer, 3/466. Ibn al-Qayyim sanoi: Sen isnaad on saheeh Muslimin edellytysten mukaan. Al-Albaani siteerasi sitä ja luokitteli sen saheehiksi teoksessa Takhreej al-Sunnah, jonka kirjoitti Ibn Abi ‘Aasim, hadeeth 480). 

Allahilla, olkoon Hän kunnioitettu ja palvottu, on "valon huntu, ja jos Hän nostaisi sitä, Hänen ilmeensä loisto polttaisi kaikki hänen luomuksensa niin pitkälle kuin voi nähdä.  (Tämän raportoi Muslim, no. 197.)  Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) kuvaa toista puolta Herransa valtaa: "Kun Allah asettaa taivaat, enkelit hakkaavat siipiään nöyryydestä ja alistumisesta Hänen sanoilleen, jolloin niistä kuuluva ääni on kuin hakkaisi kahleita kiveen. Kun he rauhoittuvat, he sanovat, 'mitä Herrasi sanoi?' He sanovat, 'mitä hän sanoo, on Totuus, ja Hän on Kaikkein Korkein, Kaikkein upein'". (Raportoi al-Bukhaari, 7043.)

On monia tekstejä, jotka viittaavat Allahin mahtavuuden tunteminen niitä ja muita tekstejä pohdiskelemalla on yksi parhaita keinoja hoitaa heikkoa uskoa. Ibn al-Qayyim (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kuvaili Allahin mahtavuutta mitä kauneimmalla tavalla: "Hän hallitsee kaikkien valtakuntien asioita. Hän käskee ja kieltää, luo ja antaa elatusta, ja antaa kuoleman ja antaa elämän. Hän nostaa ja laskee ihmisten asemia, vaihtaa öitä ja päiviä, antaa päiviä (hyviä ja ei niin hyviä) ihmisille vuoroissa, ja saa kansat nousemaan ja suistumaan, joten niin yksi kansa häviää ja toinen nousee esiin. 

'Jokainen, joka on taivaassa ja maan päällä, huutaa Häntä avuksi; Hän on toiminnassa joka hetki.' [55:29] Hän antaa synnit anteeksi, helpottaa vaikeuksia, vapauttaa ahdingosta, auttaa lyödyn ihmisen taas jaloilleen, tekee köyhästä rikkaan, ohjaa sen, joka on harhassa ja hämmentynyt,  täyttää lohduttoman tarpeet, ruokkii nälkäiset, vaatettaa alastomat, kätkee epäonnistumiset ja rauhoittaa pelot. Hän nostaa toisten asemaa ja laskee toisten... vaikka kaikki taivaan ja maan asukkaat, ensimmäinen ja viimeinen, ihmiskunta ja jinnit yhtä lailla, olisivat yhtä hurskaita kuin kaikkein hurskain heidän joukossaan, se ei kasvattaisi Hänen täysivaltaisuuttaan vähääkään; jos he kaikki, ensimmäinen ja viimeinen, ihmiskunta ja jinnit yhtä lailla, olisivat kapinoivampia kuin kaikkein kapinoivin heidän joukossaan, se ei laskisi Hänen täysivaltaisuuttaan vähääkään. Jos kaikki taivaassa ja maassa, ensimmäinen viimeinen heistä, ihmiskunta ja jinnikunta, elävä ja kuollut, elollinen ja eloton, seisoivat yhdessä paikassa ja pyytäisivät Häneltä, ja Hän antaisi heille kaiken, mitä He pyytäisivät, tämä ei vähentäisi siitä, mitä Hänellä on, atomin painon vertaa... Hän on ensimmäinen, jota ennen ei ollut mitään, ja viimeinen, jonka jälkeen ei ole mitään, olkoon Hän siunattu ja ylistetty. Hän kaikkein eniten ansaitsee tulla muistetuksi, ansaitsee tulla palvotuksi, ansaitsee tulla kiitetyksi. 

Hän on kaikkein Lempein kaikista kuninkaista, Kaikkein anteliain niistä, joilta pyydetään... Hän on Kuningas, jolla ei ole partneria, eikä toveria, Se, jolla ei ole kilpailijaa, Itsensä elättäjä mestari, jolla ei ole poikaa, Kaikkein korkein, eikä ole ketään sellaista kuin hän. "Kaikki muu on häviävä, paitsi Hän" [28:88] ja kaikki muu häviää paitsi Hänen yksinvaltiutensa... Häntä ei totella ilman, että Hän mahdollistaa sen, eikä Hänelle olla tottelemattomia ilman, että Hän tietää siitä. Häntä totellaa, joten Hän näyttää arvostuksensa, Hänelle oollaan tottelemattomia, joten Hän antaa anteeksi. Jokainen rangaistus, jonka Hän antaa, on oiekutta, ja jokainen siunaus, jonka Hän antaa, on suosiollisuutta. Hän on lähimpänä todistajia ja läheisiin suojelijoille. Hän tarttuu ihmisiin heidän otsatukastaan, kirjaa heidän tekonsa ja julistaa määrätyn ajan kaikille asioille. Sydämet eivät kätke mitään Häneltä, sillä Hän tietää salaisuudet. Hänen lahjansa on sana ja Hänen rangaistuksensa sana: 
Kun Hän jotakin aikoo, riittää, että Hän käskee: »Tulkoon!» niin se tulee. [36:82] (Mukaeltu teoksesta al-Waabil al-Sayib, s. 125)
 
Islamilaisen tiedon etsiminen, joka on tietoa, joka johtaa Allahin pelkäämiseen ja kasvattaa uskoa Häneen, olkoon Hän ylistetty. Allah sanoo: "Vain ne Hänen palvelijoistaan, joilla tieto on, pelkäävät Jumalaa" [35:28]
Ne, joilla on tietoa, ja ne, joilla ei ole, eivät ole tasavertaisia uskossa. Kuinka joku, joka tuntee sharian yksityiskohtaisesti,  Shahaadataynin (uskontunnustus) merkityksen ja seuraukset, asiat, joita tapahtuu kuoleman jälkeen - kuten haudan kärsimykset, viimeisen kokoontumisen kauhut, Ylösnousemuksen päivän vaiheet, Paratiisin riemut ja Helvetin rangaistukset, sharian viisauden halal- ja haram-asioiden säätämisessä, Profeetan seerahin (elämän) yksityiskohdat, ja muunlainen tietous... Kuinka joku, joka tietää kaiken tämän, voisi olla tasavertainen uskossa jonkun kanssa, joka ei tiedä uskonnosta ja sen määräyksistä, eikä sitä, mitä islam sanoo siitä, mikä ei näy. Kaikki, mitä jälkimmäinen tietää uskonnosta, on matkimista, ja vähäinen tieto, jota hänellä on, on laadultaan heikkoa. "Ovatko tietävät ja tietämättömät samanarvoisia?" [39:9]

Säännöllinen osallistuminen dhirk (Allahin muistelu) kokoontumisiin. Tämä johtaa uskon kasvamiseen monista syistä, kuten Allahin huomioiminen, armon ja tyyneyden laskeutuminen, enkelit ympäröimässä näitä ihmisiä ja se, että Allah kertoo heistä ylistävään sävyyn enkeleille, osoittaen kunnioituksensa heitä kohtaan enkeleille ja antaa anteeksi heidän syntinsä. Tämä mainittiin saheeh hadithissa, esimerkiksi, kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Eivät ihmiset istu yhdessä muistelemassa Allahia ilman, että enkelit ympäröivät heitä, armo sulkee heidät sisäänsä ja Allah mainitsee heistä niille, jotka ovat Hänen läheisyydessään." (Saheeh Muslim, no. 2700)

Sahl ibn al-Hanzaliyyah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: 'Eivät ihmiset kokoonnu yhteen muistelemaan (Allahia) ja sitten hajaannu (omille teilleen), ilman, että heille sanotaan: 'Nouse, sinulle on annettu anteeksi.'" (Saheeh al-Jaami’, 5507)

Ibn Hajar (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoi: "Kun hän puhui Allahin muistelusta (dhikr), hän tarkoitti sitä tehtävän säännöllisesti ja hellittämättömästi, tekemättä tekoja, jotka ovat pakollisia tai kannatettavia, kuten Koraanin resitointi, hadithien lukeminen ja muiden ihmisten kanssa opiskelu." (Fath al-Baari, 11/209)

Toinen viittaus siihen, että dhikr-kokoontumiset vahvistavat imania (uskoa), on Imaam Muslimin raportoima saheeh hadith, Hanzalah al-Usaydilta, joka sanoi:
"Tapasin Abu Bakrin ja hän kysyi minulta, 'kuinka voit, oi Hanzalah?' Sanoin, 'Hanzalahista on tullut munaafiq (tekopyhä).' Hän sanoi, 'Subhaan-Allaah!' Mitä sanot?' Sanoin, 'istuimme Allahin lähettilään (sallalahu aleihi wassalam) kanssa ja hän kertoi meille Helvetistä ja Paratiisista siihen asti, että oli, kuin olisimme voineet nähdä ne, sitten lähdemme Profeetan (saas) luota, menemme vaimojemme ja lapsiemme luo ja tienaamaan elantoamme ja unohdamme paljon.' Abu Bakr sanoi, 'minusta tuntuu samalta.' Joten Abu Bakr ja minä menimme Allahin lähettilään (saas) luo ja sanoin, 'Hanzalahista on tullut tekoyhä, oi Allahin lähettiläs. Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) kysyi: 'Miksi näin?' Minä sanoin, 'oi, Allahin lähettiläs, istuimme kanssasi ja kerroit meille Helvetistä ja Paratiisista, siihen asti, että oli, kuin olisimme voineet nähdä ne, sitten lähdemme luotasi, menemme vaimojemme ja lapsiemme luo ja tienaamaan elantoamme ja unohdamme paljon.'
Allahin lähettiläs (saas) sanoi: 'Sen nimeen, jonka käsissä on sieluni, jos olette yhä jatkossa sellaisia kuin olette minun seurassani, ja teette dhkiriä, enkelit tulevat puristamaan kättänne sängyissäni ja tiellä. Mutta, oi Hanzalah, sille on aikansa ja tälle on aikansa' - ja hän sanoi tämän kolme kertaa." (Saheeh Muslim, no. 2750)

Sahaabah, olkoon Allah heihiin tyytyväinen, istuivat mielellään yhdessä tekemässä dhikriä, jota he kutsuivat imaaniksi (uskoksi). Mu'aadh (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi miehelle: "Anna meidän istua ja uskoa hetken." (Sen isnaad on saheeh;  Arba’ Masaa’il fi’l-Eemaan päivittänyt al-Albaani, s. 72)

Monien oikeamielisten tekojen tekeminen ja ajan täyttäminen niillä. Tämä on paras tapa hoitaa heikkoa uskoa, ja tällä on selvä vaikutus uskon vahvistumiseen. Abu Bakr al-Siddeeq (olkoon Allah häneen tyytyväinen) esitti tästä parhaan esimerkin, kun Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) kysyi tältä sahaabahilta: "Kuka teidän joukossanne paastosi tämän aamun?" Abu Bakr sanoi, "minä paastosin". Hän kysyi, "kuka kävi tänään hautajaisissa?" Abu Bakr sanoi, "minä kävin". Hän kysyi, "kuka teistä ruokki tänään nälkäistä?" Abu Bakr sanoi, "minä ruokin". Hän kysyi, "kuka vieraili tänään sairaan luona?" Abu Bakr sanoi, "minä vierailin". Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Kukaan ei tee tuota kaikkea pääsemättä Paratiisiin." (Kertoi Muslim, Kitaab Fadaa’il al-Sahaabah, Baab 1, Hadeeth 12.)
  

Tämä tarina osoittaa, että Abu Bakr al-Siddeeq (olkoon Allah häneen tyytyväinen) oli halukas tekemään monenlaisia palvonnantekoja aina kun saattoi. Koska tätä kysymystä ei osattu odottaa Profeetalta (saas), se osoittaa, että Abu Bakrin päivät olivat Jumalan tottelemisen ja palvonnan täyttämät. Salafit (olkoon Allah armollinen heille) saavuttivat korkeimman tason ponnistuksissaan tekemällä hurskaita tekoja ja käyttämällä aikansa niihin. Tästä yksi esimerkki on, mitä sanottiin salafiryhmästä, johon kuului Hammaad ibn Salamah. Imaami ‘Abd al-Rahmaan ibn Mahdi sanoi: "Jos Hammaad ibn Salamahille sanottaisiin 'kuolet huomenna', hän ei voisi tehdä enempää hyviä tekoja (kuin hän tekee jo)". (Siyar A’laam al-Nubala’, 7/447)

Muslimin tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin tehdessään hyviä tekoja: 

Hänen tulisi kiirehtiä tekemään hyviä tekoja, koska Allah sanoo: 

"ja pyrkikää kilvan saavuttamaan Herranne anteeksianto ja Paratiisi, joka on yhtä ääretön kuin taivaat ja maa..." [3:133] ja "Kiiruhtakaa kilvan saavuttaaksenne Herranne anteeksiannon ja Paratiisin, jonka avaruus on maan ja taivaan suuruinen..."  [57:21] Näiden jakeiden merkitys motivoi Allahin lähettilään (sallalahu aleihi wassalam) seuralaisia ja sai heidät toimimaan. Imaam Muslim (olkoon Allah armollinen hänelle) raportoi Saheehissaan Anas ibn Maalikilta, että Badrin taistelu, kun mushrikeen lähestyivät, Profeetta (saas) sanoi, "nouskaa ylös Paratiisiin taivaiden ja maan leveydeltä!"

‘Umayr ibn al-Himaam al-Ansaari, "oi Allahin lähettiläs, Paratiisin taivaiden ja maan leveydeltä?"

Hän sanoi: "Kyllä". 
‘Umayr ibn al-Himaam al-Ansaari sanoi: "Sepä mahtavaa!"
Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi, "Mikä saa sinut sanomaan 'sepä mahtavaa'?"
Hän vastasi, "ei mikään, Allahin tähden, oi Allahin lähettiläs, paitsi se, että toivon, että tulen olemaan yksi näistä ihmisistä."
Lähettiläs sanoi: "Sinä tulet olemaan yksi noista ihmisistä."
Ansaari otti muutamia taateleita taskustaan ja alkoi syödä niitä ja sanoi sitten, "jos elän syödäkseni nämä taatelit loppuun, se on liian pitkään". Hän heitti taatelit syrjään ja sitten taisteli kunnes hänet tapettiin.
(Saheeh Muslim, 1901)

Kauan ennen tuota, Mooses oli kiiruhtanut tapaamaan Herraansa ja sanonut, "Minä kiiruhdan luoksesi, oi Herra, jotta olisit minuun tyytyväinen". [20:84]  Allah palkitsi Sakariaan ja hänen vaimonsa sanomalla: "Totisesti, he (entiset profeetat) kilpailivat keskenänsä hyvän tekemisessä ja rukoilivat Meitä toivoen ja peläten. He olivat nöyriä edessämme." [21:90]

Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Harkitse kaikkia asioita", mutta toisen raportin mukaan hän lisäsi perään, "paitsi teoissa, jotka koskevat Tuonpuoleista" (siis hyvissä teoissa) (Raportoi Abu Dawood kirjassaan Sunan, 5/175; Saheeh al-Jaami’, 3009)

Hyvien tekojen jatkuva tekeminen, koska Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi, välittäen Herransa sanoja hadith qudsissa (hadith qudsi = hadith, jossa Profeetta kertoo, mitä Allah on sanonut): "...'Minun orjani vetäytyy lähemmäs minua naafil teoilla (tehdä enemmän kuin välttämätön) kunnes rakastan häntä." (Saheeh al-Bukhaari, 6137) Lause "maa yazaalu" ("vetäytyä lähemmäksi") antaa vaikutelman jatkuvuudesta. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Jatkakaa Hajj'n ja 'Umrahin tekemistä." (Raportoi al-Tirmidhi, no. 810; al-Silsilat al-Saheehah, 1200) Tämä on tärkeä periaate, mitä tulee uskon lujittamiseen ja siihen, ettei laiminlyö itseään lamaantumiseen asti. 

Profeetalta (sallalahu aleihi wassalam) kysyttiin: "Mikä teko on kaikkein rakkain Allahille?" Hän sanoi: "Se, mikä on jatkuvaa, vaikka se olisi pieni teko." (Raportoi al-Bukhaari, Fath, 11/194)
Kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) teki jotain, hän ylläpiti sitä." (Kertoi Muslim, Kitaab Salaat al-Musaafir, Baab 18, Hadeeth 141)

Anna kaikkesi tehdäksesi hyviä tekoja. Kovaa sydäntä ei voi hoitaa tilapäisratkaisuilla, joissa usko vahvistuu hetkellisesti ja heikkenee sitten taas; sen sijaan pitäisi tehdä jatkuvaa ponnistelua, joka voidaan saavuttaa vain palvomalla Allahia kaikkien voimien ja kykyjensä mukaan. Alalh on maininnut orjiensa ponnisteluista palvonnassa useissa Koraanin kohdissa, kuten näissä: "Vain ne uskovat merkkeihimme, jotka lankeavat maahan kunnioittaen, kun heitä niistä muistutetaan, ja julistavat Herransa kunniaa Häntä ylistäen, sekä ne, jotka eivät paisu ylpeydestä. He nousevat vuoteistaan rukoillen Herraansa peläten ja toivoen, ja he antavat almuja siitä, mitä Me olemme heille suonut" [32:15-16] ja "Vähän nukkuivat he yleensä yöllä, ja aamulla he anoivat anteeksiantoa, heidän omaisuudestaan riitti sopiva osa anojalle ja avuttomalle." [57:17-19] 
Lukeminen siitä, kuinka salafit saavuttivat todellisen palvojan ominaisuudet, on jotain, mikä täyttää ihmisen ihailulla ja saa hänet pyrkimään seuraamaan heidän esimerkkiään He esimerkiksi tapasivat resitoida 1/7 osaa Koraania joka päivä; he rukoilivat öisin (qiyaam al-layl), vaikka he taistelivat sotaretkillä; he tapasivat muistella Allahia ja rukoilla tahajjud jopa vankilassa, seisoen jaloillaan kyyntelten vieriessä heidän poskilleen, ajatellen taivaan ja maan luomista. Salafi saattoi nukkua vaimonsa vierellä, kunnes tämä nukahti - kuten äiti voi nukkua lapsensa vierellä, kunnes tämä nukahtaa - sitten hiippailla rukoilemaan qiyaam al-layl. He jaottivat yöt itsensä ja vaimojensa välillä, ja heidän päivänsä kuluivat paastotessa, opiskellessa, opettaessa, hautajaisiin osallistuessa, sairaiden luona vieraillessa ja ihmisten tarpeiden täyttämisessä. Joissain tapauksissa, vuoden kuluivat, eivätkä he koskaan missanneet takbeerat al-ihraamia (rukouksen aloitusta) imaamin kanssa; he odottivat rukouksesta rukoukseen. Salafi saattoi katsoa veljensä lasten perään, kun veli kuoli, käyttäen rahaa lapsiin vuosien ajan. Tällä tavoin heidän uskonsa vahvistui. 

Se, ettei kuluta itseään loppuun (välttää "burnoutia"). Palvonnantekojen jatkuva tekeminen ja se, että antaa kaikkensa, ei tarkoita, että meidän tulee langeta siihen ansaan, että uuvumme ja kyllästymme. Pointti on se, että meidän ei tule lopettaa palvonnassa kamppailua, kun meillä on energiaa ja kun olomme on väsynyt, meidän tulee tehdä juuri niin paljon kuin pystymme. Kaikkiin näihin ajatuksiin viitataan hadithissa, kuten silloin kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Uskonto on hyvin helppoa ja se, joka polttaa itsensä loppuun uskonnossa, ei pysty jatkamaan samalla tavalla. Joten teidän ei pitäisi mennä äärimmäisyyksiin, mutta yrittää olla lähellä täydellisyyttä..." (Saheeh al-Bukhaari, 39) Toisen raportin mukaan hän sanoi: "Ole vaatimaton, ja saavutat, mitä haluat." (Saheeh al-Bukhaari, 6099. Al-Bukhaari (olkoon Allahin armo hänen kanssaan) nimesi luvun: "Baab ma yukrah min al-Tashdeed fi’l-‘Ibaadah" Luku siitä, mistä äärimmäisyydestä palvonnassa ei pidetä)
Anas (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Profeetta (saas) saapui (moskeijaan) ja näki köyden sidottuna kahden pilarin väliin. Hän sanoi, "mitä varten tämä köysi on?" He sanoivat, "tämä köysi kuuluu Zaynabille, kun hän tuntee itsensä väsyneeksi, hän pitelee siitä." Profeetta (saas) sanoi: "Ei, ottakaa se pois. Rukoilkaa niin kauan kun teillä on voimia ja kun tunnette itsenne väsyneiksi, istukaa alas." (Saheeh al-Bukhaari, 1099)
Kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sai tietää, että ‘Abd-Allaah ibn ‘Amr ibn al-‘Aas nousi rukoilemaan koko yön ja paastosi lopun päiviin, hän kielsi tätä tekemästä niin, ja selitti miksi: "Jos teet niin, silmäsi tulevat heikoiksi (koska valvot myöhään liian usein), ja tunnet olosi ylirasittuneeksi." Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Tehkää mitä voitte (hyviä tekoja), sillä Allah ei koskaan väsy, vaikka te väsytte. Kaikkein rakkain teko Allahille on sellainen, joka on jatkuvaa, vaikka se olisi pientä." (Tämän kertoi al-Bukhaari, Fath, 3/38) 

Menetettyjen asioiden korvaaminen. ‘Umar ibn al-Khattaab (olkoon Allah häneen tyytyväinen) raportoi, että Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Jos ihminen nukkuu, eikä siten lue kohtaa Koraanista, joka hänen piti lukea yöllä, tai osaa siitä, ja sitten hän lukee sen Fajr-rukouksen ja Zuhr-rukouksen välillä, se lasketaan hänelle kuin hän olisi tehnyt sen yöllä." (Tämän kertoi al-Nisaa’i ja muut, al-Mujtaba, 2/68; Saheeh al-Jaami’, 1228)
'Aisha (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam), jos hän rukoili rukouksen, hän olisi aina tehnyt niin. Jos hän missasi rukouksen yöllä, koska nukkui tai paine rasitti häntä, hän rukoili 12 rakaa päivällä." (Raportoi Ahmad, 6/95) 
Kun Umm Salamah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) näki hänen rukoilevan kaksi rakaa 'Asrin jälkeen ja kysyi häneltä, miksi, hän (saas) kertoi hänelle: "Oi, Abu Umayyahin tytär, sinä kysyit minulta kahdesta rakasta, jotka rukoilin 'Asrin jälkeen. Jotkut ihmiset ‘Abd al-Qaysista tulivat luokseni ja veivät huomioni rukoilemasta kahta rakaa Zuhrin jälkeen, joten ne ovat kaksi rakaa, jotka rukoilin juuri äsken." (Tämän sanoi al-Bukhaari, Fath, 3/105) Jos hän (saas) ei rukoillut kahta rakaa ennen Zuhria, hän rukoili ne jälkeenpäin. (Kertoi al-Tirmidhi, no 426; Saheeh Sunan al-Tirmidhi, no. 727) Jos hän missasi neljä rakkaa ennen Zuhria, hän rukoili ne Zuhrin jälkeen. (Saheeh al-Jaami’, 4759) Nämä hadithit osoittavat, että sunan rawaatib-teot (säännöllisesti tehtävät sunnah-teot) pitää korvata, jos ne missaa. Ibn al-Qayyim (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi muutamia asioita Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) paastoamisesta, joista ensimmäinen oli, että hän tapasi paastota kolme päivää joka kuukausi, mutta ehkä hänen ajatuksensa oli käännetty pois tästä paastosta useiksi kuukausiksi, joten hän paastosi ne yhteenmenoon ennen Ramadania (korvasi ne menetetyt päivät). (Tahdheeb Sunan Abi Dawood, 3/318)
Hän (sallalahu aleihi wassalam) tapasi viettää I’tikaafia Ramadanin viimeiset kymmenen päivää, mutta kun hän matkustamisen vuoksi ei kerran voinut viettää sitä, seuraavana vuonna hän vietti I’tikaafia 20 päivää. (Fath al-Baari, 4/285)

Toivominen, että teot hyväksytään, samalla kun pelkää, ettei niitä hyväksytä. Kun on ahkeroinut kaikkensa tehdäkseen palvontatekoja ja totellakseen Allahia, tulisi pelätä, ettei niitä hyväksytä. 'Aisha (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Kysyin Allahin lähettiläältä (sallalahu aleihi wassalam) tästä jakeesta: "'ja jotka antavat antinsa (hyväntekeväisyyttä) väräjävin sydämin, tietäen palaavansa Herransa luokse' [23:60] - olivatko he niitä, jotka joivat alkoholia ja varastivat?" Hän sanoi, "ei, oi, al-Siddeeqin tytär. He olivat niitä, jotka paastosivat ja rukoilivat ja antoivat hyväntekeväisyyttä, peläten, ettei heidän hyviä tekojaan hyväksytä. 
'Kaikki nämä ovat niitä, jotka kilpailevat hyveissä ja ensimmäisinä ne saavuttavat'." [23:61] (Tämän kertoi al-Tirmidhi, 3175; al-Silsilat al-Saheehah, 1/162) 
Abu’l-Darda’ (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Se, että voisin olla varma, että Allah hyväksyy vain yhden rukouksen minulta, olisi minulle rakkaampaa kuin maailma ja mikään siinä, sillä Koraanissa sanotaan: "Totisesti, Allah hyväksyy vain niiltä, jotka ovat hurskaita." [5:27] (Tafseer Ibn Katheer, 3/67)
Uskovaisen ominaisuuksiin kuuluu itsensä katsominen alas, mitä tulee velvollisuuksiin Allahia kohtaan (ajattelee aina, ettei ole tehnyt riittävästi tai tehnyt palvontatekoja oikein).
Se, joka tuntee hyvin Allahin ja tuntee itsensä, näkee selvästi, mitä hyviä tekoja hän ei ole tehnyt tarpeeksi, vaikka hän laskisi yhteen molempien rotujen (ihmisten ja jinnien) teot, mutta Allah, olkoon Hän ylistetty, antaa heille armonsa ja siunauksensa, ja palkitsee heidän armollaan ja siunauksillaan. 

[Huom. Tässä puhutaan siitä, hyväksyykö Jumala tekosi. Sillä ei ole väliä, hyväksyykö joku muu.]

Monenlaisten palvontatekojen tekeminen. Osa Allahin armoa ja viisautta on, että Hän on antanut meille useta erilaisia tapoja palvoa Häntä, joista osa on fyysisiä, kuten salat, osa rahallisia, kuten zakat, ja jotkut sekä fyysisiä että rahallisia, kuten salat ja zakat. Jotkut niistä ovat puhuttuja, kuten dhikr ja du’aa’. Palvonnanteot voidaan jaotella fardiksi (pakollisiksi) ja sunnah mustahabbahiksi (suositelluiksi). Esimerkiksi sunnah-rukouksiin kuuluu 12 rakaa, sekä neljää rakaa ennen 'Asria, ja Salaat al-Duhaa ja jotkin ovat arvokkaampia kuin toiset, kuten Salaat al-Layl (rukoilu yöllä). On myös erilaisia tapoja tehdä nämä rukoukset: ne voi rukoilla kaksi kertaa kaksi (kahden rakan rukousten sarjana) tai neljä kertaa neljä. Witr voi olla viisi tai seitsemän tai yhdeksän rakaa, päättyen yhteen tashahhudiin. Jokainen, joka yrittää tehdä palvonnantekoja, löytää useita erilaisia lukuja, aikoja, tapoja, muotoja ja määräyksiä. Ehkä viisaus tämän takana on, ettei kukaan ikävystyisi; seinsijaan hänen mielenkiintonsa tulee aina olemaan vahva. Ihmiset eivät ole samanlaisia, eikä heidän kykynsä ja motivaationsa ole kaiken aikaa samanlaisia. Jotkut ihmiset saattavat nauttia tietyistä palvonnanmuodoista enemmän kuin toiset. Ylistys Jumalalle, joka on tehnyt Paratiisin portteja erilaisten palvonnantyyppien mukaan, kuten Abu Hurairan kertomassa hadithissa kerrotaan. Tämän hadithin mukaan Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Jokainen, joka käyttää parin (Whoever spends on a pair) Allahin vuoksi, hänet kutsutaan Paratiisin portille, 'oi Allahin lähettiläs, tämä on hyvä.' Jokainen, joka on rukouksen ihminen, kutsutaan rukouksen portille. Jokainen, joka on jihaadin ihmisiä, kutsutaan jihaadin portille. Jokainen, joka on paastoamisen ihmisiä, kutsutaan al-Rayyaanin portille. Jokainen, joka on hyväntekeväisyyden ihminen, kutsutaan hyväntekeväisyyden portille." (Kertoi al-Bukhaari, no. 1798) 
Tällä tarkoitetaan niitä ihmisiä, jotka tekevät paljon erilaisia naafil (enemmän kuin pakolliset) tekoja. Mitä tulee fard-tekoihin, ne ovat kaikki pakollisia. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Isä on Paratiisin keskiportissa", (raportoi al-Tirmidhi, no. 1900; Saheeh al-Jaami’, 7145), mikä tarkoittaa vanhempiensa kunnioitusta ja arvostusta. Tämä vaihtelevuus on hyödyksi hoidettaessa heikkoa uskoa, niin että siitä kärsivä tekee enemmän palvonnantekoja kuin välttämättömät pakolliset, ja myös jatkaa pakollisten tekojen tekmistä, kuten Allah on käskenyt. Lisäksi kun muslimi viittaa teksteihin, jotka puhuvat palvonnanteoista, hän löytää ainutlaatuisia palvontatyylejä, joilla on kaunis vaikutus hänen sieluunsa, vaikutus, jota ei voi löytää mistään muualta. Tässä on siitä kaksi esimerkkiä:

Abu Dharr (olkoon Allah häneen tyytyväinen) raportoi Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) sanoneen: "On kolme, joita Allah rakastaa ja kolme, joita Hän vihaa. Kolme, joita hän rakastaa, ovat ihminen, joka tapaa vihollisjoukon ja taistelee kunnes tulee tapetuksi tai kunnes läpäisee vihollisten rajat, joita hänen joukkonsa saavat seurata; ihmiset, joiden reissu yöllä venyy niin pitkäksi, että he leiriytyvät, mutta yksi heistä seisoo sivussa ja rukoilee, kunnes herättää muut jatkamaan heidän matkaansa; ja ihminen, jolla on naapuri, joka häiritsee häntä, mutta joka kantaa mielipahansa kärsivällisyydellä, kunnes kuolema tai matkalle lähtö heidät erottaa.  (Musnad Ahmad, 5/151; Saheeh al-Jaami’, 3074)

Mies tuli  Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) luo valittaen sydämensä olevan kova. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi hänelle: "Haluaisitko sydämesi pehmentyvän ja saada, mitä haluat? Osoita armoa orvolle, taputa hänen päätään, ruoki häntä omalla ruoallasi ja sydämesi pehmentyy ja saat, mitä haluat." (Hadith, jonka kertoi al-Tavaraani; on myös tätä vahvistavia raportteja. Katso al-Silsilat al-Saheehah, 2/533) Tämä liittyy suoraan aiheeseen, kuinka hoitaa heikkoa uskoa. 

Pahan lopun pelkääminen, koska tämä motivoi muslimia palvomaan Allahia ja saa uskon elpymään hänen sydämessään. On useita tapauksia, joissa syntiin langennutta ja heikon uskon omannutta on kohdannut kurja loppu. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) mainitsi siitä useita esimerkkejä, kuten tämä: "Se, joka tappaa itsensä raudanpalalla, hänellä tulee olemaan raudanpala kädessään, puukottaen itseään Helvetin tulessa, ikuisesti ja aina, ilman loppua. Jokainen, joka juo myrkkyä ja tappaa itsensä, tulee lankeamaan siihen - juoden ja niellen sitä hitaasti - Helvetin tulessa, ikuisesti ja aina, ilman loppua. Jokainen, joka heittäytyy vuorelta ja tappaa itsensä, tulee hyppäämään Helvetin tuleen, ikuisesti ja aina, ilman loppua." (Saheeh Muslim, no. 109) 
Tämän sorttisia asioita tapahtui Profeetan (sallalahu aleihi wassalam) elinaikana, esimerkiksi yksikin mies, joka oli muslimiarmeijassa, taistellen eri tavalla kuin kukaan muu (holtittomasti, uhkarohkeasti). Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Hän on yksi Helvetin ihmisistä." Yksi muslimimiehistä seurasi häntä nähdäksen miksi. Mies oli haavoittunut pahasti ja halusi nopeuttaa kuolemaansa, joten hän laittoi miekan rintakehäänsä vasten ja kallisti sitä, tappaen itsensä. (Tämä tarina Saheeh al-Bukhaarissa, al-Fath, 7/471)

Tarinoita siitä, kuinka ihmiset kohtaavat huonon lopun, on paljon, ja oppineet ovat selittäneet niistä lukuisia. Esimerkiksi Ibn a-Qayyim (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoi kirjassaan al-Da’ wa’l-Dawa’, että kun eräs ihminen oli kuolemassa, häntä neuvottiin sanomaan “La ilaaha ill-Allaah" ja hän sanoi, "en voi sanoa sitä". Kun toista ihmistä käskettiin tekemään niin, hän alkoi hyräillä laulua. Bisnesmies, jonka kaupat olivat saaneet hänet unohtamaan Allahin muistelun, kun hänen kuolemansa lähestyi, sensijaan, että olisi sanonut “La ilaaha ill-Allaah", hän alkoi sanomaan, "tämä on hyvä, tämä sopii sinulle, tehdään kaupat" ja niin päinpois, kunnes kuoli. (Tareeq al-Hijratayn, p. 308) On raportoitu, että kun yksi kuningas al-Naasirin sotilaista oli kuolemassa, hänen poikansa käski tätä sanomaan La ilaaha ill-Allaah, mutta sotilas sanoikin, "Al-Naasir on herrani, Al-Naasir on herrani". Poika käski yhä tätä sanomaan "La ilaaha ill-Allaah" ja isä käski tätä toistamaan, "Al-Naasir on herrani, al-Naasir on herrani" ja sitten sotilas kuoli. Erästä ihmistä neuvottiin myös sanomaan kuollessaan "La ilaaha ill-Allaah", mutta hän sanoikin, "siinä-ja-siinä talossa, korjatkaa sitä ja tätä siellä; siinä-ja-siinä puutarhassa, tehkää sitä ja tätä". Yksi ihminen, jota myös ohjattiin kuoleman hetkellä vannomaan Allahin nimeen, sanoi "kymmenestä yhteentoista" ja hän toisti sitä kuolemaansa sakkka. (Al-Da’ wa’l-Dawa’, pp. 170, 289)
Jotkut heistä muuttuivat mustiksi (tässä ei ole mitään rasistista) tai kääntyivät pois Kiblasta. Sitten Ibn al-Jawzi (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoi: "Kuulin ihmisen, josta luulin olevan paljon hyvää sanottavaa, sanovan kuolinyönään, 'minun Herrani kohtelee minua epäreilusti' - Allah on sen yläpuolella, mitä hän sanoi! Hän syytti Allahia epäoikeudenmukaiseksi kuolinvuoteellaan." Sitten Ibn al-Jawzi (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoi: "Minä masennuin ja vaivuin epätoivoon etsiessäni jotain, mikä auttaisi minua, kun kohtaan sen päivän (oman kuolemani). (Sayd al-Khawaatir, 137) Subhaan-Allah, kuinka usein tapaamme tällaisia ihmisiä, mutta he eivät tiedä, mitä todella tapahtui niille, jotka olivat kuolemassa; he eivät tiedä puoltakaan siitä. (al-Da’ wal-Dawa’, 171)

Kuoleman muistelu usein. Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Muistele usein nautinnon tuhoajaa, tarkoitan kuolemaa." (Raportoi l-Tirmidhi, no. 2307; Saheeh al-Jaami’, 1210) Kuoleman muistelu pidättelee ihmistä synnistä ja pehmentää kovaa sydäntä. Kun kuolemaa muistelee vaikeuksien aikaan, tuntee helpotusta ja kun sitä muistelee helppoina aikoina, tuntee kiristystä rinnassa. Yksi asia, joka saa muistelemaan kuolemaa eniten, on hautausmailla vierailu, joten Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) käski meitä vierailemaan niissä. Hän sanoi, "minä kielsin teitä käymästä haudoilla, mutta nyt, menkää vierailemaan niille, sillä se pehmentää sydäntä, saa silmät vuotamaan ja muistuttaa Tuonpuoleisesta, eikä ihminen sitten puhu rivoja". (al-Haakim, 1/376; Saheeh al-Jaami’, 4584)
Muslimi saa vierailla jopa epäuskoisten haudoilla, saaden siitä oppitunnin. Todiste tästä kerrotaan al-Saheehissa, jossa sanotaan, että Profeeta (sallalahu aleihi wassalam) vieraili äitinsä haudalla ja itki, saaden muut ympärillään myös itkemään. Hän sanoi, "minä pyysin Herrlatani lupaa vierailla hänen haudallaan, ja Hän antoi minulle luvan, joten  vierailkaa haudoilla, sillä ne muistuttavat kuolemasta." (Raportoi Muslim, 3/65)
Haudoilla vierailu on yksi parhaita tapoja pehmentää sydäntä Vierailija hyötyy kuoleman muistelusta, ja vainaja hyötyy hänelle tehdystä du’aa'sta. Esimerkki tästä raportoitiin sunnassa, kun Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Rauha teidän yllänne, oi tämän paikan asukit, uskovaiset, muslimit. Olkoon Allah armollinen meille niistä, jotka ovat lähteneet aikaisemmin ja niistä, jotka seuraavat myöhemmin. Insha Allah me liitymme teihin pian. (Raportoi Muslim, no. 974)

Sen, joka haluaa käydä katsomassa hautoja, tulee huomioida oikea etiketti ja omata oikea mielen läsnäolo lähestyessään niitä. Haudoilla pitäisi käydä sen takia, että miellyttää Allahia ja puhdistaa sydämensä korruptiosta ja saa opetuksen niiltä, jotka ovat mullan alla, poissa perheidensä ja rakkaittensa luota. Haudoilla vierailijan tulee ajatella edesmenneiden veljiensä tilaa, kuinka he saavuttivat maalliset tavoitteensa ja keräsivät omaisuutta, mutta nyt ne on heiltä viety, eikä heidän omaisuutensa enää hyödytä heitä. Maa on tuhonnut kauneuden heidän kasvoiltaan, heidän ruumiinsa ovat hävinneet hautaan, heidän vaimoistaan on tullut leskiä ja lapsistaan orpoja. Muistakoon hän 
miten heidät johdatettiin harhaan maallisella hyvällä, miten he luottivat hyvään terveyteen, nuoruuteen, sillä häntä väistämättä kohtaa sama kohtalo. Miettiköön hän vainajan tilaa, kuinka tämän jalat ovat mädäntyneet, silmistä on tullut nestettä, madot ovat syöneet hänen kielensä, maa on kuluttanut hänen hampaitaan. (Mukautettu al-Qurtubin kirjasta al-Tadhkirah, s. 16)

Jokainen, joka muistelee kuolemaa, hyötyy kolmella tavalla: hän kiirehtii katumaan, hänestä tulee tyytyväisempi ja hän tulee aktiivisemmaksi palvonnassa. Se, joka unohtaa kuoleman, tulee rangaistuksi kolmella tavalla: hän lykkää katumista, hänelle ei enää riitä tarpeellinen (vaan hän himoitsee enemmän) ja hän on laiska palvonnassa. Yksi vaikuttavista tavoista muistuttaa itseään kuolemasta on nähdä niitä, jotka ovat kuolemassa, sillä silloin näkee kuoleman, todistaa kuoleman kärsimystä ja sen ajatteleminen, miltä ihminen näyttää kuoltuaan, tekee lopun tyhjästä nautinnosta ja pitää yöllä valveilla ja motivoi tekemään hyviä tekoja ja ponnistelemaan kovemmin. Al-Hasan al-Basri meni kerran tapaamaan sairasta henkilö ja löysi tämän kuoleman kielistä, joten hän näki ahdingon ja kärsimyksen, joka tätä oli kohdannut. Hän meni takaisin perheensä luo erivärisenä kuin oli lähtenyt heidän luotaan (ts. hän oli näkyvästi järkyttynyt näkemästään).
He sanovat hänelle, "tule ja syö, olkoon Allah armollinen sinulle". Hän sanoo, "oi perheeni, menkää edeltä, syökää ja juokaa. Olen nähnyt kuolema, enkä koskaan lakkaa työskentelemästä ahkerasti ennen kuin kohtaan sen." (Al-Tadhkirah, 17)

Yksi tapa kasvattaa tietoisuutta kuolemasta on käydä hautajaisissa, kantaa vainajaa harteillaan, käydä hautausmailla, osallistua hautaamiseen ja hiekan heittoon hautaan. Tämä muistuttaa ihmistä Tuonpuoleisesta, sillä Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Käy sairaiden luona ja hautajaisissa; se muistuttaa sinua Tuonpuoleisesta." (Raportoi Ahmad, 3/48; Saheeh al-Jaami’, 4109)  Lisäksi hautajaisiin osallistuminen tuo mahtavan palkinnon, kuten Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) totesi: "Jokainen, joka tulee hautajaisiin (vainajan) talosta {yhden raportin mukaan: jokainen, joka tulee muslimin hautajaisiin, toivoen palkintoa***}, siitä asti, että hän rukoilee vainajalle, hän saa yhden qeeraatin, ja jokainen, joka viipyy hautajaisissa siihen asti, että vainaja haudataan, saa kahden qeeraatin palkinnon."
Kysyttiin, "oi Allahin lähettiläs, mitä nuo kaksi qeeraatia ovat?" Hän sanoi, "kuin kaksi valtavaa vuorta". {Toisen raportin mukaan: "Jokainen qeeraat on kuin [Vuori] Uhud."} 
(Raportoi kaksi sheikkiä ja muut. Ylläolevan hadithin on kerännyt moni. Al-Albaanin teos Ahkaam al-Janaa’iz, s. 67)

***whoever attends the funeral of a Muslim out of faith and in hope of reward

Salafit (olkoon Allah heille armollinen) tapasivat ajatella kuolemaa, kun he neuvoivat ihmistä, joka teki syntiä. Yksi salafeista (olkoon Allah armollinen hänelle), nähdessään miehen, joka juorusi toisesta, varoitti tätä sanomalla, "muistele puuvillaa, jota he tulevat laittamaan silmiisi", tarkoittaen sitä, kun hänet laitettaisiin käärinliinoihin hautaamista varten.

Tuonpuoleisten eri tasojen muistelu. Ibn al-Qayyim (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoi: "Jos hänen mielensä on kirkas, hän tulee saamaan oivalluksen, joka on valo sydämessä, jolla hän näkee lupauksen ja uhkauksen, Paratiisiin ja Helvetin, ja mitä Allah on valmistanut kullekin Hänen ystävistään ja Hänen vihollisistaan, kunnioittavasti. Hän (ihminen) tulee näkemään, sielunsa silmin, ihmisten nousevan haudoistaan, kiirehtien kohti Totuuden kutsua; enkeleiden tulevan taivaasta ja ympäröivän heitä, ja Allahin tulevan valtaistuimelleen, joka on asetettu tuomitsemista varten; maa on täyttynyt Hänen valollaan ja Kirja on asetetu valmiiksi; Profeetat ja marttyyrit tuodaan sinne; vaakakupit asetetaan ja niiden sisällöt (mitä niihin on kirjattu) lentävät niiden omistajien käsiin; riitelijät tuodaan yhdessä; jokainen velkoja roikkuu vastapuolessaan; hirvittävä jano, mutta vain muutamat saavat juoda; hyvin pimeä silta nousee pystyyn ja toisiaan tuuppivat ihmiset yrittävät ylittää sitä; Helvetin liekit kuluttavan sillan alapuolta; valtavan monet eivät onnistu ylittämään siltaa, vaan putoavat alas, paljon useammat kuin ne, jotka selviytyvät. Kun ihmiset silmä avautuu kaikelle tälle, yksi Tuonpuoleisen tasoista jää asumaan hänen sydämeensä, joten hän tulee näkemään Tuonpuoleisen kestävät ikuisuuksiin, siinä missä tämä maailma on vain tilapäinen, ohimenevä tila. (Madaarij al-Saalikeen, 1/123)

Koraani kuvaa paljon Viimeisen Päivän vaiheita suurissa, kuten Qaaf, al-Waaqi’ah, al-Qiyaamah, al-Mursalaat, al-Naba’, al-Mutaffifeen ja al-Takweer. Se mainitaan myös hadith-kirjoissa, al-qiyaamah (ylösnousemus),  al-riqaaq (sydäntä pehmentävät raportit), al-Jannah (Paratiisi) ja al-Naar (Helvetti). On myös tärkeää lukea oppineiden kirjoja tästä aiheesta, kuten Ibn al-Qayyimin Haadi al-Arwaah, Ibn Katheerin al-Nihaayah fi’l-Fitan wa’l-Malaahim, al-Qurtubin al-Tadhkirah fi Ahwaal al-Mawtaa wa Umoor al-Aakhirah, ‘Umar al-Ashqarin al-Qiyaamah al-Kubraa and al-Jannah wa’l-Naar ja muut. Pointti tässä on se, että yksi asia, joka kasvattaa uskoa, on tietoisuus Viimeisen Päivän tapahtumista, kuten myös ylösnousemuksesta ja haudoista nousemisesta, kokoontumisesta, rangaistuksista ja palkinnoista, vaakakupeista, siratin sillasta (ei tarkoita tätä blogia), ja ikuisesta kotopaikasta, Paratiisista tai Helvetistä.

Vuorovaikutuksessa olo Allahin universumissa olevien merkkien kanssa. Al-Bukhaari, Muslim ja muut ovat kertoneet, että kun Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) näki pilven tai huomasi tuulen, se näkyi hänen kasvoiltaan. 'Aisha sanoi, "oi Allahin lähettiläs, huomaan, että kun ihmiset näkevät pilven, he ovat iloisia, koska toivovat, että se tuo sateen, mutta huomaan, että kun sinä näet pilven, kasvoiltasi näkyy, ettet pidä siitä". Hän sanoi, "oi 'Aisha, kuinka voin olla varma, ettei siellä ole rangaistusta, sillä tuuli rankaisi joitain ihmisiä, ja jotkut näkivät heidän rangaistuksena, mutta sanoivat, 'Tämä pilvi tuo meille sateen!' [46:24] (Raportoi Muslim, 899)

Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) tapasi olla varautunut nähdessään pimennyksen, kuten Abu Moosa (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoo Saheeh al-Bukhaari: "Aurinko pimentyi ja Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) nousi seisomaan, peläten, että se oli Hetki. (Fath al-Baari, 2/545)

Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) käski meitä, että pimennyksen sattuessa meidän tulisi kiirehtiä rukoilemaan. Hän sanoi, että sekä auringon että kuun pimennykset ovat merkkejä, joilla Allah juurruttaa pelkoa orjiinsa. Ei ole epäilystäkään, että sydämen vuorovaikutus näiden ilmiöiden kanssa ja sen varautunut reaktio elvyyttää uskon sydämessä, muistuttaa Allahin rangaistuksista, raivosta ja voimasta. 'Aisha sanoi: "Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) otti käteni ja osoitti kuuta ja sanoi, "Oi, 'Aisha, hae turvaa Allahista tämän pahuudelta, sillä tämä on on se, mistä sanotaan: "sitä pahaa vastaan, jonka pimeä yö tuo mukanaan" [113:3] Toinen esimerkki on vaikuttuminen ja liikuttuminen, kulkiessa ohi paikkojen, joita on kohdannut Allahin rangaistus, tai kulkiessa väärintekijöiden hautojen läheisyydessä. Ibn ‘Umar (olkoon Allah armollinen hänelle) raportoi, että Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi Seuralaisilleen, että kun he lähestyivät al-Hijriä [??], "Älkää menkö näihin paikkoihin, joita Allah on rankaissut, ennen kuin teette sen itkein. Ellette itke, sitten älkää menkö niihin, jotta ette lankeaisi siihen, mihin he lankesivat. (Raportoi al-Bukhaari, no. 423). Kuitenkin ihmiset nykypäivänä menevät tällaisiin turisteina paikkoihin ja näpisivät kuvia. Voitko kuvitella!

Dhikr (Allahin muistelu) on hyvin tärkeä metodi heikon uskon hoitamisessa. Se puhdistaa ja parantaa sydämen, joka kärsii sairaudesta ja se on todella oikeamielisten tekojen henki. Allah sanoo: "

Te, jotka uskotte, muistakaa Jumalaa, muistelkaa Häntä alinomaa" [33:41] Allah lupaa onnistumisia niille, jotka muistavat häntä paljon: "...rukoilkaa alati Jumalaa, jotta menestyisitte." [8:45] Allahin muistelu on upeampaa kuin mikään muu, kuten Hän sanoo; "Ja totisesti, Jumalan muistaminen on parasta, sillä Jumala tietää, mitä te teette" [29:45] Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) neuvoi miestä, jonka mielestä islamissa oli liikaa velvollisuuksia, sanomalla, "pidä kielesi märkänä muistellessasi Allahia". (Kertoi al-Tirmidhi, 3375; hän sanoi, että tämä on hasan ghareeb hadith, Katso myös Saheeh al-Kalim, 3) Dhikr miellyttää Armollista ja pitää Shaitaanin kaukana. Se häivyttää huolet ja ahdistuksen ja tuo elatusta ja avaa oven tiedolle. Se kylvää Paratiisin taimia ja auttaa ihmistä välttämään rumia puheita. Se tarjoaa lohdutusta köyhälle, joka ei voi tehdä hyväntekeväisyyttä; Allah on korvannut sen dhikrillä, joka tulee fyysisten ja taloudellisten palvonnantekojen tilalle. Dhkrin laiminlyöminen ja se, ettei muistele Allahia, aiheuttaa sydämen kovuutta. 

Joten sen, joka haluaa lääkitä uskonsa heikkoutta, tulee muistaa Allahia. Allah sanoo: "milloin ikinä satut sen unohtamaan, niin muista Herraasi". [18:24] Allah selittää vaikutuksen, joka dhikrillä on sydämeen: "On niitä, jotka uskovat ja joiden sydämet löytävät rauhan heidän muistaessaan Jumalaa." [13:28] Ibn al-Qayyim (olkoon Allah armollinen hänelle) sanoi, koskien dhkrin parannusta: "Sydämessä on kovuutta, joka voidaan pehmentää vain muistelemalla Allahia, olkoon Hän ylistetty. Joten orjan tulee hoitaa kovuutta sydämessään muistelemalla Allahia, olkoon Hän ylistetty. Mies sanoi al-Hasan al-Basrille (olkoon Allah hänelle armollinen, 'Oi Abu Sa'eed, minä valitan sinulle sydämeni kovuudesta.' Hän sanoi: 'Pehmennä sitä dhikrillä.' Mitä unohtavaisempi sydän on (Allahin suhteen), sitä kovemmaksi se tulee, mutta kun ihminen muistaa Allahia, koveus pehmenee kuten kupari sulaa tulessa. Mikään ei voi pehmentää sydämen kovuutta niin kuin Allahin muistelu, olkoon Hän ylistetty. Dhkir on lääkettä ja parannusta sydämelle. Muistamattomuus on sairaus, jota hoidetaan muistamalla Allahia. Makhool sanoi: "Allahin muistelu on hoitoa ja ihmisten muistelu sairautta." (Al-Waabil al-Sayib wa Raafi’ al-Kalim al-Tayyib, 142)

Dhikrin avulla orja voi selviytyä Shaitaanista, aivan kuten Shaitan valtaa sen, joka on laiminlyövä ja unohtava. Yksi salafi sanoi: "Kun dhikristä tulee hyvin vahvistettua sydämessä, jos Shaitan tulee lähelle, ihminen voi päihittää hänet. Sitten paholaiset kerääntyvät hänen ympärilleen ja sanovat, 'Mikä tässä on vikana?' (Shaitanissa, joka ei onnistunut voittamaan ihmistä puolelleen.) Ja siitä sanotaan: 'Ihminen vahingoitti häntä!' (Madaarij al-Saalikeen, 2/424) Useimmat ihmisistä, joita paholaiset vahingoittavat, ovat laiminlyöviä ihmisiä, jotka eivät puolusta itseään awraadilla ja adhkaarilla (du'aalla ja rukouksilla), joten paholaisten on helppo päihittää heidät.

Joillekin ihmisille, jotka valittavat uskonsa heikkoutta, on vaikeaa tehdä asioita, jotka parantaisivat sen kuten qiyaam al-laylin rukoilu tai ylimääräisten palvontatekojen tekeminen. Heille on parasta aloittaa tämänkaltaisella hoidolla (dhikrillä siis) ja olla innokkaita tekemään sitä.

 

Heidän tulee oppia joitain perus adhkareja, joita he voivat lausua toistuvasti, kuten “Laa ilaaha ill-Allaah la shareeka lah, lahu’l-mulk wa lahu’l-hamd, wa huwa ‘ala kulli shay’in qadeer" (Ei ole muuta jumalaa kuin Allah, Hänellä ei ole kumppania; Hänelle ylistys ja yksinvaltius; ja Hän voi tehdä kaiken) ja “Subhaan Allaahi wa bi-hamdih, wa subhaan Allaah il-‘Azeem" (Ylistys ja kunnia Jumalalle, kunnia Allah Kaikkivaltiaalle) ja "La hawla wa la quwwata illa billaah" (Ei ole valtaa ja voimaa muuta kuin Allahissa) ja niin edelleen. Heidän tulisi myös muistaa kaikki du'aat, jotka sunnan mukaan pitää lausua joitain kertoja tai tietyissä paikoissa, kuten aamulla ja illalla, nukkumaan mennessä, herätessä, unia ja näkyjä nähdessä, syödessä, kylpyhuoneeseen mennessä, matkustaessa, vesisateen aikaan, adhaanin kuullessa, moskeijaan mennessä, päätöstä tehdessä (istikhaarah), epäonnen kohdatssa, hautausmailla vieraillessa, kun tuulee, uuden kuun nähdessä, tervehtiessä, aivastaessa, kukon kieunnan tai aasin hirnunnan tai koiran haukun kuullessa, kun kokous päättyy, kun näkee jonkun, jota vaivaa kärsimys, ja niin edelleen. Ei ole epäilystä, että jokainen, joka jatkaa sinnikkäästi tätä, näkee sillä suoran vaikutuksen sydämeensä. (Sheikki al-Islam Ibn Taymiyah kirjoitti hyvin hyödyllisen kirjan aiheesta adhkaar, nimeltään Al-Kalim al-Tayyib, jonka on lyhentänyt al-Albaani, kirjaksi nimeltä Saheeh al-Kalim al-Tayyib).

Luottaminen Allahiin ja nöyrtyminen hänen edessään. Mitä enemmän orja nöyrtyy Allahin edessä, sitä lähemmäksi Häntä hän pääsee. Lisäksi Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Lähimpänä orja voi olla Allahia polvistuessa Hänelle, joten tehkää paljon du'aa siten." (Raportoi Muslim, 482.) Polvistuminen on nöyryyden asento, paljon vahvemmin kuin mikään muu asento. Kun orja painaa otsansa - suurimman osan kehostaan - maahan, hän tulee niin lähelle Herraansa kuin voi olla. Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) puhui mitä sujuvasanaisimmin kuvaillessaan nöyryyttä Allahin edessä ja katumusta kääntyessä Hänen puoleensa: "Oi kuinka kauniita ovat sen sanat, joka puhuu näin: 'Minä pyydän Sinulta, Sinun voimallasi ja minun nöyryydelläni näyttämään armoa minulle. Tässä on minun valehteleva, syntinen otsani Sinun käsissäsi. Sinulla on niin paljon muita orjia kuin minä, ja minulla ei ole muuta suojaa tai turvapaikkaa Sinulta kuin Sinun kanssasi. Pyydän sinua köyhän ja onnettoman tapaan, rukoilen Sinua nöyrästi taipuvan tapaan, kutsun sinua pelokkaan ja sokean tapaan, sellaisen, jonka kaula on täysin kumartunut Sinulle, jonka silmät vuotavat kyyneliä Sinulle, jonka sydän on nöyrtynyt edessäsi.' Kun orja kuiskailee sellaisia sanoja kuin nämä, hänen uskonsa kasvaa moninkertaisesti Hänen sydämessään."

Tarpeidensa näyttäminen Allahille vahvistaa myös uskoa. Allah on kertonut meille, kuinka paljon tarvitsemme Häntä ja kuinka riippuvaisia olemme Hänestä. 
Ihmiset, te Jumalaa tarvitsette, mutta Hän, ylistetty, on itsellensä kylliksi. [35:15]

Se, ettei toivo pitkää ikää. Tämä on hyvin tärkeää uskon elvyttämisessä. Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi: "Mahtavin asia, jonka opimme näistä jakeista - Uskotko, että vaikkapa annamme heidän nauttia jonkun vuoden, ja heille senjälkeen tulee se, millä heitä on uhattu, heitä vähääkään hyödyttää se, mistä ovat nauttineet? [26:205-207] - on, että koko tämä maailmankaikkeus ei saisi saada ihmistä toivomaan pitkää ikää tai sanomaan, 'Minä tulen elämään, minä tulen elämään...' Yksi salafi sanoi miehelle, 'johda meitä zuhr-rukouksessa'. Mes sanoi: 'Johdan teitä zuhr-rukouksessa, mutten voi johtaa teitä 'asr-rukouksessa.' Hän sanoi, 'jos toivot eläväsi 'asriin saakka, me haemme turvaa Allahista toivomasta pitkää ikää'." 


Tämän maailman merkityksettömyyden ajatteleminen kunnes sydän on irroittautunut tästä maailmasta. Allah sanoo: "maailman elämä on vain pettävää tavaraa" [3:184] Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Adamin lapsen ruoka on laitettu tämän elämän metaforana; katso, mitä tulee ulos Adamin pojasta, vaikka suola ja mausteet olisi laitettu siihen, hän tietää, miten se tulee päättymään." (Raportoi al-Tabaraani teoksessa al-Kabeer, 1/198; al-Silsilat al-Saheehah, no. 382). Abu Huraira (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Kuulin Allahin lähettilään (sallalahu aleihi wassalam) sanovan, 'tämä maailma on kirottu ja se, mitä siinä on, on kirottu, paitsi Allahin muistelu ja se, mikä on yhteydessä siihen, ja tieto ja opettaminen.'" (Raportoi Ibn Maajah, no. 4112; Saheeh al-Targheeb wa’l-Tarheeb, no. 71)

Allahin asettamien rajojen kunnioittaminen. Allah sanoo:

"Näin tulee olemaan. Jos joku kunnioittaa Jumalan määräyksiä, tämä johtuu varmasti hänen sydämensä hurskaudesta." [22:32] 

Allahin asettamat rajat ovat Allahin oikeuksia, joita Hänellä on meihin. Ne saattavat koskea ihmisiä, paikkoja tai aikaa. Esimerkiksi ihmsiin liittyen, on sääntöjä koskien oikeanlaista kunnioitusta Allahin lähettilästä (sallalahu aleihi wassalam) kohtaan, paikkoihin liittyen, on kunnioitusta Haramia (Mekassa) kohtaan, aikaan liittyen, on esimerkiksi Ramadan-kuukausi. 

"Ja ken pitää kunniassa Jumalan pyhät määräykset, hänelle se on parhaaksi Herransa edessä." [22:30]

Toinen tapa kunnioittaa Allahin asettamia rajoja on olla vähättelemättä pieniä syntejä (saghaa’ir). ‘Abd-Allaah ibn Mas’ood raportoi, että Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Varokaa syntejä, joita pidetään epäolennaisina, sillä ne kasaantuvat kunnes ne tuhoavat ihmisen." Allahin lähettiläs (sallalahu aleihi wassalam) seltti tämän vertailemalla niitä ihmisiin, jotka pysähtyvät leiriytymään korpeen ja päättävät sytyttää tulen, joten yksi lähtee ulos ja tuo tokaisin kepin ja toinen tuo kepin, kunnes he ovat koonneet niitä tarpeeksi, sitten he sytyttävät tulen ja laittavat ruoaksi kaikkea, mitä siihen heittävät. (Raportoi Ahmad, 1/402; al-Silsilat al-Saheehah, 389).

Ibn al-Jawzi sanoi Sayd al-Khaatir: "Monet ihmiset ovat liian rentoja asioissa, joita eivät pidä vakavina, mutta jotka tosiasiassa tuhoavat uskon perusteet, kuten haram-asioiden katselu, tai kuten jotkut opiskelijat tekevät, lainaavat tekstikirjoja, eivätkä palauta niitä." 

Vaatimattomuudella on myös aktiivinen rooli uskon elvyttämisessä ja sydämen puhdistamisessa röyhkeydestä, sillä vaatimattomuus puheessa ja (tietyllä tavalla) ulkonäössä viittaa vaatimattomuuden sydämessä Allahia kohtaan. Profeetta (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Vaatimattomuus (olemuksessa, esiintymisessä, ulkoasussa) on osa imania. (Raportoi Ibn Maajah 4118; al-Silsilat al-Saheehah, no. 341;  see al-Nihaayah by Ibn al-Atheer, 1/110). Hän sanoi myös: "Jokainen, joka pidättyy pukeutumusta (hienostuneisiin, kalliisiin vaatteisiin) nöyryydestä Allahia kohtaan, vaikka hän voisi tehdä niin, Allah kutsuu hänet Ylösnousemuksen päivänä luomustensa päähän ja antaa hänen valita, mitä uskon vaatteita hän haluaa pitää. (Raportoi al-Tirmidhi, no. 2481; al-Silsilat al-Saheehah, 718).  ‘Abd al-Rahmaan ibn ‘Awfia (olkoon Allah tyytyväinen häneen) ei voinut erottaa hänen orjastaan.
On sydämen tekoja, jotka ovat tärkeitä uskon elvyttämisessä, kuten Allahin rakastaminen, Hänen pelkääminen, toivon laittaminen Häneen, Hänen kiittämisensä positiivisilla sanoilla, luottaminen Häneen, Hänen määräystensä hyväksyminen, kiitosten antaminen Hänelle, vilpittömyys Häntä kohtaan ja varman uskon omaaminen Häneen, kääntyminen Hänen puoleensa ja muut sydämen teot.

Itsensä arvioimisella on myös suuri rooli uskon elvyttämisessä. Allah sanoo: "Te, jotka uskotte, pelätkää Jumalaa. Ja katsokoon kukin sielu, mitä panee itselleen tallelle tulevaksi päiväksi. Pelätkää Jumalaa! Sillä totisesti Jumala tietää mitä teette." [59:18] ‘Umar ibn al-Khattaab (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Pidä tiliä teoistasi ennen kuin sinut kutsutaan tilintekoon." Al-Hasan sanoi: "Et tapaa uskovaa, joka ei arvioisi itseään." Maymoon ibn Mahraan sanoi: "Hurskas ihminen on ankarampi itselleen kuin saidalle kumppanilleen."
Ibn al-Qayyim (olkoon Allah häneen tyytyväinen) sanoi: "Tuho tulee siitä, että laiminlyö itsensä arvioimisen ja siitä, että seuraa vain oikkujaan."
Joten muslimin tulee olla hetki omassa seurassaan ja arvioida itseään ja miettiä, kuinka hänellä menee ja mitä häntä odottaa Tuomiopäivänä.
Lopulta, du'aa', Allahin kutsuminen on yksi vaikuttavimmista keinoista, joita orjan tulee käyttää, kuten Profeetta Muhammed (sallalahu aleihi wassalam) sanoi: "Pelko pukee teistä kaikkien sydäntä, kuten vaatteet pukevat teitä ulkoa, joten pyytäkää Allahia elvyttämään usko sydämissänne."